tiistai 25. marraskuuta 2014

Seuraamani TV-sarjat: #1 - Arrow (Osa 1)



Olen aika huono seuraamaan TV-sarjoja. Monia olen kyllä yrittänyt seurata, mutta josain syystä ne aina jää kesken. Nyt olen kuitenkin löytänyt muutaman koukuttavan TV-sarjan, josta ajattelin jotain vähän kirjoittaa ihan tänne blogin puolellekin. Tässä niistä toinen:


Arrow: Season 1
Pääosissa: 
Stephen Amell, David Ramsey, Emily Bett Rickards, Katie Cassidy,
Colin Donnell, Willa Holland, Susanna Thompson, Paul Blackthorne,
Colton Haynes, John Barrowman, 
Manu Bennett


Kesto: 931 min.

Arrow -sarjan 1. tuotantokauden logo


Saari:
Ensimmäisen tuotantokauden alussa, miljardööriplayboy Oliver Queen lähtee isänsä kanssa risteilylle perheen huvijahdilla. Alus kuitenkin joutuu onnettomuuteen ja uppoaa. Isä pelastaa Oliverin lautalle, jossa hän kertoo pojalleen synkän tunnustuksen tekemistään hämäräbisneksistä ja antaa Oliverille muistikirjan, jossa on lista nimiä jotka ovat olleet mukana isän kuvioissa. Oliver vannoo korjaavansa isänsä tekemät vääryydet ja lopulta isä uhraa oman henkensä pelastaakseen Oliverin hengen.
Oliver haaksirikkoutuu Lian Yu (mandariinikiinaksi "Kiirastuli") -nimiselle saarelle. 
Haaksirikon jälkeen Oliverille pian selviääkin, ettei hän ole saarella yksin. Sillä saarella majaili myös miliisijoukko, jolla on terrori-iskut mielessään. Yao Fei (Kiinan armeijan entinen sotilas, joka oli karkoitettu saarelle väärin perustein) onnistui pelastamaan Oliverin miliisien kynsistä ja lähetti Oliverin tapaamaan liittolaistaan Slade Wilsonia (Australian tiedustelupalvelun agentti, joka jäi saarelle ansaan yritettyään pelastaa Yao Feitä). Slade alkoi opettaa Oliverille taistelutaitoja, koska saarella selviäminen ja sieltä pakeneminen tulisi niitä vaatimaan kamppailussa miliisijoukkoja vastaan. Oliver vietti saarella muutamat pitkät vuodet, ja kotikaupungissaan Starling Cityssa häntä pidettiinkin jo laivaonnettomuudessa kuolleena. 



Nykyhetki:
Oliver palaa kotikaupunkiinsa ja alkaa tutkia isältään saamaa nimilistaa, vetää Yao Feiltä perimänsä hupun päähänsä ja alkaa napsia hengiltä yksi kerrallaan korruptuneita valtaapitäviä, jotka käyttävät valtaansa vain tuhotakseen Starling Cityn. Starling Cityssa alkaa pian liikkua tieto vihreähuppuisesta Kostajasta. Poliisit jahtaavat lainsuojatonta Kostajaa, mutta toisinaan joutuvat nöyrtymään tämän kanssa myös yhteistyöhön ja Kostaja onnistuukin ansaitsemaan rikosetsivä Lancen luottamuksen. 
Kun Starling Cityyn ilmestyy toinen, synkkä huppupäinen jousimies, ja Oliver ottaa muutamissa kampailuissa pahasti takkiinsa, hän päättää turvautua kahden ystävänsä apuun: John Digglen (Oliverin äidin pojalleen palkkaama henkivartija, jolla onkin työtä pysyä Oliverin perässä) sekä Felicity Smoakin (IT-insinööri, joka työskentelee Oliverin omistamassa firmassa), ja heistä muodostuu vahva kolmihenkinen tiimi jakamaan erehtymätöntä oikeutta kaupungin pelastamiseksi. Korruptio ja salaliitto kaupunkia kohtaan on kuitenkin jo ehtinyt levitä myös Oliverin muuhunkin lähipiiriin...


Oliver Queen/Arrow (Stephen Amell)


Arrow on yhdysvaltalainen tv-sarja, joka perustuu DC Comicsin Vihreä Nuoli (Green Arrow) -sarjakuvaan. Sarja kertoo Vihreän Nuolen syntytarinan. Sarjaa alettiin amerikoissa esittää vuonna 2012 The CW Television Network (The CW) -kanavalla, ja vuonna 2013 sitä alettiin näyttää Suomessa Subilla. Sub on sittemmin kirinyt amerikan TV-esitykset kiinni, sillä toisen tuotantokauden jaksot näytettiin vain viikkoa myöhemmin amerikan ensiesityksestä. Ja sama meininki jatkuu myös nyt telkkarissa parhaillaan pyörivän kolmannen kauden kohdalla. Ensimmäisen kauden tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Vihreä Nuolta pidettiin omankäden oikeuteen turvautuvana murhaajana. Sarjan tapahtumat etenevät rinnakkain kahdessa tasossa: nykyhetkessä ja saarella tapahtuneissa takaumissa. Takaumissa näytetään miten nössöstä playboysta kouliintuu sankari ja se on kiinnostavaa seurattavaa, vaikka takaumista saadaan nauttiakin aina muutaman minuutin pätkiä jaksojen välissä. Nykyhetkeen sijoittuvat toimintakohtaukset puolestaan näyttävät sarjan toisen puolen, sillä nyrkkitappelut ja taisteluiden parkour-osuudet ovat varsinaista silmäkarkkia, kun taustalle on laitettu tykittävän tunnelmallinen musiikki. Minun mielestä Arrow -sarja on tehty ihan elokuvien tuotantoarvoja silmällä pitäen, tuotantokaudet kun tuntuvat 23:een osaan pätkityltä toimintaelokuvilta. Tunnelmaltaan ja toteutukseltaan se paikoitellen tuntuu jopa Nolanin Batman -trilogian vertaiselta.
Ensimmäinen tuotantokausi tempaa mukaansa koukuttavaan otteeseen heti ensiminuuteista lähtien. Itsenihän piti alunperin katsoa vain ensimmäinen jakso, että miltä sarja mahtaa näyttää. Telkkarissa pyörineet mainokset kun näyttivät vähän köyhiltä ja pieni pelko oli, että tästäkin tulee joku uusi Smallville, joka ei vaan oikein lähde. Mutta sarjahan osoittautuikin loistavaksi ja kaksi ensimmäistä tuotantokautta tuli hankittua heti hyllyyn kun ne ilmestyivät kauppoihin, ja nyt olen jo päätynyt tähän pisteeseen fanittamisen kanssa:



DC:n sarjakuvia lukeneille Arrow -sarja on varma hitti. Sarjassa esiintyvät pahikset ovat myös varsin tuttuja Teräsmiehen ja Batmanin maailmasta ja tuttujen pahisten bongaus aiheuttaa aina pienen innostuksen tunteen (ainakin itselle). Sarjan hahmot ja niiden puvustukset ovat lähes yksi yhteen sarjakuvissa esiintyvien esikuviensa kanssa. Toisella kaudella yhdessä jaksossa esiintyvä superroisto Salomon Grundy on kyllä ulkonäöltään ihan ihmismäinen - eikä sellainen isokokoinen zombie niin kuin sarjakuvissa - mutta kuitenkin varsin hyvällä maulla tehtynä.
Toisen kauden sain juuri katseltua DVD:ltä, joten siitä puhutaan toisella kerralla enemmän...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Interstellar



Christopher Nolan näytti Yön Ritari -trilogiallaan, että supersankarielokuvia voi tehdä tyylillä ja Batmanistakin saada kunnioitettavia elokuvia. Inception -elokuvallaan hän käsitteli ihmisten unia ja alitajuntaa. Interstellar -leffalla Nolan vie nyt katsojan eepiselle matkalle kauas avaruuteen.

Nolan pyrki pitämään Interstellaria kaikille mystisenä elokuvana. Ensimmäisessä lyhyessä trailerissa nähtiin pääosanesittäjä Matthew McConaughey itkien ajamassa autollaan ja taivaalle lentävä avaruusraketti, ja sen enempää siinä ei elokuvasta juuri kerrottukaan. Se kyllä onnistui herättämään mielenkiinnon elokuvaa kohtaan, ainakin allekirjoittaneella. Pidempää traileria en ole edes nähnyt, koska ajattelin antaa elokuvan tulla itselleni yllätyksenä kun sitä menin ensi-iltaan katsomaan. 

Tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa Nolan kuvaa Maapalloa, joka on kuolemassa. Rajun ilmastonmuutoksen myötä ruoka on loppumassa ja Maan ylikansoittanut ihmiskunta joko kuolee nälkään tai tukehtuu kaikkialla pöllyävään hiekkaan. Vaikka avaruusohjelmat onkin jo lopetettu, päättää NASA vielä kokeilla viimeistä salaista tehtävää: Lähettää ihminen avaruuteen, madonreijän läpi etsimään ihmiskunnalle uutta asuinkelpoista planeettaa. NASAn professorin (Michael Caine) tyttären (Anne Hathaway) johtaman neljän hengen tutkimusretkikunnan matkaan lähtee myös ex-avaruuslentäjä Coop (McConaughey) joka joutuu tehtävän vuoksi jättämään lapsensa, tietämättä tuleeko matkalta ikinä enää palaamaan, tarkoituksenaan kuitenkin pelastaa heidän ja muiden ihmisten tulevaisuus.



Elokuva on moniaiheinen. Siinä käsitellään avaruusmatkailua, aikaa, maailmanlopun uhkaa, ihmistä sekä myös rakkautta, joten sisältöä on paljon ja kestoakin sillä on kolmen tunnin verran. Nolan on kuitenkin onnistunut tekemään tarinasta ehyen ja loppua kohden sitoo myös kaikki juonen langanpäät hyvin yhteen, joten elokuvan aikana ei pääse pitkästymään missään vaiheessa. Itsekin olisin elokuvan parissa viihtynyt teatterissa vielä pidempään, sen kolmen tunnin jälkeenkin. 

Näyttelijäkaarti on laaja, joten sivurooleistakin onnistuu bongaamaan monia tuttuja naamoja. Viime vuonna Parhaan miespääosan Oscarin voittanut Matthew McConaughey loistaa tässäkin tunteikkaalla roolillaan, mutta ei Anne Hathaway kuitenkaan paljoa varjoon jää. Kaikki muutkin näyttelijät ovat rooleihinsa hyviä. 
Visuaalisesti Interstellar on silmille lähinnä pelkkää kaunista ilotulitusta, joka venyy eeppisiin mittasuhteisiin.

Tämä kannattaa käydä ehdottomasti katsomassa elokuvateatterissa isolla kankaalla. Vuoden parasta antia. 

Tähän loppuun saatte trailerin sijaan paljon puhuvan kuvan:



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Halloween & Studio 123:n Zombiewalk

Viime viikon perjantaina, eli 31.10.2014 Kuusaan elokuvateatteri Studio 123 järjesti ensimmäistä kertaa kunnon Halloween-kemut. Elokuvateatterilla sai maskeeraajan käsittelyssä muutettua itsestään vaikka minkä näköisen zombin tai vastaavan kauhuotuksen, ja sai myös osallistua jos halusi, zombiewalkiin. Sitten myöhemmin illalla pääsi vielä nauttimaan alkuperäisistä Halloween (1978) ja Night of the Living Dead (1968) -elokuvista ihan valkokankaalta. 


Itse en ole mikään halloween intoilija, omia juhlia en koskaan järjestä, mutta kavereiden juhlissa on tullu muutamia kertoja käytyä jos on ollut mahdollista. Nyt oli ihan pakko kuitenkin osallistua, koska harvoin tälläisiin kunnon juhliin edes pääsee. Menin elokuvateatterille hyvissä ajoin, eli heti neljältä kun maskeeraaja oli sinne saapunut, että ehdin saada kunnon maskeerauksen ennen zombiewalkia.  Hetken päästä näytinkin sitten jo tältä:


Joku siinä minun ulkonäköä ehti pelästyäkin, kun astuin vessasta ulos maskeerauksen jälkeen. 
Zombiewalkin oli tarkoitus alkaa puoli kuudelta. Elokuvissa ravasi kyllä porukkaa, mutta kuitenkaan kovinkaan montaa ei innostanut lähteä zombieleikkiin mukaan. Siinä sitten tilattiin pizzaa ja herkuteltiin, kun odoteltiin loppuja osallistujia paikalle. Kello alkoi lähestyä puolta kuutta ja näytti myös siltä että zombiewalkiin ei osallistu muita kuin talon henkilökuntaa ja muutama vakioasiakas ja saattoi siinä muutamat pohtia että jää koko kävelykin tekemättä. 

Zombit ihmettelemässä älypuhelinta
Asiaa hieman tarkemmin pohdittuamme, tulimme tulokseen, että mitään ei peruta. Tehdään zombiewalk pienellä porukalla ja käydään vähän pelottelemassa Kuusaalaisia pimeällä kadulla.
Ja ennen kuin päästiin edes kunnolla aloittaa zombiewalkia, tulikin idea että kuvataan tästä lyhyitä kauhupätkiä! Ensin kuvattiin muutama videopätkä Studion sisällä ja samalla myös muutamat tilannevalokuvat valkokankaan edessä, joissa zombit olivat kuolleet kohdatessaan zombiemetsästäjän. 

Sitten lähdimme laahustelemaan kaduille. Ohikulkijoilla ja autoilijoilla oli kyllä ihmettelemistä, kun neljä kalpeaa ja veristä hahmoa laahustaa tien yli ja vähän matkan päässä yksi kuvaa koko tilannetta. Mutta meillä oli hauskaa. Minulla kävi muutamia kertoja kyllä mielessä, että jollain autoilijoilla saattaa mennä hermot siihen meidän tien yli laahustamiseen ja alkavat tööttäillä mielenosoitukseksi, mutta ei, kaikki odottivat rauhallisesti. Joitain autoilijoita kun siinä laahustellessa vilkaisin, niin muutamat jopa naureskelivat kun seurasivat meidän menoa.
Kävelyn jälkeen palasimme takaisin Studiolle, ja jotkut jäi vielä katselemaan kauhuklassikoita, ja itse lähdin siitä sitten kotiin.

Zombiewalkista tuli siis suunniteltua pienempi, mutta sitäkin hauskempi kokemus! Toivottavasti teatterilla on ensi vuonnakin samanlaiset Halloweenpippalot, aion olla mukana, ja toivon mukaan silloinkin järjestetään zombiewalk tai kuvataan ainakin jatko-osa meidän omaan kauhupätkään. 

Myöhemmin kotona sitten kasasin noista kaikista kuvatuista videopätkistä kokonaisen lyhytelokuvan. Siitä tuli kyllä varsin onnistunut, vaikka on tehtykin ilman minkäänlaista käsikirjoitusta tai sen kummempaa suunnittelua.

Katso kauhupätkä Living Dead in Kuusankoski alta (jos uskallat):





Huom: YouTube toistaa videon automaattisesti 360p muodossa, joten kannattaa vaihtaa videon asetuskuvakkeesta HD-laatu päälle, niin kuva on selkeämpi.

Mukana menossa olleen leffabloggarikolleegan Sinin näkemykset voi lukea täältä!

torstai 30. lokakuuta 2014

Annabelle


Kauhuleffat ei ole minulle mitenkään tärkeitä leffoja. Minusta on ollu jotenkin ikävä katella leffaa, kun tietää että kohta sitä taas pelästyy jotain nurkan takaa kameran eteen hyökkäävää mörköä ja pelästyy silti vaikka sitä osaa odottaakin. Siitä syystä niiden katselukin on jääny vähemmälle. Tosin, nykyisin kauhukin tuppaa olemaan lähinnä vähemmän pelottavaa ja pelästyttävää verellä roiskimista. Nyt olen kuitenkin yrittänyt hiljalleen korjata tätä tilannetta, kun olen kaverin kautta onnistunut tutustumaan muutamaan, omasta mielestäni varsin hyvään kauhuleffaan: Ensimmäisenä  mainittakoon leffakaksikko Insidious (Riivattu, 2011), ja Insidious: Chapter 2. Ja sitten myös The Conjuring (Kirottu, 2013). The Conjuring taisi olla myös jonkinasteinen yllätyshitti kauhuleffojen sarjassa. 

Nyt teatteriin on saapunut Kirottu -leffan esiosa, Annabelle, jonka tarina pureutuu myös Kirottu -leffassa pariinkin otteeseen lasivitriinissä vilahtaneeseen, karmivannäköiseen, vintage-nukkeen. Elokuvan on ohjannut John R. Leonetti, joka on toiminut kuvaajana aiemmin mainitsemissani kauhuleffoissa, ja elokuvan on tuottanut James Wan joka puolestaan ohjasi aiemmin mainitsemani kauhuleffat. Mutta tämä kaksikko on mielestäni onnistunut kaikissa näissä leffoissa. 



Annabelle -leffan pääosassa on vintage-nukkeja keräilevä Mia (Annabelle Wallis), joka saa mieheltään (Ward Horton) lahjaksi nuken, joka vielä puuttui kokoelmasta. Pian kuitenkin alkaa selvitä, että nukke on kirottu ja demonin riivaama. Ja nukesta eroon pääseminen on mahdotonta.

