Teit Meistä Kauniin -elokuvan päätöskuvaukset Korian NS-talolla.

Teit Meistä Kauniin on Apulannan ex-basisti Tuukka Temosen ohjaama draamaelokuva Apulannan tarinasta ja tämä on myös Temosen ensimmäinen pitkä draamaelokuva. Elokuvaa on kuvattu pääosin Heinolassa, mutta myös Lahdessa sekä päätöskohtaus Korialla. Elokuvan pääosissa nähdään nousevia tähtiä: Rockmuusikko Toni Wirtasta esittää ensimmäisen elokuvaroolinsa tekevä Tatu Sinisalo. Simo Santapukkia näyttelee Teppo Manner, joka on aiemmin nähty Jussi-palkitussa elokuvassa He ovat paenneet. Apulannan ensimmäistä basistia Amanda "Mandy" Gaynoria näyttelee Mimosa Willamo sekä toista pitkäaikaisempaa basistia Tuukka Temosta näyttelee Iiro Panula, joka on aiemmin näytellyt Skavabölen pojat ja Korso-elokuvissa. Apulanta-yhtyeen perustajaa Antti Lautalaa näyttelee Roope Salminen ja Koirat-yhtyeestä tuttu Roope Salminen. 

Elokuvaan haettiin myös vapaaehtoisia avustajia, seurasin kuvauksien etenemistä aktiivisesti Facebookista ja itseäni harmitti että Heinolaan oli matkaa, enkä rohjennut ilmoittautua avustajaksi kun en matkustusmahdollisuuksistani ollut varma ja ajattelin tilaisuuden menevän sivu suun. Kunnes sitten tuli uusi avustajahaku, tällä kertaa avustajia tarvittiin elokuvan päätöskohtaukseen Korian NS-talolle. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi saman tien, vaikka kuvausajankohtaan olikin vielä useampi viikko aikaa. Tuotantotiimiltä tuli vastaus, jossa kiittivät ilmoittautumisesta ja ottivat yhteystiedot ylös jotta voivat ilmoittaa tarkempia ohjeita lähempänä ajankohtaa. Viikot kuluivat ja mitään ei ollut kuulunut, kunnes odotus sai päätöksen ja viimein tuli sähköpostia että olen avustajaryhmässä numero 1. Korian NS-talo kutsui ja paikalla tuli olla 24.10. klo 13.

24.10. lauantai-aamuna huomasin jotenkin jännittäväni päivällä olevaa kuvaushetkeä kun aamulenkiltä tullessani havaitsin jättäneeni avaimenikin kotiin. Kaverini oli myös hyväksytty samaan avustajaryhmään kuin minut, joten sovimme että menen hänen kyydissään Korialle. Matka Korialle sujui hyvin, mutta Korialla ilmeni eteen eräs ongelma: Me ei löydetty NS-taloa, kun ei oltu aivan varmoja missä se tarkalleen ottaen on. Onneksi siitä sattui paikallinen herra kulkemaan jolta sitten kysyin suuntaneuvoa ja hän opastikin meidät paikan päälle. Kiittelin jo siinä, mutta kiitokset nyt uudelleen, jos sattuisi tätä vaikka lukemaan.

Tuukan ja Olgan ohjeistuspuhe.

NS-talon pihalla Olga Temonen ohjeisti paikalle saapunutta avustajaryhmää menemään sisään, ilmoittautumispiste oli NS-talon salissa. Paikalle saapui lähemmäs 400 vapaaehtoista avustajaa. Kävin ilmoittautumassa, jonka jälkeen sai jäädä odottelemaan vuoroaan puvustajan käsittelyyn. Sivustaseurasin siinä miten puvustaja auttoi muita avustajia löytämään itselleen sopivat vaatteet, ja itseäni hieman jännitti että mitä minun vaatetuksestani tullaan sanomaan. Minulla kun oli vain omat normaalit vaatteet jotka vaatekaapistani löysin: Mustat pillifarkut, musta paita, musta nahkatakki ja hieman punertavat maiharit. Ainoastaan maihareiden osalta olin itsevarma että ne olisivat ainakin ysäriä. Viimein vuoroni koittikin, menin puvustajan eteen ja näytin vaateparttani. Sivusta kuului kommentti "Toihan on hyvä" puvustaja katseli päästä varpaisiin ja totesi että nahkatakki on vähän moderni mutta ei kuitenkaan liiaksi ja totesi tyylini täydelliseksi. Tuli hyvä fiilis, sillä pukeudun aina näin. Puvustajan tapaamisen jälkeen pyydettiin avustajia siirtymään saliin odottamaan lisäohjeita. Itse pyörin salissa hieman jännittyneenä ympyrää, välillä seisoskelin esiintymislavan vieressä, välillä istuin seinän vieressä ja mietin että mitä tästä päivästä mahtaa vielä tulla. Yhtäkkiä esiintymislavalta kuului mikkiin käsky: "Ryhmä 1. ULOS!".
Päivän ensimmäiset kuvaukset olivat alkamassa. Ulkona meille annettiin tarkat ohjeet ja paikat minne mennä ja meille ojennettiin myös kohtaukseen sopivaa rekvisiittaa. Ulkokohtauksen kuvaukseen meni arviolta noin tunnin verran ja ehkä vähän kauemminkin, kun sama kohtaus kuvattiin alusta loppuun yhdellä otolla, jonka jälkeen se toistettiin muutamia kertoja. Itse pääsin mukavaan avustajaryhmään siinä kohtauksessa, meillä oli oma jengi ja yritettiin parhaamme. Muutamia kertoja kohtaus otettiin uusiksi, sillä koko ulkokuvauksen avustajaryhmä hieman töpeksi näin ensikertalaisina, mutta otos saatiin kuitenkin lopulta onnistuneesti purkkiin.

