Sherlock Holmes: A Game Of Shadows

Robert Downey Jr. tekee hienon paluun mestarietsivä Sherlock Holmesin rooliin, brittiohjaaja Guy Ritchien uudessa Sherlock Holmes: A Game Of Shadows-elokuvassa. Jude Law toimii edelleen luotettavana apurina, tohtori Watsonina. Ritchie pistää tällä kertaa Sherlock Holmesin napit vastakkain salapoliisin pahimman vihollisensa, rikkollisnero professori Moriartyn (Jared Harris) kanssa. Ja näin tämä hengenvaarallinen leikki voi alkaa...

Ensimmäinen Sherlock Holmes-elokuva oli mielestäni varsin viihdyttävä ja jännitykseltään mukaansatempaava. Jatko-osa on edelleen samaa salapoliisitoimintaa, mutta nyt kaikki tehdään paremmin ja näyttävämmin. Itse ainakin koin teatterissa monia huvittavia ja miellyttäviä hetkiä elokuvan parissa. Elokuvan visuaaliset tehosteet ovat huimia, hidastetut kohtaukset ovat silmiä hiveleviä ja ne tuovat mukavan lisämausteen itse tarinaan ja kohtauksiin.

Elokuva on tasapainoitettu hyvin toiminnan ja rauhallisempien tapahtumien välillä.

Robert Downey Jr. taitaa olla yksi tämän hetken parhaita miesnäyttelijöitä, ja hänen suoritustaan Sherlock Holmesina katselee varsin mielellään, eikä tuohon rooliin oikein osaa kuvitella ketään sopivampaa. Law ehkä tullaan muistamaan roolistaan tohtori Watsonina, ehkä. En ainakaan muista juuri muita hänen elokuviaan jossa hän olisi ollut yhtä mainio. Tai sitten en edes tiedä kaikkia hänen elokuviaan... Mutta sekä Downey Jr. että Law, molemmat vetävät roolinsa tässä elokuvassa sopivan kepeästi. Hieman harmitti, että Rachel McAdamsin rooli jäi tässä kovin lyhyeksi, mutta hänen paikkansa korvaa Noomi Rapace, joka tekee kansainvälisen elokuvadebyytinsä eksoottisena mustalaisneitona. Ei ehkä niin hyvä näyttelijä, kuin McAdams, mutta suoritti roolinsa hyvin kuitenkin. Mukavin yllätys oli, että Sherlockin veljeä Mycroft Holmesia näytteli itse Stephen Fry, varsin loistava näyttelijä.

Elokuvan musiikista myönnän pitäväni, ja kyllä kelpaisi leffan soundtrack hyllyyni. Musiikin taisi valmistaa Hans Zimmer.

Tämä elokuva oli mainio kokemus elokuvateatterissa, en usko, että kannattaa jättää näkemättä. Kotisohvalla se ei ehkä tunnu aivan yhtä mahtipontiselta, sitten DVD:n muodossa.

Saapasjalkakissan oma elokuva.

Tammikuu alkaa aika lupaavasti elokuvatarjonnan osalta, eli sen perusteella on ihan turha olettaa, että mayakalenterin myytti maailmanlopusta vuonna 2012 pitäisi paikkaansa.

Tammikuun loppupuolella (tarkalleen 27.1.2012) elokuvateattereihin tiensä löytää Shrek-elokuvista tutuksi tullut karvainen sankari, jolla on yhdeksän elämää: Saapasjalkakissa.

Elokuvassa jo kauan ennen kuin Saapasjalkakissa (Antonio Banderas) tapasi Shrekin, tulee tästä taistelija- ja hurmurikissasta suuri sankari. Hän löyttäytyy yhteen katujen kasvatin, viekkaan Kitty Pehmotassun (Salma Hayek) ja älykkään Tyyris Tyllerön (Zach Galifianakis) kanssa pelastaakseen kotikaupunkinsa, Tämä on tarina kissasta, myytistä, legendasta... ja saappaista.

Elokuva on ollut kehityksen alaisena aina vuodesta 2004, jolloin Shrek 2 julkaistiin. Varsinainen filmin tuotanto alkoi kuitenkin vasta alkuvuodesta 2010, jolloin myös ensimmäiset kohtaukset nauhoitettiin ääninäyttelijöiden toimesta.

Trailereiden perusteella elokuva vaikuttaa varsin huikealta, ja tämä pakettihan tulee 3D:nä!

Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Tintin Seikkailut: Yksisarvisen salaisuus 3D

Noin, nyt se on nähty. Ja oli kyllä näkemisen arvoinen elokuva. Steven Spielberg ja Peter Jackson ovat tehneet loistavaa työtä kun herättivät henkiin Hergén rakastettuihin sarjakuvahahmoihin perustuvan seikkailuklassikon Tintin Seikkailut: Yksisarvisen Salaisuus.

Kun kuulin että elokuvaan on yhdistetty parikin seikkailua (mm. Kultasaksinen Rapu ja Rakham Punaisen Aarre), niin tuli pieni pelko että elokuvan kokonaisuus olisi jotenkin vaarassa särkyä, mutta kun elokuvaa pääsi katsomaan niin pystyi toteamaan pelon turhaksi: Nuo seikkailut oli yhdistetty toisiinsa niin ammattitaitoisesti, ettei sarjakuva-albumeihin perehtyneitäkään luulisi häiritsevän tieto siitä, ettei sarjakuvien tarina mene aivan samalla tavalla elokuvan kanssa, sillä muista seikkailuista oli otettu ne hauskimmat kohtaukset ainoastaan mukaan elokuvaan.