Elokuvan pääosakaksikko, tuntemattomammat näyttelijät Wallis ja Horton hoitavat roolinsa sopivan hillitysti ja katsojienkin on heihin helppo samaistua. Tarinan kerronnaltaan elokuvan tunnelma oli ainakin itselle varsin jännittävä. Ensimmäinen pelästyttävä kohtaus tulee sen verran yllättäin, että saattaa siinä popcornit herkemmältä kaverilta lentää käsistä. Näitä pelästyttäviä kohtia on ripoteltu  elokuvaan sopivasti sinne tänne joihin tunnelmallinen musiikki antaa vähän viittauksia, toisinaan musiikki on vaan hämäystä ja mitään pelästyttävää ei edes tule. Tätä leffaa on joissain arvioissa haukuttu, mutta kyllä tämä minulle ainakin toimi hyvin säikyttelyleffana. Pariinkin otteeseen sitä joutui teatterissa jännittävien kohtausten jälkeen suoristaa ryhtinsä, kun huomasi valuneensa penkiltä sen verran matalalle, että edessä olleen penkin selkänoja peittää näkökenttää. Välillä taas yritti pipoa vedellä silmille, ja varovaisesti kurkkia sieltä alta valkokankaalle, jos uskalsi.

Hyvä, että tulee myös tämmöisiä tunnelmallisia ja pelästyttäviäkin kauhuleffoja, näiden kauhusplatter-leffojen rinnalle. Tykkäsin!

torstai 23. lokakuuta 2014

Avengers 2: Age of Ultron traileri!!

Marvel Studiosin piti alunperin julkaista Avengers 2: Age of Ultronin traileri vasta ensi viikolla, mutta nyt ne joutuivatkin nöyrtymään ja julkaista sen jo viime yönä, sillä traileri vuoti nettiin omia aikojaan. 

Nykyisin uutuuselokuvien trailerit tuppaavat olemaan sellaisia, että ne kestää sen 2-3 minuuttia, ja siinä ajassa kerrotaan elokuvasta ja juonesta vähän liikaakin. Marvel on pitänyt kuitenkin Avengers 2:n kohdalla mystisyyden verhoa tiukasti kiinni: elokuvan synopsis on paljastettu, mutta siinäkään ei menty juonen yksityiskohtiin. Trailerin kohdalla jatketaan samalla linjalla, nyt verhoa raotetaan hieman ja kaksiminuuttisesta trailerista näkee vain minkälaista toimintaa on luvassa toukokuussa 2015. 

Elokuvan virallinen synopsis kuuluu näin:
”Kun Tony Stark koettaa käynnistää uinuvan rauhanturvausohjelman, asiat menevät pieleen ja maapallon mahtavimmat sankarit Rautamies, Kapteeni Amerikka, Thor, Hulk, Musta Leski ja Haukansilmä joutuvat äärimmäiselle koetukselle, kun koko planeetan kohtalo on vaakalaudalla. Kostajien tehtävänä on epätodennäköisten liittolaistensa kanssa estää roistomaista Ultronia toteuttamasta kaameita suunnitelmiaan tässä eeppisessä ja ainutlaatuisessa seikkailussa, joka levittäytyy ympäri maailmaa”.

Mie olen jo valmis nousemaan hypejunaan! Traileri näyttää hienolta, katso vaikka itse:



lauantai 20. syyskuuta 2014

Varustelekan avoin kirje Arnold Schwarzeneggerille! (Video)

Toimintatähti ja entinen Kalifornian kuvernaattori Arnold Schwarzenegger on tulossa lokakuussa Suomeen, Helsingissä järjestettävään vuotuiseen liike-elämän seminaarin Nordic Bisness Forumin pääpuhujaksi. 

Tästä uutisesta innostuneena, Suomalainen armeijan ylijäämätavaraa ja muutakin armeijakamppeita myyvä Varusteleka on julkaissut videon, jolla yritetään houkutella actiontähti Suomivierailullaan piipahtamaan myös liikkeessä visiitillä. Video toimii avoimena kutsukirjeenä ja sitähän saa netissä jakaa ihan luvan kanssa. 
Varustelekan tempaukset tunnetaan yleisesti näyttävyydestään ja kyllä tämäkin video sen todistaa, että liikkeessä on raudanlujaa ammattitaitoa töissä ja niillä on aivan oma tyylinsä tehdä juttuja. Video kulkee nimellä Make Arnold Come.

Toivottavasti video leviää ja päätyy myös Arnoldin nähtäväksi! Siihen on nimittäin panostettu.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Mielensäpahoittaja



Kirjailija Tuomas Kyrö loi fiktiivisen Mielensäpahoittaja -hahmon alunperin vuonna 2009 tehtyyn radiokuunnelmasarjaan. Kahdeksankymmentä vuotias vanha maalaisjäärä pahoitti mielensä milloin mistäkin, ja kun lääkäri määräsi elämänmuutosta, niin vanha ukko alkoi avautua asioista yleisönosastolla. Sittemmin Mielensäpahoittaja on siirtynyt kirjoihin, kolumneihin ja on siitä muutamia näytelmiäkin teattereihin tehty. Nyt vanha äksy pahoittaa mielensä valkokankaallakin.

Yleensä kun kirjoista tehdään elokuvia, niin niissä mennään vähän aina metsään. Tämän elokuvan kohdalla itselläni ei ollut sitä pelkoa, sillä elokuvan on ohjannut yksi Suomen parhaimpia ohjaajia Dome Karukoski, käsikirjoituksessa on mukana ollut Tuomas Kyrö ja pääosaan on saatu itse Antti Litja, joka on tulkinnut Mielensäpahoittaja -hahmoa alkuperäisessä radiokuunnelmasarjassa ja äänikirjoillakin. 



Elokuvan alussa nähdään tuttu karvahattuinen vanha mies kääntämässä perunapeltoa. Sysi-Suomessa yksin asuva mielensäpahoittaja pitää asioistaan huolen: nostaa perunat itse, tarkastaa verkot, käy hoitokodissa tapaamassa Alzheimeria sairastavaa emäntää ja pitää talon ja Escortin kunnossa. Kellarin portaan pettäessä alta ukko teloo jalkansa ja lääkärikäynti paljastaa jalan tarvitsevan kuntoutusta. Niinpä Mielensäpahoittaja joutuu muuttamaan maalta Pojan (Ilkka Forss) ja Miniän (Mari Perankoski) luo suurkaupunkiin pariksi päiväksi. Jäärä ei millään haluaisi lähteä, mutta suostuu lopulta kun Poika lupautuu jäämään maalle talovahdiksi. Mielensäpahoittaja ei tule työkokouksesta toiseen suhaavan Miniän kanssa oikein toimeen ja nykyaikaiset välineet kosketusnäyttöineen aiheuttaa menneisyyteen jumahtaneelle vastarannankiiskille mielipahaa ja kohellusta.  Pelkällä läsnäolollaan Mielensäpahoittaja onnistuu sotkemaan Pojan ja Miniän perhesuhteen sekä Miniän työkuviotkin.



Myönnetään tosiasia: Tästä elokuva ei olisi tullut mitään ilman 76-vuotiasta Antti Litjaa. Kukaan ei pystyisi esittämään Mielensäpahoittajaa paremmin. Elokuvan kertojaäänenäkin toimiva Litja luo tarinaan eläväisen tunnelman. Pidin myös elokuvan muista hahmoista. Mari Perankoski sopii hyvin Litjan vastanäyttelijäksi, tempperamenttiseksi Miniäksi, jonka hermot eivät meinaa kestää hangoittelevaa appiukkoa. Perankosken näyttelemät raivonpurkauksetkin tuntuvat luonnollisilta, vaikkakin ne ovat ehkä hivenen yliampuvia kirjoissa olevaan Miniään verrattuna. Oman hauskuutensa soppaan tuo Ilkka Forssin näyttelemä leppoisa Poika, joka mieluummin leipoo kuin pilkkoo puita tai putsaa rännejä.

Kun hahmoihin on päässyt sisälle niin heidät on helppo hyväksyä sellaisina kuin ovat
ja elokuva herättää monenlaisia tunteita. Päällimmäisenä siinä näkyy Tuomas Kyrön huumori, joka toimii hyvin myös elokuvallisessa kerronnassa. Elokuvassa on useita kohtauksia, jotka saavat katsojan nauramaan ihan ääneen, kuten esim. Mielensäpahoittajan ja Prisman kassaneidin välinen keskustelu S-kortista. Loppua kohden elokuvassa otetaan askeleita hieman draamankin puolelle lämminhenkisellä tavalla, joka saa katsojallekin vähän palaa kurkkuun. Elokuva on tehty tarkasti ja huolella ja se onnistuu tavoittamaan alkuperäisen kuunnelmasarjan ja kirjojenkin hengen yhdistelemällä haikeutta ja huumoria.
Jokainen pystyy samaistumaan Mielensäpahoittajaan. Itsestäni löytyy ainakin samanlaisia piirteitä kuin tuossa Antti Litjan näyttelemässä hahmossa. Tai jos ei löydä hahmosta yhtäläisyyksiä itseensä, niin kyllä se ainakin mieleen tuo jonkun sukulaisen tai sitten ne omat vanhemmat ja isovanhemmat. 

