Mel Gibson ei ole ohjannut elokuvia sitten vuoden 2006 julkaistun Apocalypto -elokuvansa jälkeen. Kymmenen vuoden tauko on ohi ja Gibson on istunut taas ohjaajan penkillä ja on tehnyt tositapahtumiin pohjautuvat sotaelokuvan USA:n armeijan sotsankari Desmond T. Dossista. Desmond T. Doss oli lääkintämies, joka Toisessa maailmansodassa auttoi monia haavoittuneita sotilaita vihollislinjojen takana, vaikkei suostunut kantamaan asetta koko sodan aikana, Doss sai urheudestaan myös Medal Of Honor -tunnustuksen. Gibsonin ohjauksessa on myös suhteellisen kova näyttelijäkaarti. Pääosaa esittää The Amazing Spider-Man elokuvissa Hämähäkkimiestä esittänyt Andrew Garfield. Muissa tärkeissä rooleissa nähdään Avatar -elokuvasta tuttu Sam Worthington, sekä V Niin Kuin Verikosto, Matrix ja Taru Sormusten Herrasta elokuvissa näytellyt muuan Hugo Weaving. Edellämainittujen lisäksi elokuvan kaartia täydentää Luke Bracey, Teresa Palmer, Rachel Griffis ja Vince Vaughn. Hacksaw Ridgen ensi-ilta on marraskuussa. Mel Gibson, tervetuloa takaisin!
Vuonna 1996 elokuvateattereihin saapui elokuvia ja maailmaa niiden ympärilläkin muovannut Independence Day - Maailmojen Sota, joka on Roland Emmerichin ja Dean Devlin luoma katastrofielokuva jossa ylivertaiset avaruusoliot hyökkäävät massoittain maahan, eikä jälki ole rymistelyssä kaunista. Katastrofielokuvien suosio lähti nousuun mutta Independence Daylle jatko-osaa on saatu odottaa. Emmerich ja Devlin ovat nyt teroittaneet kynänsä ja ovat luoneet viimein jatko-osan 20 vuoden jälkeen.
20 vuotta on pitkä aika ja ajankuluminen näkyy hyvin myös elokuvassakin. Ihmiset ovat oppineet käyttämään muukalaisten teknologiaa ja ovat hyödyntäneet sitä maailman uudelleenrakentamiseen ja puolustamiseen. Avaruusolioiden hyökkäyksen jälkeen kansakunnat ovat yhdistyneet entistä paremmin, mutta siitä huolimatta ihmiset eivät osaa olla levollisin mielin, vaan ovat varautuneet kokemaan vielä uuden hyökkäyksen. Eivätkä he odota sitä ihan turhaan, sillä avaruuden halki saapuu entistä suurempi, Atlantin yli ulottuva alus joka maahan saapuessaan tuhoaa monia kaupunkeja ja tunnettuja maamerkkejä. Alkuperäisen Independence Dayn henki on osattu säilyttää hyvin ja erikoistehosteet saavat katsojan haukkomaan henkeään. Elokuva vilisee lukuisia viittauksia alkuperäiseen Independence Dayhin niin kohtauksissa, kohtausten taustoilla olevissa jutuissa kuin näyttelijäpuolellakin. Alkuperäisestä elokuvasta tuttuina sankareina ovat Jeff Goldblum, Brent Spiner ja Bill Pullman, joiden roolisuoritukset eivät jätä kylmäksi. Monet kerrat huomasi hymyilevänsä alkuperäissankareiden suorituksille valkokankaalla. Elokuvan uusista nuorista tähdistä tunnetuin on Hemsworthin veljeksistä nuorin, Liam.