Leffa-Apis keikalla!

Ulkokuvaukset kun saatiin tehtyä avustajaryhmää pyydettiin siirtymään sisälle, jossa alettiin valmistautua sisätiloissa tapahtuvaan keikkakuvaukseen. Aluksi Ohjaaja Tuukka Temonen ja apuohjaaja Olga Temonen piti puheenomaisen ohjeistuksen jossa kertoivat kuvauspäivän aikatauluista ja tapahtumista ja miten sisäkuvauksissa tulee kaikkien toimia ja esitteli myös Teit Meistä Kauniin-elokuvan kuvaus- ja työryhmää. Avustajilta pyydettiin myös kärsivällisyyttä, sillä kuvausten valmisteluissa menisi aikaa ja myös kuvaustauot voivat olla pitkiä. Ohjeistuksen jälkeen Temoset saivat avustajilta raikuvat suosionosoitukset. Ennen varsinaisten sisäkuvausten alkua äänitettiin elokuva-Apulannan keikkaosuus. Näyttelijät Tatu Sinisalo, Iiro Panula ja Teppo Manner soittivat, näyttivät ja kuulostivat ihan aidolta nuorelta Apulannalta. Avustajat saivat nauttia livekeikasta ja ottaa myös kuvia. Se oli ihan mahtavaa kuunneltavaa. Äänitykset kun saatiin tehtyä työryhmä alkoi valmistautua kuvausten aloittamiseen. Osa avustajista kävivät ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, osa varasi paikkoja lavan läheltä eturivistä, osa meni Tuukan ja Olgan kanssa yhteiskuviin. Kaikilla oli hyvä meininki. Itsekin siellä tuli pyörittyä ympäri NS-taloa ja katseltua miten kuvaajat ja muu työryhmän henkilökunta milloinkin toimi. Se oli mielenkiintoista seurattavaa. Tapasin myös sattumalta Apulannan nykyisen basistin Ville Mäkisen, uskalsin pyytää jopa yhteiskuvaan.
Itselläni ei missään vaiheessa käynyt aika pitkäksi, joka puolella tuntui olevan kaikkea mielenkiintoista tapahtumaa ja välillä pysähtyi vaan miettimään että tästä hetkestä ja päivästä pitää nauttia, harvemmin sitä pääsee osaksi yhden suosikkibändinsä tarinaa kertovaan elokuvaan, toista samanlaista kokemusta ei koskaan tule.

Siinä kun sitä asiaa mietiskelin, huomasin että esiintymislavalla ollut lavastaja katsoi minuun ja viittilöi luokseen. Hetken mietin, että olinko väärässä paikassa että jos olikin joku ohjeistus mennyt ohi, menin lavastajan luo ja hänen asiansa olikin se, että näytän juuri oikealta tyypiltä erääseen pieneen mutta tärkeään tehtävään elokuvassa. Pian minut ohjattiinkin pääosanäyttelijöiden Tatun, Iiron, Sepon ja Mimosan luokse ja ohjeistettiin toimimaan heidän kanssaan elokuvan kohtauksessa. Siinä vähän avustajan puntti alkoi tutista että kunpa nyt menisi kohtaus oikeasti hyvin, kun ei ole edes mitään aiempaa kokemusta kameran edessä olosta ja nyt pitäisi vielä osata jotain ihan sanoakin. Mutta onneksi siinä oli aikaa valmistautua ja muutaman kerran tilanteet harjoiteltiin Tuukan ohjeistuksella niin alkoi sitä itsevarmuuttakin löytyä ja oli mukava tutustua myös kuvaajiin ja muuhun henkilökuntaan. Siinä kun tiedosti että kohta kuvaukset alkaa ja henkisesti valmistautui omaan tehtäväänsä, niin paikalle ilmestyi jostain Apulannan pojat Toni, Sipe ja Ville. Kyselivät näyttelijöiltä viime hetkien fiiliksiä ja esittäytyivät myös minulle, itse olin hieman lukossa koska ujous ja sen lisäksi iso arvostus Apulantaa kohtaan mutta saatiin siinä kuitenkin juteltua ja yhteiskuvakin jäi muistoksi. 

Keikkayleisöä backstagen suunnasta.