Kyllä ei ole huono elokuva, on vuoden paras kotimainen! Menkää katsomaan eläviin kuviin, voin luvata että ette tule pahoittamaan mieltänne tästä elokuvasta.

maanantai 18. elokuuta 2014

The Expendables 3


Sylvester Stallone tuo kolmannen kerran palkkasotilasryhmänsä valkokankaille. Tällä kertaa mukaan on saatu joukko uusia, actionpätkistä tuttuja naamoja ja muutama vanha naama on vaihtunut tiimistä. Tämä oli itselleni se kesän odotetuin elokuva, eikä se pettänyt odotuksia.

Elokuvan alussa Barney Rossin (Stallone) johtama Expendables -ryhmä on auttamassa ryhmän entisen jäsenen, veropetoksista vankilaan joutuneen Doctor Deathin (Wesley Snipes) paossa (HUOM! Loistavaa huumoria Wesley Snipesin tosielämän verosotkuista). Doctor Death tarvitaan tiimiin lisäjäseneksi seuraavaa tehtävää varten. Tehtävänä on eliminoida pahamaineinen sotarikollinen ja asekauppias, joka paljastuukin Expendables -ryhmän perustajajäseneksi, Conrad Stonebanksiksi (Mel Gibson), jonka Barney jo aiemmin tappoi tai niinhän luuli tehneensä. Keikka menee pieleen, ja Barney Ross päättää jättää vanhan ryhmänsä eläkkeelle ja ottaa tilalle uudet, nuoremmat kaverit seuraansa jahtaamaan Stonebanksia. Lopullisen sotkun siivoamiseen tulee myös vanha tiimi vielä uuden rinnalle.



Vanhat konkarit Stallone, Schwarzenegger, Lundgren, Li, Couture, Crews eivät tuo elokuvaan mitään uutta. Heidän hahmonsa on aivan yhtä rautaisia toimintasankareita kuin kahdessa aiemmassakin osassa, ja huulenheittoakaan ei olla unohdettu. Elokuvaa on kuitenkin viety hieman vakavammalle tasolle edellisosiin verrattuna. Uudet, nuoret tulokkaat Kellan Lutz, Ronda Rousey, Victor Ortiz ja Glen Powell tuovat elokuvaan uutta mukavaa särmää. Nuorten ja vanhojen konkareiden ensitapaaminen on elokuvan hauskimpia hetkiä. Ronda Rousey on elokuvan ainoa naistähti, mutta sitä ei nosteta onneksi liikaa esille. Sopii hyvin tiimiin, eikä tarinaan ole väkisinväännetty mitään romantiikkasotkuja mukaan. Rousey on tunnettu vapaaottelija, ja se näkyy hyvin selkeästi elokuvan lähitaistelukohtauksissa. 
Harrison Ford näyttelee Drummer -nimistä miestä, joka on korvannut Bruce Willisin aiemmissa elokuvissa näyttelemän Churchin. Tätä Drummer kommentoikin sillä, että Church on astunut pois kuvioista. Joka on tarkoitettu ilmeisesti pienenä viittauksena Stallonen ja Willisin kinoihin, kun Willis vaati roolistaan lisää liksaa. Odotin Harrison Fordin hahmolta ehkä enemmän viittauksia Indiana Jones -rooleihin, mutta Drummer saattaakin olla enemmän jotain sukua Han Sololle, ainakin helikopterilentotaitojensa perusteella. 
Myös aiemmissa elokuvissa näytellyt Mickey Rourke on vaihtunut Kelsey Grammeriin. Mutta Grammerin hahmo jääkin lopulta enemmän sivuhahmoksi. 



Tällä kertaa elokuvan pääroistona, on Mel Gibson. Hollywood pitää nykyisin Gibsonia vähän pahana poikana, eikä häntä ole enää elokuvissa niin paljoa nähty. Mikä on sääli, sillä Gibson on lahjakas näyttelijä. Stallone olisi halunnut Gibsonin alunperin The Expendables 3:n ohjaajaksi, Gibsonin aikataulut ei sopineet yhteen elokuvanteon kanssa, mutta myöhemmin hän ilmoitti Stallonelle että voisi kyllä vielä näytellä elokuvassa. Ja sen hän tekeekin, melkein varastamalla koko shown. Gibsonin näyttelytyyli sopii erittäin hyvin mielipuolisen pahiksen rooliin ja hän on roolissaan vakuuttava. Gibsonin näyttelemästä Conrad Stonebanksista tuleekin helposti mieleen Tappava Ase -elokuvien roolihahmo Martin Riggs, Stonebanks on vain paljon julmempi ja häijympi. Gibson vs Stallone -loppukamppailua on ilo katsella, harmi että varsinainen lähitaisteluosuus jää vähän lyhyeksi. Antakaa enemmän toimintaelokuvarooleja Gibsonille!
Myös toinen näyttelijä jää Gibsonin lisäksi elokuvasta erityisen hyvin mieleen. Antonio Banderasin näyttelemä Zorron ja Saapasjalkakissan sekoitus, moottoriturpa Galgo, haluaa saada sisältöä elämäänsä ja yrittää päästä kovasti mukaan Expendables -tiimiin. Galgo on viihdyttävä ja hauska hahmo, itse pidin hahmosta, mutta yliampuvuudellaan se keikkuu kyllä hieman jopa ärsyttävyyden rajoilla. Eli hahmo ei ole ehkä aivan kaikkien mieleen. Sen kyllä huomaa, että Banderas nauttii ja viihtyy roolissaan. 

Elokuvan on ohjannut Patrick Hughes, joka on itselleni ihan uusi nimi. Ennen Expendablesia Hughes on tehnyt vain yhden elokuvan ja siitäkään en tiedä mitään. Mutta The Expendables 3:n perusteella Hughes on varsin pätevä ohjaaja. Toimintakohtaukset on viihdyttäviä ja paikoitellen hengästyttäviä, mutta joissakin kohtauksissa erikoistehosteet ovat jääneet vähän vaisuiksi, se on kokonaisuuden kannalta kuitenkin hyvin pieni miinus. Aiempien elokuvien ikäraja oli 15, mutta kolmannessa osassa ikäraja on pudotettu K-12 -leiman alle, joten toimintakohtauksissa ei enää veri lennä aivan samalla tavalla. Se ei haitannut kyllä yhtään. 

The Expendables 3 on sitä, mitä tämmöisen actionelokuvan kuuluukin olla: Viihdyttävä parituntinen! Itse ainakin hymyilin lähes koko elokuvan ajan. Suosittelen vanhojen toimintaelokuvien ystäville.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Guardians of the Galaxy


Marvel Studios on tuonut valkokankaille monen monta sarjakuvafilmatisointia ja tänä kesänä tuli niistä ehkä erikoisin: Guardians of the Galaxy. Itse en ole perehtynyt kyseiseen sarjakuvaan millään lailla, enkä elokuvastakaan sen puoleen odottanut sen suurempaa elämystä. Vai mitäpä muka voisi odottaa naamastaan Tähtien sota -droidia muistuttavalta mieheltä, puhuvalta pesukarhulta jolla on konekivääri, vihreältä naiselta ja isolta kävelevältä puulta? Ensimmäiset traileritkaan eivät valaisseet elokuvasta juuri muuta, kuin hieman hahmoja (eikä se päähahmo olekaan mikään droidi, vaan ihan perusjamppa jolla on vaan erikoinen maski). Mielenkiinnon ne sai kyllä heräämään ja musiikki kuulosti niissä hyvältä. 

Elokuva alkaa, kun Peter Jason Quill -niminen poika joutuu avaruuden muukalaisten kaappaamaksi. Peteristä tulee varasteleva pikkurikollinen, joka on ainakin omasta mielestään kerännyt itselleen mainetta käyttäen kutsumanimeä Star-Lord. Peter onnistuu varastamaan itselleen pienen hopeisen kuulan, rikastumisen toivossa että saisi siitä hyvät rahat. Hänellä ei vain ole tietoakaan siitä, mikä kuula oikeasti on. Pian Peterin perässä onkin pahemmat ryövärijoukot ja niistä myös pahin, Ronan, jonka nimen mainitseminenkin aiheuttaa pelkoa ja saa Peterin välikädet perumaan osto- ja myyntisuunnitelmansa. Star-Lordin täytyy suojella universumia ja estää kuulan joutumista Ronanin käsiin, vaan onneksi hänen ei tarvitse tehdä sitä yksin. Hän saa seurakseen sekalaisen joukon, jonka on opittava tulemaan toimeen keskenään.




