Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows

Turtlesit ovat palanneet. Esiosan tapahtumista on vierähtänyt aikaa, kilpikonnat suojelee kaupunkia edelleen öisin ja Silppuri viettää aikaansa vankilassa, mutta suunnittelee sieltä pakoa Jalkaklaaninsa avulla. Klaaninsa lisäksi Silppurilla on apunaan tiedemies Baxter Stockman joka on onnistunut saamaan käsiinsä teleporttauslaitteen. Leonardo, Donatello, Raphael ja Michelangelo pääsevät Silppurin pakojuonesta selville April O'Neilin (Megan Fox) ja uuden jääkiekkonaamari kasvoillaan toimivan kostajan, Casey Jonesin (Arrow -tv-sarjasta tuttu Stephen Amell) avulla. Baxter Stockman onnistuu käyttämään teleporttia Silppuriin ja Silppuri päätyy toiseen ulottuvuuteen, jossa ilkeä, pureskeltua hubbabubba-purkkapalloa muistuttava avaruusolio Krang punoo omia maaimanvalloitusjuoniaan ja aikoo tuoda aluksensa Technodromen maahan. Ja kun kaksi pahista löytää toisensa, niin nehän liittoutuvat. Pian sitä ollaan keskellä taistelua maailman kohtalosta. 

Juonellisesti ja käsikirjoitukseltaan elokuva ei ole siis mikään kovinkaan ihmeellinen, perus kesäinen toimintaleffa, jonka pystyy katsella ihan aivot narikkaan meiningillä alusta loppuun. Itsestä alkoi jopa tuntua yhdessä vaiheessa siltä että elokuvassa ei välttämättä ole edes käsikirjoitusta, vaan tarina on kopsattu suoraan siitä 90-luvulla telkkarissa pyörineen sarjan parista jaksosta. Mutta en aio valittaa, itsehän kasvoin lapsuuteni sen sarjan parissa ja leikin pihalla kavereiden kanssa sarjan innoittamana Turtleseita "Turtlesvoimaa!" huudellen.
Nyt Turtlesit saavat Silppurin ja Krangin lisäksi seurakseen kaksi legendaarista vihollistaan: Silppurin kätyrit, Rocksteady -nimisen sarvikuonon ja Bebop -nimisen pahkasian, jotka ovat tv-sarjoista ja sarjakuvista tutuille esikuvilleen ulkonäöltään varsin uskollisen näköisiä ja hyvin tyhmiäkin ne on älyltään. Niiden animointiin olisi ehkä toivonut hieman lisää panostusta, näyttivät hieman kömpelömmin animoiduilta kuin jättimäiset Turtlesit.
Krangin hahmoon ja ulkonäköön oli sentään pistetty kaikki peliin. Se oli tyylikäs.
 

Roolisuoritukset olivat hyviä. Megan Fox uusii roolinsa April O'Neilina eikä tuo suoritukseensa juuri mitään uutta. Osaahan hän näytellä mutta Bayn leffoissa korostetaan hieman liikaa sitä silmänilona olemista. Arrow-tähti Stephen Amell on ensimmäistä kertaa elokuvaroolissa ja hoitaa kyllä tonttinsa hyvin. Casey Jonesin hahmoon, jääkiekkonaamari päässä huitovaan kostajaan, sopi täydellisesti. Tässä leffassa vielä korostuu, että Amell osaa olla myös tosi humoristinen näyttelijä. Sekä Will Arnettin Vernon Fenwick -hahmon hömelyyttä tuotiin tässä leffassa paremmin esille, kuin aiemmassa osassa.
Edellisosaan verrattuna elokuva tuntuu leikkaukseltaan olevan samanlainen sekamelska. Paikoitellen tapahtumat hyppii paikasta toiseen hieman hätäisesti ja mitään ylimääräistä ei selitellä. En tiedä onko sillä leikkausratkaisulla yritetty hakea tv-piirrossarjan tunnelmaa leffaversioon, mutta se ei leffassa oikein toimi, sillä katsoja hieman saa ihmetellä että miten yhtäkkiä siirryttiin paikasta A paikkaan B ihan tuosta noin vaan. Tuntuu hieman hätäisiltä ratkaisuilta. 

Ai niin! Meinasi unohtua mainita: Voidaan mennä torille! Suomi mainittu elokuvassa. Rocksteady on synnyinjuuriltaan suomalainen!

Turtles-faneille varsin nostalginen elokuvakokemus ja vaikka ei mikään fani olisikaan, niin elokuva onnistuu viihdyttämään parituntisen kestonsa ajan. Kelpo kesäinen supersankari leffa, jossa on juuri sitä: TURTLESVOIMAA!