Independence Day: Uusi Uhka juonellisesti toistaa alkuperäisen elokuvan tapahtumia, mutta nyt peliin pistetään nykyajan tehosteet ja kaikki tehdään paljon isommin ja näyttävämmin. Alkuperäiseen elokuvaan verrattuna jatko-osassa on hieman vakavampi ote tapahtumiin ja suoranaisia vitsejä dialoginkin puolella on vähäisenlaisesti. Mutta onneksi alkuperäisnäyttelijöiden hupaisa ote rooleihinsa pelastaa paljon vakavissakin kohtauksissa. Alkuperäisleffan nähneet ja siitä pitäneet eivät välttämättä tämän leffan aikana malta pysyä penkeissään ihan paikallaan, sen verran hyvä jatko-osasta on tehty. Uusille katsojille tämä toimii yksittäisenä katastrofileffana varmasti sellaisena ok-tason pätkänä. Mutta jos alkuperäinen leffa kolahti, niin kehoitan suuntaamaan matkan kohti lähimpää leffateatteria kokemaan Uuden uhkan....uhan....? Independence Dayn!
Turtlesit ovat palanneet. Esiosan tapahtumista on vierähtänyt aikaa, kilpikonnat suojelee kaupunkia edelleen öisin ja Silppuri viettää aikaansa vankilassa, mutta suunnittelee sieltä pakoa Jalkaklaaninsa avulla. Klaaninsa lisäksi Silppurilla on apunaan tiedemies Baxter Stockman joka on onnistunut saamaan käsiinsä teleporttauslaitteen. Leonardo, Donatello, Raphael ja Michelangelo pääsevät Silppurin pakojuonesta selville April O'Neilin (Megan Fox) ja uuden jääkiekkonaamari kasvoillaan toimivan kostajan, Casey Jonesin (Arrow -tv-sarjasta tuttu Stephen Amell) avulla. Baxter Stockman onnistuu käyttämään teleporttia Silppuriin ja Silppuri päätyy toiseen ulottuvuuteen, jossa ilkeä, pureskeltua hubbabubba-purkkapalloa muistuttava avaruusolio Krang punoo omia maaimanvalloitusjuoniaan ja aikoo tuoda aluksensa Technodromen maahan. Ja kun kaksi pahista löytää toisensa, niin nehän liittoutuvat. Pian sitä ollaan keskellä taistelua maailman kohtalosta.
Juonellisesti ja käsikirjoitukseltaan elokuva ei ole siis mikään kovinkaan ihmeellinen, perus kesäinen toimintaleffa, jonka pystyy katsella ihan aivot narikkaan meiningillä alusta loppuun. Itsestä alkoi jopa tuntua yhdessä vaiheessa siltä että elokuvassa ei välttämättä ole edes käsikirjoitusta, vaan tarina on kopsattu suoraan siitä 90-luvulla telkkarissa pyörineen sarjan parista jaksosta. Mutta en aio valittaa, itsehän kasvoin lapsuuteni sen sarjan parissa ja leikin pihalla kavereiden kanssa sarjan innoittamana Turtleseita "Turtlesvoimaa!" huudellen. Nyt Turtlesit saavat Silppurin ja Krangin lisäksi seurakseen kaksi legendaarista vihollistaan: Silppurin kätyrit, Rocksteady -nimisen sarvikuonon ja Bebop -nimisen pahkasian, jotka ovat tv-sarjoista ja sarjakuvista tutuille esikuvilleen ulkonäöltään varsin uskollisen näköisiä ja hyvin tyhmiäkin ne on älyltään. Niiden animointiin olisi ehkä toivonut hieman lisää panostusta, näyttivät hieman kömpelömmin animoiduilta kuin jättimäiset Turtlesit. Krangin hahmoon ja ulkonäköön oli sentään pistetty kaikki peliin. Se oli tyylikäs.
