torstai 10. joulukuuta 2015

Teenage Mutant Ninja Turtles 2: Out Of The Shadows (traileri)



Ensi kesänä leffateatteriin saapuu Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvan jatko-osa ja siitä on nyt julkaistu ensimmäinen traileri. Teenage Mutant Ninja Turtles 2: Out of the Shadows -nimellä kulkeva elokuva näyttää jatkavan samalla vauhdikkaalla ja rytisevällä meiningillä kuin edeltäjänsäkin, mikä ei välttämättä ole ihan huono asia. Itse pidin edeltäjää ainakin ihan viihdyttävänä toimintapätkänä. Se, mikä tekee Teenage Mutant Ninja Turtles 2:n trailerista maininnan arvoisen on siinä hyvin esiin tulevat Turtleseista tutut klassikkokonnat Rocksteady ja Bepop. Eikä toki pidä unohtaa Casey Jonesia, jota näyttelee Stephen "Green Arrow" Amell!

Tsekkaa traileri:

maanantai 26. lokakuuta 2015

Teit Meistä Kauniin -elokuvan päätöskuvaukset Korian NS-talolla.



Teit Meistä Kauniin on Apulannan ex-basisti Tuukka Temosen ohjaama draamaelokuva Apulannan tarinasta ja tämä on myös Temosen ensimmäinen pitkä draamaelokuva. Elokuvaa on kuvattu pääosin Heinolassa, mutta myös Lahdessa sekä päätöskohtaus Korialla. Elokuvan pääosissa nähdään nousevia tähtiä: Rockmuusikko Toni Wirtasta esittää ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä Tatu Sinisalo. Simo Santapukkia näyttelee Teppo Manner, joka on aiemmin nähty Jussi-palkitussa elokuvassa He ovat paenneet. Apulannan ensimmäistä basistia Amanda "Mandy" Gaynoria näyttelee Mimosa Willamo sekä toista pitkäaikaisempaa basistia Tuukka Temosta näyttelee Iiro Panula, joka on aiemmin näytellyt Skavabölen pojat ja Korso-elokuvissa. Apulanta-yhtyeen perustajaa Antti Lautalaa näyttelee Roope Salminen ja Koirat-yhtyeestä tuttu Roope Salminen

Elokuvaan haettiin myös vapaaehtoisia avustajia, seurasin kuvauksien etenemistä aktiivisesti Facebookista ja itseäni harmitti että Heinolaan oli matkaa, enkä rohjennut ilmoittautua avustajaksi kun en matkustusmahdollisuuksistani ollut varma ja ajattelin tilaisuuden menevän sivu suun. Kunnes sitten tuli uusi avustajahaku, tällä kertaa avustajia tarvittiin elokuvan päätöskohtaukseen Korian NS-talolle. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi saman tien, vaikka kuvausajankohtaan olikin vielä useampi viikko aikaa. Tuotantotiimiltä tuli vastaus, jossa kiittivät ilmoittautumisesta ja ottivat yhteystiedot ylös jotta voivat ilmoittaa tarkempia ohjeita lähempänä ajankohtaa. Viikot kuluivat ja mitään ei ollut kuulunut, kunnes odotus sai päätöksen ja viimein tuli sähköpostia että olen avustajaryhmässä numero 1. Korian NS-talo kutsui ja paikalla tuli olla 24.10. klo 13.

24.10. lauantai-aamuna huomasin jotenkin jännittäväni päivällä olevaa kuvaushetkeä kun aamulenkiltä tullessani havaitsin jättäneeni avaimenikin kotiin. Kaverini oli myös hyväksytty samaan avustajaryhmään kuin minut, joten sovimme että menen hänen kyydissään Korialle. Matka Korialle sujui hyvin, mutta Korialla ilmeni eteen eräs ongelma: Me ei löydetty NS-taloa, kun ei oltu aivan varmoja missä se tarkalleen ottaen on. Onneksi siitä sattui paikallinen herra kulkemaan jolta sitten kysyin suuntaneuvoa ja hän opastikin meidät paikan päälle. Kiittelin jo siinä, mutta kiitokset nyt uudelleen, jos sattuisi tätä vaikka lukemaan.


Tuukan ja Olgan ohjeistuspuhe.

NS-talon pihalla Olga Temonen ohjeisti paikalle saapunutta avustajaryhmää menemään sisään, ilmoittautumispiste oli NS-talon salissa. Paikalle saapui lähemmäs 400 vapaaehtoista avustajaa. Kävin ilmoittautumassa, jonka jälkeen sai jäädä odottelemaan vuoroaan puvustajan käsittelyyn. Sivustaseurasin siinä miten puvustaja auttoi muita avustajia löytämään itselleen sopivat vaatteet, ja itseäni hieman jännitti että mitä minun vaatetuksestani tullaan sanomaan. Minulla kun oli vain omat normaalit vaatteet jotka vaatekaapistani löysin: Mustat pillifarkut, musta paita, musta nahkatakki ja hieman punertavat maiharit. Ainoastaan maihareiden osalta olin itsevarma että ne olisivat ainakin ysäriä. Viimein vuoroni koittikin, menin puvustajan eteen ja näytin vaateparttani. Sivusta kuului kommentti "Toihan on hyvä" puvustaja katseli päästä varpaisiin ja totesi että nahkatakki on vähän moderni mutta ei kuitenkaan liiaksi ja totesi tyylini täydelliseksi. Tuli hyvä fiilis, sillä pukeudun aina näin. Puvustajan tapaamisen jälkeen pyydettiin avustajia siirtymään saliin odottamaan lisäohjeita. Itse pyörin salissa hieman jännittyneenä ympyrää, välillä seisoskelin esiintymislavan vieressä, välillä istuin seinän vieressä ja mietin että mitä tästä päivästä mahtaa vielä tulla. Yhtäkkiä esiintymislavalta kuului mikkiin käsky: "Ryhmä 1. ULOS!".
Päivän ensimmäiset kuvaukset olivat alkamassa. Ulkona meille annettiin tarkat ohjeet ja paikat minne mennä ja meille ojennettiin myös kohtaukseen sopivaa rekvisiittaa. Ulkokohtauksen kuvaukseen meni arviolta noin tunnin verran ja ehkä vähän kauemminkin, kun sama kohtaus kuvattiin alusta loppuun yhdellä otolla, jonka jälkeen se toistettiin muutamia kertoja. Itse pääsin mukavaan avustajaryhmään siinä kohtauksessa, meillä oli oma jengi ja yritettiin parhaamme. Muutamia kertoja kohtaus otettiin uusiksi, sillä koko ulkokuvauksen avustajaryhmä hieman töpeksi näin ensikertalaisina, mutta otos saatiin kuitenkin lopulta onnistuneesti purkkiin.


Leffa-Apis keikalla!

Ulkokuvaukset kun saatiin tehtyä avustajaryhmää pyydettiin siirtymään sisälle, jossa alettiin valmistautua sisätiloissa tapahtuvaan keikkakuvaukseen. Aluksi Ohjaaja Tuukka Temonen ja apuohjaaja Olga Temonen piti puheenomaisen ohjeistuksen jossa kertoivat kuvauspäivän aikatauluista ja tapahtumista ja miten sisäkuvauksissa tulee kaikkien toimia ja esitteli myös Teit Meistä Kauniin-elokuvan kuvaus- ja työryhmää. Avustajilta pyydettiin myös kärsivällisyyttä, sillä kuvausten valmisteluissa menisi aikaa ja myös kuvaustauot voivat olla pitkiä. Ohjeistuksen jälkeen Temoset saivat avustajilta raikuvat suosionosoitukset. Ennen varsinaisten sisäkuvausten alkua äänitettiin elokuva-Apulannan keikkaosuus. Näyttelijät Tatu Sinisalo, Iiro Panula ja Teppo Manner soittivat, näyttivät ja kuulostivat ihan aidolta nuorelta Apulannalta. Avustajat saivat nauttia livekeikasta ja ottaa myös kuvia. Se oli ihan mahtavaa kuunneltavaa. Äänitykset kun saatiin tehtyä työryhmä alkoi valmistautua kuvausten aloittamiseen. Osa avustajista kävivät ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, osa varasi paikkoja lavan läheltä eturivistä, osa meni Tuukan ja Olgan kanssa yhteiskuviin. Kaikilla oli hyvä meininki. Itsekin siellä tuli pyörittyä ympäri NS-taloa ja katseltua miten kuvaajat ja muu työryhmän henkilökunta milloinkin toimi. Se oli mielenkiintoista seurattavaa. Tapasin myös sattumalta Apulannan nykyisen basistin Ville Mäkisen, uskalsin pyytää jopa yhteiskuvaan.
Itselläni ei missään vaiheessa käynyt aika pitkäksi, joka puolella tuntui olevan kaikkea mielenkiintoista tapahtumaa ja välillä pysähtyi vaan miettimään että tästä hetkestä ja päivästä pitää nauttia, harvemmin sitä pääsee osaksi yhden suosikkibändinsä tarinaa kertovaan elokuvaan, toista samanlaista kokemusta ei koskaan tule.

Siinä kun sitä asiaa mietiskelin, huomasin että esiintymislavalla ollut lavastaja katsoi minuun ja viittilöi luokseen. Hetken mietin, että olinko väärässä paikassa että jos olikin joku ohjeistus mennyt ohi, menin lavastajan luo ja hänen asiansa olikin se, että näytän juuri oikealta tyypiltä erääseen pieneen mutta tärkeään tehtävään elokuvassa. Pian minut ohjattiinkin pääosanäyttelijöiden Tatun, Iiron, Sepon ja Mimosan luokse ja ohjeistettiin toimimaan heidän kanssaan elokuvan kohtauksessa. Siinä vähän avustajan puntti alkoi tutista että kunpa nyt menisi kohtaus oikeasti hyvin, kun ei ole edes mitään aiempaa kokemusta kameran edessä olosta ja nyt pitäisi vielä osata jotain ihan sanoakin. Mutta onneksi siinä oli aikaa valmistautua ja muutaman kerran tilanteet harjoiteltiin Tuukan ohjeistuksella niin alkoi sitä itsevarmuuttakin löytyä ja oli mukava tutustua myös kuvaajiin ja muuhun henkilökuntaan. Siinä kun tiedosti että kohta kuvaukset alkaa ja henkisesti valmistautui omaan tehtäväänsä, niin paikalle ilmestyi jostain Apulannan pojat Toni, Sipe ja Ville. Kyselivät näyttelijöiltä viime hetkien fiiliksiä ja esittäytyivät myös minulle, itse olin hieman lukossa koska ujous ja sen lisäksi iso arvostus Apulantaa kohtaan mutta saatiin siinä kuitenkin juteltua ja yhteiskuvakin jäi muistoksi. 