Keikkakohtauksen kuvaukset alkoivat, itse hoidin oman osuuteni ja jäin backstagen puolelle nauttimaan musiikista ja odottelin että saavat rauhassa kuvattua kohtauksen loppuun. Kohtaus kuvattiin useita kertoja ja joka kerta tuli kylmät väreet kun leffa-Apulanta alkoi soittaa. Kuulosti oikeasti hyvältä ja avustajat yleisönä oli ihan fiiliksissä, tunnelma välittyi backstagen puolelle ja oli sitä luokkaa että tuntui siltä niin kuin kukaan ei näyttelisi vaan kyseessä olisi oikea keikkatilanne. Mahtavaa! Kuvaukset saatiin avustajien osalta päätökseen ja elokuvan työryhmä ja näyttelijät kiittelivät kaikkia paikalle saapuneita avustajia, jonka jälkeen vielä leffa-Apis heitti vielä lyhyen muutaman biisin mittaisen keikan. 

Oli hienoa saada tutustua Teit Meistä Kauniin-elokuvan näyttelijöihin, kuvaajiin ja koko työryhmään ja erityisen mahtavaa oli päästä työskentelemään päivän ajaksi näiden hienojen ihmisten kanssa. Kiitos koko työryhmälle ja erityiskiitos Tuukalle ja Olgalle näin upeasta mahdollisuudesta. Ikimuistoinen päivä! Uskon että tästä tulee hieno elokuva ja sen ensi-iltahan on ensi syksynä, tarkka päivämäärä siis 9.9.2016!

Crimson Peak

Crimson Peak on ohjaaja Guillermo del Toron uusi elokuva. Elokuvan genre on määritelty kauhuksi ja sitä on markkinoitu kauhuelokuvana. Guillermo del Toro ja kauhugenre yhdistettynä oli minulle itselleni vähän sellainen merkki, joka saa hämähäkkivaiston hälyyttämään. Aiemmin olen nähnyt myös del Toron arvostetuimman elouvan, eli Pan's Labyrinthin ja se ei kolahtanut. Pidin sitä outona ja koin sen lähinnä yliarvostetuksi pätkäksi (Pahoittelut nyt del Toro-fanit!). Pacific Rim sen sijaan oli del Torolta hieno pätkä. Päätin antaa Crimson Peakillekin mahdollisuuden.

Crimson Peak kertoo Edith Crushing-nimisestä naisesta, joka on lapsuudestaan lähtien nähnyt enemmän kuin muut. Äidin kuoleman jälkeen hän on alkanut nähdä aaveita ja myöhemmällä iällä Edith on alkanut kirjailijaksi, jonka tarinoissa myös haamut ovat mukana ainaisen romantiikkahömpän sijasta. Edith tutustuu brittiaatelismies Sir Thomas Sharpeen, joka on Lucille-sisarensa kanssa saapunut New Yorkin seurapiirehin hakemaan rahoitusta henkilökohtaiselle hankkeelleen. Pari rakastuu ja pian Edith matkaakin Thomasin ja Lucillen mukana Pohjois-Englantiin sisarusten raunioituneeseen sukukartanoon. Kartanossa ei vain kaikki ole aivan kohdallaan, Edith näkee käytävillä verisiä olentoja. Niinpä kartanon käytävillä siis ryntää olentojen lisäksi myös yksi levoton tyttö.

Toro on onnistunut hankkimaan elokuvaansa komean näyttelijäkaartin. Mia Wasikowska, Tom Hiddleston ja Jessica Chastain hoitavat pääosat vahvasti, joista Chastain nousee erityisesti esiin hyytävällä suorituksellaan. Mia Wasikowska ja Tom Hiddleston ovat hieman rooliensa vankeja ja näin ollen jokseenkin rajoittuneita. Olen vahvasti sitä mieltä että Hiddleston on parhaimmillaan Avengers- ja Thor-elokuvissa Lokina jossa hän saa jopa revitellä vapautuneesti. Hillityimmissä rooleissa herra tuntuu vähän toistavan itseään ja vetää roolit puhtaasti totutulla kaavalla. Mukana on myös sivuroolissa karismaattinen konkarinäyttelijä Jim Beaver joka on monille tullut erityisen tutuksi Supernatural-sarjan Bobbyna. Beaver on tämän elokuvan yksi vahvimmista näyttelijöistä ja siksi onkin vähän sääli että rooli jää hieman lyhyeksi.

Crimson Peak on laadultaan erittäin näyttävä elokuva. Raunioitunut kartano tuntuu oikeasti karmivalta paikalta ja aluksi elokuvan tunnelma onkin pelottava. Mutta del Toro ei ole vahvimmillaan kauhuelokuvien pareissa ja tässäkin kauhuelementit osoittautuvat lentäviksi pelikaaneiksi jotka imeytyvät lentokoneen turbiineihin, sillä juoni paljastuu katsojalle hieman ennalta-arvattaksi liian aikaisin ja pelottavuus katoaa. Pisteet kuitenkin siitä, että del Toro ei sorru nykykauhuelokuvien tason toiminnallisuuteen lainkaan, vaan pitää tunnelmaa yllä pelkkien tapahtumien kautta. Fantasiatrillerinä tämä on varsin toimiva elokuva. Viihdyttävä elokuva lähestyvään Halloweeniin!