Elokuvan hahmot ovat sarjakuvien hahmoja paljon ihmismäisempiä, mutta kuitenkin niin täydellisen Hergémäisiä, ettei niitä voi kuin ihailla ja ihmetellä. Monessa kohtaa huomasinkin hymyileväni pelkästään sarjakuvista tunnistamilleni hahmoille ja niiden upealle ulkonäölle, tätä kelpaa katsella! 3D-ominaisuuskin oli laitettu täydellisesti toimimaan, joten siitäkin elokuvalle ylimääräisiä plussapisteitä.

Näyttelijöistä voisin mainita sen verran, että mielestäni Andy Serkis ansaitsisi jonkinlaisen palkinnon Kapteeni Haddockin roolista, Serkis nimittäin osasi heittäytyä alkoholisoituneen kapteenin rooliin loistavasti. Itselleni uusi nimi Jamie Bell oli myös hyvä valinta Tintin rooliin, Tintistä oli tehty ehkä hieman liian taidokas nyrkkitappeluissa, sillä sarjakuvissa Tintti oli hieman kömpelömpi, ja ilkimysten päihittäminen onnistui silkalla tuurilla.

Yksisarvisen Salaisuus on kaikin puolin lystikästä katsottavaa, joka saa suurimmatkin Tintti- ja Hergé-fanit tyytyväiseksi. Hieno kunnianosoitus edesmenneelle sarjakuvataiteilija Hergélle! Elokuva sai minutkin kaivamaan Tintti-albumit esiin ja lukemisen alle, pitäähän tuo TV-sarjakin ottaa taas jossain vaiheessa katseluun DVD:n muodossa.

Tintin Seikkailut: Yksisarvisen salaisuus.

Nyt on ollut blogissa jonkun aikaa hiljaista, pahoittelen asiaa, syynä on ollut kaksikin asiaa: ensiksi se ettei ole ollut nyt varaa käydä elokuvissa ja toisekseen, ei ole tullut nähtyä elokuvia jotka olisin kokenut jutun kirjoittamisen arvoiseksi. Mutta ehkä pieni tauko on hyvästäkin. Saa vähän ladata akkuja, kunnes innostuu taas jostakin leffa-aiheesta tänne kirjoittamaan. Nyt innostuin.

Steven Spielberg on lyönyt viisaat päät yhteen Taru Sormusten Herrasta -ohjaaja Peter Jacksonin kanssa ja he ovat tehneet yhdessä - suuria Tintti-faneja kun ovat kumpainenkin - uuden Tintti animaatioelokuvan Tintin Seikkailut: Yksisarvisen Salaisuus. Itsekin Tintin seikkailuihin perehtyneenä innostuin asiasta, kun kyseessä on kunnon elokuva tästä nuoresta lehtimiehestä, jonka seikkailut ovat varsin hauskoja ja jännittäviä. Uusi elokuva on tehty isolla budjetilla ja kolmiulotteisesti, joten elokuvaelämyksestä on lupa odottaa varsin näyttävää seikkailua. Suomen teattereihin Yksisarvisen Salaisuus ankkuroituu 4. marraskuuta.

Elokuvan idea on kytenyt lähemmäs 30 vuotta, sillä vuonna 1983 Spielberg otti yhteyttä Tintin seikkailujen luojaan, belgialaispiirtäjä Hergéen, mutta valitettavasti Hergé kuoli samana vuonna, eikä kaksikko ehtinyt koskaan tavata. Toinen syy elokuvan teon venähtämiseen oli myös se, ettei Spielberg onnistunut löytämään hyvää näyttelijää Tintin rooliin.

Nyt asiat on toisin, ja tekniikan sekä etenkin liiketunnistuksen kehittymisen myötä elokuva pystyttiin toteuttamaan niin kuin Spielberg sen halusikin.

Näyttelijä rooleihin on saatu nimekkäitä tähtiä, esim. Bond-tähti Daniel Graig on merirosvo Rakham Punainen, Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa Klonkkua esittänyt Andy Serkis nähdään Tintti-seikkailujen alkoholisoituneena, mutta niin hulvattomana Kapteeni Haddockina, Tintin rooliin on valittu nuori britti Jamie Bell, josta en sitten tiedäkään juuri mitään, mutta ehkä hänkin on oikea valinta rooliinsa.

Elokuvan tarina siis perustuu Yksisarvisen Salaisuus-sarjakuva-albumin tapahtumiin, mutta siihen on yhdistetty myös osittain Kultasaksinen Rapu -seikkailua, jossa Kapteeni Haddock ja Tintti tapaavat ensikerran.

Näillä aineksilla, elokuvalta on lupa odottaa suuria. Tämä on kyllä nähtävä teattereissa, joten eiköhän blogiin tule ihan kunnon juttukin, tämän ennakkohöpinän lisäksi.

Transformers: Dark Of The Moon (Kuun pimeä puoli)

Transformers elokuvasarja on edennyt jo kolmanteen osaansa, joka kantaa nimeä Dark of the Moon, eli Kuun pimeä puoli, se on myös viimeinen osa kahden aiemman elokuvan aloittamasta tarinasta. Rooleissa on tapahtunut muutosta, kun Megan Fox sai kenkää julkisuudessa antamiensa lausuntojen takia. Foxin tilalle on otettu toinen kaunotar: Rosie Huntington-Whiteley joka toimii siis pääosin mallina, mutta sai pestin tähän elokuvaan. Ehkä tästä tämän mallin elokuvaura urkenee.
Itselläni oli hieman ennakkoluuloja kyseistä näyttelijää kohtaan, mutta hyvin hän hoiti roolinsa. Eihän ensimmäisellä näyttelykerralla voi olettaakaan mitään elämää suurempaa näyttelytaitoa, mutta hyvin sopi Rosie muiden joukkoon.