Roolisuoritukset olivat hyviä. Megan Fox uusii roolinsa April O'Neilina eikä tuo suoritukseensa juuri mitään uutta. Osaahan hän näytellä mutta Bayn leffoissa korostetaan hieman liikaa sitä silmänilona olemista. Arrow-tähti Stephen Amell on ensimmäistä kertaa elokuvaroolissa ja hoitaa kyllä tonttinsa hyvin. Casey Jonesin hahmoon, jääkiekkonaamari päässä huitovaan kostajaan, sopi täydellisesti. Tässä leffassa vielä korostuu, että Amell osaa olla myös tosi humoristinen näyttelijä. Sekä Will Arnettin Vernon Fenwick -hahmon hömelyyttä tuotiin tässä leffassa paremmin esille, kuin aiemmassa osassa. Edellisosaan verrattuna elokuva tuntuu leikkaukseltaan olevan samanlainen sekamelska. Paikoitellen tapahtumat hyppii paikasta toiseen hieman hätäisesti ja mitään ylimääräistä ei selitellä. En tiedä onko sillä leikkausratkaisulla yritetty hakea tv-piirrossarjan tunnelmaa leffaversioon, mutta se ei leffassa oikein toimi, sillä katsoja hieman saa ihmetellä että miten yhtäkkiä siirryttiin paikasta A paikkaan B ihan tuosta noin vaan. Tuntuu hieman hätäisiltä ratkaisuilta. Ai niin! Meinasi unohtua mainita: Voidaan mennä torille! Suomi mainittu elokuvassa. Rocksteady on synnyinjuuriltaan suomalainen!
Turtles-faneille varsin nostalginen elokuvakokemus ja vaikka ei mikään fani olisikaan, niin elokuva onnistuu viihdyttämään parituntisen kestonsa ajan. Kelpo kesäinen supersankari leffa, jossa on juuri sitä: TURTLESVOIMAA!
Disney osaa takoa rahaa, yhtiö on alkanut teettää monille tutuista lapsuuden klassikkoelokuvista ihan näyteltyjä versioita. Aiemmat filmatisoinnit näytellyistä Disney-klassikoista ovat olleet ihan ok-tasoa. Nyt vuoroon pääsee Disneyn Viidakkokirja. Ohjaajanpenkillä on istunut myös Marvelin Iron Man -elokuvista tutuksi tullut Jon Favreau ja herra on pistänyt kyllä kaikkensa peliin. Tutusta lastenpiirroselokuvasta on saatu varsin näyttävä, myös aikuiseen makuun sopiva ja jännittävä teos! Elokuvan tarinahan on kaikille tuttu, se on satu Mowgli-nimisestä pienestä pojasta, joka on menettänyt vanhempansa tiikerin hyökättyä heidän kimppuunsa, Bagheera-pantteri pelasti pojan ja vei sen susilauman luo asumaan. Sudet adoptoivat pojan ja kasvattivat hänet omanaan ja opettivat hänet viidakon tavoille. Sherekhan-tiikeri saa tietää viidakossa asuvasta pojasta ja haluaa riistää tämän hengen, Bagheera lupaa susille auttavansa pojan turvaan ihmiskylään... Ja Jon Favreau osaa tehdä aiheesta viihdettä: Elokuvan näyttelijäkaartiin on panostettu yhtä suurella teholla kuin visuaaliseenkin ilmeeseen. Eläinten ääninäyttelijöinä kuullaan Bill Murrayta, Idris Elbaa, Ben Kingsleyta ja Scarlett Johanssonia. Näyttelijäkaartin tuntemattomin tähti, on 12-vuotias Neel Sethi susien kasvattaman Mowglin roolissa. Neel Sethi on elokuvassa myös ainoa näyttelijä, joka kantaa suuren vastuun, sillä ei ole kovinkaan helppoa näytellä parin tunnin mittaisessa elokuvassa jossa vastanäyttelijät ovat pelkästään mielikuvitusnäyttelijöitä, eli tietokonetehosteilla luotuja eläimiä. Viidakkokirjan nähtyään voi todeta, että Neel Sethillä olisi kenties mahdollisuuksia olla erittäin nuori Oscar-voittaja.