Star Wars Episode VII: The Force Awakens traileri.

Joulukuu lähestyy ja sen myötä myös yksi loppuvuoden odotetuimmista elokuva ensi-illoista. Aiemmin viime viikolla Star Wars Episode VII: The Force Awakensista julkaistiin uusi komea juliste, jossa kuitenkin lievää ihmetystä herätti Luke Skywalkerin puuttuminen vaikka muita hahmoja juliste viliseekin.
Tämä viikko alkaakin rytinällä, sillä nyt Force Awakensista on julkaistu myös uusi traileri. Leffasarjan faneille se on tajuttoman kovaa kamaa, mutta saa varmasti mielenkiinnon heräämään myös muilla. Elokuvaan ennakkoliput ovat jo saapuneet myyntiin, joten trailerin katsomisen jälkeen voikin siirtyä lähimmän leffateatterin nettisivuille tai lippuluukulle varaamaan itselleen omaa näytöslippua!

Uusi uljas juliste näkyykin tuossa yllä ja railerin voit katsella tästä alta. Nauttikaa:

Pan

Ohjaaja Joe Wright ja käsikirjoittaja Jason Fuchs ovat tehneet oman versionsa Peter Panista. Wrightin ja Fuchsin versio ei yritä kertoa Peter Panin tarinaa uudelleen eri tavalla, vaan sijoittuu aikaan ennen J.M Barrien lastennäytelmän tapahtumia. Mikä on piristävä lähestymistapa ikonista tarinaa kohtaan. Tarina alkaa toisen maailmansodan ajoista Lontoolaisesta orpokodista, jonne Peter (Levi Miller) on joutunut. Peteriä kiinnostaa oma menneisyytensä ja hän haluaa löytää äitinsä, sen lisäksi Peteriä kiinnostaa myös ympäriltä mystisesti katoavat lapset, joiden katoamista hän yrittää selvittää ystävänsä Nibsin kanssa. Eräs yö mysteeri selviääkin, kun kaksikko joutuu kaapatuksi Lontoon yllä leijuvaan merirosvolaivaan. Merirosvojoukkoa johtaa rock-henkinen kapteeni Mustaparta (Hugh Jackman), joka kerää lapsia työvoimaksi louhokselleen kaivamaan pixumia, keijupölyä, joka saa laivat lentämään ja Mustaparran pysymään voimissaan.

Mustaparran rooli onkin yksi Jackmanin hauskimmista rooleista aikoihin. Yllätyin, että elokuvassa on oikeasti merirosvojoukko joka laulaa Jackmanin johdolla Nirvanan Smells Like Teen Spirit -hittiä ja hetken päästä sama joukko toisessa kohtauksessa laulaa Ramonesin Hey Ho Let's Go:ta.  Piristäväviä pikkujuttuja. 

Muissa sivurooleissa nähdään Rooney Mara Tiikerinliljana sekä Garret Hedlund Kapteeni Koukkuna, joka tässä tarinassa tunnetaan vielä paremmin nimellä Hook. Jackmanin Mustaparrasta pitää heti alkuunsa, hahmo on oikeasti hyvällä tavalla häijy ja paha, mutta Hedlundin Hookiin ainakin itsellä vaati aikaa tottua. Hedlundin Hook on Indiana Jones-tyylinen veijari ja onelinereita laukova renttu, joka on hahmona hyvä ja sopii elokuvan seikkailuhenkeen, mutta aluksi hieman vieroksutti Hedlundin tyyli näytellä. Trailerissa hahmoa nähtiin vilahdukselta ja se vaikutti hauskalta hetkeltä mutta elokuvaa katsoessa en ollut aivan varma onko Hedlundin lievä ylinäyttely käsikirjoitettua vai yrittääkö hän tehdä oloaan kotoisaksi merirosvona Jack Sparrow-tyylisellä veijarimaisuudella. Siinä ehti miettiä, että onko nykyelokuvissa KAIKKI merirosvohahmot jotenkin jacksparrowmuotin läpi työnnettyjä. Mutta uskon että hahmo on vain käsikirjoitettu vähän ontuen. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa ihan nillitykseltä, että en pitänyt hahmosta mutta en tarkoita nillittää: Pidin Hedlundin Hookista ja roolisuorituksesta, erityisesti Indiana Jones-henkisyydestä plussaa. Mutta jotain hieman häiritsevääkin siinä oli, kun toisinaan vaikutti ihan normaalilta hahmolta ja toisinaan vähän kajahtaneelta. Pääasia kai kuitenkin on, että hahmo ainakin jäi mieleen! 

