Teit Meistä Kauniin -elokuvan päätöskuvaukset Korian NS-talolla.

Teit Meistä Kauniin on Apulannan ex-basisti Tuukka Temosen ohjaama draamaelokuva Apulannan tarinasta ja tämä on myös Temosen ensimmäinen pitkä draamaelokuva. Elokuvaa on kuvattu pääosin Heinolassa, mutta myös Lahdessa sekä päätöskohtaus Korialla. Elokuvan pääosissa nähdään nousevia tähtiä: Rockmuusikko Toni Wirtasta esittää ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä Tatu Sinisalo. Simo Santapukkia näyttelee Teppo Manner, joka on aiemmin nähty Jussi-palkitussa elokuvassa He ovat paenneet. Apulannan ensimmäistä basistia Amanda "Mandy" Gaynoria näyttelee Mimosa Willamo sekä toista pitkäaikaisempaa basistia Tuukka Temosta näyttelee Iiro Panula, joka on aiemmin näytellyt Skavabölen pojat ja Korso-elokuvissa. Apulanta-yhtyeen perustajaa Antti Lautalaa näyttelee Roope Salminen ja Koirat-yhtyeestä tuttu Roope Salminen. 

Elokuvaan haettiin myös vapaaehtoisia avustajia, seurasin kuvauksien etenemistä aktiivisesti Facebookista ja itseäni harmitti että Heinolaan oli matkaa, enkä rohjennut ilmoittautua avustajaksi kun en matkustusmahdollisuuksistani ollut varma ja ajattelin tilaisuuden menevän sivu suun. Kunnes sitten tuli uusi avustajahaku, tällä kertaa avustajia tarvittiin elokuvan päätöskohtaukseen Korian NS-talolle. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi saman tien, vaikka kuvausajankohtaan olikin vielä useampi viikko aikaa. Tuotantotiimiltä tuli vastaus, jossa kiittivät ilmoittautumisesta ja ottivat yhteystiedot ylös jotta voivat ilmoittaa tarkempia ohjeita lähempänä ajankohtaa. Viikot kuluivat ja mitään ei ollut kuulunut, kunnes odotus sai päätöksen ja viimein tuli sähköpostia että olen avustajaryhmässä numero 1. Korian NS-talo kutsui ja paikalla tuli olla 24.10. klo 13.

24.10. lauantai-aamuna huomasin jotenkin jännittäväni päivällä olevaa kuvaushetkeä kun aamulenkiltä tullessani havaitsin jättäneeni avaimenikin kotiin. Kaverini oli myös hyväksytty samaan avustajaryhmään kuin minut, joten sovimme että menen hänen kyydissään Korialle. Matka Korialle sujui hyvin, mutta Korialla ilmeni eteen eräs ongelma: Me ei löydetty NS-taloa, kun ei oltu aivan varmoja missä se tarkalleen ottaen on. Onneksi siitä sattui paikallinen herra kulkemaan jolta sitten kysyin suuntaneuvoa ja hän opastikin meidät paikan päälle. Kiittelin jo siinä, mutta kiitokset nyt uudelleen, jos sattuisi tätä vaikka lukemaan.

Tuukan ja Olgan ohjeistuspuhe.

