Only Lovers Left Alive

Jim Jarmuschin ohjaama Only Lovers Left Alive on ollut yksi odotetuimmista elokuvista UK:ssa. Suomeenkin sitä odotettiin, mutta monien pettymykseksi sitä ei ollut tulossa levitykseen Suomen valkokankaille. Mutta onneksi on ihmisiä, jotka haluaa tuoda näitä pienempiä elokuvia myös niistä kiinnostuneiden nähtäville: Tässä kohtaa kiitos kuuluu Kuusan Kinon Elise Brandtille, joka vastikään sai myös Vuoden positiivisin pohjoiskymenlaaksolainen -tittelin!
Only Lovers Left Alive on ensimmäinen elokuva jonka levityksestä vastaa Kuusan Kino ja Elise. Elokuvan ensi-ilta on 21.3. Älkää siis missatko!

Elokuva kertoo kahdesta rakastavaisesta. Valkotukkaisesta, valkoisiin pukeutuvasta Evestä (Tilda Swinton) ja mustiin pukeutuvasta, pitkätukkaisesta goottirokkari Adamista (Tom Hiddleston), jotka ovat kauan olleet yhdessä vaikka toisinaan asuvatkin eri puolilla maapalloa. Eve huomaa Adamin masentuneisuuden ja päättää matkata tämän luo. Kaikki alkaa mennäkin pariskunnalla taas hyvin, kunnes kuvioihin astuu Even nuorempi, itsekeskeinen sisar Ava (Mia Wasikowska) joiden harkitsemattomat teot asettaa kaikkien kolmen hengen vaaraan, ja pian on paettava. Adam, Eve ja Ava kun ovat vampyyreitä...

Jos nyt jollakin nousi niskakarvat pystyyn lukiessaan että elokuva kertoo vampyyreistä, niin ei huolta. Tämä elokuva ei ole mikään Twilight, vaan tässä palataan vanhoille hyville alkujuurille: Nukutaan päivisin, juodaan ihmisverta ja valkosipulia kavahdetaan.
Elokuva itsessään on synkän taiteellinen ja mustaa huumoria sisältävä kuvaus, joka eroaa perinteisistä elokuvista sillä, että juoni kerrotaan visuaalisella tavalla, eikä niinkään tarinapainotteisesti. Ja se on tehy hienosti, sitä on miellyttävä katsoa.
Elokuvan päähahmojen monta sataa vuotta kestänyttä elämänkaartakin käydään läpi niin dialogin tasolla, kuin myös heille kuuluvien esineiden ja vaatteiden myötä. 

Lahjakkaat pääosien näyttelijät Tilda Swinton ja Tom Hiddleston tekevät työnsä loistavasti ja saavat hahmonsa toden tuntuisiksi. Jin ja Jang asetelma on hahmojen yhteiskohtauksissa vahvasti läsnä. Tilda Swinton on itselle vähän jäänyt tuntemattomammaksi näyttelijäksi, hän on mulle tuttu ainoastaan The Beach -leffasta, jonka pääosassa heilui Leonardo DiCaprio. Mutta tämä leffa todisti minulle sen, että Tilda Swinton on vahva näyttelijä.
Tom Hiddleston on tullut tutuksi Marvelin Thor- ja The Avengers -elokuvista, jossa hän näytteli Lokia. Niin nyt on mukava nähdä Hiddleston myös tämmöisessä vakavammassa roolissa. Päätyi itselle suosikkinäyttelijöiden kastiin.

Elokuvan musiikki ansaistsee myös maininnan. Tässä leffassa musiikilla oli mielestäni iso rooli. Jopa niin iso, että se tuntui yhdeltä pääosista. Ja toteutuksessa on onnistuttu: Musiikki yhdistettynä kuvaan, ja tunnelmallisiin kohtauksiin, toimi tässä leffassa niin mahtavasti, että se aiheutti minussa kyllä suuren wau-elämyksen. Mikä on harvinaista, kun itse en elokuvien musiikeista yleensä niin innostu. Mutta tämmösissä taiteellisemmissa elokuvissa se näköjään kolahtaa ja kovaa.

Itse kävin katsomassa elokuvan tänään Studio 123:n yleisölle järjestetyssä ennakkonäytöksessä, joka oli mainio. Kiitokset Studiolle ja Eliselle. Tämä on yksi hienoimminsta vampyyrielokuvista vähään aikaan. Suosittelen lämpimästi.

Ensi-ilta on siis 21.3. Näe, koe ja rakastu sinäkin tähän elokuvaan!

Oscar-gaala Yle Teemalla.

Oscar-gaala uhkasi jäädä näkemättä kokonaan Suomessa, sillä Nelonen luopui sen esitysoikeuksista, mutta onneksi Yle otti oikeuksista kopin ja pelasti tilanteen. Niinpä Yle Teema näyttää Oscar-gaalan  aamuyöstä 3. maaliskuuta.

Yle Teemalla päästäänkin Oscar -fiilikseen kunnolla, sillä Teemalla nähdään lauantaina 1. maaliskuuta, vuoden 2012 viisinkertainen Oscar-voittaja, elokuva The Artist. Ja perään tulee vielä Hollywood-klassikko vuodelta 1950, elokuva Kaikki Evasta, joka keräsi jopa 14 Oscar-ehdokkuutta ja voitti niistä kuusi.

Sunnuntaina 2.3. ennen Oscar-gaalaa nähdään tämän vuoden Suomen Oscar-ehdokas, lyhytelokuva Pitääkö Mun Kaikki Kestää. Samalla nähdään myös elokuvat Minun Afrikkani ja Tähti On Syntynyt.

Gaala itsessään alkaa sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 3. maaliskuuta, kello 3.25. Ja gaalaa kommentoi Tuomas Karemo, JP Pulkkinen sekä elokuvakriitikko Anna Möttölä.

Itse ensin ajattelin, että gaala jää näkemättä töiden takia. Mutta kun talvi yllätti kävelijän, ja kaatuessani mursin käteni, niin sain sen neljäksi viikoksi kipsiin ja töihin ei ole menemistä, niin mitäpä sitä muuta viikonloppuna sitten tekisi, kuin tuijottelisi Oscar-gaalaa.

Jos joltain tahoilta jostain syystä jää gaala nyt suorana näkemättä, niin ei huolta: Gaala on katsottavissa Areenasta myöhemmin samana päivänä ja siitä eteenpäin viikon ajan. Oscar-gaala myös uusitaan Teemalla samana iltapäivänä eli 3.3. kello 17 alkaen.

Alla vielä lista palkintoja jakavista näyttelijöistä:

Amy Adams
Kristen Bell
Jessica Biel
Jim Carrey
Glenn Close
Bradley Cooper
Penélope Cruz
Benedict Cumberbatch
Viola Davis
Robert De Niro
Daniel Day-Lewis
Zac Efron
Sally Field
Harrison Ford
Jamie Foxx
Andrew Garfield
Jennifer Garner
Whoopi Goldberg
Joseph Gordon-Levitt
Anne Hathaway
Goldie Hawn
Chris Hemsworth
Kate Hudson
Samuel L. Jackson
Angelina Jolie
Michael B. Jordan
Anna Kendrick
Jennifer Lawrence
Matthew McConaughey
Ewan McGregor
Bill Murray
Kim Novak
Tyler Perry
Brad Pitt
Sidney Poitier
Gabourey Sidibe
Will Smith
Kevin Spacey
Jason Sudeikis
Channing Tatum
Charlize Theron
John Travolta
Christoph Waltz
Kerry Washington
Emma Watson
Naomi Watts

Toivottavasti saataisiin Oscar-pysti Suomeen!

Pelistä elokuvaksi - Sly Cooper!

Pelaakohan monikaan lukijoistani minkäänlaisia videopelejä? 

Itse niitä pelailen aina silloin tällöin ajankuluksi, ja ne ovat varsin mukavaa viihdettä. Ihan tuossa menneenä sunnuntaina muutin uuteen asuntoon, ja samalla sain itselleni uuden TV-tason, niin totta kai sinne alalokerikkoon päätyi myös vanha NES (Nintendo Entertainment System) -konsoli, ja kyllä kelpaa pelailla Super Mario -pelisarjaa ja Turtlesia sormet kipeinä pitkästä aikaa. Super Mariosta tehtiin TV-sarja vuonna 1989 ja elokuvakin vuonna 1993, jossa Bob Hoskins näytteli Mariota, ja John Leguizamo näytteli puolestaan Luigia. Pääpahis Kuningas Koopana hääri itse, jo edesmennyt, Dennis Hopper. 
Myös Turtlesit ovat kääntyneet TV-sarjoiksi, ja moniksi elokuviksi. Ensimmäistä Turtles -elokuvaa näyttää taas saavan ostettua kaupoistakin, kyseessä taitaa olla jonkin sortin juhlajulkaisu, ja se pitäis hankkia omaankin hyllyyn.

Mutta se siitä, ja palataan postauksen pääaiheeseen, joka käsittelee myös elokuvaksi kääntyvää videopelisarjaa. Sly Cooper (Euroopassa tunnetaan myös nimellä: Sly Raccoon) on PlayStation 2 (ja löytyy myös HD-versiot PS3:lle käännettyinä) konsolilla seikkaileva mestarivaras ja herrasmies. Tuo Sucker Punchin kehittämä kiitelty ja ylistetty pelisarja on saanut suuren fanikunnan, eikä ihme, sillä pelit näyttävät ja tuntuvat hyviltä vanhan ajan lastenohjelmilta, ja vihdoin tästä pelisarjasta on kehitteillä myös elokuva. Pelisarja on myös suomeksi dubattu, ja dubbaus on laadukasta työtä, joten sen parissa viihtyvät perheen pienimmätkin jos heidän annetaan videopelejä pelailla. 
Itse kuulun myös tämän pelisarjan faneihin, ja olen monesti miettinytkin, että tästä voisi saada tehtyä mainion elokuvan, tai edes TV-sarjan, onneksi muutkin ovat huomanneet tämän ja päättäneet ryhtyä tuumasta toimeen! 

Sly Cooper -animaatioelokuvan ohjaaja on Kevin Munroe, joka ohjasi vuonna 2007 ilmestyneen Turtles -animaation. Elokuva pohjautuu ilmeisimmin ihan ensimmäiseen Sly Cooper -peliin, jossa pesukarhu Sly yrittää saada rikoskumppaneidensa, virtahepo Murrayn ja kilpikonna Bentleyn, kanssa kasattua talteen sivut muinaisesta kirjasta, joka kertoo Cooperin suvun salaisuuksista. Toverusten kannoilla tulee kuitenkin pahamaineisen rikollisliigan johtaja, paha pöllö Clockwerk, joka tavoittelee samaa asiaa. Ja jotta keikka ei olisi yksinkertaisesti mikään helppo, kaikkien konnien perässä juoksee poliisiryhmän päällikkö, tarkastaja Carmelita Fox. 

Elokuvasta on julkaistu jo teaser traileri, jossa ainakin ääninäyttely kuulostaa samalta kuin peleissä. En tiedä onko ääninäyttelyn takana samat näyttelijät, vaiko lahjakkaat dubbaajat, mutta hyvältä tuo kuulostaa ja näyttääkin. Ja näköjään pelisarjan huumorikin on onnistuttu tavoittaa. Elokuvaa joutuu kuitenkin vielä odottaa, sillä ilmestyminen on laitettu vuodelle 2016.

Traileri on tässä:

P.S. On muuten varsin jännä juttu, miten peleistä tehdyt elokuvat ovat yleensä pääsääntöisesti onnistuneempia, kuin elokuvista tehdyt lisenssipelit, jotka useimmiten ovat karmeaa kuraa...

Uhka Oscar-gaalan yllä.

Tänään luin itseäni järkyttävän uutisen elokuvalehti Episodin nettisivuilta: Nelonen on luopunut Oscar-gaalan tv-oikeuksista, ja senpä takia koko gaala saattaa jäädä näkemättä Suomessa. Syynä oikeuksien luopumiseen on vähäinen katsojamäärä joka on aiempina vuosina ollut joitakin kymmeniä tuhansia. Ja eihän se toki paljon ole, mutta näitä muutamia kymmeniä tuhansia on gaala - ja siellä palkitut elokuvat - kuitenkin kiinnostanut, ja onhan se ollut hienoa katsella ihan suoraa lähetystä paikan päältä. 

Tänä vuonna Oscar-ehdokkaana on vielä yksi suomalainen lyhytelokuvakin, joka mielestäni olisi varsin hyvä syy näyttää tämä gaalalähetys. 

Nelonen kommentoi asiaan myös, että gaalan koostelähetyskin tulee aina myöhässä, kun kaikki tiedot gaalasta on löydettävissä netistä ja lehdistä, niin koostelähetyksessä ei ole enää mitään uutisarvoa. 
En minäkään ole joka vuosi jaksanut valvoa suoran lähetyksen alkuun, varsinkin jos on ollut seuraavana päivänä töitä. Mutta on se koostelähetys ollut silti aina kiva katsoa, ja nähdä voittajien pitämät puheet ynnä muut. Ei se ole uutisarvon takia kiinnostanut. 

Vielä ei kannata kuitenkaan menettää kaikkea toivoa, sillä televisiokanavista ainakin YLE on kiinnostunut gaalan tv-oikeuksista. Toivottavasti YLE onkii oikeudet itselleen ja gaala onnistuttaisiin näkemään myös meidänkin televisiossa! Seurataan tilannetta, että kuinka tässä vielä käy...

Hobitti - Smaugin autioittama maa (HFR 3D).

Vuoden mittainen odotus on viimein päättynyt. Elokuviin on saapunut Hobitti -trilogian toinen osa: Smaugin autioittama maa. Elokuva jatkaa Gandalf velhon, Bilbo Reppulin ja kääpiöjoukon matkaa kohti kääpiöiden valtakuntaa ja sitä hallitsevaa suurta lohikäärme Smaugia.

Elokuva on kestoltaan hieman lyhyempi kuin edeltäjänsä, mutta matka taittuu sitäkin mielenkiintoisemmin. Alussa Gandalf johdattaa retkueen nahanvaihtaja Beornin kotiin örkit tiiviisti kannoillaan. Karhuksi muuttuva isokokoinen miekkonen ei juuri pidä kääpiöistä, mutta päättää auttaa matkalaiset Synkmetsän laidalle. Synkmetsän reunalla Gandalf lähtee suorittamaan salaista tehtävää, ja ohjeistaa Bilboa ja kääpiöitä etenemään metsän läpi ja matkaamaan luolan suulle, mutta kieltää heitä menemästä sisään ilman häntä.
Kaikki ei mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan, ja pian Bilbo ja kumppanit kohtaavatkin suuria hämähäkkejä, haltioita ja niitä rumia örkkejä. Samaan aikaan Gandalfilla on omat ongelmansa tehtävässään, jossa on muutamia viittauksia Taru Sormusten Herrasta -elokuviin. 

Näyttelijät ovat samat tutut kuin aiemmassa Hobitti -elokuvassa, mutta mukaan on saatu muutama uusi naama. Ensimmäisen suuren elokuvaroolinsa tässä leffassa tekee LOST -tv-sarjasta tutuksi tullut Evangeline Lilly, joka näyttelee seksikästä ja myös taitavasti taistelevaa Tauriel -nimistä haltiaa. En odottanut Evangelinen hahmolta kovinkaan suuria, mutta elokuvan myötä tarinan edetessä aloin pitää hahmosta kovasti. Aidan Turnerin näyttelemä kääpiö Kíli iskee silmänsä Taurieliin ja heidän välilleen kehkeytyy orastava romanssi. Toinenkin uusi hahmo - joka oikeastaan on jo vanha hahmo - on myös haltia. Taru Sormusten Herrasta -trilogiassakin Legolas haltiaa näytellyt Orlando Bloom tekee näyttävän paluun rooliinsa. Legolaksen ja Taurielin yhteiset taistelukohtaukset on nautittavaa katseltavaa.
Elokuvassa mukana on myös yksi suosikkinäyttelijäni, Stephen Fry, joka näyttelee Järvikaupungin Vanhaa Isäntää. Stephen Fry ei petä tälläkään kertaa, vaan näyttelee roolinsa loistavasti. Järvikaupungin Bard Jousimiestä näyttelee Luke Evans, jonka hahmo itselle kyllä jäi elokuvassa vähän yhdentekeväksi. Ei Evans roolissaan huono ollut, hän ei vain ollut mitenkään erikoinen. 
Tuttuja näyttelijöitäkään ei pidä unohtaa. Martin Freemanin Bilbo kasvaa tarinan myötä, eikä ole enää niin pelkuri kuin ensimmäisessä Hobitti -leffassa. Richard Armitagen Thorinista paljastuu uusia puolia, ja Ian McKellen on edelleen vanha kunnon loistava Gandalf.

Elokuvassa taistelukohtaukset ovat suuressa osassa ja ne ovat onnistuneita. Toisinaan ne ovat synkkiä ja vakavahenkisiä varsinkin loppupuolella, mutta mieleen jäi myös hupaisampi taistelukohtaus kun kääpiöt laskivat koskea tynnyreillä, ja samalla haltiat mäiskivät örkkejä ympärillä. Siitä ei voinut kuin nauttia. 
Elokuva muuttuu oikeasti jännittäväksi loppupuolella, kun valkokankaan valloittaa Benedict Cumberbatchin ääninäyttelemä Smaug. Bilbon ja Smaugin kohtaaminen on elokuvan parasta antia. Smaug tuntuu oikeasti suurelta, elävältä ja uhkaavalta lohikäärmeeltä, joka rynnii pitkin Ereborin aarrekammiota Bilbon kintereillä. HFR -tekniikka luo hahmoon vielä entistä enemmän eloa, ja katsojana kokee muutamissa kohtauksissa itsekin tarvetta väistellä Smaugin viuhuvaa häntää ja kynsiä. Benedict Cumberbatch ääninäyttelijänä hahmolle on ihan täyttä rautaa, ja saa aikaan kylmiä väreitä! Smaug on kyllä kaikinpuolin upean elävästi tietokoneella toteutettu erikoistehostehahmo. Tykkäsin mielettömän paljon.

HFR -tekniikka toimii muutenkin elokuvassa loistavasti. Ampiaiset tuntuvat lentävän suoraan naamalle, ja hämähäkkien karvaisia jalkoja teki mieli huitoa kauemmas. Jos ei Hobitti -leffasarja muuten kiinnosta, niin kannattaa se käydä katsomassa HFR -tekniikalla vaikka vaan pelkästä kokemisen riemusta. Itse jaksan edelleen hämmästellä miten aidolta nämä elokuvat tuntuu ja näyttää. Sitä oikeasti tuntee olevansa Keski-Maassa.

Kyllä, Smaugin autioittama maa, on loppuvuoden näkemisen arvoisin elokuva. Ainakin mun mielestä. Seuraavaa osaa odotellessa... Ei se vuosi nytkään niin kauhean pitkältä tuntunut.

The Amazing Spider-Man 2 - ensimmäinen traileri!

Menestyselokuva The Amazing Spider-man saa jatko-osansa ensi toukokuussa. Jatko-osasta on nyt julkistettu maistiaisia trailerin muodossa. Elokuvan ohjaa Marc Webb ja pääosissa jatkavat ensimmäisestä elokuvasta tutut Andrew Garfield ja Emma Stone. Muissa rooleissa esiintyy supertähti Jamie Foxx, Dane DeHaan, Campbell Scott ja Sally Field.
Jamie Foxx näyttelee pääpahis Electroa, kun taas DeHaan eläytyy Harry Osborniksi. 

Traileri löytyy alta, olkaa hyvät:

Leijonasydän.

Leijonasydän on 36-vuotiaan ohjaajan Dome Karukosken viides elokuva. Itselläni on Karukosken leffoista näkemättä ainoastaan Tummien Perhosten Koti (2008), mutta sen asian aion korjata heti kun siihen mahdollisuus tulee. Henkilökohtaisesti en ole mikään suomileffojen ylin ystävä, ja syynä siihen yksinkertaisesti on se, että monet kotimaiset leffat on vain huonoja, mutta kyllä siltäkin saralta helmiä löytyy. Dome Karukosken elokuvat lukeutuvat niihin helmiin. Loistava ohjaaja.

Karukosken Leijonasydän käsittelee tällä hetkellä yhtä ajankohtaista aihetta: suvaitsevaisuutta. Monelle ensimmäisenä tulee varmasti mieleen, että Karukoski on tehnyt kotimaisen version  American History X:stä, mutta yhteistä näillä elokuvilla on ainoastaan päähahmon tatuoinnin paikka. Edward Nortonin uusnatsilla oli hakaristi rinnassa, kun taas Franzénin uusnatsilla on samassa kohtaa suomileijona. 

Elokuvan pääosassa on siis Peter Franzénin esittämä Teppo, uusnatsiporukan johtaja. Teppo on työtön ja rahaton duunari, ja pieleen menneen työhaastattelun jälkeen hän tutustuu kahvilassa tarjoilija Sariin (Laura Birn). Tepon ja Sarin välille syntyy vakava suhde ja pian Tepolle selviääkin että Sari on yksinhuoltaja, jonka poika on tummaihoinen Rhamadhani (Yusufa Sidibeh). Tepon ja Ramun ensikohtaaminen onkin  elokuvan hauskimpia kohtauksia. Teppo kuitenkin päättää tulla toimeen Ramun kanssa, ja se luokin ristiriitoja, kun Tepon veli, pahemmanlaatuinen uusnatsi, Harri (Jasper Pääkkönen) ja muut uusnatsikaverit eivät tulisi hyväksymään asiaa. Ja Ramullakin on omat ennakkoluulonsa Teppoa kohtaan.

Elokuvan tarina on vakava, lämminhenkinen ja tunteita herättävä draama, jossa on myös paikoitellen komediallista sävyä. Katsojan mielestä elokuvan alun Teppo voi vaikuttaa vastenmieliseltä hahmolta, josta kuitenkin pian oppii pitämään. Elokuva tuo hyvin esille sen, ettei uusnatsitkaan täysin hirviöitä ole. Aleksi Bardyn käsikirjoitus pitää elokuvan tarinan tiukasti kiinni olennaisissa hetkissä, tylsät itsestäänselvyydet on jätetty pois, mikä tekeekin elokuvasta nautinnollisen. 
Teppo -hahmo tuo esille todistettavasti sen, että Peter Franzén on maamme ykkösnäyttelijöitä. Itse olen ollut sitä mieltä, ettei Franzén ole kovin kaksinen näyttelijä, siis että hän on aina ollut jokseenkin tönkkö. Mutta oikeasti tuntui hienolta todeta, että on ollutkin väärässä koko ajan. Vika ei ole ollut Peter Franénissa vaan niissä rooleissa, joita herralle on sattunut, joissa hän ei ole aina päässyt kunnolla kykyjään näyttämään. Tepossa on uhkaa, ahdistusta, vihaa, sävyjä ja komediaa, ja Franzén on loistava.

Vaikka Franzén tässä elokuvassa pitää shown itsellään, niin hänellä on hyviä vastanäyttelijöitä. Laura Birn on vahva äitihahmo Sarina ja Yusufa Sidibeh on luonnollinen ja hyvä Ramun roolissaan. Jasper Pääkkönen on mielestäni aliarvostettu näyttelijä. Tässä elokuvassa Pääkkösellä on rankka rooli Tepon velipuoli Harrina, nuorena armeijaan lähtevänä hulluna uusnatsina. Pääkkönen on roolissaan uskottava, ja pääsee kunnolla irti kun mukaan saapuu Ramun isä (Jani Toivola) joka ei pelkää mitään. Toivolan minuutit valkokankaalla ei ole pitkiä, mutta mieleenpainuvia kyllä.
Elokuvassa nähdään uusnatseina myös jo Karukosken aiemmassa Napapiirin Sankarit -elokuvassa näytelleet Timo Lavikainen, Pamela Tola ja Jussi Vatanen.

Elokuvan käsittelemä aihe kun on tämänlaatuinen niin tietysti mukana on myös väkivaltaa. Mukana on yksi Hena Blombergin yhdellä otolla, ilman leikkauksia ja ilman katkoja kuvaama väkivaltainen ja hengästyttävä tappelukohtaus, joka on syytä huomioida tarkasti. Se on  elokuvataidetta parhaimmillaan. 
Myös tietyissa kohdissa olevat hidastukset luovat uusnatsiporukan toimiin enemmän uhkaa.

Elokuva on ehtinyt jo saada kansainvälistäkin huomiota. Sillä syyskuussa Leijonasydän sai Toronton elokuvajuhlilla hienon vastaanoton. Eikä suinkaan suotta, sillä tämä on vaikeasta aiheesta tehty luonteva elokuva joka varmasti herättää tunteita.