Keikkayleisöä backstagen suunnasta.
Keikkakohtauksen kuvaukset alkoivat, itse hoidin oman osuuteni ja jäin backstagen puolelle nauttimaan musiikista ja odottelin että saavat rauhassa kuvattua kohtauksen loppuun. Kohtaus kuvattiin useita kertoja ja joka kerta tuli kylmät väreet kun leffa-Apulanta alkoi soittaa. Kuulosti oikeasti hyvältä ja avustajat yleisönä oli ihan fiiliksissä, tunnelma välittyi backstagen puolelle ja oli sitä luokkaa että tuntui siltä niin kuin kukaan ei näyttelisi vaan kyseessä olisi oikea keikkatilanne. Mahtavaa! Kuvaukset saatiin avustajien osalta päätökseen ja elokuvan työryhmä ja näyttelijät kiittelivät kaikkia paikalle saapuneita avustajia, jonka jälkeen vielä leffa-Apis heitti vielä lyhyen muutaman biisin mittaisen keikan. 

Oli hienoa saada tutustua Teit Meistä Kauniin-elokuvan näyttelijöihin, kuvaajiin ja koko työryhmään ja erityisen mahtavaa oli päästä työskentelemään päivän ajaksi näiden hienojen ihmisten kanssa. Kiitos koko työryhmälle ja erityiskiitos Tuukalle ja Olgalle näin upeasta mahdollisuudesta. Ikimuistoinen päivä! Uskon että tästä tulee hieno elokuva ja sen ensi-iltahan on ensi syksynä, tarkka päivämäärä siis 9.9.2016!


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Crimson Peak


Crimson Peak on ohjaaja Guillermo del Toron uusi elokuva. Elokuvan genre on määritelty kauhuksi ja sitä on markkinoitu kauhuelokuvana. Guillermo del Toro ja kauhugenre yhdistettynä oli minulle itselleni vähän sellainen merkki, joka saa hämähäkkivaiston hälyyttämään. Aiemmin olen nähnyt myös del Toron arvostetuimman elouvan, eli Pan's Labyrinthin ja se ei kolahtanut. Pidin sitä outona ja koin sen lähinnä yliarvostetuksi pätkäksi (Pahoittelut nyt del Toro-fanit!). Pacific Rim sen sijaan oli del Torolta hieno pätkä. Päätin antaa Crimson Peakillekin mahdollisuuden.

Crimson Peak kertoo Edith Crushing-nimisestä naisesta, joka on lapsuudestaan lähtien nähnyt enemmän kuin muut. Äidin kuoleman jälkeen hän on alkanut nähdä aaveita ja myöhemmällä iällä Edith on alkanut kirjailijaksi, jonka tarinoissa myös haamut ovat mukana ainaisen romantiikkahömpän sijasta. Edith tutustuu brittiaatelismies Sir Thomas Sharpeen, joka on Lucille-sisarensa kanssa saapunut New Yorkin seurapiirehin hakemaan rahoitusta henkilökohtaiselle hankkeelleen. Pari rakastuu ja pian Edith matkaakin Thomasin ja Lucillen mukana Pohjois-Englantiin sisarusten raunioituneeseen sukukartanoon. Kartanossa ei vain kaikki ole aivan kohdallaan, Edith näkee käytävillä verisiä olentoja. Niinpä kartanon käytävillä siis ryntää olentojen lisäksi myös yksi levoton tyttö.



Toro on onnistunut hankkimaan elokuvaansa komean näyttelijäkaartin. Mia Wasikowska, Tom Hiddleston ja Jessica Chastain hoitavat pääosat vahvasti, joista Chastain nousee erityisesti esiin hyytävällä suorituksellaan. Mia Wasikowska ja Tom Hiddleston ovat hieman rooliensa vankeja ja näin ollen jokseenkin rajoittuneita. Olen vahvasti sitä mieltä että Hiddleston on parhaimmillaan Avengers- ja Thor-elokuvissa Lokina jossa hän saa jopa revitellä vapautuneesti. Hillityimmissä rooleissa herra tuntuu vähän toistavan itseään ja vetää roolit puhtaasti totutulla kaavalla. Mukana on myös sivuroolissa karismaattinen konkarinäyttelijä Jim Beaver joka on monille tullut erityisen tutuksi Supernatural-sarjan Bobbyna. Beaver on tämän elokuvan yksi vahvimmista näyttelijöistä ja siksi onkin vähän sääli että rooli jää hieman lyhyeksi.


Crimson Peak on laadultaan erittäin näyttävä elokuva. Raunioitunut kartano tuntuu oikeasti karmivalta paikalta ja aluksi elokuvan tunnelma onkin pelottava. Mutta del Toro ei ole vahvimmillaan kauhuelokuvien pareissa ja tässäkin kauhuelementit osoittautuvat lentäviksi pelikaaneiksi jotka imeytyvät lentokoneen turbiineihin, sillä juoni paljastuu katsojalle hieman ennalta-arvattaksi liian aikaisin ja pelottavuus katoaa. Pisteet kuitenkin siitä, että del Toro ei sorru nykykauhuelokuvien tason toiminnallisuuteen lainkaan, vaan pitää tunnelmaa yllä pelkkien tapahtumien kautta. Fantasiatrillerinä tämä on varsin toimiva elokuva. Viihdyttävä elokuva lähestyvään Halloweeniin!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Star Wars Episode VII: The Force Awakens traileri.


Joulukuu lähestyy ja sen myötä myös yksi loppuvuoden odotetuimmista elokuva ensi-illoista. Aiemmin viime viikolla Star Wars Episode VII: The Force Awakensista julkaistiin uusi komea juliste, jossa kuitenkin lievää ihmetystä herätti Luke Skywalkerin puuttuminen vaikka muita hahmoja juliste viliseekin.
Tämä viikko alkaakin rytinällä, sillä nyt Force Awakensista on julkaistu myös uusi traileri. Leffasarjan faneille se on tajuttoman kovaa kamaa, mutta saa varmasti mielenkiinnon heräämään myös muilla. Elokuvaan ennakkoliput ovat jo saapuneet myyntiin, joten trailerin katsomisen jälkeen voikin siirtyä lähimmän leffateatterin nettisivuille tai lippuluukulle varaamaan itselleen omaa näytöslippua!

Uusi uljas juliste näkyykin tuossa yllä ja railerin voit katsella tästä alta. Nauttikaa:

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Pan


Ohjaaja Joe Wright ja käsikirjoittaja Jason Fuchs ovat tehneet oman versionsa Peter Panista. Wrightin ja Fuchsin versio ei yritä kertoa Peter Panin tarinaa uudelleen eri tavalla, vaan sijoittuu aikaan ennen J.M Barrien lastennäytelmän tapahtumia. Mikä on piristävä lähestymistapa ikonista tarinaa kohtaan. Tarina alkaa toisen maailmansodan ajoista Lontoolaisesta orpokodista, jonne Peter (Levi Miller) on joutunut. Peteriä kiinnostaa oma menneisyytensä ja hän haluaa löytää äitinsä, sen lisäksi Peteriä kiinnostaa myös ympäriltä mystisesti katoavat lapset, joiden katoamista hän yrittää selvittää ystävänsä Nibsin kanssa. Eräs yö mysteeri selviääkin, kun kaksikko joutuu kaapatuksi Lontoon yllä leijuvaan merirosvolaivaan. Merirosvojoukkoa johtaa rock-henkinen kapteeni Mustaparta (Hugh Jackman), joka kerää lapsia työvoimaksi louhokselleen kaivamaan pixumia, keijupölyä, joka saa laivat lentämään ja Mustaparran pysymään voimissaan.

Mustaparran rooli onkin yksi Jackmanin hauskimmista rooleista aikoihin. Yllätyin, että elokuvassa on oikeasti merirosvojoukko joka laulaa Jackmanin johdolla Nirvanan Smells Like Teen Spirit -hittiä ja hetken päästä sama joukko toisessa kohtauksessa laulaa Ramonesin Hey Ho Let's Go:ta.  Piristäväviä pikkujuttuja. 



Muissa sivurooleissa nähdään Rooney Mara Tiikerinliljana sekä Garret Hedlund Kapteeni Koukkuna, joka tässä tarinassa tunnetaan vielä paremmin nimellä Hook. Jackmanin Mustaparrasta pitää heti alkuunsa, hahmo on oikeasti hyvällä tavalla häijy ja paha, mutta Hedlundin Hookiin ainakin itsellä vaati aikaa tottua. Hedlundin Hook on Indiana Jones-tyylinen veijari ja onelinereita laukova renttu, joka on hahmona hyvä ja sopii elokuvan seikkailuhenkeen, mutta aluksi hieman vieroksutti Hedlundin tyyli näytellä. Trailerissa hahmoa nähtiin vilahdukselta ja se vaikutti hauskalta hetkeltä mutta elokuvaa katsoessa en ollut aivan varma onko Hedlundin lievä ylinäyttely käsikirjoitettua vai yrittääkö hän tehdä oloaan kotoisaksi merirosvona Jack Sparrow-tyylisellä veijarimaisuudella. Siinä ehti miettiä, että onko nykyelokuvissa KAIKKI merirosvohahmot jotenkin jacksparrowmuotin läpi työnnettyjä. Mutta uskon että hahmo on vain käsikirjoitettu vähän ontuen. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa ihan nillitykseltä, että en pitänyt hahmosta mutta en tarkoita nillittää: Pidin Hedlundin Hookista ja roolisuorituksesta, erityisesti Indiana Jones-henkisyydestä plussaa. Mutta jotain hieman häiritsevääkin siinä oli, kun toisinaan vaikutti ihan normaalilta hahmolta ja toisinaan vähän kajahtaneelta. Pääasia kai kuitenkin on, että hahmo ainakin jäi mieleen! 