Itselläni ei siis ollut elokuvan suhteen minkäänlaisia odotuksia, mutta sitten alkoi kuulua juttua että elokuva on hyvä ja että se kannattaisi mennä katsomaan, niin päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja kyllä kannatti! Jo pelkkä elokuvan alku oli loistava, kyllä hymyilytti kun Peter Quill laittoi korvalappustereoistaan C-kasetin soimaan, ja jorasi yksinänsä autioituneella planeetalla. Teki mieli jorata mukana. Ja musiikki on läpi elokuvan tarttuvaa ja hyvää, mukana on biisejä David Bovielta Jackson 5:een. Joten ei ihme että Peterin C-kasetti oli nimettykin ytimekkäästi "Awesome Mix Vol. 1". 
Elokuvan pääviisikosta Peter Jason Quillia näyttelee Chris Pratt, joka on itselleni tuttu lähinnä tv-sarja Everwoodista. Tämän leffan jälkeen aloin pitää herrasta näyttelijänä enemmän, aivan loistava roolisuoritus Star-Lordina. Prattin Star-Lord on mielenkiintoinen, hauska, nokkela ja hieman ylimielinen hahmo, joka ei yllä aivan Robert Downey Jr:n Tony Starkin tasolle, mutta ei paljoa puutu. Vaikka Star-Lordin hahmoon keskitytäänkin elokuvassa eniten, eivät muutkaan näyttelijät Prattin varjoon jää. Zoe Saldanan esittämä Gamora on salamurhaaja, jolla on omat taustansa ja niihinkin elokuvassa päästään syventymään myös ja Dave Bautistan Drax on hahmoista ehkä dramaattisin menneisyydeltään, mutta on Star-Lordin tavoin paljon hauskuuttavia ja keventäviä hetkiä tarjoava hahmo. Vin Diesel pääsee elokuvassa repliikkiensä osalta helpolla, hänen hahmonsa on kävelevä puu Groot, joka osaa puhuessaan vain hokea omaa nimeään: "I'am Groot!". Grootilla on myös läheinen ystävä, Rocket pesukarhu, jota näyttelee Bradley Cooper. Groot ja Rocket kaksikko on elokuvan tunteita herättävin parivaljakko ja ehkä se kaikkein kantavin voima Star-Lordin lisäksi, ja Rocketin humalainen avautuminen on elokuvan parhaita dialogikohtauksia. 

Pahiksista Ronan on mielenkiintoisin ja Lee Pace osaa olla yllättävän synkkä. Tv-sarja The Walking Deadissa näytellyt Michael Rooker  näyttelee tässä elokuvassa Yondu Udontaa. Walking Deadissa en pitänyt hänen hahmostaan yhtään, tässä elokuvassa hänen hahmonsa aiheutti ristiriitaisia fiiliksiä, toisaalta pidin hyvänä tyyppinä ja toisaalta ajattelin että jos sattuu kupsahtamaan kesken matkaa, niin ei välttämättä haittaisi. 



Guardians of the Galaxy on elokuva, joka kannattaa käydä katsomassa. Onnistui yllättämään täysin, ja kyllä, se on paras Marvel -leffa mitä nyt olen nähnyt. Elokuvan juoni tempaa mukaansa ja onnistuu pitämään kynsissään ihan loppuun asti ja meno on tahdiltaan sen verran vauhdikasta että katsoja voi vaan nauttia ja pitää penkistään kiinni. Hyviä näyttelijöitä, paljon toimintaa ja avaruusseikkailua höystettynä huikealla musiikilla ja hyvällä huumorilla! Kylmiä väreitä! Kaikkea mitä hyvältä ja viihdyttävältä kesäleffalta voi odottaa! Star-Lord, Rocket, Groot, Drax ja Gamora on vuoden kovimmat elokuvasankarit. Hyvänmielen toimintaelokuva. I'm hooked on a feeling.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Näin Koulutat Lohikäärmeesi 2




DreamWorks Animationin fantasiateemainen Näin Koulutat Lohikäärmeesi (How To Train Your Dragon) -trilogiasarja on edennyt toiseen osaan. Elokuvat perustuvat osittain Cressida Cowellin samannimiseen lastenkirjaan. Kävin katsomassa Studio 123:ssa sunnuntaina pyörineen elokuvan 3D ennakkonäytöksen. 
Ensimmäisen elokuvan tapahtumista on kulunut aikaa ja päähenkilö Hikotus ja lohikäärmeensä Hampaaton ovat viisi vuotta vanhempia kuin ykkösosassa. Hikotuksen isä odottaa poikansa viimein ottavan paikan Öystilän kylän päällikkönä, mutta Hikotus itse ei koe olevansa siihen vielä valmis. Niinpä hän käyttää aikansa Hampaattomalla lentelyyn sekä ympäristön tutkimiseen ja uusien paikkojen etsimiseen, välttääkseen kiusalliset keskustelut isänsä kanssa. 
Elämä Öystilässä on edelleen rauhallista kun ihmisten ja lohikäärmeiden välillä vallitsee rauhaisa sopu. Mutta sopu alkaa järkkyä, sillä Öystilää ja lohikäärmeitä uhkaa pahamaineinen, ja vallanhimoinen Drago.

Kävin viikonloppuna katsomassa kolme uutuuselokuvaa, joista yksi on ehtinyt pyöriä teatterissa jo vähän kauemminkin, mutta tämä oli niistä kolmesta elokuvasta kyllä ehdottomasti paras. 
DreamWorks Animation on tehnyt monta hienoa animaatioelokuvasarjaa, kuten Shrek-, Kung Fu Panda- ja Madagascar -elokuvat, mutta toivottavasti elokuvastudio tullaan erityisesti muistamaan Näin Koulutat Lohikäärmeesi -elokuvasarjasta (jos joskus olen sanonut jotain muuta, niin unohtakaa se!). Näihin on onnistuttu luomaan uskomaton maailma, johon on aina kiva palata. Ihmishahmoista löytyy paljon samaistuttavia piirteitä, ja lohikäärmeet ovat valloittavia. 



Näin Koulutat Lohikäärmeesi 2 parantaa ensimmäisestä osasta kuin lohikäärme Hampaaton lentoaan. Elokuva on tarinaltaan hieman synkempi ja traagisempi kuin edeltäjänsä, mutta huumoria ei ole tästäkään osasta unohdettu. Hikotuksen kasvutarinaa on mielenkiintoista seurata, ja tarinan edetessä käydään läpi myös vähän menneisyyttäkin. Elokuvaan tuodaan muutama uusi hahmo, joista paljastuu omat jännittävät ja hauskatkin puolensa. Tässäkin elokuvassa on muutama hidastettu kohtaus (tyyliin Transformers), mutta ne on kyllä niin hyvällä maulla tehtyjä että ei voi valittaa! Ehkä elokuvan mieleenpainuvimmat huumorikohtaukset. 
Elokuva on kestoltaan tunnin ja 45 minuutin mittainen ja pitää kyllä koko ajan katsojan otteessaan. Lopputekstien ilmestyessä valkokankaalle, oli fiilis että olisihan elokuvan parissa vielä hetken aikaa hyvin jaksanut. Elokuvan ikäraja on 7 vuotta, joten siihen nähden kesto on vallan sopiva. Nautinnollinen seikkailu.




Elokuva on animaatio, josta riittää iloa ja jännitystä niin lapsille kuin aikuisillekin. Ensimmäisen elokuvan kävin katsomassa orginaalina, ja tämän jatko-osan ennakkonäytöksen suomeksi dubattuna. En tiedä kuka on ohjannut suomenkielisen ääninäyttelyn, mutta hyvää työtä on tehty. Päähenkilö Hikotuksen suomalaisääneen meni aluksi hetki tottua, kun se ei ollutkaan ihan sellainen niin kuin sen itse omassa päässään kuvitteli hahmon nykyisen ulkonäön perusteella. En siis ollut katsonut yhtäkään traileria, ja itsehän odotin pääosaan tyyliin Antti Pääkköstä, mutta siellä olikin Aksu Palmén, joka kyllä hoiti hommansa hyvin. Muissa rooleissa on Jarmo Mäkinen, Iina Kuustonen, Hannu-Pekka Björkman, Rebecca Viitala ja Olavi Uusivirta. Varsin ammattitaitoinen ääninäyttelyporukka siis. 
3D toimii tässäkin, kuten animaatioissa yleensäkin, upeasti. Hikotuksen ja Hampaattoman lentelykohtaukset on 3D:n ansiosta elokuvan siisteimpiä kohtauksia. Ja muutenkin se maailma, lohikäärmeet, ja ihmiset näyttää 3D:nä elävemmiltä ja tyylikkäiltä. 
Tämä voisi olla se kesän hittielokuva. 

