torstai 17. toukokuuta 2012

Dark Shadows


Tim Burtonin ohjaama vampyyrielokuva Dark Shadows pohjautuu vuosien 1966-1971 aikana esitettyyn samannimiseen tv-sarjaan, joka on jäänyt meille suomalaisille hieman tuntemattomaksi. Tim Burton kuten myös elokuvan pääroolissa nähtävä Johnny Depp ovat kyseisen tv-sarjan faneja, ja heillä oli pidemmän aikaa haave tehdä siitä elokuva. Nyt se haave viimein toteutui.


Elokuvan päähenkilö Barnabas Collins (Johnny Depp) on vuonna 1772 nuori, menestyvä liike- ja naistenmies, joka tekee elämänsä suurimman virheen, särkiessään väärän naisen sydämen, sillä Angelique Bouchard (Eva Green) ei ole kuka tahansa nainen, vaan viekas noita. Kostoksi noita muuttaa Barnabaksen vampyyriksi ja hautaa hänet elävältä. 200 vuotta myöhemmin, Barnabas sattumalta vapautuu haudastaan, ja saakin pian huomata, että maailma ympärillä on muuttunut huimasti sitten viime näkemän, sillä onhan vuosi 1972. Collins-suvun maine on vaakalaudalla, joten pian Barnabas auttaakin sukunsa jälkeläisiä maineen takaisin saamiseen.




Dark Shadows on Tim Burtonin ja Johnny Deppin kahdeksas yhteinen elokuva, eikä kaksikkoon tule pettymään tälläkään kertaa. Elokuva on tuttuun Burton-tyyliin synkkä, näyttävä, humoristinen ja viihdyttävä parituntinen kauhukomedia. Johnny Deppin roolisuoritus, väärälle vuosisadalle eksyneenä vanhanaikaisena Barnabas Collinsina on elokuvan parasta antia, mutta tilaa annetaan myös muille näyttelijöille. Helena Bonham Carterin roolista alkoholiin tukeutuvana lääkärinaisena Julia Hoffmanina pidin myös, ja Michelle Pfeiffer loistaa roolissaan Elizabeth Collins Stoddardina, eikä ilkeänä noitana oleva Eva Green jää kahden edellämainittujen naisnäyttelijöiden varjoon. 


Elokuvan humoristisuus painottuu hieman enemmän repliikkien kuin tapahtumien puolelle, mikä on varsin hyvä ratkaisu vamppyyrielokuvaa ajatellen. Elokuvassa ei siis alennuta aivan tavanomaisiin vamppyyrikliseisiin. Mukava yllätys oli myös elokuvassa esiintyvä muusikko Alice Cooper, joka kyllä sopi elokuvan musiikilliseen puoleen varsin hyvin, ja saipa Alice Cooperikin osansa elokuvan vitseistä. 




Viihdyttävä kokonaisuus, joka on hienoa jatkoa Burtonin ja Deppin yhteistyöleffoille. Jos pitää kaksikon aiemmista elokuvista, tulee pitämään tästäkin.


lauantai 12. toukokuuta 2012

The Avengers


Yksi vuoden odotetuimmista supersankarielokuvista on Marvel Studioiden The Avengers, joka kokoaa yhteen klassisimmat supersankarit eeppisessä tehtävässä, jonka tarkoitus on koko maailman pelastaminen. Vastassa on ihmiskuntaa uhkaava maailmanluokan vihollinen suoraan avaruudesta, ja pirullisen maailmanvalloitussuunnitelman takana pääpiruna häärii mytologioiden veijari, kostonhimoinen ja vallanhalun sokaisema (Thorin velipuoli) Loki.
Valkokankaalla siis ryskyy ja rytisee, kun taistelutantereelle ryntäävät Ironman, Thor, Hawkeye, Black Widow, Captain America ja Hulk. 


Kostajat-sarjakuvaan perustuva elokuva on saanut ennakkoon suuret määrät hehkutusta, ja onhan se ymmärrettävää, sillä elokuvassa loistaa Hollywoodin täthtikaarti Samuel L. Jacksonista Scarlett Johanssoniin. Karismaattinen Robert Downey Jr. onnistuu varastamaan shown sarkastisena Tony Starkina, ja jättää nasevilla kommenteillaan varjoonsa pelkkään lihasvoimaan painottavat hahmot, kuten Thorin ja Kapteeni Amerikan. Mark Ruffalon näyttelemä vihreä jättiläinen Hulk, nousi hyvin Downey Jr:n hahmon rinnalle. 
Scarlett Johanssonkin onnistui näyttämään Black Widow-tulkinnallaan, että hänestä on myös toimintaleffojen tähdeksi. Johan siitä kyllä saatiin vähän esimakua Ironman 2:ssa.




Kun elokuva on kasattu näin hyvistä aineksista, niin siltä on lupa odottaakin henkeäsalpaavaa toimintaa. Ja sitä elokuvayleisölle myös annetaankin. Heti alusta alkaen rykäistään käyntiin kahden ja puolen tunnin mittainen actionputki, jossa ei kuitenkaan sorruta Rambon ja The Expendables-leffojen kaltaiseen tyyliin, että aivot voi jättää suosiolla kotiin, vaan ajattelun aiheitakin on runsaasti. Marvel Studiot on julkaissut aiemmin elokuvat Ironmanista, Hulkista ja Thorista, joissa vilahtavat lyhyesti myös tämän elokuvan muut sankarihahmot, joten The Avengers-leffassa hahmojen pohjustaminen on jätetty kokonaan pois. Mutta tämä ei ole juuri haitaksi. Juonessa pysyy mukana kuitenkin.


Hahmojen yksittäisistä elokuvista mielestäni onnistuneimpia ovat Ironman-elokuvat. Thorin oman elokuvan katsoin, mutta se ei säväyttänyt juuri millään lailla. Se tuntui ja näytti jotenkin halvalta, ja oli tunne ettei elokuvaan oltu liiemmin panostettu. Tästä syystä jätin katsomatta kokonaan Kapteeni Amerikan oman elokuvan. Thor-leffan antama vaikutelma johti siihen ajatukseen että Marvel Studiolta alkaa panokset loppua, ja että The Avengers olisi elokuva, joka ei saisi myöskään suurta suosiota. Mutta onneksi näin ei ole. Elokuva on laadukasta toimintaa alusta loppuun, jossa vauhti ei pääse hidastumaan. 
Leffan jälkeen jäi varsin positiivinen fiilis. Tämän elokuvan myötä opin pitämään myös Hulk-hahmosta.