Elokuvassa ei myöskään avata Tiikerinliljan tai Hookin taustoja juuri mitenkään, joten heidän hahmot loppupeleissä jäävät hieman statisteiksi jotka vain kuuluvat osaksi tarinaa, mutta heihin ei saa kunnollista tarttumapintaa että heidän kohtaloistaan kunnolla alkaisi välittää. Elokuvan tarina on hyvin käsikirjoitettu, ja siinä on monia upeita kohtauksia ja toimintaa, mutta tehostepuolella on vähän lepsuiltu. Paikoitellen silmiin osuivat heikohkot tehosteet, joista näki että yritetty on kovasti, mutta ei kuitenkaan saatu aivan tarpeeksi irti siihen että elokuvan immersio onnistuisi säilymään. En tiedä onko tekijöillä sitten ollut kiirettä tehosteiden kanssa, ettei niitä ole hiottu aivan loppuun asti. Joissain kohtauksissa myös huomaa, että leikkauspuolellakin on sakset viuhuneet ja kohtaukset tuntuvat hyppivän aika lailla, mutta kyllä siinä menossa kuitenkin mukana pysyy.
Yhteenvedoksi voisi todeta että Pan on kaunis, hyvänmielen seikkailuelokuva, joka onnistuu tuomaan hauskoja hetkiä ja pirteyttä pimeneviin syysiltoihin. Hyvä fiilis jäi elokuvasta, kunhan sille ei lataa ihan älyttömän suuria odotuksia. 

Matkustakaa kepein mielin Mikä-Mikä-Maahan!

Southpaw

Nyrkkeilyelokuvat ovat olleet suhteellisen vähässä. Jos pitäisi mainita jokin nyrkkeilyväelokuva nimeltä, niin ensimmäisenä mieleen tulisi Sylvester Stallonen Rocky-elokuvat. Ne ovat olleet genrensä huippuja, mutta nyt elokuvateattereihin on saapunut Southpaw, joka on Rocky-leffoille varsin kelpo seuraaja. 

Antoine Fuguan ohjaama ja Kurt Sutterin käsikirjoittama elokuva lepää vahvasti Jake Gyllenhaalin harteilla. Gyllenhaalin esittämä Billy Hope on lyömätön nyrkkeilymestari joka on tottunut elämään elämäänsä antaen muiden tehdä päätökset puolestaan. Ylellinen elämäntyyli, rakastava vaimo (Rachel McAdams), ihastuttava tytär (Oona Laurence) ovat Billylle tärkeitä elämässä, kunnes erään traagisen tapahtuman jälkeen hän joutuu syöksykierteeseen ja lopulta pitkäaikaisen managerinsa ja ystävänsä hylkäämänä Billy vajoaa pohjalle. Sieltä ylös huipulle on pitkä matka, mutta Billy saa apua rähjäiseltä salilta löytyvältä amatöörinyrkkeilijöiden valmeltajalta, Tick Willisiltä (Forest Whitaker), jotta hän pystyy voittamaan takaisin rakkaidensa luottamuksen.

Nyrkkeilyelokuvien genreen Southpaw ei sinällään tuo mitään uutta, urheilusankarin pohjalle vajoaminen sieltä takaisin huipulle kiipeäminen on tuttu kaava, mutta nyt tarina kerrotaan hienosti, tunteikkaammin ja draamaltaan koskettavammin. Katsoja pystyy eläytymään Billyn arkielämän edesottamuksiin, sekä myös tuntemaan nyrkkeilykehässä vasten kasvoja satelevat iskut. Kameratyöskentely on toteutettu niin kauniisti, että nyrkkeilytoimintakohtauksetkin tuntuvat lähinnä rujon taiteellisilta pätkiltä. Käsikirjoittaja Sutter on aiemmin tehnyt käsikirjoituksia Shield - Lain varjolla ja Sons of Anarchy -tv-sarjoihin, ja tuo tyylilleen tutun synkkyyden Southpawissa nyrkkeilykehään, ja se toimii paremmin kuin hyvin. 

Odotin että Southpaw olisi enemmänkin Rocky-leffojen kopio, mutta siihen elokuva ei onneksi sorru. Tokihan siinä on mukana kaikki nyrkkeilyleffoista tutut kliseet harjoittelumaneereineen, mutta nyt mennään Eminemin tahdissa. Silloin kun Southpaw-elokuvan tuotantoprojekti lähti käyntiin, Eminem oli kiinnostunut pääosaroolista. Rooli onneksi meni Jake Gyllenhaalille, joka osoittaa olevansa yksi tämän hetken muuntautumiskykyisimmistä näyttelijöistä. Gyllenhaal tekee erittäin vahvan roolin ja saa tukea suoritukselleen myös tytärtä näyttelevältä luonnollisen taitavalta Oona Laurencelta, sekä Oscar-voittaja Forest Withakerilta. Oikeasti hyvä nyrkkeilyaiheinen elokuva.
Southpaw lyö helposti itsensä kamppailemaan kehään Oscar-pystistä.