Niin ja ne eläimet: Eivät ole mitään ihan pienen budjetin tuotoksia. Ne on näyttäviä, sopivan aidon näköisiä mutta kuitenkin Viidakkokirjan henkeen myös satumaisia. Kyllä niitä monttu auki ihastelee koko elokuvan ajan. Eläinten puheissa suun liikkeetkin on saatu erittäin luontevan näköiseksi, eikä ole perinteistä tietokoneella väännettyä leukojen loksutusta. Elokuvan tärkeimmistä hahmoista Bagheera (Ben Kingsley) ja Baloo-karhu (Bill Murray) ovat varsin rakastettavia karvaturreja, mutta viidakkoon mahtuu monia muitakin eläimiä ja kaikki eivät olekaan välttämättä niin mukavia kuin yrittävät antaa olettaa. Jokaisella on oma ketunhäntä kainalossaan. Idris Elban ääninäyttelemä Sherekhan-tiikeri on häijy, vaarallinen ja pelottava, jota varmasti jokainen osaa odottaakin, mutta yllättäen yhtä pelottavan oloiseksi hahmoksi nousi myös Christopher Walkenin ääninäyttelemä, kerrostalon kokoinen oranki, King Louie, kyllä siinä ehti mielessään miettiä että lapsuudessaan se hahmo oli Viidakkokirja-elokuvassa leppoisamman oloinen. Elokuvan erikoistehostehahmokaarti on näyttävää silmäkarkkia alusta loppuun, ihme on jos ei tämä vie seuraavissa Oscareissa pystiä erikoistehosteista.
Elokuvaan on laitettu mukaan myös piirrosversiosta muutama tuttu laulu, mutta vain onneksi ne parhaat, eli Baloon laulu "Karhun elämää" ja King Louien laulu. Suomentajat on ottaneet hieman vapauksia ja Karhun elämää -lauluun on tekstityksessä sanoitusta muutettu. Vanhat sanat tuli kyllä mieleen omasta päästä varsin sukkelaan laulumelodian alkaessa. Disneyn Viidakkokirja on varsin uskollinen filmatisointi piirroselokuvalle joka uppoaa myös aikuiseen makuun! Tällä hetkellä omasta mielestä paras näistä näytellyistä Disney-filmatisoinneista.
Eilen jaettiin BAFTA-palkinnot. Itseltäni tämä jäi näkemättä, kun sitä ei tänä vuonna televisioitu, niin on näin jälkeenpäin joutunut sitten uskomaan vain aihetta koskevaa uutisointia. Hienoja uutisia on ollutkin: Leonardo DiCaprio sai ensimmäisen BAFTAnsa ja myösMad Max: Fury Road kahmi pystejä itselleen sievoisen määrän. Blogikolleega Siniteki (kaiken työn) listan kaikista voittajista, voittajat lihavoituna: Paras elokuva
The Revenant Spotlight Bridge of Spies The Big Short Carol
Paras brittiläinen elokuva
Brooklyn Tanskalainen tyttö Ex Machina Amy 45 Years The Lobster
Ohjaus
Alejandro G.Iñárritu - The Revenant Adam McKay - The Big Short Steven Spielberg - The Bridge of Spies Ridley Scott - Yksin Marsissa Todd Haynes - Carol
Miesivuosa
Mark Rylance - Bridge of Spies Idris Elba - Beats of No Nation Christian Bale - The Big Short Mark Ruffalo - Spotlight Benicio del Toro - Sicario Naissivuosa
Kate Winslet - Steve Jobs Jennifer Jason Leigh - The Hateful Eight Alicia Vikander - Ex Machina Julie Walters - Brooklyn Rooney Mara - Carol
Kuvaus
The Revenant Mad Max: Fury Road Sicario Carol Bridge of Spies
Leikkaus Mad Max: Fury Road The Big Short Bridge of Spies The Revenant Yksin Marsissa Äänitys The Revenant Mad Max: Fury Road Star Wars: The Force Awakens Bridge of Spies Yksin Marsissa Puvustus
Mad Max: Fury Road Brooklyn Tanskalainen tyttö Cinderella Carol Maskeeraus Mad Max: Fury Road Brooklyn The Revenant Tanskalainen tyttö Carol Lavastus
Mad Max: Fury Road Star Wars: The Force Awakens Yksin Marsissa Carol Bridge of Spies Erikoistehosteet