Elokuvassa ei myöskään avata Tiikerinliljan tai Hookin taustoja juuri mitenkään, joten heidän hahmot loppupeleissä jäävät hieman statisteiksi jotka vain kuuluvat osaksi tarinaa, mutta heihin ei saa kunnollista tarttumapintaa että heidän kohtaloistaan kunnolla alkaisi välittää. Elokuvan tarina on hyvin käsikirjoitettu, ja siinä on monia upeita kohtauksia ja toimintaa, mutta tehostepuolella on vähän lepsuiltu. Paikoitellen silmiin osuivat heikohkot tehosteet, joista näki että yritetty on kovasti, mutta ei kuitenkaan saatu aivan tarpeeksi irti siihen että elokuvan immersio onnistuisi säilymään. En tiedä onko tekijöillä sitten ollut kiirettä tehosteiden kanssa, ettei niitä ole hiottu aivan loppuun asti. Joissain kohtauksissa myös huomaa, että leikkauspuolellakin on sakset viuhuneet ja kohtaukset tuntuvat hyppivän aika lailla, mutta kyllä siinä menossa kuitenkin mukana pysyy.
Yhteenvedoksi voisi todeta että Pan on kaunis, hyvänmielen seikkailuelokuva, joka onnistuu tuomaan hauskoja hetkiä ja pirteyttä pimeneviin syysiltoihin. Hyvä fiilis jäi elokuvasta, kunhan sille ei lataa ihan älyttömän suuria odotuksia. 


Matkustakaa kepein mielin Mikä-Mikä-Maahan!

torstai 20. elokuuta 2015

Southpaw


Nyrkkeilyelokuvat ovat olleet suhteellisen vähässä. Jos pitäisi mainita jokin nyrkkeilyväelokuva nimeltä, niin ensimmäisenä mieleen tulisi Sylvester Stallonen Rocky-elokuvat. Ne ovat olleet genrensä huippuja, mutta nyt elokuvateattereihin on saapunut Southpaw, joka on Rocky-leffoille varsin kelpo seuraaja. 

Antoine Fuguan ohjaama ja Kurt Sutterin käsikirjoittama elokuva lepää vahvasti Jake Gyllenhaalin harteilla. Gyllenhaalin esittämä Billy Hope on lyömätön nyrkkeilymestari joka on tottunut elämään elämäänsä antaen muiden tehdä päätökset puolestaan. Ylellinen elämäntyyli, rakastava vaimo (Rachel McAdams), ihastuttava tytär (Oona Laurence) ovat Billylle tärkeitä elämässä, kunnes erään traagisen tapahtuman jälkeen hän joutuu syöksykierteeseen ja lopulta pitkäaikaisen managerinsa ja ystävänsä hylkäämänä Billy vajoaa pohjalle. Sieltä ylös huipulle on pitkä matka, mutta Billy saa apua rähjäiseltä salilta löytyvältä amatöörinyrkkeilijöiden valmeltajalta, Tick Willisiltä (Forest Whitaker), jotta hän pystyy voittamaan takaisin rakkaidensa luottamuksen.



Nyrkkeilyelokuvien genreen Southpaw ei sinällään tuo mitään uutta, urheilusankarin pohjalle vajoaminen sieltä takaisin huipulle kiipeäminen on tuttu kaava, mutta nyt tarina kerrotaan hienosti, tunteikkaammin ja draamaltaan koskettavammin. Katsoja pystyy eläytymään Billyn arkielämän edesottamuksiin, sekä myös tuntemaan nyrkkeilykehässä vasten kasvoja satelevat iskut. Kameratyöskentely on toteutettu niin kauniisti, että nyrkkeilytoimintakohtauksetkin tuntuvat lähinnä rujon taiteellisilta pätkiltä. Käsikirjoittaja Sutter on aiemmin tehnyt käsikirjoituksia Shield - Lain varjolla ja Sons of Anarchy -tv-sarjoihin, ja tuo tyylilleen tutun synkkyyden Southpawissa nyrkkeilykehään, ja se toimii paremmin kuin hyvin. 

Odotin että Southpaw olisi enemmänkin Rocky-leffojen kopio, mutta siihen elokuva ei onneksi sorru. Tokihan siinä on mukana kaikki nyrkkeilyleffoista tutut kliseet harjoittelumaneereineen, mutta nyt mennään Eminemin tahdissa. Silloin kun Southpaw-elokuvan tuotantoprojekti lähti käyntiin, Eminem oli kiinnostunut pääosaroolista. Rooli onneksi meni Jake Gyllenhaalille, joka osoittaa olevansa yksi tämän hetken muuntautumiskykyisimmistä näyttelijöistä. Gyllenhaal tekee erittäin vahvan roolin ja saa tukea suoritukselleen myös tytärtä näyttelevältä luonnollisen taitavalta Oona Laurencelta, sekä Oscar-voittaja Forest Withakerilta. Oikeasti hyvä nyrkkeilyaiheinen elokuva.
Southpaw lyö helposti itsensä kamppailemaan kehään Oscar-pystistä.

maanantai 3. elokuuta 2015

Verlan Aika 2.8.2015


Torstaina päivällä sain Faceboookissa ystävältäni, blogikollegaltani, työkaveriltani Siniltä yksityisviestin: "Arttu! Sunnuntaina Verlaan!". Toinen ystäväni, blogikollegani ja työkaverini Mira oli houkuteltu jo mukaan. Itsellä oli orastavaa jännitystä lauantaina häämöttävästä ensimmäisestä työvuorostani, niin ihan heti en lämmennyt ajatukselle joten lupauduin pienellä varauksella että katsellaan mikä on sunnuntai-aamuna fiilis. Seuraavassa yksityisviestissä lukikin että suunnitelmissa oli pukeutua keskiaikateeman mukaisesti. Äh, enhän minä keksi mitään omaa keskiaikaista tyyliä miksi pukeutua. Harkintaan jäi.
Torstai-iltana se ajatus sitten paukahti päähäni niin kuin salama harmaan kesäiseltä taivaalta: Jostain se vaan putkahti mieleen, Braveheart! Mel Gibsonin yksi arvostetuimmista elokuvista. Gibson-fanina aloin pohtia että kyllähän Verlaan kyhätylle keskiajalle yksi skotlantilainen vapaustaistelija, William Wallace, aina mahtuu, sopii teemaan ja se ois sille leffalle suora kunnianosoitus. Pistinpä viestiä Miralle että laittaa kasvomaalit valmiiksi, olen mukana!

Suora leikkaus sunnuntaiaamuun. Oltiin sovittu että kokoonnutaan kymmeneksi Studiolle laittamaan kamppeet niskaan ja lähdetään siitä sitten kohti Verlaa. Kaikki oltiin paikalla aika lailla yhtäaikaa täsmällisesti. Muut viimeisteli asujaan ja Mira alkoi vääntää minun kasvoille klassikkoelokuvasta tuttua sotamaalausta.

Maalaukset saatiin kasvoilleni tehtyä ja puvukseni lainasin Miran Hobitti-vermeistä ruskeaa liiviä, käsiini samaa sävyä olevat rannenauhat ja sitten löytyi vielä ritarin asevyön tyylinen mikä lie koristevaatetus. Lopputulos ei vaatetuksen osalta ollut ehkä ihan täydellinen, mutta close enough! Kyllä kelpaa.



Verlaan päin ajellessamme pohdittiin koko porukan voimin, että ollaankohan myö ainoat ei-Verlan Aika-henkilökuntaa jotka ollaan jotenkin pukeuduttu. Kyllä siinä taas Verlaan tulleet mökkituristit ihmettelee. Alkumatkan heti ensimetreillä tein tärkeän huomion, edessämme ajoi joku rekka ja sen takakontin mustassa ovessa luki "Zorro". Sillä nyt tuskin oli mitään tekemistä sen espanjalaisen viittaritarin kanssa, mutta meidän autossamme oli Suomen suurin Zorro-fanikerho (Siihen kuuluu 2 henkilöä. Ollaan molemmat katsottu nuorempina 90-luvun Zorro-tv-sarjaa ja tunnarikin osataan melkein ulkoa), niin kyllä siitä hetkeksi iloa sai. Zorro ohjasi meidät matkaan, niin ei voi tulla huonoa reissua!

Verlaan paikan päälle päästyämme lähdettiin kiertelemään myyntikojuja. Itse en niistä ajatellut ostaa mitään, kun kaikki oli siellä hieman kallista minun makuun. Seurailin kavereiden perässä ja mielenkiinnolla kojuja muuten tutkiskelin. Ensimmäisen kojun luona oli nainen myymässä koruja, kaverit niitä siinä jäi katselemaan, minä puolestani katselin ympärilleni että minkä näköistä porukkaa missäkin liikkuu. Aika tavallista, muutamat muutkin olivat pukeutuneet mutta en ollut ihan varma oliko ne jotain mökkituristeja vai tapahtuman henkilökuntaa, epäilin enemmän jälkimmäiseksi. Käännähdin takaisin koruja myyvän naisen kojuun päin ja se nainen minut huomatessaan innostui.

- Mikäs Breivhaartti se siihen nyt tuli!? WAU! Hienon näkönen sotamaalaus. Ja sulla on kauniit silmät, toi sininen väri niin korostaa sun silmiä. Onko sulla vihreenruskeet silmät? Näyttäis vähän että ois.

