Elokuva on jaettu kolmeen osaan: Elokuvan alussa pohjustetaan Desmondin (Andrew Garfield) lapsuutta, 1. maailmansodassa traumatisoituneen alkoholisti-isän (Hugo Weaving) kurinalaisuudessa. Elokuvan toinen vaihe käsittelee niin nuoruutta ja Desmondin ensirakkauden, Dorothy Shutten (kaunis Teresa Palmer) löytämistä, kuin armeijaan värväytymistäkin. Alokasaika ei ole helppo, muut alokkaat eivät arvosta Desmondin vakaata uskomusta ja päättäväisyyttä olla tarttumatta aseeseen, eikä sitä arvosta myöskään simputtava kenraali ja muut pamput. Asia etenee sotaoikeuteen, jossa Desmond viimein saa tahtonsa läpi ja pääsee lääkintämieheksi Okinawan saarella sijaitsevalle Hacksaw Ridgelle, ilman että hänen tarvitsee tarttua aseeseen. Hacksaw Ridgellä liittoutuneet kohtasivat tuhatpäisen vastarinnan.
Elokuvan alkupuoli on siis hieman kepeämpää ja romanttispainoitteisempaa, ja antaakin elokuvasta hieman pehmeän kuvan. Kunnes päästään kolmanteen vaiheeseen ja Okinawan taisteluun, jolloin elokuva lähtee ihan tosissaan käyntiin. Gibson onnistuu säilyttämään elokuvan rauhallisen tunnelman ihan viime hetkille asti niin hyvin, että sotakohtausten raadollisuus ja maanpäällinen helvetti kirjaimellisesti räjähtää katsojan silmille. Sotakohtausten visuaalisuus on häkellyttävän upeaa, vaikkakin tässä se tarkoittaa irti räjähtäviä ruumiinosia ja luotisateessa jauhelihaksi muussaantuvia ihmisiä. Näin intensiivisesti tehtyä sotaelokuvaa tuskin on aiemmin teattereissa nähty. Gibson on saanut elokuviensa väkivaltaisuudesta paljonkin kritiikkiä, varsinkin esikoisohjauksensa The Passion of the Christin kohdalla, mutta Gibsonin ohjauksissa väkivaltaisuus ja sen "ihannointi" on myös perusteltuakin, niin myös Hacksaw Ridgen kohdalla. Jos sotaelokuva pohjautuu tositapahtumiin, niin mielestäni siinä kuuluukin näkyä sodan aiheuttama tuho ja sen seuraukset niin kuin ne oikeasti tapahtuisikin ja sen asian esiin tuomisessa Gibson on ihan mestari.
Hacksaw Ridgen taistelu Okinawalla ja Desmond Dossin sankaritarina on oikeutetusti ansainnut paikkansa tulla kerrotuksi myös elokuvana. Doss ei itse ehtinyt elokuvaa nähdä, sillä hän menehtyi vuonna 2006. Andrew Garfield on loistava valinta päärooliin, Hämähäkkimiehenä Garfield ei pystynyt tuomaan ihan kaikkia lahjojaan esiin, mutta tämän elokuvan kohdalla hän pystyy vakuuttamaan katsojat monipuolisuudellaan. Elokuva on todelliselta teemaltaan synkkä ja sodan painostavan ahdistavan tunnelman pystyy katsoja aistimaan kaikilla aisteillaan, mutta Garfieldin lempeä hymy aina silloin tällöin antaa uskoa parempaan.
Hacksaw Ridge on kaikella raakuudellaan ja väklivaltaisuudellaan upea elokuva, nuoresta pelkurina uskovaisena pidetystä miehestä, joka nousee aikansa kunnioitetuimmaksi sotasankariksi. Vahvat roolisuoritukset, visuaalinen kuvaus ja tunnelmallinen musiikki tekee tästä Gibsonin elokuvasta yhden tämän vuoden parhaista elokuvista. Ja Hacksaw Ridge on sotaelokuvien kirkkaimpia timantteja koskaan. Piristävä tuulahdus sotaelokuvien genreen. Toivottavasti Mel Gibson alkaa saada tämän myötä myös ansaitsemaansa arvostusta. Älä missaa tätä leffaa teattereissa!