NS-talon pihalla Olga Temonen ohjeisti paikalle saapunutta avustajaryhmää menemään sisään, ilmoittautumispiste oli NS-talon salissa. Paikalle saapui lähemmäs 400 vapaaehtoista avustajaa. Kävin ilmoittautumassa, jonka jälkeen sai jäädä odottelemaan vuoroaan puvustajan käsittelyyn. Sivustaseurasin siinä miten puvustaja auttoi muita avustajia löytämään itselleen sopivat vaatteet, ja itseäni hieman jännitti että mitä minun vaatetuksestani tullaan sanomaan. Minulla kun oli vain omat normaalit vaatteet jotka vaatekaapistani löysin: Mustat pillifarkut, musta paita, musta nahkatakki ja hieman punertavat maiharit. Ainoastaan maihareiden osalta olin itsevarma että ne olisivat ainakin ysäriä. Viimein vuoroni koittikin, menin puvustajan eteen ja näytin vaateparttani. Sivusta kuului kommentti "Toihan on hyvä" puvustaja katseli päästä varpaisiin ja totesi että nahkatakki on vähän moderni mutta ei kuitenkaan liiaksi ja totesi tyylini täydelliseksi. Tuli hyvä fiilis, sillä pukeudun aina näin. Puvustajan tapaamisen jälkeen pyydettiin avustajia siirtymään saliin odottamaan lisäohjeita. Itse pyörin salissa hieman jännittyneenä ympyrää, välillä seisoskelin esiintymislavan vieressä, välillä istuin seinän vieressä ja mietin että mitä tästä päivästä mahtaa vielä tulla. Yhtäkkiä esiintymislavalta kuului mikkiin käsky: "Ryhmä 1. ULOS!".
Päivän ensimmäiset kuvaukset olivat alkamassa. Ulkona meille annettiin tarkat ohjeet ja paikat minne mennä ja meille ojennettiin myös kohtaukseen sopivaa rekvisiittaa. Ulkokohtauksen kuvaukseen meni arviolta noin tunnin verran ja ehkä vähän kauemminkin, kun sama kohtaus kuvattiin alusta loppuun yhdellä otolla, jonka jälkeen se toistettiin muutamia kertoja. Itse pääsin mukavaan avustajaryhmään siinä kohtauksessa, meillä oli oma jengi ja yritettiin parhaamme. Muutamia kertoja kohtaus otettiin uusiksi, sillä koko ulkokuvauksen avustajaryhmä hieman töpeksi näin ensikertalaisina, mutta otos saatiin kuitenkin lopulta onnistuneesti purkkiin.

Leffa-Apis keikalla!

Ulkokuvaukset kun saatiin tehtyä avustajaryhmää pyydettiin siirtymään sisälle, jossa alettiin valmistautua sisätiloissa tapahtuvaan keikkakuvaukseen. Aluksi Ohjaaja Tuukka Temonen ja apuohjaaja Olga Temonen piti puheenomaisen ohjeistuksen jossa kertoivat kuvauspäivän aikatauluista ja tapahtumista ja miten sisäkuvauksissa tulee kaikkien toimia ja esitteli myös Teit Meistä Kauniin-elokuvan kuvaus- ja työryhmää. Avustajilta pyydettiin myös kärsivällisyyttä, sillä kuvausten valmisteluissa menisi aikaa ja myös kuvaustauot voivat olla pitkiä. Ohjeistuksen jälkeen Temoset saivat avustajilta raikuvat suosionosoitukset. Ennen varsinaisten sisäkuvausten alkua äänitettiin elokuva-Apulannan keikkaosuus. Näyttelijät Tatu Sinisalo, Iiro Panula ja Teppo Manner soittivat, näyttivät ja kuulostivat ihan aidolta nuorelta Apulannalta. Avustajat saivat nauttia livekeikasta ja ottaa myös kuvia. Se oli ihan mahtavaa kuunneltavaa. Äänitykset kun saatiin tehtyä työryhmä alkoi valmistautua kuvausten aloittamiseen. Osa avustajista kävivät ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, osa varasi paikkoja lavan läheltä eturivistä, osa meni Tuukan ja Olgan kanssa yhteiskuviin. Kaikilla oli hyvä meininki. Itsekin siellä tuli pyörittyä ympäri NS-taloa ja katseltua miten kuvaajat ja muu työryhmän henkilökunta milloinkin toimi. Se oli mielenkiintoista seurattavaa. Tapasin myös sattumalta Apulannan nykyisen basistin Ville Mäkisen, uskalsin pyytää jopa yhteiskuvaan.
Itselläni ei missään vaiheessa käynyt aika pitkäksi, joka puolella tuntui olevan kaikkea mielenkiintoista tapahtumaa ja välillä pysähtyi vaan miettimään että tästä hetkestä ja päivästä pitää nauttia, harvemmin sitä pääsee osaksi yhden suosikkibändinsä tarinaa kertovaan elokuvaan, toista samanlaista kokemusta ei koskaan tule.