Kehui siinä muiden pukeutumista myös. Itse olin hämilläni ja yllättynyt saamastani positiivisesta palautteesta. Tuli niin puskista etten ehtinyt edes reagoida. Sain suustani soperrettua vastaukseksi vain "En tiiä.. Tai oo varma.. Jotain sinne päin vissiin...". Myyjä halusi ottaa meistä vielä yhteiskuvan kojunsa edessä. Mukava myyjä. Toivottavasti asiakkaita kojullaan riitti paljon.
Se yhteiskuva muuten on tuo tämän postauksen ensimmäinen kuva.

Jatkoimme myyntikojujen kiertelyä ja kuuntelin esiintymislavalta kantautuvaa musiikkia ja pälyilin ympärilleni. Ekaa kertaa olin keskiaikatapahtumassa Verlassa. Minusta paikka ja tapahtuma vaikuttivat paljon paremmalta kuin mitä se oli viime vuonna, kun se oli siirretty Verlasta Kouvolan Kasarminmäelle. Samassa silmiin osui vanhan pariskunnan pitämä myyntikoju. Edelleenkään tuotteet eivät ostamismielessä kiinnostanut, mutta sama pariskunta oli viime vuonna Kasarminmäellä mukana tapahtumassa. Mukava pariskunta ja niillä on koira joka tykkää rapsutuksista. Pakko oli lähteä kohti pariskunnan pitämää kojua tarkistamaan onko niillä koira nytkin mukanaan. Sieltähän se kaveri teltan takaa löytyikin. Pidin koiralle seuraa ja rapsuttelin sitä sen aikaa kun kaverit miettivät ostoksiaan.


Vanhan pariskunnan koira. (kuva viime vuodelta, kuvan otti Erika)
Seuraavaksi suuntasimmekin karkki- ja lahjatavarakaupoille vai mitä lie olivatkaan ja aloimme suunnitella myös omien eväiden syöntiä. Yhden puodin edustalla oli keppihevonen. Skotlantilainen vapaustaistelija on vähän orpo ilman hevosta, niin sain sitä lainata kuvanottamishetkeä varten. Piti lainata pariin kertaan kun kuvat ei meinanneet onnistua. Myyjä siinä tarjosi myös lainaksi koristeena ollutta hevosen pääkalloa, mutta sitä en tarvinut. Eläväisemmän näköinen oli parempi tähän tarkoitukseen. Siinä puodin edustalla heilui miekan kanssa joku pikkupoikakin. Vaikutti ihan pätevältä taistelijalta. Jos olisin alkanut kasata ympärilleni omaa keskiaikaista sotajoukkoa, niin se olis ollu ensimmäinen vahvistus minun jengiin. Kun se pikkupoika huomasi minut niin miekan heiluttelu loppui, hetken katsoi kohti ja sitten alahuuli alkoi väpättää, ehken ollu niin hauskan näkönen kaveri. Unohdettiin se jengiin liittyminen. 
Viimein pääsimme myös eväiden kimppuun. Istuimme nurmikolle niitä syömään, niin seuraamme saapui pikkutyttö jolla oli pieni kissanpentu mukanaan. Tyttö jäi meidän kanssa siihen juttelemaan ja kertomaan kissanpennustaan. Pääsin itsekin kissanpennun kanssa kaverikuvaan. Selkeesti kissakin tykkäsi..



Oli siellä kaikenlaisia ritariesityksiä ja hevosturnajaisia, suurimmaksi osaksi samat kun viime vuonnakin. Pienillä muutoksilla varustettuna. Itselläni teki mieli huutaa ritaritaisteluiden välissä "FREEDOM!", mutta en kehdannut eläytyä rooliin ihan niin paljoa. 

Loppuajasta siellä alkoi tekeminen vähentyä, niin käytiin museokierroksella vielä ja myös kahvilla ennen kotiinlähtöä. Verlassa paistoi aurinko koko päivän, Kuusaalla satoi vettä, ukkosti ja oli harmaata. Mutta hieno päivä oli silti kokonaisuudessaan. Studiolla yritin pestä pois sotamaalaustani naamalta, mutta se olikin naamaani jämähtänyt vähän tiukemmin. Naama sinerti ohuesti, vaikka miten kauan jynssäsi. Muistutin vilustunutta smurffia vielä tänäaamunakin. Nyt on sentään saatu sotamaalaus kokonaan pois. Tämmösiä tempauksia pitää tehdä useammin. Viimeistään ensi vuoden Verlan Aika-tapahtumaan.


" Tell our enemies that they may take our lives, but they'll never take... OUR FREEDOM!" -William Wallace, Braveheart.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Leffakrääsän keräilyä.

Seuraava postaus käsittelee otsikkonsa mukaisesti kaikkea leffakrääsää mitä olen onnistunut tässä leffojen keräilyn ohessa hankkimaan talteen. Saatte tutustua niihin kuvien muodossa, opastetulla kiertokäynnillä. Annan puheenvuoron itse oppaalle. Katsotaan mitä tästä tulee..

Pikku-Nälkä: "Tervehdys tyypit! Nyt pääsette tutustumaan erinäisiin leffoista tuttuihin hahmoihin ja muuhun krääsään, sain kunnian toimia oppaananne, bloggaja itse ei ehtinyt niitä teille esitellä. Itsekin olen muuten TV:stä tuttu. Jotkut ehkä tunteekin. Mutta asiaan, tulkaahan perässä!"


Artun Leffablogin sivu löytyy nyt myös Facebookista.

"Kirjahyllystä löytui heti mielenkiintoista luettavaa. Mad Max: Fury Road -leffan pohjalta tehty kuvakirja johon monet eri sarjakuvataiteilijat ovat piirtäneet omia näkemyksiään leffan eri kohtauksista. Sekä siellä myös oli V Niin Kuin Verikosto -sarjakuvakirja, josta Wachowskit käsikirjoittivat loistavan elokuvan. Näiden parissa saa kyllä ajan kulumaan...." 



Hei hei hei! Et nyt, Pikku Nälkä, jää sohvalle lueskelemaan kun pitää toimia oppaana! Ja Mad Max T-paita on itse tehty. Mustaan paitaan kangasmaaleilla maalattu Mad Max -logo, mikä on mielestäni onnistunut aika hyvin. Bloggaajan välihuomautus, sori, jatkakaa. 

Pikku-Nälkä: "Joo joo, jatketaan jatketaan... Täältä cd-telineen päältä löytyy jonkunlainen kokoelma animaatioleffojen hahmoja. Näyttäis olevan Madagascarin pingviinit, Leijonakuningas -leffasta Nala ja hyeena. Sitten on Aku, Touho ja sinipaitainen veljenpoika, en tiedä kuka se niistä on kun ne veljenpojat on niin samannäköisiä. Lisäksi täällä on myös Madagascarin pingviineistä tutut pahikset, sekä Tintti -hahmoja ja joku ihmeen puinen poro..."




Se poro nyt ei liity millään tavalla elokuviin, vaan on äitin tuoma tuliainen Lapista. Pyysin tuliaiseksi ikiomaa lemmikkiporoa ja äitihän toi. Oiskohan tämä esittely pitäny kokonaan tehdä itse..

Pikku-Nälkä: "Älä nyt, hyvinhän tämä menee. Heittelet väliin vaan jotain kommenttia jos tarvii täsmentää. Hetkinen! Mitäs meiltä tuolta löytyy...




...Tämähän on itse legendaarinen Haamujengi - Ghostbusters. Tutustutaan kavereihin vähän lähemmin... Mistä nämä on hankittu?"


Ei ollu mulla pikkupoikana ihan näin hienoja Legoja!

Niin siis viime kesänä (2014) tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä kun ensimmäinen Ghostbusters -elokuva sai ensi-iltansa. Tapahtuman kunniaksi Lego valmisti Haamujengistä oman Lego-sarjan. Paketti sisälti elokuvan keskeiset hahmot: Peter Venkman (Bill Murray), Raymond Stantz (Dan Aykroyd), Egon Spengler (Harold Ramis) ja Winston Zeddemore (Ernie Hudson) nelikon ja niiden haamujahtiin varustetun Ecto-1 auton. Pitkään ettiskelin kyseistä pakettia kaupoista, mutta missään ei tullut vastaan eikä sitä ollu saatavana, niin tilasin sitte tuon Saksasta.

Pikku-Nälkä: "Kiva juttu, mut etenin jo seuraavan kohtaan kun ei tuo niin kiinnostavalta tarinalta kuulostanu. Löysin ystävän!




..Täältä löytyi Hampaaton! Olen suuri Näin Koulutat Lohikäärmeesi -leffojen fani ja Hampaaton on yksi suosikki leffahahmoistani. Pakko on päästä ihan yhteiskuvaan."

Hampaattoman sain ystäviltäni synttärilahjaksi viime vuonna. Olin pitkään puhunut että oma lohikäärme olisi hieno, niin ystävät toteutti minun toiveen. Hampaaton viihtyy kunniapaikallaan telkkarin vieressä.

Pikku-Nälkä: "Kunniapaikalle päässyt siis! Ööh.. Mistä tuo rohiseva hengitys kuuluu..? Otanpa asiasta sel...KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!"


"Who is this guy?" - Darth Vader
Ai, tapasitkin jo Darth Vaderin. Se on ensimmäinen leffa-aiheinen koristepatsas joka tuli hankittua. Alunperin tilasin paljon isompikokoisen mutta se olikin muovinen ja sillä oli kangasviitta niin näytti liikaa lelulta. Postitin sen takaisin ja otin tuon pienemmän joka näyttää paljon siistimmältä ja yksityiskohtaisemmalta. Ei muuten Vader näyttänyt tunnistavan sinua, Pikku-Nälkä.



Pikku-Nälkä: "Älä jaksa. Aivan varmasti tunnisti maailmankuulun mainoskasvon! Olen jopa niin kuuluisa, että minusta on mallinnettu eräisiin animaatioleffoihin useita kopioita. Itseasiassa täällähän on yksi kaksoisolennoistakin paikalla, niin voit ottaa meistä yhteiskuvan."