Elokuva saapuu virallisesti ensi-iltaan 4.7.2014. Eli jos et ennakkonäytöksissä käynyt, niin suosittelen kyllä hyppäämään Hampaattoman selkään ja lentämään Öystilään!



P.S. Jos ensimmäinenkin elokuva on vielä näkemättä, niin kehoitan korjaamaan asian. Nämä on näkemisen arvoisia elokuvia! Pitää varmaankin käydä katsomassa tämä jatko-osa myös orginaalin ääninäyttelyn kera, ihan vaan vertailun vuoksi. Koska ensimmäinenkin osa on orginaalina nähty. 
Näin Koulutat Lohikäärmeesi 2 orginaali tulee myös Studio 123:n ensi-iltapäivänä.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Transformers - Tuhon Aikakausi


Michael Bay tuo jo neljännen kerran Transformers -alienrobotit taistelemaan valkokankaille. Aiemmasta elokuvasta, Kuun Pimeä Puoli, on kulunut nelisen vuotta. Ja neljännen elokuvan alussa on saman verran kulunut aikaa myös Autobottien ja Decepticonien viimeisestä taistelusta Chicagossa. Silloin Decepticonien johtaja Megatron saatiin tuhottua, mutta Chicagokin tuhoutui täysin. Chicago on rakennettu uudelleen, mutta ihmisiä kehoitetaan muistamaan siellä tapahtunut tuho. Hallitus on julistanut kaikki elolliset robottiolennot lainsuojattomiksi ja niistä tehdyt havainnot pyydetään ilmoittamaan viranomaisille. 
Robotteja jahtaa CIA:n salainen agenttijärjestö, johtajanaan Harold Attinger (Kelsey Grammer). Attinger ei tee sitä kuitenkaan yksin, vaan hän tekee yhteistyötä Joshua Joycen (Stanley Tucci) johtaman teknologiayhtiön kanssa. Yhtiön tarkoituksena on luoda Megatronin ja muiden Transformers-robottien jäännöksistä löydetyn "transformium" -metallin avulla keinotekoisia Transformereita Autobottien korvikkeiksi ja näin uudistaa myös aseteknologia. Parivaljakko saa apua myös avaruudesta tulleelta metsästäjärobotti Lockdownilta, joka Transformereiden luojilta saatuna tehtävänään puolestaan jahtaa jäljettömiin kadonnutta Autobottien johtajaa, Optimus Primea. 
Samaan aikaan Texasilainen, robotiikkaan ja autoihin perehtynyt keksijä, Cade Yeager (Mark Wahlberg) ostaa vanhan ruosteisen rekka-auton nupin, myydäkseen sen purettuina osina eteenpäin, että saisi rahaa tyttärensä Tessan (Nicola Peltz) opiskelua varten. Pian Cade huomaakin ikivanhan romun sijasta ostaneensa piilossa olleen Autobotin, Optimus Primen. Eikä aikaakaan kun Cade Yeager on tyttärensä kanssa keskellä pahan agenttijärjestön ja Autobottien välienselvittelyä.



Elokuva on kestoltaan aiempien osien mukainen, eli hyvin pitkä, lähemmäs kolmituntinen. Mutta se ei haittaa, sillä elokuva on kokonaisuudessaan viihdyttävä. Transformers -elokuvien tarkoitus ei ole tavoitella ihmisen älykkyysosamäärien haastavuutta vaan pääpaino on viihdyttävässä toiminnassa, ja minä näen sen hyvänä juttuna vaikka monet sitä näissä elokuvissa mollaakin. Itse kävin tämän katsomassa raskaan työviikon päätteeksi, ja elokuva toimi hyvin piristävänä nollauksena. 
Elokuvan näyttelijäkaarti on vaihtunut kokonaan. Aiemmista osista tutun "sankarin", kiljahtelevan teinipojan Shia LaBeoufin tilalla nähdäänkin Mark "Marky Mark" Wahlberg, joka tuntuu olevan suojelevaisen yksinhuoltajaisän toimintaroolissaan kuin kotonaan. Ja oikeasti tuntuu jopa sankarilta. Wahlbergin roolisuoritus pelastaa elokuvassa muutamatkin notkahdukset. Nicola Peltz ja Jack Reynor ovat myös luontevia nuorina rakastavaisina. Elokuvaan on yritetty saada mukaan myös isä, tytär ja tyttären salainen poikaystävä -suhdekuviota, mutta se loppujen lopuksi jää aika lailla taka-alalle ja tuntuu päälle liimatulta, sillä elokuvassa ovat isommassa roolissa isot räjähdykset, erikoistehosteet ja juonellisesti Autobottien tarina, joka kiinnostaakin enemmän. On sillä suhdekuviolla kyllä hyviäkin puolia, sillä Wahlbergin ja Reynorin kahdenkeskeiset sanaharkat aiheuttavat muutamat hyvät naurut elokuvan aikana. 
Pahisten rooleissa Kelsey Grammer ja Stanley Tucci ovat myös vakuuttavia. Vaikka niiden hahmot ovat tekojensa perusteella aluksi idiootteja. Ekaa kertaa näin Grammerin pahiksena ja yllätyin positiivisesti hänen roolisuorituksestaan. Mukavaa vaihtelua Frasieriin tottuneille.



Elokuvan pahimmat notkahdukset tapahtuvat kohtauksissa, jotka ovat enimmäkseen dialogiin painottuvia. Muutamia niistä höpöttelyosuuksista olisi voinut jättää leikkauspöydälle. Niissä elokuvan tempo alkaa laahata ja ne tuntuvat vähän turhalta pitkittämiseltä, kun ne sattuvat toimintakohtausten väliin. Niiden osalta ei kai voi syyttää muuta kuin heikohkoa käsikirjoitusta. 
Erikoistehosteet, räjähdykset ja toimintakohtaukset sen sijaan ovat kyllä viihdyttävää silmäkarkkia jota on ilo katsella. Kuten myös Transformers-robotit ja Dinobotit. Michael Bay osaa kyllä saada aikaan mahtavalta näyttäviä räjähdyksiä, mutta niiden näyttävyydestä osa kiitoksista kuuluu kuvaaja Amir Mokrille. 

Transformers - Tuhon Aikakausi -leffasta on jo povattu kesän hittielokuvaa, mutta paha on mennä sanomaan. Viihdyttävä kokonaisuus se kyllä on, ja elokuvasarjan aiemmista osista pitäneille tämä on näkemisen arvoinen. Kannattaa käydä katsomassa jos pitää Transformerseista niin paljon, että jaksaa istua elokuvateatterissa kaksi tuntia ja kolme varttia. Muuten on ehkä hyvä odotella DVD-versiota. Mie jaksoin hyvin tuon ajan istua paikallani ja pidin elokuvasta. Kaiken kaikkiaan tästä jäi hyvä fiilis. 

Transformersien tarina ei tähän elokuvaan kyllä vielä pääty, sillä seuraava on tulossa 2017. Toivottavasti Michael Bay pitäisi Wahlbergin vielä silloinkin pääosassa. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

The Expendables (1, 2 & 3 traileri)


Elokuussa 2010 teatteriin saapui Sylvester Stallonen käsikirjoittama (käsikirjoitusta tekemässä oli myös David Callaham), ja ohjaama The Expendables -toimintaelokuva. Stallone itse näytteli myös pääosaa, ja elokuvan muissa rooleissa nähtiin iso lauma toimintaelokuvien konkareita: Jason Statham, Dolph Lundgren, Eric Roberts, Mickey Rourke, Jet Li, Randy Couture sekä vähän pienemmissä rooleissa myös Bruce Willis ja Arnold Schwarzenegger (viimeisin mukana vain yhdessä kohtauksessa). 
Itse olen lapsuuteni kasvanut Sylvester Stallonen Rambo- ja Rocky -elokuvasarjojen parissa toki suuriin suosikkeihin kuului myös Stallonen Kobra -elokuva. Näiden elokuvien lisäksi tuli katseltua paljon myös Bruce Williksen Die Hard -elokuvia ja Arnold Schwarzeneggerin Terminator -elokuvia. Niin itsehän olin varsin innostunut tämmöisestä toimintaleffapaketista, jossa on kaikki kovimmat toimintatähdet samassa elokuvassa.