Siinä kun sitä asiaa mietiskelin, huomasin että esiintymislavalla ollut lavastaja katsoi minuun ja viittilöi luokseen. Hetken mietin, että olinko väärässä paikassa että jos olikin joku ohjeistus mennyt ohi, menin lavastajan luo ja hänen asiansa olikin se, että näytän juuri oikealta tyypiltä erääseen pieneen mutta tärkeään tehtävään elokuvassa. Pian minut ohjattiinkin pääosanäyttelijöiden Tatun, Iiron, Sepon ja Mimosan luokse ja ohjeistettiin toimimaan heidän kanssaan elokuvan kohtauksessa. Siinä vähän avustajan puntti alkoi tutista että kunpa nyt menisi kohtaus oikeasti hyvin, kun ei ole edes mitään aiempaa kokemusta kameran edessä olosta ja nyt pitäisi vielä osata jotain ihan sanoakin. Mutta onneksi siinä oli aikaa valmistautua ja muutaman kerran tilanteet harjoiteltiin Tuukan ohjeistuksella niin alkoi sitä itsevarmuuttakin löytyä ja oli mukava tutustua myös kuvaajiin ja muuhun henkilökuntaan. Siinä kun tiedosti että kohta kuvaukset alkaa ja henkisesti valmistautui omaan tehtäväänsä, niin paikalle ilmestyi jostain Apulannan pojat Toni, Sipe ja Ville. Kyselivät näyttelijöiltä viime hetkien fiiliksiä ja esittäytyivät myös minulle, itse olin hieman lukossa koska ujous ja sen lisäksi iso arvostus Apulantaa kohtaan mutta saatiin siinä kuitenkin juteltua ja yhteiskuvakin jäi muistoksi. 

Keikkayleisöä backstagen suunnasta.

Keikkakohtauksen kuvaukset alkoivat, itse hoidin oman osuuteni ja jäin backstagen puolelle nauttimaan musiikista ja odottelin että saavat rauhassa kuvattua kohtauksen loppuun. Kohtaus kuvattiin useita kertoja ja joka kerta tuli kylmät väreet kun leffa-Apulanta alkoi soittaa. Kuulosti oikeasti hyvältä ja avustajat yleisönä oli ihan fiiliksissä, tunnelma välittyi backstagen puolelle ja oli sitä luokkaa että tuntui siltä niin kuin kukaan ei näyttelisi vaan kyseessä olisi oikea keikkatilanne. Mahtavaa! Kuvaukset saatiin avustajien osalta päätökseen ja elokuvan työryhmä ja näyttelijät kiittelivät kaikkia paikalle saapuneita avustajia, jonka jälkeen vielä leffa-Apis heitti vielä lyhyen muutaman biisin mittaisen keikan. 

Oli hienoa saada tutustua Teit Meistä Kauniin-elokuvan näyttelijöihin, kuvaajiin ja koko työryhmään ja erityisen mahtavaa oli päästä työskentelemään päivän ajaksi näiden hienojen ihmisten kanssa. Kiitos koko työryhmälle ja erityiskiitos Tuukalle ja Olgalle näin upeasta mahdollisuudesta. Ikimuistoinen päivä! Uskon että tästä tulee hieno elokuva ja sen ensi-iltahan on ensi syksynä, tarkka päivämäärä siis 9.9.2016!

Crimson Peak

Crimson Peak on ohjaaja Guillermo del Toron uusi elokuva. Elokuvan genre on määritelty kauhuksi ja sitä on markkinoitu kauhuelokuvana. Guillermo del Toro ja kauhugenre yhdistettynä oli minulle itselleni vähän sellainen merkki, joka saa hämähäkkivaiston hälyyttämään. Aiemmin olen nähnyt myös del Toron arvostetuimman elouvan, eli Pan's Labyrinthin ja se ei kolahtanut. Pidin sitä outona ja koin sen lähinnä yliarvostetuksi pätkäksi (Pahoittelut nyt del Toro-fanit!). Pacific Rim sen sijaan oli del Torolta hieno pätkä. Päätin antaa Crimson Peakillekin mahdollisuuden.

Crimson Peak kertoo Edith Crushing-nimisestä naisesta, joka on lapsuudestaan lähtien nähnyt enemmän kuin muut. Äidin kuoleman jälkeen hän on alkanut nähdä aaveita ja myöhemmällä iällä Edith on alkanut kirjailijaksi, jonka tarinoissa myös haamut ovat mukana ainaisen romantiikkahömpän sijasta. Edith tutustuu brittiaatelismies Sir Thomas Sharpeen, joka on Lucille-sisarensa kanssa saapunut New Yorkin seurapiirehin hakemaan rahoitusta henkilökohtaiselle hankkeelleen. Pari rakastuu ja pian Edith matkaakin Thomasin ja Lucillen mukana Pohjois-Englantiin sisarusten raunioituneeseen sukukartanoon. Kartanossa ei vain kaikki ole aivan kohdallaan, Edith näkee käytävillä verisiä olentoja. Niinpä kartanon käytävillä siis ryntää olentojen lisäksi myös yksi levoton tyttö.