Verlan Aika 2.8.2015

Torstaina päivällä sain Faceboookissa ystävältäni, blogikollegaltani, työkaveriltani Siniltä yksityisviestin: "Arttu! Sunnuntaina Verlaan!". Toinen ystäväni, blogikollegani ja työkaverini Mira oli houkuteltu jo mukaan. Itsellä oli orastavaa jännitystä lauantaina häämöttävästä ensimmäisestä työvuorostani, niin ihan heti en lämmennyt ajatukselle joten lupauduin pienellä varauksella että katsellaan mikä on sunnuntai-aamuna fiilis. Seuraavassa yksityisviestissä lukikin että suunnitelmissa oli pukeutua keskiaikateeman mukaisesti. Äh, enhän minä keksi mitään omaa keskiaikaista tyyliä miksi pukeutua. Harkintaan jäi.
Torstai-iltana se ajatus sitten paukahti päähäni niin kuin salama harmaan kesäiseltä taivaalta: Jostain se vaan putkahti mieleen, Braveheart! Mel Gibsonin yksi arvostetuimmista elokuvista. Gibson-fanina aloin pohtia että kyllähän Verlaan kyhätylle keskiajalle yksi skotlantilainen vapaustaistelija, William Wallace, aina mahtuu, sopii teemaan ja se ois sille leffalle suora kunnianosoitus. Pistinpä viestiä Miralle että laittaa kasvomaalit valmiiksi, olen mukana!

Suora leikkaus sunnuntaiaamuun. Oltiin sovittu että kokoonnutaan kymmeneksi Studiolle laittamaan kamppeet niskaan ja lähdetään siitä sitten kohti Verlaa. Kaikki oltiin paikalla aika lailla yhtäaikaa täsmällisesti. Muut viimeisteli asujaan ja Mira alkoi vääntää minun kasvoille klassikkoelokuvasta tuttua sotamaalausta.
Maalaukset saatiin kasvoilleni tehtyä ja puvukseni lainasin Miran Hobitti-vermeistä ruskeaa liiviä, käsiini samaa sävyä olevat rannenauhat ja sitten löytyi vielä ritarin asevyön tyylinen mikä lie koristevaatetus. Lopputulos ei vaatetuksen osalta ollut ehkä ihan täydellinen, mutta close enough! Kyllä kelpaa.

Verlaan päin ajellessamme pohdittiin koko porukan voimin, että ollaankohan myö ainoat ei-Verlan Aika-henkilökuntaa jotka ollaan jotenkin pukeuduttu. Kyllä siinä taas Verlaan tulleet mökkituristit ihmettelee. Alkumatkan heti ensimetreillä tein tärkeän huomion, edessämme ajoi joku rekka ja sen takakontin mustassa ovessa luki "Zorro". Sillä nyt tuskin oli mitään tekemistä sen espanjalaisen viittaritarin kanssa, mutta meidän autossamme oli Suomen suurin Zorro-fanikerho (Siihen kuuluu 2 henkilöä. Ollaan molemmat katsottu nuorempina 90-luvun Zorro-tv-sarjaa ja tunnarikin osataan melkein ulkoa), niin kyllä siitä hetkeksi iloa sai. Zorro ohjasi meidät matkaan, niin ei voi tulla huonoa reissua!

Verlaan paikan päälle päästyämme lähdettiin kiertelemään myyntikojuja. Itse en niistä ajatellut ostaa mitään, kun kaikki oli siellä hieman kallista minun makuun. Seurailin kavereiden perässä ja mielenkiinnolla kojuja muuten tutkiskelin. Ensimmäisen kojun luona oli nainen myymässä koruja, kaverit niitä siinä jäi katselemaan, minä puolestani katselin ympärilleni että minkä näköistä porukkaa missäkin liikkuu. Aika tavallista, muutamat muutkin olivat pukeutuneet mutta en ollut ihan varma oliko ne jotain mökkituristeja vai tapahtuman henkilökuntaa, epäilin enemmän jälkimmäiseksi. Käännähdin takaisin koruja myyvän naisen kojuun päin ja se nainen minut huomatessaan innostui.

- Mikäs Breivhaartti se siihen nyt tuli!? WAU! Hienon näkönen sotamaalaus. Ja sulla on kauniit silmät, toi sininen väri niin korostaa sun silmiä. Onko sulla vihreenruskeet silmät? Näyttäis vähän että ois.