Ette työ kyllä ole juurikaan samannäköisiä....

Pikku-Nälkä: "OTA NYT VAAN SE KUVA KUN ESITTELEN KAKSOISOLENTONI, NIIN SAADAAN PÄÄTÖKSEEN TÄMÄKIN PELLEILY!"



Pitänee mainita loppuun, että kuvia klikkaamalla ne näkee suurempana. 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Ant-Man


Marvel Studiosin sarjakuvafilmatisoinnit saavat jatkoa. Nyt valkokankaalle kärpäsenä takertuu supersankareista pienin, Ant-Man, joka on sarjakuvapuolella tainnut jäädä B-luokan vangiksi tai on ainakin vähiten tunnetuimpien joukossa. 
Alunperin suunnitelmani oli, että en menisi koko leffaa edes teatteriin katsomaan vaikka se onkin osa Marvelin elokuvauniversumia. Syinä siihen olivat seuraavat ennakkoluuloiset ajatukset:

1. Ant-Man, eli Muurahaismies kuulostaa sarjakuvahahmona jo hieman siltä, että Marvelilla on alkanut olla ideat lopussa ja on vain pakko ollut kuitenkin keksiä joku uusi supersankari. Sankarille sitten on keksitty puku jonka avulla hän pystyy muuttaa kokoaan muurahaisen kokoiseksi ja lisätä omia voimiaan. Onks tää ihan vitsi..?
2. Pääosaa esittää Paul Rudd. Näyttelijänä miehessä ei ole mitään vikaa, mutta hänet kun on tottunut näkemään enemmän leppoisten komedialeffojen pää- ja sivuosissa, niin ei ihan pysty uskomaan että Paulin voisi nähdä valkokankaalla uskottavasti supersankarin roolissa. Kyllä tää leffa varmaan ihan vitsi on..

Mutta päätin heittää ennakkoluulot roskiin ja antaa elokuvalle mahdollisuuden.



Ant-Manin tarina kertoo mestarivarkaasta nimeltä Scott Lang (Paul Rudd) joka vapautuu vankilasta ja päättää ryhtyä kaidalle polulle. Elämä vankilakakun jälkeen ei olekaan niin helppoa kuin hän luuli, ja Scottin kaveripiiri onnistuu houkuttelemaan miehen mukaan vielä yhdelle keikalle. Keikan aikana paljastuu että ryöstön kohde onkin outo puku ja puvun omistaja tri Hank Pym (Michael Douglas) alkuperäinen Muurahaismies tarvitsee itselleen seuraajaa ja hän on valinnut siihen rooliin Scottin. Scott ryhtyy auttamaan Pymiä ja tämän Hope-tytärtä (Evangeline Lilly) suojellakseen Ant-man puvun salaisuutta uudelta uhkalta, sillä sen joutuessa vääriin käsiin, se uhkaa koko maailmanrauhaa.

Juonellisesti ja tarinaltaan Ant-Man ei tuo mitään uutta Marvelin elokuvamaailmaan. Monille se varmasti lisää vain supersankariähkyä ja ärsytystä. Mutta rutkasti huumoria se tuo Marvel-leffoihin! Ainahan niissä on ollut huumoria, mutta tässä sitä korostetaan entisestään, osasyynä varmasti se että ohjaajana on Peyton Reed, joka muistetaan esim. Yes Man -komediasta. Osa elokuvan vitseistä on sen verran kuivia, ettei ne jaksa naurattaa mutta sekaan mahtuu monia hyviä one-linereita ja tilannekoomisia hetkiä, että katsoja hirnuu penkissään. Tässä kohtaa myönnän myös sen, että Paul Rudd on hyvä valinta tämän leffan pääosaan, vaikka Michael Douglas sivuroolissaan varastaakin usein shown pelkällä karismallaan.


Ant-Man on visuaalisuudellaan ja näyttävyydellään Marvel-leffojen kärkeä ja humoristisella lähestymistavallaan mukava piriste sarjakuvaleffoihin. Se ei yritä nousta uskottavasti supersankarileffojen tasolle, vaan pitää kieliposkessa meiningistä kiinni alusta loppuun. Toimintakohtaukset on elokuvan parasta antia. Elokuva vilisee tuttuja viittauksia Marvel-leffoihin ja jopa yksi Kostajat-ryhmän jäsen nähdään hauskassa sivuosassa. Paul Ruddin rooli tässä leffassa on yksi miehen parhaita tekemistään roolisuorituksista, toivottavasti Rudd tullaan vielä tämän jälkeen näkemään enemmän toimintakomedioiden parissa. Michael Douglas ja Evangeline Lilly tuo mukavaa ja hieman vakavampaa vastapainoa Ruddin hahmolle. Viihdyttävyydellään Ant-Man ei aivan saavuta Guardians of the Galaxyn ja Iron Man -leffojen tasoa, mutta nousee kyllä aika lähelle.
Kesäinen ja hauska sarjakuvatoimintaleffa, joka piristää huumorimeiningillään teemaltaan hieman synkempien leffojen, kuten Jurassic Worldin ja Terminaattorin jälkeen.

Älkää kylmästi lätkäiskö sitä märäksi läntiksi tapettiin, vaan antakaa Ant-Manille mahdollisuus!


lauantai 16. toukokuuta 2015

Mad Max: Fury Road


Australian lahja maailmalle, elokuville ja toimintaelokuvagenrelle, George Miller, tuo 30 vuoden jälkeen yhden toimintaelokuvien suurista ikoneista takaisin valkokankaille. Mad Max: Fury Roadia ehdittiin odottaa pitkään ja hartaasti, alunperin elokuvan piti ilmestyä jo 2000-luvun alussa mutta hommat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. Elokuvan harteille kertyi mittavat odotukset ja viimein se on saatu teattereihin. Ja kyllä, se lunastaa kaikki odotukset! 

Itse katselin paria päivää aiemmin muistin virkistykseksi ja hypeinnoissani elokuvasarjan aiemmat osat vaikka ne on useaan kertaan nähnytkin. Mel Gibsonin roolisuoritus Mad Maxina on loistava, ja mieluusti Gibsonin olisi halunnut nähdä myös neljännen elokuvan pääosassa. Vuodet vierii ja näyttelijät vanhenee, Tom Hardy korvasi Gibsonin ja Hardyn roolisuoritus Mad Maxina on kunnioitusta herättävä suoritus, eikä Maxin rooliin ketään muuta enää kaipaakaan. Elokuvasarjan vanhat fanit uusi Mad Max pystyy voittamaan puolelleen helposti ja uuden alun myötä hulluun menoon pääsee mukaan helposti myös ne, jotka eivät aiemmista osista ole kuulleetkaan. Elokuva ei ole jatkoa aiempiin osiin nähden, vaan toimii epävirallisena reboottina. 
Elokuvan alussa menneet tapahtumat käydään nopeana pikakelauksena läpi ja kun elokuvan nimi pamahtaa valkokankaalle, alkaa niin mielipuolinen, vauhdikas ja viihdyttävä toimintaeepos, jollaista ei ole vuosikymmeniin valkokankailla nähty.




Alkuun oli itsellä pieni pelko, miltä Tom Hardy vaikuttaa Maxin roolissa mutta mitä luultavammin Hardy on ottanut aiemmat elokuvasarjan osat haltuun, sillä roolisuoritus on vakuuttava ja Hardy on omaksunut hyvin Gibsonin toteuttaman hahmon erityispiirteet, mutta tuo mukaan myös hyvin omaakin särmää. Tom Hardyn Mad Max on viety vielä hullummaksi aiempien osien Maxiin verrattuna mielenterveytensä osalta. Nyt Max pakenee kaikkea ja kaikkia, jopa menneisyytensä vainoamia haamuja ja demoneja jotka kutsuvat Maxia ja yrittävät saada tämän hengiltä.
Mad Max: Fury Road on Asfalttisoturin lopun tyylinen takaa-ajokohtaus tehtynä kokopitkäksi elokuvaksi. Näin kirjoitettuna kuulostaa puuduttavalta, mutta elokuvana se on yksi vuosituhannen viihdyttävämpiä ja visuaalisimpia elokuvia mitä on nähty. Toimintakohtauksissa ei luoteta erikoistehosteisiin, vaan niissä panostetaan enemmän kasarileffojen henkisesti erityisen näyttäviin stuntteihin, joita korostaa vielä huolella toteutettu kuvaus ja kamera-ajot. Kaiken kaikkiaan elokuva on hengästyttävän näyttävää tykitystä ja mielipuolista vuoristorataa aivan alusta mahtipontiseen loppuunsa asti. Välillä itsekin havahduin kesken elokuvan siihen tosiasiaan, että välillä pitää muistaa hengittää jännitykseltään. Mahtavaa, että näin hullua menoa voi nähdä elokuvateattereissa vielä 2000-luvulla! 70-vuotias George Miller näyttää mallia vielä nykyohjaajille, miten niitä viihdyttäviä toimintaelokuvia kuuluu tehdä.

Mad Max: Fury Road ei myöskään ole mitään feministipropagandaa, vaikka eräs kiihkoileva nettibloggari on sitä ehtinyt jo huudella, nähtyään pelkän trailerin. Charlize Theronin näyttelemä Furiosa on tärkeä hahmo ja isossa osassa juonen ja tarinan kannalta. Mutta se johtuu lähinnä vain siitä, että George Miller luottaa omiin hahmoihinsa. Ja se on hienoa, että Mad Max saagaan on saatu hieman uusi lähestymistapa eikä tarinan keskiössä ole pelkkä Max, vaan isompaan osaan pääsevät myös hahmot jotka kohtaavat tuon mielipuoleisen sankarin. Charlize Theronin päättäväinen ja vahva nainen on mainio hahmo, rujon ja vähäpuheisen, toisinaan pelkkään murahteluun tyytyvän Maxin rinnalla.