Toro on onnistunut hankkimaan elokuvaansa komean näyttelijäkaartin. Mia Wasikowska, Tom Hiddleston ja Jessica Chastain hoitavat pääosat vahvasti, joista Chastain nousee erityisesti esiin hyytävällä suorituksellaan. Mia Wasikowska ja Tom Hiddleston ovat hieman rooliensa vankeja ja näin ollen jokseenkin rajoittuneita. Olen vahvasti sitä mieltä että Hiddleston on parhaimmillaan Avengers- ja Thor-elokuvissa Lokina jossa hän saa jopa revitellä vapautuneesti. Hillityimmissä rooleissa herra tuntuu vähän toistavan itseään ja vetää roolit puhtaasti totutulla kaavalla. Mukana on myös sivuroolissa karismaattinen konkarinäyttelijä Jim Beaver joka on monille tullut erityisen tutuksi Supernatural-sarjan Bobbyna. Beaver on tämän elokuvan yksi vahvimmista näyttelijöistä ja siksi onkin vähän sääli että rooli jää hieman lyhyeksi.

Crimson Peak on laadultaan erittäin näyttävä elokuva. Raunioitunut kartano tuntuu oikeasti karmivalta paikalta ja aluksi elokuvan tunnelma onkin pelottava. Mutta del Toro ei ole vahvimmillaan kauhuelokuvien pareissa ja tässäkin kauhuelementit osoittautuvat lentäviksi pelikaaneiksi jotka imeytyvät lentokoneen turbiineihin, sillä juoni paljastuu katsojalle hieman ennalta-arvattaksi liian aikaisin ja pelottavuus katoaa. Pisteet kuitenkin siitä, että del Toro ei sorru nykykauhuelokuvien tason toiminnallisuuteen lainkaan, vaan pitää tunnelmaa yllä pelkkien tapahtumien kautta. Fantasiatrillerinä tämä on varsin toimiva elokuva. Viihdyttävä elokuva lähestyvään Halloweeniin!

Star Wars Episode VII: The Force Awakens traileri.

Joulukuu lähestyy ja sen myötä myös yksi loppuvuoden odotetuimmista elokuva ensi-illoista. Aiemmin viime viikolla Star Wars Episode VII: The Force Awakensista julkaistiin uusi komea juliste, jossa kuitenkin lievää ihmetystä herätti Luke Skywalkerin puuttuminen vaikka muita hahmoja juliste viliseekin.
Tämä viikko alkaakin rytinällä, sillä nyt Force Awakensista on julkaistu myös uusi traileri. Leffasarjan faneille se on tajuttoman kovaa kamaa, mutta saa varmasti mielenkiinnon heräämään myös muilla. Elokuvaan ennakkoliput ovat jo saapuneet myyntiin, joten trailerin katsomisen jälkeen voikin siirtyä lähimmän leffateatterin nettisivuille tai lippuluukulle varaamaan itselleen omaa näytöslippua!

Uusi uljas juliste näkyykin tuossa yllä ja railerin voit katsella tästä alta. Nauttikaa:

Pan

Ohjaaja Joe Wright ja käsikirjoittaja Jason Fuchs ovat tehneet oman versionsa Peter Panista. Wrightin ja Fuchsin versio ei yritä kertoa Peter Panin tarinaa uudelleen eri tavalla, vaan sijoittuu aikaan ennen J.M Barrien lastennäytelmän tapahtumia. Mikä on piristävä lähestymistapa ikonista tarinaa kohtaan. Tarina alkaa toisen maailmansodan ajoista Lontoolaisesta orpokodista, jonne Peter (Levi Miller) on joutunut. Peteriä kiinnostaa oma menneisyytensä ja hän haluaa löytää äitinsä, sen lisäksi Peteriä kiinnostaa myös ympäriltä mystisesti katoavat lapset, joiden katoamista hän yrittää selvittää ystävänsä Nibsin kanssa. Eräs yö mysteeri selviääkin, kun kaksikko joutuu kaapatuksi Lontoon yllä leijuvaan merirosvolaivaan. Merirosvojoukkoa johtaa rock-henkinen kapteeni Mustaparta (Hugh Jackman), joka kerää lapsia työvoimaksi louhokselleen kaivamaan pixumia, keijupölyä, joka saa laivat lentämään ja Mustaparran pysymään voimissaan.

