Marvelin punanuttuinen antisankari, suupaltti palkkionmetsästäjä Deadpool, liittyy viimein Marvelin supersankarileffojen joukkoon. Ensimmäisen kerran Deadpool esiintyi vuoden 2009 X-Men Origins: Wolwerine -elokuvassa. Ryan Reynolds esitti tuota suupalttia palkkatappajaa, mutta fanien pettymykseksi hahmo oli onnistuttu pilaamaan. Hahmo ei tuntunut oikealta Deadpoolilta, sen suukin oli ommeltu umpeen. Asia harmitti faneja, kuten myös näyttelijä Ryan Reynoldsia ja hän toivoikin että Deadpool saisi vielä oman arvoisensa elokuvan.
Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tuo ihme tapahtuu: Deadpoolin oma elokuva valloittaa valkokankaat. Pääosassa on loistava Ryan Reynolds!
Tim Millerin ohjaama toimintakomedia on ensiluokkaista työtä alusta loppuun. Deadpool on sarjakuvaversiolleen uskollinen viimeistä piirtoa myöten, tällä kertaa hahmo tuntuu aidolta Deadpoolilta ja pukunsakin on täydellinen kopio sarjakuvan antisankarin puvusta.
Faneille on luvattu paljon ja elokuva on saanut osakseen suuria odotuksia, eikä suotta sillä Deadpoolia on markkinoitu näyttävällä, itseironisella ja huumorilla höystetyllä erikoisimmalla mainoskampanjalla mitä Marvel-leffoista on koskaan nähty, lähes ensimmäisestä trailerista lähtien. Ja elokuva on juuri sitä mitä siltä on odotettukin. Ryan Reynolds tekee kunnioitettavan suorituksen Deadpoolin - oikealta nimeltään Wade Wilson - roolissa, hän on uskottava ja täydellinen Deadpool. Käsikirjoituksessa hahmoon on panostettu täydellä teholla. Neljättä seinää rikotaan juuri siinä missä sarjakuvissakin: Deadpool saattaa kesken tiukan toimintakohtauksen alkaa höpistä katsojille ja samaan aikaan muut ympärille ihmettelee että kelle herra Pool puhuu. Reynoldsin Deadpoolille mikään ei ole pyhää ja suupaltti hahmo heittelee one-linereita tiuhempaan tahtiin kuin Hämähäkkimies konsanaan. Naureskelua ja naljailua saa osakseen alkuteksteistä lähtien elokuvan ohjaaja, kuvaajat ja käsikirjoittajat, ja sitä saa myös aiemmin mainittu Wolwerine-elokuva ja tämän näytteljä Hugh Jackman, supersankarigenre sekä monet popkulttuurista tutut hahmot. Ja pääosanesittäjä Ryan Reynolds ja tämän aiempi Green Lantern-elokuva.
Kiinalaisia käy hieman sääliksi, sillä he päättivät että Deadpoolilla ei ole asiaa heidän maahansa äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi. Okei, Deadpool on kyllä väkivaltaisin supersankarielokuva aikoihin. Katanoiden viuhuessa veri roiskuu ja ruumiinosat lentelee. Takaa-ajokohtauksessa roistot liiskautuvat tienviittoihin, mutta elokuvan väkivalta pysyy kyllä hyvän maun rajoissa. Ja vaikka väkivalta meneekin toisinaan äärimmäisyyksiin, Deadpoolin huumori ja one-linerit keventää tilanteita kummasti. Väkivallan lisäksi elokuva sisältää myös romantiikkaa, seksiä ja alastomuutta, ja Suomessa Deadpool saikin ikärajakseen K-16 leiman.
Elokuvan juoni keskittyy enimmäkseen Deadpoolin syntytarinaan, enkä halua siitä mitään paljastaa, sillä tämä on elokuva joka on hyvä mennä katsomaan niin ettei juonesta juuri tiedäkään mitään, se pitää itse kokea. Lyhyesti sanottuna Deadpool on romanttinen, väkivaltainen, verinen, räävitön, täynnä alapäähuumoria, hyviä ja kuivia vitsejä, täynnä toimintaa ja yksi kirkkaimmista helmistä joka sisältyy Marvel-sarjakuvaleffoihin. Elokuvan budjetti oli pieni, joten siinä ei tungeta tuutin täydeltä erikoistehosteita, mikä puolestaan luo hyvän ja uskottavan tunnelman elokuvaan. Deadpool tekee supersankarielokuville sen, mitä Mad Max: Fury Road teki toimintaelokuville: Vie ihan uudelle tasolle!
Deadpool on alkuvuoden isoimpia elokuvatapauksia ja hauskimpia sarjakuvaleffoja aikoihin. Rakastuin. Menkää kattomaan. (Psssst, ensi-ilta on jo huomenna! Lopputekstit kannattaa jäädä katsomaan, siellä on luvassa vielä pieni paljastus tulevaan.)
Meinaatko, että tässä olisi keskivertotrikoorymistelyä enemmän sitä särmää? Fury Roadin säveltäjä ja splatteri kiinnostavat toki aina!
VastaaPoista