maanantai 28. huhtikuuta 2014

The Amazing Spider-Man 2



Friendly neighborhood Spider-man sinkoaa seittejään jälleen! Vuonna 2012 ohjaaja Marc Webb teki saman Spider-Manille, kuin mitä Christopher Nolan teki Batmanille vuonna 2005. Eli aloitti sankaritarinan alusta, synkemmin, paremmin ja tyylikkäämmin. 

Amazing Spider-Man 2 jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Peter Parker (Andrew Garfield) kamppailee itsensä kanssa pohtiessaan suhdettaan Gwen Stacyyn (Emma Stone) ja paineita hartioille kasaa myös Spider-Manina oleminen, ja oman menneisyytensä tutkiminen. Samaan aikaan kaupunkiin palaa myös Peter Parkerin lapsuudenystävä Harry Osborne (Dane DeHaan), nähdäkseen viimeisen kerran kuolemaa tekevän isänsä Norman Osbornin (Chris Cooper), ja periäkseen tämän OsCorp -yhtiön. OsCorp -yhtiössä käy myös onnettomuus, jossa Spider-man -pakkomielteen omaava yksinäinen sähköinsinööri Max Dillon (Jamie Foxx) kokee epämiellyttävän muodonmuutoksen, ja pian alkaakin janota kostoa käyttäen itsestään nimeä Electro. Elokuvan alkupuolella nähdään myös venäläisrikollinen Aleksei Sytsevich (Paul Giamatti) jolla on myös oma suurempi hetkensä elokuvassa myöhemmin...

Elokuvassa on siis paljon henkilöhahmoja, uusia juonikuvioita ja on sillä kestoakin jonkun verran yli kaksi tuntia. Saattaa kuulostaa puuduttavalta näin luettuna, mutta itse ainakin viihdyin elokuvan parissa koko ajan, eikä se tuntunut liian pitkältäkään. Siinä on huumoria, draamaa, toimintaa, erikoistehosteita... Kaikkea mitä supersankarielokuvalta voi vaan odottaa. Ja kaikki on tehty viimeisen päälle näyttävästi.



Spider-Man -sarjakuvalehtien parissa kasvaneena, tykkäsin elokuvasta kovasti. Andrew Garfield on ollut mainio valinta Peter Parkerin/Spider-Manin rooliin. Vaikka ehkä ikänsä puolesta onkin jo hieman vanha nuoren Parkerin kenkiin, mutta ei siihenkään tule kiinnitettyä huomiota sen ihmeellisemmin. Arvostan Sam Raimia, mutta kiitos Marc Webbille että aloitti Spider-Man elokuvat alusta. Nyt nimittäin Hämähäkkimies tuntuu ja näyttääkin aidommalta, ja lunastaa paikkansa supersankarina. Vitsit lentelevät samaan tahtiin kuin seititkin, ja Hämähäkkimiehen seiteillä riippailut näyttää upealta. 




Pidin myös kovasti siitä, että nämä elokuvat ovat uskollisempia itse sarjakuvalle, ja Hämikselle on laitettu käsiin seittisingot. Ja Spider-Manin puvun maskista pidin tässä toisessa osassa enemmän. Itsellä kun on tapana kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, niin ensimmäisessä Amazing Spider-Manissa hieman häiritsi maskin silmien kohdalla olevat ns. peililasit. Mutta tässä ne maskin silmät onneksi ovat valkoiset kuten sarjakuvassakin. 


Ja takaisin asiaan: Jamie Foxxin rooli Electrona on hyvä, vaikka ei niitä elokuvan vahvimpia suorituksia olekaan. Sillä vaikka Electron tarina onkin pahishahmojen osalta elokuvassa eniten pääosassa, niin silti Dane DeHaan liitää ohi roolillaan Vihreänä Menninkäisenä. Vihreä Menninkäinenkin näyttää uskottavammalta ja tuntuu uhkaavammalta kuin aiemmissa leffoissa, ja nyt sillä on todellinen syy vainota Hämähäkkimiestä. 

Kaikin puolin viihdyttävä ja toiminnantäyteinen supersankarielokuva, josta varmasti moni tulee pitämään. Pakko nähdä -suositus Spider-Man -lehtiä lukeneille! Kolmatta osaa odotellessa.