Elokuva kertoo Barney Rossin (Stallone) johtamasta The Expendables -palkkasoturiryhmästä johon kuuluvat Lee Christmas (Jason Statham), Yin Yang (Jet Li), Gunner Jensen (Dolph Lundgren), Toll Road (Randy Couture) ja Hale Caesar (Terry Crews). Alussa ryhmä on suorittamassa tehtävää, joka meneekin varsin mallikkaasti, paitsi että yksi ryhmäläisistä, Gunnar Jensen (Dolph Lundgren), on tottelematon, ja sen seurauksena Barney irtisanoo Jensenin ryhmästä. Myöhemmin Mr. Church (Bruce Willis) antaa Barneylle tehtävätarjouksen, jonka palkkiona on viisi miljoonaa dollaria. Barney ja Lee Christmas lähtevät kohteena olevalle saarelle tiedustelureissulle ja tapaavat siellä kontaktinsa, Sandran.
Tiedustelureissu kääntyykin katastrofiksi, ja Barney ja Lee joutuvat pakenemaan paikalta ja yrittävät saada kontaktiaan hyppäämään myös kyytiin, mutta Sandra päättää jäädä saarelle. Pian Barney lähteekin ryhmänsä kanssa pelastamaan saaren tilanteen...

Elokuva sai positiivisen vastaanoton, ja pari vuotta myöhemmin seurasikin jatko-osa.




The Expendables 2 saapui teattereihin 17. elokuuta 2012. Elokuva on edelleen Stallonen käsikirjoittama ja mukana käsikirjoituksessa on ollut tällä kertaa Richard Wenk, ohjaajaksi on pestattu Simon West. Elokuva ei saanut kriitikoilta aivan yhtä hyvää suosiota kuin edeltäjänsä, mutta jos minulta kysyttäisi, niin kyllä se on yhtä hyvä! 
Näyttelijäkaarti on miltei sama kuin edellisessä osassa, mutta tällä kertaa mukaan on saatu muutama uusi toimintatähti lisämausteeksi: Jean-Claude Van Damme ja legendaarinen Chuck Norris. Myös Bruce Williksellä ja Arnold Schwarzeneggerillä on suuremmat roolit.

Elokuvan alussa Barneyn Expendables-ryhmä on komennuksessa Nepalissa, tarkoituksenaan pelastaa kiinalainen liikemies. Ryhmän uutena vahvistuksena on tarkka-ampuja Billy The Kid (Liam Hemsworth). Tehtävän aikana ryhmä törmää Barneyn vanhaan tuttuun, Trenchiin (Schwarzenegger). Kun tehtävä on suoritettu, Yin Yang (Jet Li) matkaa liikemiehen mukana kiinaan ja jättää ryhmän. 
Myöhemmin Church (Willis) antaa Barneylle uuden tehtävän: tällä kertaa Expendables -ryhmän tulee hankkia Albaniassa alas ammutusta lentokoneesta kassakaappiin kätketyn tietokoneen tiedot salaisesta plutoniumkätköstä. Mukaan tehtävään kuuluu myös tietokonespecialisti Maggie (Yu Nan). Tehtävä ei ole helppo, ja sen aikana yksi ryhmän jäsenistä kuoleekin saatuaan Jean Vilainin (Jean-Claude Van Damme) veitsen rintaansa. Jean Vilain aikoo rikastua aseisiin sopivan plutoniumin avulla, mutta saakin peräänsä kostonhimoisen The Expendables -ryhmän...


Nämä on ehkä parhaimpia toimintaleffoja mitä vähään aikaan on tehty. Näissä on kaikkea: toimintaa, erikoistehosteita, huikeita one-linereita, huumoria ja viihdettä. Eikä ne ole liian pitkiä elokuvia. Taistelu- ja toimintakohtaukset näissä menee parhaimmillaan jo taiteen puolelle. Niissä on myös raakuutta, mutta ei niin paljon kuin esim. neljännessä Rambo -elokuvassa. Ja kun kerran The Expendables 2:ssa on mukana myös Chuck Norris, niin totta kai sieltä löytyy myös muutama Chuck Norris-vitsikin! 

Suosittelen perehtymään näihin elokuviin! 

Sillä elokuussa ensi-iltaan tiensä räjäyttää:





The Expendables 3! Tässä on ehkä kovin näyttelijäkaarti ikinä. Aiemmista osista tutut: Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li, Dolph Lundgren, Randy Couture, Terry Crews ja Arnold Schwarzenegger. Sekä uusina tähtinä: Harrison Ford, Wesley Snipes, Antonio Banderas, Kelsey Grammer, Kellan Lutz, Ronda Rousey, Victor Ortiz, Glen Powell, Robert Davi sekä myös Mel Gibson! 

Kolmannessa osassa Expendables -ryhmä joutuu välienselvittelyyn entisen jäsenensä Conrad Stonebanksin (Mel Gibson) kanssa. Stonebanksin tavoitteena on listiä Barney Rossin johtama The Expendables ryhmä... Elokuvasta on julkaistu traileri, ja se näyttää kyllä hyvältä: 



Ensi-ilta on 15.8.2014 

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Dumb and Dumber To -elokuvan traileri!

20 vuotta sitten tehty Nuija Ja Tosinuija -elokuva seurasi kahden hidasälyisen kaveruksen elämää ja kommelluksia, ja siitä sukeutuikin aikamoinen hittikomedia. Tuo ääliökomedia saa tänä vuonna viimein odotetun jatko-osansa. Dumb and Dumber To saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa 14. marraskuuta 2014. 

Tämä jatko-osa oli jossain vaiheessa pahassa vastatuulessa ja meinasi painua unholaankin tuottajien ja näyttelijöiden erimielisyyksistä johtuen. Jim Carrey taisi ensin sanoa sopimukset irti jatko-osan suhteen ja siitä heti perään lähti sitten itse Daniels. Vaan onneksi erimielisyydet saatiin sovittua, ja elokuvan pääosassa nyt nähdään kyseinen kaksikko. 
Peter ja Bobby Farellyn ohjaama komedia jatkaa edellisen elokuvan tyylillä, ja hyvä niin, miksi lähteä toimivaa kaavaa muuttamaan. Tällä kertaa Lloyd Christmas (Jim Carrey) ja Harry Dunne (Jeff Daniels) lähtevät etsimään Harryn kadonnutta tytärtä.

Traileri on nyt julkaistu:


maanantai 28. huhtikuuta 2014

The Amazing Spider-Man 2



Friendly neighborhood Spider-man sinkoaa seittejään jälleen! Vuonna 2012 ohjaaja Marc Webb teki saman Spider-Manille, kuin mitä Christopher Nolan teki Batmanille vuonna 2005. Eli aloitti sankaritarinan alusta, synkemmin, paremmin ja tyylikkäämmin. 

Amazing Spider-Man 2 jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Peter Parker (Andrew Garfield) kamppailee itsensä kanssa pohtiessaan suhdettaan Gwen Stacyyn (Emma Stone) ja paineita hartioille kasaa myös Spider-Manina oleminen, ja oman menneisyytensä tutkiminen. Samaan aikaan kaupunkiin palaa myös Peter Parkerin lapsuudenystävä Harry Osborne (Dane DeHaan), nähdäkseen viimeisen kerran kuolemaa tekevän isänsä Norman Osbornin (Chris Cooper), ja periäkseen tämän OsCorp -yhtiön. OsCorp -yhtiössä käy myös onnettomuus, jossa Spider-man -pakkomielteen omaava yksinäinen sähköinsinööri Max Dillon (Jamie Foxx) kokee epämiellyttävän muodonmuutoksen, ja pian alkaakin janota kostoa käyttäen itsestään nimeä Electro. Elokuvan alkupuolella nähdään myös venäläisrikollinen Aleksei Sytsevich (Paul Giamatti) jolla on myös oma suurempi hetkensä elokuvassa myöhemmin...

Elokuvassa on siis paljon henkilöhahmoja, uusia juonikuvioita ja on sillä kestoakin jonkun verran yli kaksi tuntia. Saattaa kuulostaa puuduttavalta näin luettuna, mutta itse ainakin viihdyin elokuvan parissa koko ajan, eikä se tuntunut liian pitkältäkään. Siinä on huumoria, draamaa, toimintaa, erikoistehosteita... Kaikkea mitä supersankarielokuvalta voi vaan odottaa. Ja kaikki on tehty viimeisen päälle näyttävästi.



Spider-Man -sarjakuvalehtien parissa kasvaneena, tykkäsin elokuvasta kovasti. Andrew Garfield on ollut mainio valinta Peter Parkerin/Spider-Manin rooliin. Vaikka ehkä ikänsä puolesta onkin jo hieman vanha nuoren Parkerin kenkiin, mutta ei siihenkään tule kiinnitettyä huomiota sen ihmeellisemmin. Arvostan Sam Raimia, mutta kiitos Marc Webbille että aloitti Spider-Man elokuvat alusta. Nyt nimittäin Hämähäkkimies tuntuu ja näyttääkin aidommalta, ja lunastaa paikkansa supersankarina. Vitsit lentelevät samaan tahtiin kuin seititkin, ja Hämähäkkimiehen seiteillä riippailut näyttää upealta. 