Star Wars: The Force Awakens Ant-Man Mad Max: Fury Road Yksin Marsissa Ex Machina Musiikki
Ennio Morricone - The Hateful Eight Thomas Newman - Bridge of Spies John Williams - Star Wars: The Force Awakens Jóhann Jóhannsson - Sicario Ryuichi Sakamoto & Alva Noto - The Revenant Animaatio Inside Out Late Lammas-elokuva Kätyrit Vieraskielinen elokuva Wild Tales The Assassin Force Majeure Timbuktu Theeb Dokumentti Amy Listen to Me Marlon He Named Me Malala Sherpa Cartel Land
Alkuperäinen käsikirjoitus
Spotlight Inside Out The Hateful Eight Ex Machina Bridge of Spies
Sovitettu käsikirjoitus
The Big Short Brooklyn Carol Room Steve Jobs
Miespääosa
Leonardo DiCaprio - The Revenant Eddie Redmayne - Tanskalainen tyttö Michael Fassbender - Steve Jobs Matt Damon - Yksin Marsissa Bryan Cranston - Trumbo Naispääosa
Brie Larson - Room Maggie Smith - The Lady in the Van Alicia Vikander - Tanskalainen tyttö Cate Blanchett - Carol Saoirse Ronan - Brooklyn Nyt luultavaa on, että DiCapriolla on hyvät mahdollisuudet saada Oscar-pystikin. Oscar-gaalaan on enää pari viikkoa!
Marvelin punanuttuinen antisankari, suupaltti palkkionmetsästäjä Deadpool, liittyy viimein Marvelin supersankarileffojen joukkoon. Ensimmäisen kerran Deadpool esiintyi vuoden 2009 X-Men Origins: Wolwerine -elokuvassa. Ryan Reynolds esitti tuota suupalttia palkkatappajaa, mutta fanien pettymykseksi hahmo oli onnistuttu pilaamaan. Hahmo ei tuntunut oikealta Deadpoolilta, sen suukin oli ommeltu umpeen. Asia harmitti faneja, kuten myös näyttelijä Ryan Reynoldsia ja hän toivoikin että Deadpool saisi vielä oman arvoisensa elokuvan. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tuo ihme tapahtuu: Deadpoolin oma elokuva valloittaa valkokankaat. Pääosassa on loistava Ryan Reynolds!
Tim Millerin ohjaama toimintakomedia on ensiluokkaista työtä alusta loppuun. Deadpool on sarjakuvaversiolleen uskollinen viimeistä piirtoa myöten, tällä kertaa hahmo tuntuu aidolta Deadpoolilta ja pukunsakin on täydellinen kopio sarjakuvan antisankarin puvusta.
Faneille on luvattu paljon ja elokuva on saanut osakseen suuria odotuksia, eikä suotta sillä Deadpoolia on markkinoitu näyttävällä, itseironisella ja huumorilla höystetyllä erikoisimmalla mainoskampanjalla mitä Marvel-leffoista on koskaan nähty, lähes ensimmäisestä trailerista lähtien. Ja elokuva on juuri sitä mitä siltä on odotettukin. Ryan Reynolds tekee kunnioitettavan suorituksen Deadpoolin - oikealta nimeltään Wade Wilson - roolissa, hän on uskottava ja täydellinen Deadpool. Käsikirjoituksessa hahmoon on panostettu täydellä teholla. Neljättä seinää rikotaan juuri siinä missä sarjakuvissakin: Deadpool saattaa kesken tiukan toimintakohtauksen alkaa höpistä katsojille ja samaan aikaan muut ympärille ihmettelee että kelle herra Pool puhuu. Reynoldsin Deadpoolille mikään ei ole pyhää ja suupaltti hahmo heittelee one-linereita tiuhempaan tahtiin kuin Hämähäkkimies konsanaan. Naureskelua ja naljailua saa osakseen alkuteksteistä lähtien elokuvan ohjaaja, kuvaajat ja käsikirjoittajat, ja sitä saa myös aiemmin mainittu Wolwerine-elokuva ja tämän näytteljä Hugh Jackman, supersankarigenre sekä monet popkulttuurista tutut hahmot. Ja pääosanesittäjä Ryan Reynolds ja tämän aiempi Green Lantern-elokuva.