Viimeisen osan juoni vie Autobottien ja Decepticonien vuosituhansista sotamyyttiä entistä syvemmälle kun mukaan tempaistaan kylmän sodan aikainen asekilpa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Tarinan tapahtumat lähtevät liikkeelle kun Sam (Shia LaBeouf) ja kumppanit saavat selville, että kuuhun on iskeytynyt Autobottien avaruusalus jota Yhdysvaltojen hallitus on 1960-luvulta asti tutkinut. Aluksesta löytyykin Sentinel Prime, Autobottien entinen johtaja joka on ollut unessa useita kymmeniä vuosia, samalla Sentinel on myös Optimus Primen oppi-isä, ja hänen luotetaan myös tuovan voitto lopullisesti häijyistä Decepticoneista.

Lukemissani arvosteluissa elokuvaa on lähinnä mollattu ja miltei jopa haukuttukin, ettei se tarjoa leffasarjalle mitään uutta ja on sitä samaa p***aa mitä aiemmat osatkin ovat. Itse olen yhtämieltä siitä, ettei kolmasosa tuo leffasarjaan mitään uutta, mutta ihmettelen, että miksi hyväksi todettu ja toimiva leffasarja pitäisi pilata tuomalla siihen jotain aivan uutta? Kyllä sen pitäisi riittää, että siitä on annettu yhdelle pääosatähdistä kenkää ja hankittu toinen tilalle, sekä poistettu kaksi Autobottia, eli kaksoset Skids ja Mudflap, koska niitäkin on pidetty rasistisina ja loukkaavina hahmoina, minusta taas ne olivat varsin hauskoja hersyvine heittoineen. Elokuva on varsin toimiva ja viihdyttävä, ja siinä ei ole efektejä säästelty. Mukana on myös sopivasti huumoria, sekä draamaakin. Aluksi elokuva saattaa tuntua vähän tylsältä, mutta kun se kunnolla pääsee vauhtiin, niin siinä onkin penkistä kiinni pitelemistä.
Autobottien ja Decepticonien väliset taistelut ovat hienoa seurattavaa ja 3D-ominaisuuskin toimii tässä leffassa oikein kivasti. Amerikkalaiset on nyt päässeet virallisesti yli kymmenen vuoden takaisesta järkyttävästä terrori-iskusta, sillä nyt ne uskaltaa jo elokuvissa näyttää pommitettavia sekä romahtavia pilvenpiirtäjiä. Muutamat elokuvan kohtaukset, tuovatkin vahvasti mieleen terrori-iskun aikaiset uutislähetykset.



Nautittava kokemus, ainakin tästä kaverista, joka pikkujätkänä käytti tunteja Transformers-autoroboteilla leikkimiseen.

Pirates Of The Caribbean: Vierailla Vesillä.

Tänä kesänä Kapteeni Jack Sparrow tekee näyttävän paluun valkokankaille, kun Johnny Depp astuu neljännen kerran legendaarisen roolihahmonsa saappaisiin.
Elokuvasarjan neljäs osa on odotettu, mutta sitä on myös epäilty että pystyykö se enää lunastamaan odotuksia leffasarjaa kohtaan, vai olisiko leffasarja jo pitänyt lopettaa. Itse elokuvan nähneenä voin rehellisesti sanoa, että elokuva on piristävä tuulahdus, se on elokuvasarjan osa johon kaikki on jo tottuneet, mutta samalla se pystyy tuomaan mukanaan jotain uutta.
Itse olin muutamia vuosia sitten täysin myyty ja innoissani kolmannen osan eeppisestä taistelusta joka käytiin Mustan Helmen ja Lentävän Hollantilaisen välillä, neljännessä osassa ei päästä taisteluiden osalta niin näyttävään ja visuaaliseen toimintaan, vaan tyyli on enemmän akrobaattisissa miekkataisteluissa, mitkä on myös miellyttävää katsottavaa.

Tälle leffasarjalle on ominaista, että juuri missään ei ole säästelty, näyttelijävalintoihin on panostettu kuten myös laivoihin ja tapahtumapaikkoihin. Toisessa osassa nähtiin uusi laiva, Lentävä Hollantilainen, ja laivan mukana leffasarjaan tuli myös yksi uusi henkilö, eli laivan kapteeni Davy Jones, jonka Jack kumppaneineen lopulta onnistui kukistamaan. Neljännessä osassa sama kaava toistuu, eli mukaan saadaan uusi laiva ja kapteeni. Tällä kertaa laivana on Queen Anne’s Revenge ja sen kapteenina pelätty Mustaparta (Ian McShane). McShane on onnistunut valinta synkän Mustaparran rooliin, ja onnistuukin jättämään varjoonsa Geoffrey Rushin näyttelemän Barbossan. Se pisti silmääni, ettei Rushilla ole enää mitään uutta annettavaa Barbossalle, mutta silti hän toimii hyvänä vastaparina Deppin Sparrowlle.
Elokuvasarjan pääpari Keira Knightley ja Orlando Bloom ovat saaneet jäädä pois, mikä on ihan positiivinen asia, Bloomin tilalle on kyllä hommattu uusi siloposkinen mallipoika Sam Claflin, joka näyttelee hyvätahtoista saarnamiestä. Toinen mukava lisä on Penélope Cruzin näyttelemä kaunis Angelica jolla on yhteinen menneisyys Jack Sparrown kanssa, samalla hänellä on jotain yhteistä kapteeni Mustaparran kanssa.

