Pan

Ohjaaja Joe Wright ja käsikirjoittaja Jason Fuchs ovat tehneet oman versionsa Peter Panista. Wrightin ja Fuchsin versio ei yritä kertoa Peter Panin tarinaa uudelleen eri tavalla, vaan sijoittuu aikaan ennen J.M Barrien lastennäytelmän tapahtumia. Mikä on piristävä lähestymistapa ikonista tarinaa kohtaan. Tarina alkaa toisen maailmansodan ajoista Lontoolaisesta orpokodista, jonne Peter (Levi Miller) on joutunut. Peteriä kiinnostaa oma menneisyytensä ja hän haluaa löytää äitinsä, sen lisäksi Peteriä kiinnostaa myös ympäriltä mystisesti katoavat lapset, joiden katoamista hän yrittää selvittää ystävänsä Nibsin kanssa. Eräs yö mysteeri selviääkin, kun kaksikko joutuu kaapatuksi Lontoon yllä leijuvaan merirosvolaivaan. Merirosvojoukkoa johtaa rock-henkinen kapteeni Mustaparta (Hugh Jackman), joka kerää lapsia työvoimaksi louhokselleen kaivamaan pixumia, keijupölyä, joka saa laivat lentämään ja Mustaparran pysymään voimissaan.

Mustaparran rooli onkin yksi Jackmanin hauskimmista rooleista aikoihin. Yllätyin, että elokuvassa on oikeasti merirosvojoukko joka laulaa Jackmanin johdolla Nirvanan Smells Like Teen Spirit -hittiä ja hetken päästä sama joukko toisessa kohtauksessa laulaa Ramonesin Hey Ho Let's Go:ta.  Piristäväviä pikkujuttuja. 

Muissa sivurooleissa nähdään Rooney Mara Tiikerinliljana sekä Garret Hedlund Kapteeni Koukkuna, joka tässä tarinassa tunnetaan vielä paremmin nimellä Hook. Jackmanin Mustaparrasta pitää heti alkuunsa, hahmo on oikeasti hyvällä tavalla häijy ja paha, mutta Hedlundin Hookiin ainakin itsellä vaati aikaa tottua. Hedlundin Hook on Indiana Jones-tyylinen veijari ja onelinereita laukova renttu, joka on hahmona hyvä ja sopii elokuvan seikkailuhenkeen, mutta aluksi hieman vieroksutti Hedlundin tyyli näytellä. Trailerissa hahmoa nähtiin vilahdukselta ja se vaikutti hauskalta hetkeltä mutta elokuvaa katsoessa en ollut aivan varma onko Hedlundin lievä ylinäyttely käsikirjoitettua vai yrittääkö hän tehdä oloaan kotoisaksi merirosvona Jack Sparrow-tyylisellä veijarimaisuudella. Siinä ehti miettiä, että onko nykyelokuvissa KAIKKI merirosvohahmot jotenkin jacksparrowmuotin läpi työnnettyjä. Mutta uskon että hahmo on vain käsikirjoitettu vähän ontuen. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa ihan nillitykseltä, että en pitänyt hahmosta mutta en tarkoita nillittää: Pidin Hedlundin Hookista ja roolisuorituksesta, erityisesti Indiana Jones-henkisyydestä plussaa. Mutta jotain hieman häiritsevääkin siinä oli, kun toisinaan vaikutti ihan normaalilta hahmolta ja toisinaan vähän kajahtaneelta. Pääasia kai kuitenkin on, että hahmo ainakin jäi mieleen! 

Elokuvassa ei myöskään avata Tiikerinliljan tai Hookin taustoja juuri mitenkään, joten heidän hahmot loppupeleissä jäävät hieman statisteiksi jotka vain kuuluvat osaksi tarinaa, mutta heihin ei saa kunnollista tarttumapintaa että heidän kohtaloistaan kunnolla alkaisi välittää. Elokuvan tarina on hyvin käsikirjoitettu, ja siinä on monia upeita kohtauksia ja toimintaa, mutta tehostepuolella on vähän lepsuiltu. Paikoitellen silmiin osuivat heikohkot tehosteet, joista näki että yritetty on kovasti, mutta ei kuitenkaan saatu aivan tarpeeksi irti siihen että elokuvan immersio onnistuisi säilymään. En tiedä onko tekijöillä sitten ollut kiirettä tehosteiden kanssa, ettei niitä ole hiottu aivan loppuun asti. Joissain kohtauksissa myös huomaa, että leikkauspuolellakin on sakset viuhuneet ja kohtaukset tuntuvat hyppivän aika lailla, mutta kyllä siinä menossa kuitenkin mukana pysyy.
Yhteenvedoksi voisi todeta että Pan on kaunis, hyvänmielen seikkailuelokuva, joka onnistuu tuomaan hauskoja hetkiä ja pirteyttä pimeneviin syysiltoihin. Hyvä fiilis jäi elokuvasta, kunhan sille ei lataa ihan älyttömän suuria odotuksia. 

Matkustakaa kepein mielin Mikä-Mikä-Maahan!