Pidin myös kovasti siitä, että nämä elokuvat ovat uskollisempia itse sarjakuvalle, ja Hämikselle on laitettu käsiin seittisingot. Ja Spider-Manin puvun maskista pidin tässä toisessa osassa enemmän. Itsellä kun on tapana kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, niin ensimmäisessä Amazing Spider-Manissa hieman häiritsi maskin silmien kohdalla olevat ns. peililasit. Mutta tässä ne maskin silmät onneksi ovat valkoiset kuten sarjakuvassakin. 


Ja takaisin asiaan: Jamie Foxxin rooli Electrona on hyvä, vaikka ei niitä elokuvan vahvimpia suorituksia olekaan. Sillä vaikka Electron tarina onkin pahishahmojen osalta elokuvassa eniten pääosassa, niin silti Dane DeHaan liitää ohi roolillaan Vihreänä Menninkäisenä. Vihreä Menninkäinenkin näyttää uskottavammalta ja tuntuu uhkaavammalta kuin aiemmissa leffoissa, ja nyt sillä on todellinen syy vainota Hämähäkkimiestä. 

Kaikin puolin viihdyttävä ja toiminnantäyteinen supersankarielokuva, josta varmasti moni tulee pitämään. Pakko nähdä -suositus Spider-Man -lehtiä lukeneille! Kolmatta osaa odotellessa. 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Only Lovers Left Alive



Jim Jarmuschin ohjaama Only Lovers Left Alive on ollut yksi odotetuimmista elokuvista UK:ssa. Suomeenkin sitä odotettiin, mutta monien pettymykseksi sitä ei ollut tulossa levitykseen Suomen valkokankaille. Mutta onneksi on ihmisiä, jotka haluaa tuoda näitä pienempiä elokuvia myös niistä kiinnostuneiden nähtäville: Tässä kohtaa kiitos kuuluu Kuusan Kinon Elise Brandtille, joka vastikään sai myös Vuoden positiivisin pohjoiskymenlaaksolainen -tittelin!
Only Lovers Left Alive on ensimmäinen elokuva jonka levityksestä vastaa Kuusan Kino ja Elise. Elokuvan ensi-ilta on 21.3. Älkää siis missatko!

Elokuva kertoo kahdesta rakastavaisesta. Valkotukkaisesta, valkoisiin pukeutuvasta Evestä (Tilda Swinton) ja mustiin pukeutuvasta, pitkätukkaisesta goottirokkari Adamista (Tom Hiddleston), jotka ovat kauan olleet yhdessä vaikka toisinaan asuvatkin eri puolilla maapalloa. Eve huomaa Adamin masentuneisuuden ja päättää matkata tämän luo. Kaikki alkaa mennäkin pariskunnalla taas hyvin, kunnes kuvioihin astuu Even nuorempi, itsekeskeinen sisar Ava (Mia Wasikowska) joiden harkitsemattomat teot asettaa kaikkien kolmen hengen vaaraan, ja pian on paettava. Adam, Eve ja Ava kun ovat vampyyreitä...

Jos nyt jollakin nousi niskakarvat pystyyn lukiessaan että elokuva kertoo vampyyreistä, niin ei huolta. Tämä elokuva ei ole mikään Twilight, vaan tässä palataan vanhoille hyville alkujuurille: Nukutaan päivisin, juodaan ihmisverta ja valkosipulia kavahdetaan.
Elokuva itsessään on synkän taiteellinen ja mustaa huumoria sisältävä kuvaus, joka eroaa perinteisistä elokuvista sillä, että juoni kerrotaan visuaalisella tavalla, eikä niinkään tarinapainotteisesti. Ja se on tehy hienosti, sitä on miellyttävä katsoa.
Elokuvan päähahmojen monta sataa vuotta kestänyttä elämänkaartakin käydään läpi niin dialogin tasolla, kuin myös heille kuuluvien esineiden ja vaatteiden myötä. 



Lahjakkaat pääosien näyttelijät Tilda Swinton ja Tom Hiddleston tekevät työnsä loistavasti ja saavat hahmonsa toden tuntuisiksi. Jin ja Jang asetelma on hahmojen yhteiskohtauksissa vahvasti läsnä. Tilda Swinton on itselle vähän jäänyt tuntemattomammaksi näyttelijäksi, hän on mulle tuttu ainoastaan The Beach -leffasta, jonka pääosassa heilui Leonardo DiCaprio. Mutta tämä leffa todisti minulle sen, että Tilda Swinton on vahva näyttelijä.
Tom Hiddleston on tullut tutuksi Marvelin Thor- ja The Avengers -elokuvista, jossa hän näytteli Lokia. Niin nyt on mukava nähdä Hiddleston myös tämmöisessä vakavammassa roolissa. Päätyi itselle suosikkinäyttelijöiden kastiin.

Elokuvan musiikki ansaistsee myös maininnan. Tässä leffassa musiikilla oli mielestäni iso rooli. Jopa niin iso, että se tuntui yhdeltä pääosista. Ja toteutuksessa on onnistuttu: Musiikki yhdistettynä kuvaan, ja tunnelmallisiin kohtauksiin, toimi tässä leffassa niin mahtavasti, että se aiheutti minussa kyllä suuren wau-elämyksen. Mikä on harvinaista, kun itse en elokuvien musiikeista yleensä niin innostu. Mutta tämmösissä taiteellisemmissa elokuvissa se näköjään kolahtaa ja kovaa.

Itse kävin katsomassa elokuvan tänään Studio 123:n yleisölle järjestetyssä ennakkonäytöksessä, joka oli mainio. Kiitokset Studiolle ja Eliselle. Tämä on yksi hienoimminsta vampyyrielokuvista vähään aikaan. Suosittelen lämpimästi.

Ensi-ilta on siis 21.3. Näe, koe ja rakastu sinäkin tähän elokuvaan!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Oscar-gaala Yle Teemalla.

Oscar-gaala uhkasi jäädä näkemättä kokonaan Suomessa, sillä Nelonen luopui sen esitysoikeuksista, mutta onneksi Yle otti oikeuksista kopin ja pelasti tilanteen. Niinpä Yle Teema näyttää Oscar-gaalan  aamuyöstä 3. maaliskuuta.

Yle Teemalla päästäänkin Oscar -fiilikseen kunnolla, sillä Teemalla nähdään lauantaina 1. maaliskuuta, vuoden 2012 viisinkertainen Oscar-voittaja, elokuva The Artist. Ja perään tulee vielä Hollywood-klassikko vuodelta 1950, elokuva Kaikki Evasta, joka keräsi jopa 14 Oscar-ehdokkuutta ja voitti niistä kuusi.
Sunnuntaina 2.3. ennen Oscar-gaalaa nähdään tämän vuoden Suomen Oscar-ehdokas, lyhytelokuva Pitääkö Mun Kaikki Kestää. Samalla nähdään myös elokuvat Minun Afrikkani ja Tähti On Syntynyt.
Gaala itsessään alkaa sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 3. maaliskuuta, kello 3.25. Ja gaalaa kommentoi Tuomas Karemo, JP Pulkkinen sekä elokuvakriitikko Anna Möttölä.

Itse ensin ajattelin, että gaala jää näkemättä töiden takia. Mutta kun talvi yllätti kävelijän, ja kaatuessani mursin käteni, niin sain sen neljäksi viikoksi kipsiin ja töihin ei ole menemistä, niin mitäpä sitä muuta viikonloppuna sitten tekisi, kuin tuijottelisi Oscar-gaalaa.
Jos joltain tahoilta jostain syystä jää gaala nyt suorana näkemättä, niin ei huolta: Gaala on katsottavissa Areenasta myöhemmin samana päivänä ja siitä eteenpäin viikon ajan. Oscar-gaala myös uusitaan Teemalla samana iltapäivänä eli 3.3. kello 17 alkaen.

Alla vielä lista palkintoja jakavista näyttelijöistä:

Amy Adams
Kristen Bell
Jessica Biel
Jim Carrey
Glenn Close
Bradley Cooper
Penélope Cruz
Benedict Cumberbatch
Viola Davis
Robert De Niro
Daniel Day-Lewis
Zac Efron
Sally Field
Harrison Ford
Jamie Foxx
Andrew Garfield
Jennifer Garner
Whoopi Goldberg
Joseph Gordon-Levitt
Anne Hathaway
Goldie Hawn
Chris Hemsworth
Kate Hudson
Samuel L. Jackson
Angelina Jolie
Michael B. Jordan
Anna Kendrick
Jennifer Lawrence
Matthew McConaughey
Ewan McGregor
Bill Murray
Kim Novak
Tyler Perry
Brad Pitt
Sidney Poitier
Gabourey Sidibe
Will Smith
Kevin Spacey
Jason Sudeikis
Channing Tatum
Charlize Theron
John Travolta
Christoph Waltz
Kerry Washington
Emma Watson
Naomi Watts

Toivottavasti saataisiin Oscar-pysti Suomeen!