Vierailla vesillä nojaa siis enemmän juoneen joka keskittyy Nuoruuden lähteen metsästykseen ja elokuva panostaa ja luottaa Jack Sparrown hahmoon, ja se on hyvä, että Jack on enemmän pääosassa, se antaa enemmän vapautta Jackin toilailuun, eikä jää vain sivutoiminnaksi kuten aiemmissa osissa vähän pääsi käymään. Elokuva on piristävä seikkailu joka palaa juurilleen, eli on enemmän ensimmäisen osan kaltainen: sopivasti taistelua, mutta enemmän seikkailua ja huumoria. Mukana on myös kauniita merenneitoja ja vähemmän kauniita zombeja joilla on oma osuutensa tarinassa.

Miellyttävä, viihdyttävä ja visuaalisesti näyttävä elokuva joka tempaa mukaansa seikkailuun, ja juonikin onnistuu pysymään kasassa alusta loppuun ilman rönsyilyjä. 3D-ominaisuus oli kyllä hieman turha. Elokuva olisi toiminut ihan normaalitaisoisenakin upeasti. Rob Marshall tekee onnistuneen jatko-osan Gore Verbinskin luomalle sarjalle. Tätä on odotettu ja odotus on kyllä palkittu.

“It’s not the destination, so much as the journey.”
- Jack Sparrow

The Lion King - Leijonakuningas - Diamond Edition (2011)

Nyt vuonna 2011 voi kokea hyvinkin nostalgisia hetkiä, sillä - ainakin omasta mielestäni - yksi Disneyn ikimuistoisimmista ja parhaista elokuvista saadaan viimeinkin uusintajulkaisuna, ja tämä on toinen juhlajulkaisu, joten se kantaa lisänimeä Diamond Edition. DVD-painoksen lisäksi, siitä tulee myös Blu-ray-painos sekä ensi kertaa myös 3D-versiokin. Kyseessä on siis vuonna 1994 teattereissa nähty Leijonakuningas.

Tämä oli itselleni ihan ensimmäinen elokuva jonka kävin Kuusaan Studio 123:ssa katsomassa, ja siksi siitä onkin tullut niin henkilökohtainen ja rakas elokuva. Silloin ei vielä ollut mitään sen kaltaista kokenut, joten silloisen pikkupojan elämässä se oli suuri juttu päästä elokuvateatteriin katsomaan siskon kanssa kunnon elokuvaa. Simban isän Mufasan kuolema tuntui järkyltä, ja Scar hyenajoukkoineen oli pelottavan häijy. Mutta kuitenkaan en elokuvasta mitään pahoja unia saanut vaikka taisikin teatterissa vähän pelottaakin elokuvan hurjissa kohtauksissa.
Itse omistin tämän kyseisen leffan VHS:nä, sain sen silloin heti kun se julkaistiin, mutta sitten jossain vaiheessa VHS-laitteemme sanoi sopimuksensa irti, ja sinä aikana DVD:tkin yleistyivät ja syrjäyttivät VHS-kasetit lähes kokonaan, niin meidänkin perheessä VHS-kasetit saivat päätyä roskikseen.
Vuonna 2003 Leijonakuningas julkaistiin DVD:nä ja siitä tuli kahden levyn juhlajulkaisu. Elokuvan ääntä ja kuvaa oli digitaalisesti remasteroitu, sekä siihen lisättiin täysin uusi vaihtoehtoinen kohtaus, johon tuli uusi laulu "Aamuraportti". Jostain syystä en silloin saanut sitä itselleni hankittua, syynä taisi olla silloisen DVD-soittimen puute, joten kyseinen DVD-versio ei koskaan löytänyt tietään hyllyyni. Nykyisin sitä ei enää mistään saa, tai ei ainakaan löydy. Olen tutkinut kaikki mahdolliset kaupat ja nettikaupatkin läpi mutta Leijonakuningas -DVD:t ovat tyystin loppuneet, ja se on harmittanut monta vuotta.
Mutta kaikeksi onneksi, nyt syksyllä 2011, tuohon asiaan on tulossa muutos.

Vihdoinkin!

Tulevien leffasarjojen päätösosien uudet trailerit.

Tässäpä muutama uusi traileri piakkoin teattereihin tulevista leffoista:


Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 2:



Eeppinen Harry Potter -saagan päätösosa, jossa taistelu hyvien ja pahojen noitavoimien välillä yltyy täydeksi sodaksi ja kukaan ei ole turvassa. Kaikki tulee päättymään tähän.
Aiemmat osat nähneenä tämäkin on nähtävä teatterissa.

Transformers 3: Dark Of The Moon



Michael Bayn Transformers -leffasarjan kolmas osa, joka tulee olemaan myös viimeinen osa kahden aiemman elokuvan aloittamaan tarinaan. Käsikirjoituksesta vastaa Ehren Kruger.
Muuten roolit ovat pysyneet samoina kuin kahdessa aiemmassakin elokuvassa, mutta kauniin Megan Foxin on korvannut vähintään yhtä kaunis Rosie Huntington-Whiteley, harmi sinänsä, sillä yleensä näyttelijävaihdokset rikkoo aiempien osien luoman tarinan ns. uskottavuuden, mutta toivotaan että Rosie on ollut nappivalinta kyseiseen rooliin. Itselleni tämä uusi traileri nosti odotuksia elokuvaa kohtaan huimasti. Kaksi aiempaa osaa eivät ole olleet pettymyksiä, joten eiköhän kolmannenkin elokuvan viihdyttävyys ole taattu.