Mustaparran rooli onkin yksi Jackmanin hauskimmista rooleista aikoihin. Yllätyin, että elokuvassa on oikeasti merirosvojoukko joka laulaa Jackmanin johdolla Nirvanan Smells Like Teen Spirit -hittiä ja hetken päästä sama joukko toisessa kohtauksessa laulaa Ramonesin Hey Ho Let's Go:ta.  Piristäväviä pikkujuttuja. 

Muissa sivurooleissa nähdään Rooney Mara Tiikerinliljana sekä Garret Hedlund Kapteeni Koukkuna, joka tässä tarinassa tunnetaan vielä paremmin nimellä Hook. Jackmanin Mustaparrasta pitää heti alkuunsa, hahmo on oikeasti hyvällä tavalla häijy ja paha, mutta Hedlundin Hookiin ainakin itsellä vaati aikaa tottua. Hedlundin Hook on Indiana Jones-tyylinen veijari ja onelinereita laukova renttu, joka on hahmona hyvä ja sopii elokuvan seikkailuhenkeen, mutta aluksi hieman vieroksutti Hedlundin tyyli näytellä. Trailerissa hahmoa nähtiin vilahdukselta ja se vaikutti hauskalta hetkeltä mutta elokuvaa katsoessa en ollut aivan varma onko Hedlundin lievä ylinäyttely käsikirjoitettua vai yrittääkö hän tehdä oloaan kotoisaksi merirosvona Jack Sparrow-tyylisellä veijarimaisuudella. Siinä ehti miettiä, että onko nykyelokuvissa KAIKKI merirosvohahmot jotenkin jacksparrowmuotin läpi työnnettyjä. Mutta uskon että hahmo on vain käsikirjoitettu vähän ontuen. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa ihan nillitykseltä, että en pitänyt hahmosta mutta en tarkoita nillittää: Pidin Hedlundin Hookista ja roolisuorituksesta, erityisesti Indiana Jones-henkisyydestä plussaa. Mutta jotain hieman häiritsevääkin siinä oli, kun toisinaan vaikutti ihan normaalilta hahmolta ja toisinaan vähän kajahtaneelta. Pääasia kai kuitenkin on, että hahmo ainakin jäi mieleen! 

Elokuvassa ei myöskään avata Tiikerinliljan tai Hookin taustoja juuri mitenkään, joten heidän hahmot loppupeleissä jäävät hieman statisteiksi jotka vain kuuluvat osaksi tarinaa, mutta heihin ei saa kunnollista tarttumapintaa että heidän kohtaloistaan kunnolla alkaisi välittää. Elokuvan tarina on hyvin käsikirjoitettu, ja siinä on monia upeita kohtauksia ja toimintaa, mutta tehostepuolella on vähän lepsuiltu. Paikoitellen silmiin osuivat heikohkot tehosteet, joista näki että yritetty on kovasti, mutta ei kuitenkaan saatu aivan tarpeeksi irti siihen että elokuvan immersio onnistuisi säilymään. En tiedä onko tekijöillä sitten ollut kiirettä tehosteiden kanssa, ettei niitä ole hiottu aivan loppuun asti. Joissain kohtauksissa myös huomaa, että leikkauspuolellakin on sakset viuhuneet ja kohtaukset tuntuvat hyppivän aika lailla, mutta kyllä siinä menossa kuitenkin mukana pysyy.
Yhteenvedoksi voisi todeta että Pan on kaunis, hyvänmielen seikkailuelokuva, joka onnistuu tuomaan hauskoja hetkiä ja pirteyttä pimeneviin syysiltoihin. Hyvä fiilis jäi elokuvasta, kunhan sille ei lataa ihan älyttömän suuria odotuksia. 

Matkustakaa kepein mielin Mikä-Mikä-Maahan!