Kehui siinä muiden pukeutumista myös. Itse olin hämilläni ja yllättynyt saamastani positiivisesta palautteesta. Tuli niin puskista etten ehtinyt edes reagoida. Sain suustani soperrettua vastaukseksi vain "En tiiä.. Tai oo varma.. Jotain sinne päin vissiin...". Myyjä halusi ottaa meistä vielä yhteiskuvan kojunsa edessä. Mukava myyjä. Toivottavasti asiakkaita kojullaan riitti paljon.
Se yhteiskuva muuten on tuo tämän postauksen ensimmäinen kuva.
Jatkoimme myyntikojujen kiertelyä ja kuuntelin esiintymislavalta kantautuvaa musiikkia ja pälyilin ympärilleni. Ekaa kertaa olin keskiaikatapahtumassa Verlassa. Minusta paikka ja tapahtuma vaikuttivat paljon paremmalta kuin mitä se oli viime vuonna, kun se oli siirretty Verlasta Kouvolan Kasarminmäelle. Samassa silmiin osui vanhan pariskunnan pitämä myyntikoju. Edelleenkään tuotteet eivät ostamismielessä kiinnostanut, mutta sama pariskunta oli viime vuonna Kasarminmäellä mukana tapahtumassa. Mukava pariskunta ja niillä on koira joka tykkää rapsutuksista. Pakko oli lähteä kohti pariskunnan pitämää kojua tarkistamaan onko niillä koira nytkin mukanaan. Sieltähän se kaveri teltan takaa löytyikin. Pidin koiralle seuraa ja rapsuttelin sitä sen aikaa kun kaverit miettivät ostoksiaan.

Vanhan pariskunnan koira. (kuva viime vuodelta, kuvan otti Erika)

Seuraavaksi suuntasimmekin karkki- ja lahjatavarakaupoille vai mitä lie olivatkaan ja aloimme suunnitella myös omien eväiden syöntiä. Yhden puodin edustalla oli keppihevonen. Skotlantilainen vapaustaistelija on vähän orpo ilman hevosta, niin sain sitä lainata kuvanottamishetkeä varten. Piti lainata pariin kertaan kun kuvat ei meinanneet onnistua. Myyjä siinä tarjosi myös lainaksi koristeena ollutta hevosen pääkalloa, mutta sitä en tarvinut. Eläväisemmän näköinen oli parempi tähän tarkoitukseen. Siinä puodin edustalla heilui miekan kanssa joku pikkupoikakin. Vaikutti ihan pätevältä taistelijalta. Jos olisin alkanut kasata ympärilleni omaa keskiaikaista sotajoukkoa, niin se olis ollu ensimmäinen vahvistus minun jengiin. Kun se pikkupoika huomasi minut niin miekan heiluttelu loppui, hetken katsoi kohti ja sitten alahuuli alkoi väpättää, ehken ollu niin hauskan näkönen kaveri. Unohdettiin se jengiin liittyminen. 
Viimein pääsimme myös eväiden kimppuun. Istuimme nurmikolle niitä syömään, niin seuraamme saapui pikkutyttö jolla oli pieni kissanpentu mukanaan. Tyttö jäi meidän kanssa siihen juttelemaan ja kertomaan kissanpennustaan. Pääsin itsekin kissanpennun kanssa kaverikuvaan. Selkeesti kissakin tykkäsi..

Oli siellä kaikenlaisia ritariesityksiä ja hevosturnajaisia, suurimmaksi osaksi samat kun viime vuonnakin. Pienillä muutoksilla varustettuna. Itselläni teki mieli huutaa ritaritaisteluiden välissä "FREEDOM!", mutta en kehdannut eläytyä rooliin ihan niin paljoa. 

Loppuajasta siellä alkoi tekeminen vähentyä, niin käytiin museokierroksella vielä ja myös kahvilla ennen kotiinlähtöä. Verlassa paistoi aurinko koko päivän, Kuusaalla satoi vettä, ukkosti ja oli harmaata. Mutta hieno päivä oli silti kokonaisuudessaan. Studiolla yritin pestä pois sotamaalaustani naamalta, mutta se olikin naamaani jämähtänyt vähän tiukemmin. Naama sinerti ohuesti, vaikka miten kauan jynssäsi. Muistutin vilustunutta smurffia vielä tänäaamunakin. Nyt on sentään saatu sotamaalaus kokonaan pois. Tämmösiä tempauksia pitää tehdä useammin. Viimeistään ensi vuoden Verlan Aika-tapahtumaan.

" Tell our enemies that they may take our lives, but they'll never take... OUR FREEDOM!" -William Wallace, Braveheart.

Leffakrääsän keräilyä.

Seuraava postaus käsittelee otsikkonsa mukaisesti kaikkea leffakrääsää mitä olen onnistunut tässä leffojen keräilyn ohessa hankkimaan talteen. Saatte tutustua niihin kuvien muodossa, opastetulla kiertokäynnillä. Annan puheenvuoron itse oppaalle. Katsotaan mitä tästä tulee..

Pikku-Nälkä: "Tervehdys tyypit! Nyt pääsette tutustumaan erinäisiin leffoista tuttuihin hahmoihin ja muuhun krääsään, sain kunnian toimia oppaananne, bloggaja itse ei ehtinyt niitä teille esitellä. Itsekin olen muuten TV:stä tuttu. Jotkut ehkä tunteekin. Mutta asiaan, tulkaahan perässä!"

Artun Leffablogin sivu löytyy nyt myös Facebookista.