Televisio vinkki: Platoon - Nuoret sotilaat.

Tänään tulee televisiosta MTV3-kanavalta Oliver Stonen Oscar-palkittu sotaelokuva Platoon - Nuoret Sotilaat, joka kertoo Vietnamin sodasta ja on samalla tunnetuimpia elokuvia siitä aiheesta. Elokuvan pääosissa nähdään Willem Dafoe, Forest Whitaker, Tom Bergener sekä Charlie Sheen.
Nyt kuitenkin silmiini on osunut, että elokuvaa on netissä useilla sivuilla mainostettu harhaanjohtavasti Charlie Sheenin ja Johnny Deppin elokuvana. Kyllä, Deppiäkin nähdään elokuvassa, mutta sen perusteella ei kannata antaa elokuvalle suuria odotuksia, sillä Deppin rooli jäi elokuvan leikkausvaiheessa suurimmaksi osaksi leikkaamon lattialle, joten elokuvassa on hyvin vähän Deppiä, mikä on Depp-fanien kannalta harmillista. Eli Depp-fanit älköön antako suuria odotuksia Deppin näkemiselle.
Muuten elokuva voi ollakin hyvin onnistunut ja viihdyttävä. Itse en ole ennen sitä nähnyt, mutta aion antaa sille mahdollisuuden joka tapauksessa.

Tulevia elokuvia

Aion nyt siis listata tähän leffoja, jotka kiinnostaa minua itseään, ja osa niistä kuuluukin henkilökohtaiseen "Pakko nähdä" -listaani.

Pirates Of The Caribbean: Vierailla Vesillä
">

Tulevan kesän ehkä odotetuin toimintaseikkailu, odotettu pienellä varauksella. Tämähän on siis Pirates -sarjan neljäs osa, ja aiemmat kaksi jatko-osaa ovat jakaneet fanit kahtia: toiset pitivät ja toiset ovat olleet sitä mieltä että sarja olisi pitänyt päättää ensimmäiseen osaan kuin seinään.
Itse kuulun jakauman ensimmäiseen osaan, eli olen ollut jatko-osiin tyytyväinen. Mustan Helmen kirous aloitti koko tarinan ja olikin onnistunutta viihdettä, mutta elokuvasarjan toinen osa Kuolleen miehen kirstu tuntui ehkä jonkinlaiselta välityöltä ja tuntui ehkä hivenen tylsähköltä, kun taas Maailman laidalla oli silkkaa toimintaa, ja mielestäni tähän astisista sarjan elokuvista paras osa.
Nelososaan lähdetäänkin ihan toisenlaisista asetelmista, sillä ohjaajaksi on vaihtunut Rob Marshall, joka on itselleni ihan uusi nimi, tai en muista herran aiempia leffoja ainakaan. Ehkä olen niitä kuitenkin nähnyt. Näyttelijäkaartiinkin on saatu uutta verta vanhojen tuttujen rinnalle. Johnny Depp on edelleen legendaarinen kapteeni Jack Sparrow, Geoffrey Rush nähdään jälleen kapteeni Barbossana, ja Kevin R. McNally heiluu edelleen viinaan menevän Joshamee Gibbsin roolissa, uusina naamoina sen sijaan tavataan Penelope Cruz joka esittää Jackin vanhaa heilaa ja Ian McShane pahamaineisena kapteeni Mustapartana. Elokuva tulee siis Disney Digital 3D:nä. Voiko tätä elokuvaa siis kaiken odotuksen jälkeen jättää teatterissa näkemättä? Pakko nähdä!

Sucker Punch


Zack Snyderin tuleva elokuva. Aiemmin tämä ei itseäni niinkään kiinnostanut, mutta muutamien näkemieni trailereiden perusteella se herättikin mielenkiintoni. Ensinnäkin syynä tämän näkemiseen on se, että ohjaajana on Jack Snyder, olen tykännyt hänen leffoistaan ja todennut kaverin erittäin eteväksi ohjaajaksi, ja toisekseen elokuvan juoniasetelma on mielenkiintoinen: elokuva on siis matka nuoren mielisairaalaan vangitun tytön mielikuvitusmaailmaan, jonne hän pakenee julmaa todellisuutta. Eli taistelu vapaudesta alkaa. Trailerin perusteella elokuva näyttää varsin upealta ja siitä ei myöskään näytä toimintaa puuttuvan. Siitä en ole aivan varma, kuuluuko tämä elokuva niihin toimintaleffoihin, joiden aikana voi jättää aivonsa narikkaan ja katsoa pelkkää tykitystä, mutta epäilen vahvasti ettei kuulu.
Ohjaaja Zack Snyderin (“Watchmen”, “300”, "Legenda Suojelijoista") idean pohjalta syntyneen “Sucker Punch” -elokuvan näyttelijäkaarti koostuu nuorista tähdistä, joihin kuuluvat Emily Browning (“The Uninvited”), Abbie Cornish (“Yön kirkas tähti”), Jena Malone (“Erämaan armoille”), Vanessa Hudgens (“High School Musical” -elokuvat) ja Jamie Chung (”Sorority Row”). Muissa rooleissa nähdään Oscar Isaac (“Robin Hood”), Carla Gugino (“Watchmen”), Jon Hamm (“The Town”, tv-sarja “Mad Men”) sekä Scott Glenn (“Medusan sinetti”).
Elokuvasta ja sen näyttelijöistä löytyy informaatiota ja uutisia enemmän netistä.

Vares - Huhtikuun tytöt


Antti Reini uusii roolinsa kovana yksityisetsivä Jussi Vareksena. Aiempi elokuva "Pahan suudelma" oli mielestäni hyvä, ja tykkäsin siitä kovasti, arvio kyseisestä elokuvasta löytyy blogistani. En siis usko, että jättäisin Vares -leffaa näkemättä tälläkään kertaa teatterissa. Nämähän kuuluvat jo vähän kotimaisiin klassikoihinkin. Ensi-ilta on huhtikuun 20. päivä.

Rio


Rio on Ice Age -trilogian tekijöiden uusi 3D-animaatio, joka kertoo hieman arasta Blu -nimisestä papukaijasta joka ei osaa lentää, mutta joutuu elämänsä seikkailuun Rio De Janeirossa. Animaatioleffojen ystävänä ja Ice Age-elokuvista tykkäävänä, tämä elokuva vaikuttaa varsin hupaisalta. Tästä en ole aivan varma, menenkö teatteriin katsomaan. Mutta jos ajankohta on hyvä, ja elokuvissanäkemisen mahdollisuus tulee niin eiköhän se mennä katsomaan.

Rango

Ei mikään lastenelokuva, vaan animaatio aikuisille jonka lapsetkin voivat katsoa.

Elokuvan alussa neuroottinen näyttelijälahjakas lisko (Johnny Depp), paiskaituu terraariostaan polttavalle aavikolle ja kohtaa auton alle jääneen hourailevan vyötiäisen ja hetkeä myöhemmin sattumalta lisko törmää Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa -elokuvan Raoul Duken (HUOM! jota myös kyseissä elokuvassa näytteli Johnny Depp, ja Depp ääninäyttelee Dukea myös tässä kohtauksessa) tuulilasiin. Vyötiäisen hourailuja kuunnellen lisko aloittaa seikkailuin polttavalla aavikolla samalla etsien itseään. Myöhemmin hän omaksuu itselleen nimen Rango, ja päätyy Dirt-kaupungin uudeksi sheriffiksi.

Elokuvan on ohjannut Gore Verbinski, eli sama mies joka ohjasi kolme ensimmäistä osaa Pirates Of The Caribbean -elokuviin, ja teki näissäkin yhteistyötä Johnny Deppin kanssa. Tämä on hänen uransa ensimmäinen animaatio seikkailu, vaikkakin elokuvaa katsoessa tuntuu, että Verbinski olisi tehnyt animaatioita ennestäänkin. Lahjakas mies. Samalla hän onnistuu tuomaan animaatiogenreen jotain täysin uutta ja erilaista tämän elokuvan myötä.

Elokuva on kaikinpuolin näyttävä ja yksityiskohtainen, ja elokuva tosiaan tuntuu lännen elokuvalta. Voisi luulla että elokuvantekijäryhmällä olisi aiempaa kokemusta länkkärileffojen parissa, vaikka kokemus niiden saralla on samaa luokkaa kuin animaatioidenkin parissa. Eli hyvin vähäinen. Elokuvan tarina on mielekästä seurattavaa, ja vaikka elokuva onkin komedia, se ei ole pelkkää parodiaa legendaarisista lännenelokuvista - ainoastaan muutamat kohdat ovat, kuten esimerkiksi Clint Eastwoodin "Miestä vailla nimeä" esittävä Lännen henki. Täytyy kyllä sanoa, että Clint Eastwoodin ja Lännen hengen yhdennäköisyys on huomattava.

Elokuvan tarinan selostus ja musiikki oli mielestäni hauskasti toteutettu, sillä siitä vastaa pöllöjen mariachi-orkesteri, joka putkahtaa esiin milloin mistäkin. Ääninäyttely on toimivaa, ja jo pelkästään siksi kannattaa käydä katsomassa orginaaliversio, sillä Johnny Depp, Isla Fisher, Bill Nighy ja Alfred Molina tekevät aivan upeaa työtä aksentteineen. Tunnelma pysyy katossa koko elokuvan ajan.

Suomidubbauksen voi sitten katsella kotona joskus DVD:ltä, uskon kuitenkin, että tämän elokuvan kohdalla suomidubbaus voi olla hivenen ontuvaa, sillä elokuvan alkuperäisvitsit tuskin toimivat samalla tavalla suomenkielellä. Mutta sen näkee sitten.

Enempää en elokuvasta paljasta. Se ei näin luettuna tunnu niin hyvältä mitä se oikeasti edes on. Se on nähtävä itse!

'>

Legenda Suojelijoista - Ga'Hoolen pöllöt (DVD/Blu-Ray)

Ostin tänään Legenda Suojelijoista -leffan Blu-Ray + DVD -paketin, enkä voinut malttaa mieltäni, joten se tuli katsottuakin lähes saman tien. Olinkin jo pitkään ja hartaasti odottanut, että milloin tämä leffa julkaistaan DVD:lle, koska itse en sitä jostain kumman syystä onnistunut leffateattereissa näkemään - tarkoitukseni oli kyllä mennä se katsomaan teatteriin, mutta taisi sitten tulla jotakin muuta sen tilalle.
Nyt näin elokuvan katsomisen jälkeen kyllä harmittaa ajatus siitä, miten paljosta jäin paitsi kun en teatteriin mennyt, sillä teatterissa tämä leffa pyöri 3D-versiona, joten kokemus olisi varmasti ollut päätä huimaava. Sillä sitä se oli nytkin, vaikka näin kotioloissa 3D-muodollisuus ei mahdollista ollutkaan.

Mutta nyt itse asiaan. Elokuva kertoo siis Soren -nimisestä tornipöllöstä, ja tämän unelmasta kuulua tarunhohtoisiin Suojelijoihin, jotka ovat siis pöllökansojen tarinoiden uljaita sotureita. Soren ja hänen veljensä Kludd kerran lentoharjoitusten myötä putoavatkin pesäpuustaan, ja joutuvat Ylväiden - eli pöllökansojen ilkeämielisten sotureiden, jotka pitävät itseään puhdasverisinä - kynsiin. Siis ihan kirjaimellisesti. Sorenin onnistuu kuitenkin paeta Ylväiden otteesta ja hän lähtee etsimään myyttisiä Suojelijoita, sillä vain he pystyvät pysäyttämään Ylväiden suunnitelmat ja pelastamaan pöllökansat tuholta.

Kuten arvata saattaa, veljesten tiet siis eroavat ja he valitsevat puolensa, pian edessä on hurja sota pöllöjen kesken.
Elokuva perustuu Kathryn Laskyn suosittuun, muttei vielä suomeksi käännettyyn kirjasarjaan. Sen on ohjannut Jack Snyder, jonka aiempiin ohjaustöihin kuuluvat Kuolleiden Aamunkoitto -leffan uudelleenfilmatisointi vuodelta 2004, sekä 300 ja Watchmen. Nuo taitavat olla ne tunnetuimmat Snyderin elokuvat.

Itse pidin elokuvasta suuresti. Animointi on silmiä hivelevää, ja pöllöt näyttävät uskottavan aidoilta, kuin myös elokuvan tapahtumapaikatkin. Elokuvan tunnelmaan sopi mielestäni myös hetkittäin vauhdikkaissa ja tiukissa tilanteissa tapahtuvat hidastukset, ja nekin on tehty niin näyttävästi, etteivät ne tunnu missään kohdassa vitsiltä, tai ala puuduttaa katsojaa. Parissakin kohtaa elokuvan synkkyys ja maisemat toivat mieleen Taru Sormusten Herrat -elokuvat, mutta se sopi elokuvan tarumaailmaan.
Kerrankin on onnistuttu tekemään vakavamielinen animaatio, josta ei kuitenkaan ole huumoriakaan poissuljettu. Hahmot ovat sympaattisia ja Ylväissä on uskottavasti synkkyyttä ja vihamielisyyttä. Eli vaikka elokuva onkin tietokonetekniikalla toteutettu animaatio ja sen pääosassa ovat pöllöt, ei kyseessä ole mikään ihan perheen pienimmille suunnattu seikkailu. Tätä voisi hyvinkin verrata jokunen viikko sitten tv-ensi-iltansa saaneeseen Beowulfiin, mutta tämä on minusta vain monta kertaa parempi ja mielenkiintoisempi juoneltaan.

Itse en elokuvasta löytänyt juurikaan mitään maininnan arvoista moitittavaa, kestoltaankin juuri sopivan mittainen. Elokuvan voi katsoa suomeksi dubattuna, tai alkuperäiskielellä eli englanniksi, toki pöllöt saa puhumaan myös ruotsia jos niin tahtoo. Itse katselin elokuvan alkuperäisellä ääniraidalla ja se oli varsin mielekästä katseltavaa ja kuunneltavaa. Tämähän ei siis ole mikään Disneyn tai Pixarin animaatio, joten annoin itselleni luvan alkuperäisenä katsomiseen, onhan siellä asiansa osaavia hyviä näyttelijöitä äänessä, kuten mm. Helen Mirren, Sam Neill ja Hugo Weaving. Ostakaa/vuokratkaa, katsokaa ja ihastukaa!

'>

Kaksin Karkuteillä

Nyt se on nähty, ja täytyy todeta että Disney teki sen taas. Elokuvavuosi ei voisi paremmin alkaa animaatiorintamalla, tämä on mielestäni elokuva, joka jokaisen on ehdottomasti nähtävä. Jos ei teatterissa, niin katsomalla sen sitten DVD:nä joskus, kunhan kyseinen julkaisumuoto tulee elokuvalle ajankohtaiseksi.

Elokuvan tarina myötäilee Grimmin veljesten Tähkäpää -satua, ja tarinan varsinaisena päähenkilönä nähdään Flynn Raider -niminen varas. Toisena päähenkilönä nähdään itse Tähkäpää, ja näiden kahden erilaisen hahmon kemia on saatu toimivaksi. Elokuvasta ei ole unohdettu hupaisia eläinhahmoja, sillä pääkaksikon mukana seikkailee Tähkäpään ystävä, hulvaton lisko Pascal, sekä Raiderin kannoilla koiran lailla jäljittävä, ilman ratsastajaa jäänyt, linnan vartijoiden hevonen, Maximus. Elokuvan ilkimyksenä nähdään vanha mummo Goethel, joka on huomannut Tähkäpään hiusten taikavoimat, ja saanut niiden avulla nuoruutensa takaisin. Joten Goethel on siis kaapannut Tähkäpään ja teljennyt hänet metsän uumenissa sijaitsevaan torniin ja uskotellut Tähkäpäälle olevansa tämän ylisuojeleva äiti.
Seikkailu pääsee aluilleen, kun kumppaninsa pettänyt, pakomatkalla oleva varas, Flynn Raider, erehtyy valitsemaan piilopaikakseen sattumalta löytyvän tornin jossa Tähkäpää asuu...