Kiinalaisia käy hieman sääliksi, sillä he päättivät että Deadpoolilla ei ole asiaa heidän maahansa äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi. Okei, Deadpool on kyllä väkivaltaisin supersankarielokuva aikoihin. Katanoiden viuhuessa veri roiskuu ja ruumiinosat lentelee. Takaa-ajokohtauksessa roistot liiskautuvat tienviittoihin, mutta elokuvan väkivalta pysyy kyllä hyvän maun rajoissa. Ja vaikka väkivalta meneekin toisinaan äärimmäisyyksiin, Deadpoolin huumori ja one-linerit keventää tilanteita kummasti. Väkivallan lisäksi elokuva sisältää myös romantiikkaa, seksiä ja alastomuutta, ja Suomessa Deadpool saikin ikärajakseen K-16 leiman.
Deadpoolin elokuvassa myös musiikki on isossa osassa. Elokuvan musiikista vastaakin Junkie XL, joka teki musiikit myös viime vuoden komeimpaan toimintaelokuvaan, eli Mad Max: Fury Roadiin. Deadpoolin Soundtrack löytyy jo Spotifysta, eli siitä kannattaa nautiskella jo näin ennen ensi-iltaakin, niin pääsee sopivaan tunnelmaan. Elokuvan juoni keskittyy enimmäkseen Deadpoolin syntytarinaan, enkä halua siitä mitään paljastaa, sillä tämä on elokuva joka on hyvä mennä katsomaan niin ettei juonesta juuri tiedäkään mitään, se pitää itse kokea. Lyhyesti sanottuna Deadpool on romanttinen, väkivaltainen, verinen, räävitön, täynnä alapäähuumoria, hyviä ja kuivia vitsejä, täynnä toimintaa ja yksi kirkkaimmista helmistä joka sisältyy Marvel-sarjakuvaleffoihin. Elokuvan budjetti oli pieni, joten siinä ei tungeta tuutin täydeltä erikoistehosteita, mikä puolestaan luo hyvän ja uskottavan tunnelman elokuvaan. Deadpool tekee supersankarielokuville sen, mitä Mad Max: Fury Road teki toimintaelokuville: Vie ihan uudelle tasolle! Deadpool on alkuvuoden isoimpia elokuvatapauksia ja hauskimpia sarjakuvaleffoja aikoihin. Rakastuin. Menkää kattomaan. (Psssst, ensi-ilta on jo huomenna! Lopputekstit kannattaa jäädä katsomaan, siellä on luvassa vielä pieni paljastus tulevaan.)
Tällä hetkellä mielessä pyörii vain yksi nimi: Alejandro Gonzáles Iñarritu. Oscar-palkittu meksikolaisohjaaja pureutuu kynsin hampain uudessa The Revenant -elokuvassaan eloonjäämiskamppailun ytimeen. Ja tekee sen erittäin näyttävästi. Elokuvan käsikirjoitusta on siivittänyt historialliset tositapahtumat ja niiden pohjalta kirjoitettu romaani. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1823 ja Pohjois-Dakotaan, jossa amerikkalainen erämaaopas ja turkismetsästäjä Hugh Glass (Leonardo DiCaprio) ja hänen puoliverinen intiaanipoikansa Hawk (Forrest Goodluck) avustavat suurta metsästäjäryhmää. Ryhmä joutuu yllättäin arikara-intiaaniheimon hyökkäyksen kohteeksi ja suurin osa seurueen miehistä kuolee hyökkäyksessä. Hyökkäyksestä selvinneet päättävät seurata oppaan neuvoja ja suunnata kohti Fort Lookoutia. Yksi eloonjääneistä, John Fitzgerald (Tom Hardy) lähtee 300 kilometrin retkelle vastahakoisesti sillä ei voi sietää Glassia ja tämän poikaa silmissään. Matka katkeaa kuitenkin jo ennen kunnon alkamistaan, sillä yksin metsällä olleen Glassin kimppuun hyökkää harmaakarhu, joka miltei tappaa miehen. Muiden jatkaessa matkaansa, jää Fitzgerald huolehtimaan Glassista korvausta vastaan, ja hänen avukseen seurueesta jää nuori Bridger (Will Poulter). Lopulta Fitzgerald päättää haudata Glassin elävältä ja lähteä noutamaan palkkiotaan ja pakottaa Bridgerin mukaan juoneensa. Fitzgeraldin epäonneksi Glass jää kuitenkin henkiin ja aloittaa pitkän ja vaikean vaelluksen, kostaakseen Fitzgeraldille.
Iñarritu käsittelee hyvin tunnettua Glassin legendaa syvällisesti ja päästää katsojan myös kostonhalunsa voimin eloonjäämiskamppailuaan käyvän Glassin mieleen. Mielen sisäinen matka Glassin pään sisällä tuo yllättävän rauhoittavia tunnelmia todellisuudessa tapahtuvaan karuun eloonjäämiskamppailuun. Toimivat hyvin hengähdystaukoina muuten niin tapahtumarikkaassa ja hengästyttävyyteen asti nousevan jännityksen sisältämässä tarinassa. Katsojaa ei päästetä missään vaiheessa helpolla, sillä intensiiviset kohtaukset ovat näyttävyydeltään ahdistavan painostavia. Glassin kimppuun hyökkäävä harmaakarhukin on taiteellisuuden tasollaan pelottavinta ja ahdistavinta elokuvantekoa pitkään aikaan. Kohtaus itsessään ei ole pitkä, mutta kohtaukseen saatu tunnelataus saa sen tuntumaan laittoman pitkältä ja sitä on katsojanakin hyvin tuskallista katsella. Veitsien iskut je lentävät nuolet näyttävät uppoavan aidosti, kun kamppailukohtaukset on kuvattu jatkuvana toimintana. Elokuvan kameratyöskentelystä vastaa Emmanuel Lubezki, jonka kädenjälkeä on aiemmin voinut ihastella muun muassa Gravity -elokuvassa. The Revenant -leffan kohtaukset tuntuvat aitoudeltaan lähinnä dokumentilta, sillä Lubezki luottaa kohtaukssissa täysin luonnonvaloon, tämän ansiosta myös Kanadan erämaamaisemat pääsevät elokuvassa oikeuksiinsa.
Leonardo DiCaprio nappasi The Revenantista itselleen Oscar-ehdokkuuden, eikä suotta. DiCaprio tekee hyytävän hyvän roolisuorituksen hengestään kamppailevana Hugh Glassina. Mestaritason näyttelijä, jolle omasta puolestani voisin myöntää Oscar-voiton tältä istumalta. Myös sivuroolissa loistava Tom Hardy saisi saada tästä leffasta Sivuosa-Oscarin. Aluksi Hardyn Fitzgerald-hahmoon suhtautuu, tai ainakin yrittää suhtautua, ymmärtäväisesti, mutta tarinan edetessä Fitzgeraldia alkaa pitää vain oksettavana tyyppinä ja Hardy on loistava vastanäyttelijä DiCapriolle.
The Revenant on näkemisen ja kokemisen arvoinen draamaseikkailu joka kertoo ihmisen elämisen halusta ja kostonhimosta, ja kostokin on lopulta Jumalan käsissä.