Mad Maxin maailmaan kuuluu myös tuomionpäivän ajoneuvoilla varustautuneet jengit, ja Fury Roadissa niitä nähdään yhtäaikaa peräti kolme. Suurin ryhmittymä on Immortan Joen johtama kalliokylä. Immortan Joen jengiin kuuluu suuri lauma arpitatuoituja hulluja, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä taistelussa hyppien räjähdekeihäät ojossa Valhallaan, tultasyöksevien sähkökitaroiden pauhatessa taustalla. Tuohon hulluun ryhmittymään kuuluu myös, Nicholas Houltin näyttelemä Nux, ja Hoult pääsee kerrankin revittelemään roolissaan sydämensä kyllyydestä.



Immortan Joeta näyttelee jo myös ensimmäisessä Mad Max -elokuvassa pääpahis Toecutteria näytellyt Hugh Keays-Byrne. Ensimmäisen Mad Maxin Toecutterina kyntensä näyttänyt Keays-Byrne päästää raivopäisen hulluutensa uudelle levelille ja luo Immortan Joesta yhden elokuvahistorian häijyimmistä pahiksista. Erityiskiitokset ansaitsee myös elokuvan musiikista vastannut Junkie XL, joka on onnistunut luomaan räjähtävän tunteikkaan musiikin joka siivittää elokuvan tapahtumia eteenpäin. Tämä on niitä elokuvia, joiden Soundtrackin voisi ostaa ihan omaan CD-hyllyyn. 

Elokuvan jälkeen piti istua penkissä lopputekstien rullatessa ja kasata itseään kokoon: päässä pyöri kaikki kahden tunnin aikana valkokankaalla nähty ja koettu. Hengästytti, hymyilytti ja tunsin pelkkää onnea siitä, että George Miller on palannut ja tuonut mukanaan uuden Mad Maxin. 



tiistai 12. toukokuuta 2015

Mad Max



Ennen Hollywood-tähdeksi nousemistaan Mel Gibson teki elokuvahistoriaa mullistavan roolin Max Rockatanskyna. Australialaisen George Millerin ja Byron Kennedyn käsikirjoittama toimintaelokuva Mad Max sain ensi-iltansa vuonna 1979. Miller itse vastasi myös elokuvan ohjauksesta ja Byron Kennedy toimi toisena tuottajana. Elokuva oli suuri hitti, vaikkakin sen sisältämä väkivaltaisuus ja raakuus saikin monet maat (mukana myös Ruotsi ja Uusi-Seelanti) kieltämään elokuvan esityksen kokonaan. Ruotsin kielto purettiin vasta vuonna 2005, Suomessakin elokuva kompuroi sensuurin jalkoihin mutta asia korjattiin 36 vuotta myöhemmin, alkukeväästä vuonna 2015 Yle Teema -kanavalla kun elokuva näytettiin yhtenä teemaillan elokuvista.
Mad Max onkin yksi maailman taloudellisesti menestyneimpiä indie-elokuvia. Se on ilmiö, joka on kantanut kulttimainettaan näihin päiviin asti.
Elokuvan pääosa oli parikymppiselle draamaopiskelijalle, Mel Gibsonille, ensimmäinen  pääosaelokuvarooli hänen urallaan ja senkin hän sai vain sattuman kaupalla. Gibson oli mennyt kuvauksiin ainoastaan ystävänsä seuraksi, mutta edellisiltana olleen baaritappelun jäljiltä Gibsonin ruhjeilla olleet kasvot herättivät tuottajien mielenkiinnon ja Gibsonia pyydettiin tulemaan paikalle parin viikon päästä uudelleen. Vaikka kasvot olivatkin parantuneet Gibson sai roolin. Maxin hahmo tekikin Gibsonista kansainvälisen elokuvatähden.

Mad Maxin tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, jossa maailmanlaajuinen energiakriisi on ajanut ihmiset taistelemaan toisiaan vastaan. Maailmassa ei ole enää lakeja, ja hengenvaaralliset rikollisjengit tappavat kaiken mikä heidän tielleen sattuu eksymään. Lainvalvojat joutuvat taistelemaan väkivaltaa vastaan väkivallalla ja verinen hulluus leviää ympäri maailman. Perheellinen poliisi, Max Rockatansky, onnistuukin pysäyttämään muutaman pahamaineisen jengiryhmän jäsenen ja toimittaa heidät tiilenpäitä lukemaan. Jengin johtaja Toecutter (Hugh Keays-Byrne) ei katso asiaa hyvällä ja päättää kostaa Maxille tappamalla tämän pienen lapsen ja vaimon ajamalla moottoripyörällä heidän ylitseen. Siitä Max saakin syyn aloittaa oman henkilökohtaisen ja verisen kostoretkensä, tappaen jokaisen Toecutterin jengin jäsenen yksi kerrallaan. 

Elokuva tehtiin pienellä budjetilla. Kuvauspaikaksi valikoitui aavikko keskellä ei mitään, sillä muuhun kuvauspaikkaan ei ollut varaa. George Miller työskenteli lääkärinä ja sai painaa lisävuoroja töissään että sai rahasäästöjä elokuvaa varten, myös Byron Kennedy teki ylimääräistä työtä työskennellen ambulanssikuskina. Elokuvan kohtaukset kuvattiin kerralla purkkiin, sillä uusia autoja ei ollut varaa hankkia, Miller uhrasi myös oman autonsa elokuvaa varten. Myöhemmin on paljastunut että osa sivuosanäyttelijöistä työskenteli elokuvaa tehdessään kaljapalkalla. Elokuvan lopullinen budjetti oli vain 400 000 dollaria, mutta tuotti maailmanlaajuisesti takaisin tekijöilleen noin 100 miljoonaa dollaria.



Vuonna 1981 George Miller palasi rakastamansa aiheen pariin. Mad Maxin suuren suosion ansiosta, elokuva sai jatko-osan Mad Max 2: The Road Warrior (Suomessa elokuva tunnetaan nimellä Mad Max 2: Asfalttisoturi). Jatko-osa ottaa ajallisesti pienen harppauksen eteenpäin tulevaisuuteen, ydintuhon jälkeiseen aikaan. 

Mel Gibson uusii roolinsa Max Rockatanskyna, joka elelee Australian hiekka-aavikoilla yhteiskunnasta täysin eristäytyneenä koiransa kanssa. Sen hetkisessä maailmassa tärkein raaka-aine on moottoriajoneuvojen polttoaine, jota saadakseen ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan, ja kaikkialla vallitsee vain viidakon laki. Raivopäiset jengit pitävät valtaa yllä, kun he etsivät kallisarvoista polttoainetta. Max etsii myös ajokkiinsa polttoainetta ja tulee miltei satunnaisen gyrokopterilentäjän (roolissan vallan mainio Bruce Spence) ryöstämäksi. Lentäjän huonoksi onneksi ryöstön kohde onkin taitava taistelija ja säästääkseen henkensä, lentäjä kertoo Maxille aavikon keskellä olevasta kylästä, jossa valmistetaan polttoainetta. Aavikon keskellä on pieni suljettu kylä, jossa ryhmä ihmisiä pumppaavat öljyä maan uumenista, kylää johtaa Pappagallo (Michael Preston). Max onnistuu pääsemään sisään kylään. Maxin ja kyläläisten välille syntyy hauras luottamus. Samaan aikaan punkkarihenkinen, raivopäinen ja rajuilla moottoriajoneuvoilla varustautunut rosvojoukko on tullut piirittämään kylää umpihullun johtajansa Lord Humunguksen (Kjell Nilson) käskystä. Lord Humungus lupaa, että kyläläisten henki säästyy jos he luopuvat polttoaineestaan. Kyläläiset eivät tähän suostu ja Lord Humungus päästää irti mohikaanitukkaisen psykohullun, taisteluissa oikeana kätenään toimivan Wezin (Wernon Wells, tekee yhden mieliinpainuvimman roolin koko elokuvassa). Tahtomattaan Max onkin pian keskellä kahden ryhmän raakalaismaista taistelua elämästä ja kuolemasta ja myöhemmin valitseekin puolensa, sekä avaa tien uudelle rauhanomaiselle heimolle. Taistelun tuoksinassa surmansa saa myös Maxin lemmikkikoira.
Elokuvan viimeinen puolituntinen onkin suoraa romurallia ja silmille räjähtävää taistelua, jossa niin palasiksi räjähtävät apokalyptiset autot, kuin niihin ennen näkemättömillä tavoilla hengiltä ruhjoutuvat ihmisetkin.
Elokuvan lopussa henkiin jäänyt Max päättää jäädä aavikolle yksin omille teilleen etsimään kohtaloaan ja nimettömästä gyrokopterilentäjästä tulee kylän uusi päällikkö, taistelussa kuolleen Pappagallon tilalle.

Asfalttisoturi vei Mad Maxin maailmaa entistä synkempään suuntaan ja toi samalla George Millerille neron ja tinkimättömän toimintaelokuvaohjaajan statuksen. Elokuvasarjan fanit jäikin malttamattomana odottamaan, että milloin pääsevät seuraavan kerran Mad Maxin raakaan maailmaan.


Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1985 ensi-iltansa sai Mad Max -elokuvasarjan kolmasosa: Mad Max Beyond Thunderdome, joka suomeksi taittuu hienosti muotoon Mad Max: Ukkosmyrsky. Elokuvan teko ei ollut George Millerille helppoa, sillä alusta asti mukana ollut tuottaja Byron Kennedy menehtyi muutamaa vuotta aiemmin ennen elokuvan julkaisua. Ohjauspuuhiin Millerin avuksi saapui George Ogilvie. Miller ohjasi elokuvaan vain toimintakohtaukset ja Ogilvie sai hoitaa kaiken muun. Lopputuloksesta tulikin sitten vähän perheystävällisempi, kuin elokuvasarjan aiemmat osat. Elokuvan pääosassa Mel Gibsonin kanssa oli tällä kertaa laulaja Tina Turner.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti 15 vuoden päähän Asfalttisoturin tapahtumista, ja vaikka elokuvassa edelleen ollaan aavikolla, niin enää ei eletä suoranaisesti ydinsodan tuhojen jälkeisissä tapahtumissa vaan maailmaa rakennetaan jo hiljalleen uudelleen. Max elää edelleen erakoituneena orpona piruna aavikon laidalla, mutta muutamien sattumien kautta hänestä tulee kadonneiden lasten johtaja ja saa riesakseen Bartertownin johtajan Aunt Entityn (Tina Turner) armeijan. Max saapuu Bartertowniin perimään vanhoja velkoja Jedediah -nimiseltä lentäjältä (Jedediahia näyttelee Bruce Spence, mutta tiettävästi lentäjähahmo ei ole sama kuin Asfalttisoturissa) voidaakseen auttaa lapsia, mutta Aunt Entityllä onkin Maxin varalle muita suunnitelmia. Max jää vangiksi ja saakin pian huomata olevansa taistelussa järkälemäisen ihmispedon kanssa suuressa rautahäkissä, jota kutsutaan Thunderdomeksi. Thunderdomen ainoana sääntönä on, että kaksi ihmistä astuu sisään mutta vain yksi tulee ulos. Elokuva päättyy Asfalttisoturin tapaan toiminnallisen tiukkaan takaa-ajokohtaukseen ja tarinan loputtua Mad Maxista tulee elävä legenda.

Ukkosmyrskyn tarinan eroavaisuus trilogian muista osista johtuu siitä, että elokuvan oli alunperin tarkoitus olla filmatisointi William Goldingin kirjasta Kärpästen Herra. Jossa lauma brittilapsia joutuu lento-onnettomuuden jälkeen autiolle saarelle, ilman aikuisten valvontaa ja lapsista tulee varsin villejä tapauksia. Tarinaan lisättiin lapset pulasta pelastava sankari, ja jostain Miller saikin ehdotuksen että siihen sopisi Mad Max. Elokuvan tarinaan liittyi myös Russell Hobanin romaani Ridley Walker, josta elokuvan lentäjä Jedediah on saanut nimensä. On siinä myös viittauksia Peter Pan -tarinan kadonneisiin lapsiin.
Tina Turnerille Ukkosmyrsky oli jättimenestys. Turner vastasi osittain elokuvan musiikista, ja elokuvan tunnusbiisiksi noussut Turnerin laulama We Don't Need Another Hero oli suuri hitti kautta maailman. Turnerin pahisarmeijassa oli mukana myös toinen musiikkialalla mainetta luonut henkilö, sillä rockbändi Rose Tattoon laulaja Angry Anderson näytteli armeijajoukon kiukkuista Ironbaria. 



Elokuva oli arvostelu- ja yleisömenestys, mutta kovimmat Mad Max-fanit saivat aihetta närkästykseen kolmannen Max-seikkailun pehmenneestä otteesta. Tämän jälkeen Mad Max -elokuvien teko lopetettiin, koska Miller halusi siirtyä muiden elokuvien pariin. 
Itse pidän kaikkia kolmea Mad Max -leffaa loistavina elokuvina kautta linjan. Ja ne on tällä hetkellä saatavilla yksittäisinä DVD-painoksina, joista aivan ensimmäistä elokuvaa ei ole Suomessa vieläkään julkaistu suomeksitekstitettynä DVD:nä. Suomeksitekstitetty versio löytyy kyllä Blu-Ray -painoksena, ja Blu-Ray -versiot on mahdollista saada myös tyylikkäässä metallisessa bensakanisterin mallisessa boksissa. 



Miller ehti tehdä monenlaisia elokuvia, mutta tunnetuimmaksi jäi kaikille tuttu elokuva: Babe - Urhea possu. Vuosikymmenien jälkeen Mad Max palasi Millerin unelmiin. Millerin kelkkaan hyppäsi Brendan McCarthy joka on työskennellyt sarjakuvien parissa. McCarthy osallistui käsikirjoittamiseen ja autojen suunnitteluun. 2000-luvun alussa uusi käsikirjoitus saatiin valmiiksi, mutta sitten tuli ongelmat matkaan. WTC-isku sai Millerin laittamaan tuotannon jäähylle ja takaisin pöytälaatikkoon, koska valuuttakurssit Australian ja Yhdysvaltojen välillä olivat liian vaihtelevia. Mel Gibson oli vielä tulossa Mad Maxin rooliin (se ei siis ollut ongelma! toim. huom.), ja kun WTC-iskuista selvittiin, niin Namibiassa tuli turvallisuusongelmia ja sen jälkeen alkoi Irakin sota, joka sai elokuvan näyttämään poliittisesti epäkorrektilta, Miller sai odottaa otollisempaa hetkeä. Paria vuotta myöhemmin tilanne näytti elokuvan kannalta paremmalta ja uskoa touhuun taas löytyi. Australiaan mentiin kuvaamaan maailmanlopun jälkeistä meininkiä, mutta luontoäiti olisi halunnut Mad Max-elokuvista värikkäämpiä ja kuvauspakaksi valittu aavikko oli ollut rankkasateen kastelema ja siitä oli alkanut tulla kukkaniitty. Vuonna 2011 elokuvan kuvauspaikka siirrettiin takaisin Namibiaan, mutta sitten Mel Gibson joutui jättämään leikin kesken henkilökohtaisten syiden takia ja tilalle alettiin kaavailla nuorempaa Maxia.

Näyttelijäkonkari Gibsonin saappaisiin astui mies nimeltä Tom Hardy, joka ei ollut tässä vaiheessa vielä kovin tunnettu. Mutta Mad Maxin tuotannon pitkittyessä Hardy ehti tehdä loistavan roolin Nolanin eeppisessä Batman -trilogian päätösosassa vahvana Banena ja luoda itselleen muutenkin tunnettavuutta. Toiseen pääosarooliin kiinnitettiin Charlize Theron. Elokuvan juonesta ei kuitenkaan annettu mitään vihiä. Heinäkuussa 2014 elokuvan nimi ja ensimmäiset kuvat julkistettiin: Vuonna 2015, 36 vuoden jälkeen edellisestä Mad Max -elokuvasta, elokuvateattereihin saapuu Mad Max: Fury Road.



Tom Hardy itse on valmista elokuvaa jo omin sanoin hehkuttanut: "Aivan v**un loistavaksi!" ja Hardy on lupautunut jo muutamaan jatko-osaan mukaan. Myös George Miller on hehkuttanut tekevänsä jatko-osat, ja Fury Roadin kanssa samaan aikaan kuvattiinkin Mad Max jatko-osaa nimeltä Furiosa. Charlize Theronin hahmon nimi Fury Roadissa on Furiosa, eli jatko-osassa varmaan päästään tutustumaan paremmin tuohon mystiseen naishahmoon. Warner Bros Pictures on hypetyksen kanssa ottanut rauhallisemman linjan eikä ole vielä vahvistanut saagan jatkumista, sillä se haluaa ilmeisesti ensin varmistaa miten Fury Road menestyy teattereissa.
Fury Roadin trailerit ovat olleet visuaalista silmäkarkkia ja hullua toimintaa, joka viittaa siihen että vuosikymmenet eivät ole saaneet visionääri George Millerin kynää tylsymään eikä kunnianhimoa hiipumaan. 
Paluu hullumpaan Mad Max maailmaan tapahtuu perjantaina 15. toukokuuta 2015. 
Mad Max: Fury Road -ensi-ilta lähestyy. Jännittyneet odotukset on jo melko korkealla!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Avengers: Age Of Ultron


Marvel Studios työstää supersankareistaan tasaiseen tahtiin elokuvia. Nyt paluun tekee kaikkien aikojen suurin supersankarielokuva, Avengers, eikä se säästele panoksia. Avengers: Age Of Ultron ei ole aivan lineaarinen jatko-osa ensimmäiselle Avengers-elokuvalle, sillä  Captain America: The Winter Soldier, Thor: The Dark World ja Guardians Of The Galaxy elokuvien tapahtumien vaikutukset näkyvät tässä elokuvassa.  Mutta myöskään ensimmäisen Avengers-elokuvan lopussa maahan hyökänneitä alieneita ei ole unohdettu.

Hieman taustatapahtumia:
Kuten Captain America: Winter Soldier leffan lopussa paljastui: terroristijärjestö HYDRA on ollut soluttautuneena Nick Furyn (Samuel L. Jackson) perustamassa S.H.I.E.L.D.issä aivan alusta lähtien ja HYDRAn jäsenet onnistuvat tuhoamaan S.H.I.E.L.D.in ja saivat haltuunsa Thorin veljen, Lokin, sauvan. 


Ja takaisin asiaan:

Avengers: Age Of Ultronin alussa Kostajat ovat onnistuneet paikantamaan HYDRAn tukikohdan ja käynnissä on täysi sota. Lopulta Kostajat saavat Lokin sauvan takaisin ja Tony Stark löytää HYDRAn tukikohdasta heidän luomansa uuden tekoälyn. S.H.I.E.L.D.in tuho ja Kostajien tarve pitää taukoa uhkien pysäyttämisessä saa Tony Starkin kokeilemaan uutta tekoälyä maailman pelastamiseen suunniteltuun rauhaturvaohjelmaan, Ultroniin. Ultronin pikakäynnistys ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja tekoäly riistäytyy käsistä, luo itselleen uuden kropan eikä suostu olemaan kenenkään käskytettävänä. 
Iron Man, Captain America, Thor, Black Widow, Hawkeye ja Hulk saavat vertaisensa vastustajan, kun rauhanturvaajaohjelmasta tuleekin Kostajien pahin vihollinen, joka haluaa pelastaa maailman pyyhkäisemällä koko ihmiskunnan pois maapallolta. 