Elokuva on kerrassaan upeaa katsottavaa, eritoten 3D-tekniikan ansiosta, tässä se todella pääsee oikeuksiinsa, ja muutenkin hahmojen animointi ja taustamaisemat ja miljööt ovat silmiä hiveleviä. Laatutyötä! Elokuvassa riittää huimia takaa-ajokohtauksia ja hauskoja läheltä piti -tilanteita, mutta vastapainoksi mukaan mahtuu parikin varsin hellyyttävää ja hempeää hetkeä. Romanttinen lyhtykohtaus oli vakuuttava. Juoni pysyy hyvin kasassa alusta loppuun, ja mitään ylimääräistä tai juonenpitkitykseltä tuntuvaa ei ole päästetty mukaan. Itse yllätyin - kuten myös ystäväni, jonka kanssa kävin elokuvan katsomassa - positiivisesti siitä, että Disney palaa ainakin tässä elokuvassa taas vanhempaan meininkiin hahmojen kuolemissa, nyt ne todella näytetään eikä dramaattisuuskaan pääse yliampuvaksi.

Suosituksena voin myös sanoa, että kannattaa käydä katsomassa Suomeksi dubattu versio. Niinhän se on, että animaatiot ei olisi mitään, ilman suomidubbausta! Itselläni oli ennakkoluuloja suomalaisen ääninäyttelyn osalta, kun sain tietää että päähenkilö Flynn Raiderin ääninäyttelijänä toimii Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen keulahahmona kaikkien tietoisuuteen tullut, itse Lauri Tähkä. Ennakkoluulot olivat kuitenkin turhia, sillä loistavastihan Lauri hommansa hoiti, ja kaiken lisäksi Laurin ääni sopi Flynnille hyvin.
Muidenkin hahmojen osalta ääninäyttely on toteutettu mallikkaasti, ja Tommi Korpela on hyvä valinta Flynniä jahtaavien rosvoveljesten rooliin.

Tätä elokuvaa ei kannata jättää näkemättä. Huikea seikkailu, joka viihdyttää niin lapsia kuin aikuisiakin. Hyvä Disney!

Vares - Pahan Suudelma

Vares on palannut. Edellinen Vares -elokuva tuli vuonna 2007. Niitä on tullut aiemmin yhteensä kaksi: Vares - Yksityisetsivä ja V2 - Jäätynyt Enkeli. Molemmissa aiemmissa elokuvissa Jussi Varesta näytteli Juha Veijonen. Elokuvat perustuvat Suomen luetuimman dekkarikirjailijan, Reijo Mäen, romaaneihin.

Vares -leffoissa on tyypillistä se, että niissä käytetään samoja näyttelijöitä, tosin eri rooleissa jokaisessa leffassa. Sitä en tiedä, mikä idea siinä on takana loppujen lopuksi, mutta tuohan se elokuviin oman särmänsä. Mutta kuitenkin tässä uutukaisessa Vares -filmatisoinnissa on tapahtunut näyttelijävaihdoksia. Varesta tällä kertaa näyttelee karismaattinen Antti Reini, joka on mielestäni ihan nappivalinta Vareksen rooliin, Reinin luomassa Vares -hahmossa on enemmän asennetta kuin Veijosen Vareksessa, eikä Vares enää vaikuta niin lepsulta hahmolta. Veijonen ei mielestäni sopinutkaan kunnolla tuommoisen dekkarihahmon rooliin.

Miksei Antti Reiniä voitu ottaa ihan alunalkaen Vareksen rooliin?

Tässä uudessa leffassa on vanhoista leffoista tuttu ainakin Jasper Pääkkönen, joka tällä kertaa näyttelee Vareksen tietolähdettä Kyypakkausta, joka hankkii tietonsa lain molemmilta puolilta.

Kirjailija Luusalmen roolissa loistaa Eppu Salminen, joka tekee mielestäni hyvän roolityön Luusalmena, hauska ja sympaattinen hahmo, joka on myös elokuvan parhaita puolia. Luusalmea saamme myös kiittää siitä, ettei yksityisetsivällemme pääse tapahtumaan juurikaan mitään pahempia haavereita työtehtäviensä aikana.

Elokuvassa nähdään myös isossa osassa näyttelijä Mikko Leppilampi, joka näyttelee Iltalehden aluetoimittajana Turussa työskentelevää Janne Ruuhiota.

Elokuvan tarina sijoittuu Vareksen kotikaupunkiin, kesäiseen Turkuun ja juoni käsittelee nuoren tytön selvittämätöntä murhaa, jota yksityisetsivä Jussi Vares palkataan tutkimaan. Toimeksiantajat ovat nuoren kuolleen tytön sukulaiset. Eikä aikaakaan kun Vares huomaa uhrin äidin Lailan (Anu Sinisalo) viehättävyyden ja pian onkin romantiikkaa ilmassa. Lailan mies (Ville Virtanen) on yliopistoprofessori, jolla on jotakin salattavaa.

Loppua kohden juoni alkaa tiivistyä, murhaaja paljastua, katsojallekin alkaa selvitä omat epäilykset kuka onkaan mahdollinen syyllinen, ja motiivikin alkaa olla selvillä, kunnes pian katsoja taas huomaakin olevansa lähtökuopissa epäilyksiensä kanssa, aivan niinkuin Vareskin.

Hyvä, jännittävä, mielenkiintoinen ja onnistunut dekkarielokuva, ruotsalaisten Beck -leffojen hengessä. Jussi Vares on kovempi, synkempi, ja coolimpi kuin aiemmin. Eikä huumoriakaan ole unohdettu. Suosittelen!