"Kirjahyllystä löytui heti mielenkiintoista luettavaa. Mad Max: Fury Road -leffan pohjalta tehty kuvakirja johon monet eri sarjakuvataiteilijat ovat piirtäneet omia näkemyksiään leffan eri kohtauksista. Sekä siellä myös oli V Niin Kuin Verikosto -sarjakuvakirja, josta Wachowskit käsikirjoittivat loistavan elokuvan. Näiden parissa saa kyllä ajan kulumaan...." 

Hei hei hei! Et nyt, Pikku Nälkä, jää sohvalle lueskelemaan kun pitää toimia oppaana! Ja Mad Max T-paita on itse tehty. Mustaan paitaan kangasmaaleilla maalattu Mad Max -logo, mikä on mielestäni onnistunut aika hyvin. Bloggaajan välihuomautus, sori, jatkakaa. 

Pikku-Nälkä: "Joo joo, jatketaan jatketaan... Täältä cd-telineen päältä löytyy jonkunlainen kokoelma animaatioleffojen hahmoja. Näyttäis olevan Madagascarin pingviinit, Leijonakuningas -leffasta Nala ja hyeena. Sitten on Aku, Touho ja sinipaitainen veljenpoika, en tiedä kuka se niistä on kun ne veljenpojat on niin samannäköisiä. Lisäksi täällä on myös Madagascarin pingviineistä tutut pahikset, sekä Tintti -hahmoja ja joku ihmeen puinen poro..."

Se poro nyt ei liity millään tavalla elokuviin, vaan on äitin tuoma tuliainen Lapista. Pyysin tuliaiseksi ikiomaa lemmikkiporoa ja äitihän toi. Oiskohan tämä esittely pitäny kokonaan tehdä itse..

Pikku-Nälkä: "Älä nyt, hyvinhän tämä menee. Heittelet väliin vaan jotain kommenttia jos tarvii täsmentää. Hetkinen! Mitäs meiltä tuolta löytyy...

...Tämähän on itse legendaarinen Haamujengi - Ghostbusters. Tutustutaan kavereihin vähän lähemmin... Mistä nämä on hankittu?"

Ei ollu mulla pikkupoikana ihan näin hienoja Legoja!

Niin siis viime kesänä (2014) tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä kun ensimmäinen Ghostbusters -elokuva sai ensi-iltansa. Tapahtuman kunniaksi Lego valmisti Haamujengistä oman Lego-sarjan. Paketti sisälti elokuvan keskeiset hahmot: Peter Venkman (Bill Murray), Raymond Stantz (Dan Aykroyd), Egon Spengler (Harold Ramis) ja Winston Zeddemore (Ernie Hudson) nelikon ja niiden haamujahtiin varustetun Ecto-1 auton. Pitkään ettiskelin kyseistä pakettia kaupoista, mutta missään ei tullut vastaan eikä sitä ollu saatavana, niin tilasin sitte tuon Saksasta.

Pikku-Nälkä: "Kiva juttu, mut etenin jo seuraavan kohtaan kun ei tuo niin kiinnostavalta tarinalta kuulostanu. Löysin ystävän!

..Täältä löytyi Hampaaton! Olen suuri Näin Koulutat Lohikäärmeesi -leffojen fani ja Hampaaton on yksi suosikki leffahahmoistani. Pakko on päästä ihan yhteiskuvaan."

Hampaattoman sain ystäviltäni synttärilahjaksi viime vuonna. Olin pitkään puhunut että oma lohikäärme olisi hieno, niin ystävät toteutti minun toiveen. Hampaaton viihtyy kunniapaikallaan telkkarin vieressä.

Pikku-Nälkä: "Kunniapaikalle päässyt siis! Ööh.. Mistä tuo rohiseva hengitys kuuluu..? Otanpa asiasta sel...KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!"

"Who is this guy?" - Darth Vader

Ai, tapasitkin jo Darth Vaderin. Se on ensimmäinen leffa-aiheinen koristepatsas joka tuli hankittua. Alunperin tilasin paljon isompikokoisen mutta se olikin muovinen ja sillä oli kangasviitta niin näytti liikaa lelulta. Postitin sen takaisin ja otin tuon pienemmän joka näyttää paljon siistimmältä ja yksityiskohtaisemmalta. Ei muuten Vader näyttänyt tunnistavan sinua, Pikku-Nälkä.

Pikku-Nälkä: "Älä jaksa. Aivan varmasti tunnisti maailmankuulun mainoskasvon! Olen jopa niin kuuluisa, että minusta on mallinnettu eräisiin animaatioleffoihin useita kopioita. Itseasiassa täällähän on yksi kaksoisolennoistakin paikalla, niin voit ottaa meistä yhteiskuvan."

Ette työ kyllä ole juurikaan samannäköisiä....

Pikku-Nälkä: "OTA NYT VAAN SE KUVA KUN ESITTELEN KAKSOISOLENTONI, NIIN SAADAAN PÄÄTÖKSEEN TÄMÄKIN PELLEILY!"

Pitänee mainita loppuun, että kuvia klikkaamalla ne näkee suurempana.