Marvel Studiosilta on tähän mennessä tullut kaikkiaan kymmenen elokuvaa, joista jokainen on tuotantoarvoltaan ollut laadukasta viihdettä. Avengers Age Of Ultron on yhdestoista osa Marvel Cinematic Universe -sarjaan, eli plussaa on jos katselee aiemmat leffat ennen teatteriin menoa, kuten itse tein (aivan kaikkia en kuitenkaan ehtinyt), tai sitten katselee ne vasta Age of Ultronin jälkeen ja palauttaa tapahtumia mieleensä. Jos tämä sattuisi olemaan ensimmäinen Marvel -leffa jonka näkisi, niin sen parissa kyllä viihtyisi mutta osa juonikuvioista menisi aivan ohi. 
Loistavat näyttelijät (Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Chris Ewans, Scarlett Johansson, Mark Ruffalo, Jeremy Renner) tiivistunnelmainen juoni ja mahtipontiset toimintakohtaukset kuitenkin takaavat, että katsoja viihtyy penkissään pari tuntisen leffan ajan lähes koko ajan hymy korvissa. 
Näyttelijöiden välinen kemia toimii ja ohjaaja/käsikirjoittaja Joss Whedonilla on ollut terävä kynä käsikirjoituksen ja dialogin suhteen. Hahmojen keskeinen naljailu ja egojen pullistelu aiheuttaa usein hyvät naurut. Myös toimintakohtauksissa sankareiden heittämät one-linerit on mieleenpainuvan hauskoja.




Kostajista Iron Man, Thor, Captain America ja Hulk ovat saaneet itsenäisiä elokuvia ja niihin jatko-osia, joissa hahmojen tarinaan on syvennetty enemmänkin ja Marvel universumista on  saatu todella laaja. Mutta Scarlett Johanssonin Black Widow (Musta Leski), Natalie Romanov a.k.a Natasha Romanoff ja Jeremy Rennerin Hawkeye (Haukansilmä), Clint Barton eivät ole vielä saaneet omia yksittäisiä elokuviaan. Ensimmäisessä Avengersissa hieman perehdyttiin Black Widown taustoihin ja nyt Age of Ultronissa niihin syvennytään vähän lisää, mutta enemmän vielä syvennytään Hawkeyen taustatarinaan, mikä onkin elokuvan yllättävämpiä kohtia.
Age of Ultronin myöhemmistä trailereista pystyi vähän päätellä, että Bruce Bannerin (Mark Ruffalo) eli Hulkin ja Black Widown välillä olisi jotain säpinää ja itse vähän pelkäsin että onko tähän nyt yritetty sitten saada jotain Kaunotar ja Hirviö -tyylistä pakollista rakkaushömppää,  mutta onneksi ei. Säpinää hahmojen välillä on sopivasti ja enimmäkseen se on hyvällä maulla tehtyä flirttailua puolin ja toisin.
Black Widow onkin ainoa joka saa Hulkin rauhoittumaan. Elokuvan yksi parhaimmista kohtauksista on kuitenkin Hulkin ja Iron Manin välienselvittely keskellä ruuhkakaupunkia, Hulk riehuu ja raivoaa ja Iron Man yrittää parhaansa mukaan saada Hulkia nukahtamaan. 



Ultron on mielestäni pahin Marvelin sarjakuvamaailman vihollisista mitä näissä elokuvissa nyt on nähty, se on uhkaava ja voimakas ja Boston Legal -tv-sarjasta tutuksi tullut James Spader tekee aivan hyytävän hyvän roolin maailmanrauhaa tuhon kautta haluavana robottina. Kostajat kohtaavat myös Paul Bettanyn näyttelemän mystisen Vision -nimisen androidin joka on kyllä piristävä lisä elokuvasarjaan. Tarinan myötä mukaan liittyy myös X-meneistä tutut sisarukset Quicksilver (Elohopea) Pietro ja Scarlet Wich (Purppuranoita) Wanda Maximoff, jotka liittyvät taisteluun omista syistään. Aaron Taylor-Johnson ja Elizabeth Olsen ovat hyviä rooleissaan Elohopeana ja Purppuranoitana, vaikka jäävätkin ehkä vähän ohuiksi hahmoiltaan tarinan osalta. 

Kaiken puolin rautainen sarjakuvaleffa, joka jaksaa viihdyttää vaikka useammankin katsomiskerran ajan. Marvel-leffoista tykkääville Avengers: Age of Ultron tuntuu ennen aikojaan saadulta joululahjalta, joka kannattaa avata niin pian kuin mahdollista!

Leffan loputtua tulee hetken aikaa lopputekstejä, ja sitten vielä ihan lyhyt leffapätkä, joka antaa vähän vinkkiä mitä jatkossa seuraa. Sen jälkeen voi poistua salista, jos ei jaksa kaikkia lopputekstejä katsella kokonaan, viimisten lopputekstien jälkeen ei ole enää lisävideota luvassa. 


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pienet suuret muutokset.

Nyt on ollut tässä viime aikoina tämmöisiä pieniä yksittäisiä tapahtumia, jotka on ollu itselle henkilökohtaisella tasolla isompia ja siksi ne minusta ansaitseekin oman blogipostauksensa.

Disney-klassikot: 1 - 52



Syksyllä 2011 julkaistiin uusi DVD-painos Disneyn klassikkoelokuvasta Leijonakuningas, joka sai alunperin ensi-iltansa joulukuussa 1994. Pitkään etsiskelin DVD-versiota tuosta omaan hyllyyni, kun omistin elokuvan silloin 90-luvun lopulla vain VHS-versiona ja VHS-laite meni sitten sanomaan sopimuksensa irti. Mistäänhän sitä ei tietenkään löytynyt, ennen vuotta 2011 uuden painoksen myötä. Ostin sen leffahyllyyni heti ja siitä syntyi kipinä että hankinkin hyllyyni kaikki Disneyn vanhat ja uudetkin klassikkoleffat. Keräily alkoikin hieman hitaanlaisesti kun sillä hetkellä oli saatavilla kaupoissa DVD-versioina vain murto-osa Disneyn klassikkoleffoista, mutta hiljalleen niistä alkoi putkahdella uusia juhlapainoksia kauppojen hyllyille. 
Neljä vuotta kestänyt Disney -leffakeräilyharrastus tuli sitten päätökseensä alkuvuodesta 2015, kun sain hankittua viimeisenkin klassikkoleffan hyllyyni. Siellä ne ovat nyt kauniissa järjestyksessä ja näyttää tyylikkäältä. Tosin ei tämä harrastus tähän pääty, kun tasaisin väliajoin Disney julkaisee uusia elokuvia jotka saavat numeroidun klassikkoleiman. Seuraava onkin kohta DVD:nä julkaistava Big Hero 6.

Mutta tältä klassikkosarja näyttää tällä hetkellä:

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jos ei muuten näy.

Leffaliput:

Kuusankoski kun on tämmöinen pieni kaupunki (nykyisin toki osa suurta Kouvolaa), niin täällä on ollut vain yksi elokuvateatteri. Studio 123. Kouvolassa oli muutama muukin leffateatteri, mutta sinne asti oli aina hankala lähteä ja ei siihen koskaan ollut tarvetta kun Kuusaan leffateatterilla on ollut monipuolinen elokuvatarjonta ja kaikki itseä kiinnostavat elokuvatkin sinne on saapunut. Nykyisin Kuusaalla toimii toinenkin leffateatteri, Kino123. 
Studio 123 on kuitenkin ollut itselle se tärkein ja rakkain elokuvateatteri. Muissa leffateattereissa olen käynyt tässä vasta viime vuosina, kun kaveripiiri on alkanut muuttaa opiskelujen perässä uusille paikkakunnille ja sitten on kavereiden kanssa menty sinne leffateatteriin mikä on lähellä sattunut olemaan. 
Sen lisäksi että tykkään käydä eniten Studiolla, ehdin myös kiintyä heidän leffalippuihinsa. Vuonna 1994 kävin siellä ensimmäisen kerran katsomassa Leijonakuningas (tää leffa nyt esiintyy tässä postauksessa jo toistamiseen, sori!) -leffan ja sitä seurasi sitten muut Disney-elokuvat Pocahontasista Herculekseen. Sitten sitä alkoi olla jo sen ikäinen kaveri, että kävi elokuvissa jo itsekseen. Vuodet kului mutta Studion leffaliput oli aina samanlaisia, isoja ja värikkäitä ja niiden värimalli usein vaihtui. Niistä tuli tärkeitä ja kun samanlaisia leffalippuja ei ollut missään muualla, niin niitä alkoi kerätä itselleen talteen.
Nyt kuitenkin maaliskuun lopulla 2015, Studio 123:n leffaliput uudistuivat. Niistä tuli samanlaisia, kuin Kuusaan toisen leffateatterin, Kino 123:n elokuvaliput. Ne ovat siis nykyään paljon pienempiä ja valkoisia. Tämä oli itselle iso ja haikeakin muutos näin monen vuoden jälkeen. Mutta tähänkin tottuu!

Kuvassa kokoelmani vanhoista lipuista ja yksi uudenmpi lippu.

Kiitos Studion leffalippu 1994 - 2015

Stephen Amell kiinnitetty Teenage Mutant Ninja Turtles -jatko-osaan

Aprillipäivän aamuna sai herätä uutiseen, josta toivoi vain ettei se ole aprillipila. Myöhemmin onneksi tuli asiaa vahvistavampia uutisia ettei pilasta ollut kyse. Arrow -sarjan tähti ja pääosan esittäjä Stephen Amell on kiinnitetty 2016 tulevaan Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvan jatko-osaan. Itselleni yksi tämän vuoden parhaista uutisista! Vähän aikaa sitten vasta katselin tuon vuonna 2014 tehdyn uudelleen filmatisoinnin Turtleseista ja pidin siitä kyllä, se oli viihdyttävä vaikka pääpahis Silppuri olikin kuin suoraan Transformers-leffoista karannut ninjan ja autobotin risteytys. Elokuvalle en kyllä jatkoa osannut odottaa. Nyt kuitenkin odotan. Stephen Amell esittää Turtles 2:ssa antisankari Casey Jonesia, jääkiekkomaski naamalla heiluvaa kostajaa.



Ai niin, meinasi ihan unohtua. Olin myös joku aika sitten kahvilla näyttelijä Scarlett Johanssonin kanssa: