Doria Etsimässä

Vuonna 2003 Disney ja Pixar osuivat kultasuoneen Nemoa Etsimässä (Finding Nemo) animaatioelokuvallaan. Katsojien sydämiin uinut kala-animaatio kertoi huiman seikkailun vuokkokala Merlinin matkasta, tämän etsiessä kadonnutta poikaansa, Nemoa. Seikkailun aikana Merlin sai apua lähimuistinmenetyksestä kärsivältä palettivälskärikala Dorilta. Suoranaiseksi hitiksi noussut animaatioelokuva antoi odottaa jatko-osansa reilut kymmenen vuotta. Ja mitä todennäköisimmin hittielokuva tulee tästä jatko-osastakin.

Elokuvan alkupuolella pohjustetaan tarinaa ekan elokuvan tapahtumien muistelulla, kunnes Dori alkaa saada muistiinsa välähdyksiä vanhemmistaan ja lapsuudestaan. Muistin palailu pätkittäin innostaakin Doria lähtemään etsimään omia vanhempiaan. Merlin ja Nemo päättävät vuorostaan lähteä ystävänsä avuksi. Seikkailusta tulee pitkä, hauska ja koskettava.

Doria Etsimässä on viihdyttävä kokemus niin perheen pienimmille kuin aikuisillekin. Suomenkielinen ääninäyttely vitsiensä puolesta on ihan kultaa: Paula Vesala pääsee hauskuuttamaan ja revittelemään ihan omana itsenään ja omalla nimellään, merieläinpuiston kuuluttajana ja vielä moneen kertaan, aina se vaan jaksoi naurattaa. Kuuluisuuksia Vesalan lisäksi elokuvassa esiintyy myös muitakin, sillä Dorin vanhemmat on suomidubbauksessa saaneet nimensä presidenttiparin Saulin ja Jennin mukaan. Tykkäsin kyllä jo silloin Nemoa Etsimässä -leffan suomidubbauksesta ja oli piristävää huomata että jatko-osassa dubbauksen taso on säilynyt yhtä loistokkaana. 

Elokuvan hahmoina esiintyy kirjava joukko erilaisia mereneläviä ja jokainen hahmo on tehty yksilölliseksi ja persoonalliseksi. Elokuva onkin piristävän hahmovetoinen seikkailu, jossa ei ole kiintiöpahista, vaan kaikki pyrkivät erinäisistä syistä auttamaan toisiaan. Yksi elokuvan hauskimmista hahmoista onkin kameleontin lailla ympäristöön sulautuva Hank-niminen mustekala. Elokuvan opettavainen puoli pureutuukin luonnonsuojeluun ja eläinten hyvään kohteluun. Tarinan edetessä perheen pienimmille jaetaan nippelitietoa erilaisista merieläimistä. Merieläinpuistokaan ei ole vankila, vaan eläinten hoitopaikka, jonne loukkaantuneet ja sairaat merieläimet pääsevät hoitoon ja parantuessaan ne vapautetaan takaisin kotimereensä, jonne ne kuuluu. Elokuvan soundtrack on myös kepeän otteessaan pitävä ja lopussa herkistyttävää tunnelmaa luo Louis Armstrongin What a wonderful world.

Doria Etsimässä on lämminhenkinen draamakomedia, jonka tarina ja hahmot saa vanhemmankin katsojan nauramaan ja herkistymään. Uskallan hyvin väittää tätä vuoden parhaimmaksi animaatioksi!

Mel Gibsonin ohjaama sotaelokuva Hacksaw Ridge saa ensi-iltansa marraskuussa - traileri julkaistu!

Mel Gibson ei ole ohjannut elokuvia sitten vuoden 2006 julkaistun Apocalypto -elokuvansa jälkeen. Kymmenen vuoden tauko on ohi ja Gibson on istunut taas ohjaajan penkillä ja on tehnyt tositapahtumiin pohjautuvat sotaelokuvan USA:n armeijan sotsankari Desmond T. Dossista. Desmond T. Doss oli lääkintämies, joka Toisessa maailmansodassa auttoi monia haavoittuneita sotilaita vihollislinjojen takana, vaikkei suostunut kantamaan asetta koko sodan aikana, Doss sai urheudestaan myös Medal Of Honor -tunnustuksen.

Gibsonin ohjauksessa on myös suhteellisen kova näyttelijäkaarti. Pääosaa esittää The Amazing Spider-Man elokuvissa Hämähäkkimiestä esittänyt Andrew Garfield. Muissa tärkeissä rooleissa nähdään Avatar -elokuvasta tuttu Sam Worthington, sekä V Niin Kuin Verikosto, Matrix ja Taru Sormusten Herrasta elokuvissa näytellyt muuan Hugo Weaving. Edellämainittujen lisäksi elokuvan kaartia täydentää Luke Bracey, Teresa Palmer, Rachel Griffis ja Vince Vaughn.

Hacksaw Ridgen ensi-ilta on marraskuussa. Mel Gibson, tervetuloa takaisin!

Traileri on tässä:

Independence Day: Uusi Uhka

Vuonna 1996 elokuvateattereihin saapui elokuvia ja maailmaa niiden ympärilläkin muovannut Independence Day - Maailmojen Sota, joka on Roland Emmerichin ja Dean Devlin luoma katastrofielokuva jossa ylivertaiset avaruusoliot hyökkäävät massoittain maahan, eikä jälki ole rymistelyssä kaunista. Katastrofielokuvien suosio lähti nousuun mutta Independence Daylle jatko-osaa on saatu odottaa. Emmerich ja Devlin ovat nyt teroittaneet kynänsä ja ovat luoneet viimein jatko-osan 20 vuoden jälkeen.

20 vuotta on pitkä aika ja ajankuluminen näkyy hyvin myös elokuvassakin. Ihmiset ovat oppineet käyttämään muukalaisten teknologiaa ja ovat hyödyntäneet sitä maailman uudelleenrakentamiseen ja puolustamiseen. Avaruusolioiden hyökkäyksen jälkeen kansakunnat ovat yhdistyneet entistä paremmin, mutta siitä huolimatta ihmiset eivät osaa olla levollisin mielin, vaan ovat varautuneet kokemaan vielä uuden hyökkäyksen.
Eivätkä he odota sitä ihan turhaan, sillä avaruuden halki saapuu entistä suurempi, Atlantin yli ulottuva alus joka maahan saapuessaan tuhoaa monia kaupunkeja ja tunnettuja maamerkkejä. Alkuperäisen Independence Dayn henki on osattu säilyttää hyvin ja erikoistehosteet saavat katsojan haukkomaan henkeään.
Elokuva vilisee lukuisia viittauksia alkuperäiseen Independence Dayhin niin kohtauksissa, kohtausten taustoilla olevissa jutuissa kuin näyttelijäpuolellakin. Alkuperäisestä elokuvasta tuttuina sankareina ovat Jeff Goldblum, Brent Spiner ja Bill Pullman, joiden roolisuoritukset eivät jätä kylmäksi. Monet kerrat huomasi hymyilevänsä alkuperäissankareiden suorituksille valkokankaalla. Elokuvan uusista nuorista tähdistä tunnetuin on Hemsworthin veljeksistä nuorin, Liam. 

Independence Day: Uusi Uhka juonellisesti toistaa alkuperäisen elokuvan tapahtumia, mutta nyt peliin pistetään nykyajan tehosteet ja kaikki tehdään paljon isommin ja näyttävämmin. Alkuperäiseen elokuvaan verrattuna jatko-osassa on hieman vakavampi ote tapahtumiin ja suoranaisia vitsejä dialoginkin puolella on vähäisenlaisesti. Mutta onneksi alkuperäisnäyttelijöiden hupaisa ote rooleihinsa pelastaa paljon vakavissakin kohtauksissa. 
Alkuperäisleffan nähneet ja siitä pitäneet eivät välttämättä tämän leffan aikana malta pysyä penkeissään ihan paikallaan, sen verran hyvä jatko-osasta on tehty. Uusille katsojille tämä toimii yksittäisenä katastrofileffana varmasti sellaisena ok-tason pätkänä. 

Mutta jos alkuperäinen leffa kolahti, niin kehoitan suuntaamaan matkan kohti lähimpää leffateatteria kokemaan Uuden uhkan....uhan....? Independence Dayn! 

Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows

Turtlesit ovat palanneet. Esiosan tapahtumista on vierähtänyt aikaa, kilpikonnat suojelee kaupunkia edelleen öisin ja Silppuri viettää aikaansa vankilassa, mutta suunnittelee sieltä pakoa Jalkaklaaninsa avulla. Klaaninsa lisäksi Silppurilla on apunaan tiedemies Baxter Stockman joka on onnistunut saamaan käsiinsä teleporttauslaitteen. Leonardo, Donatello, Raphael ja Michelangelo pääsevät Silppurin pakojuonesta selville April O'Neilin (Megan Fox) ja uuden jääkiekkonaamari kasvoillaan toimivan kostajan, Casey Jonesin (Arrow -tv-sarjasta tuttu Stephen Amell) avulla. Baxter Stockman onnistuu käyttämään teleporttia Silppuriin ja Silppuri päätyy toiseen ulottuvuuteen, jossa ilkeä, pureskeltua hubbabubba-purkkapalloa muistuttava avaruusolio Krang punoo omia maaimanvalloitusjuoniaan ja aikoo tuoda aluksensa Technodromen maahan. Ja kun kaksi pahista löytää toisensa, niin nehän liittoutuvat. Pian sitä ollaan keskellä taistelua maailman kohtalosta. 

Juonellisesti ja käsikirjoitukseltaan elokuva ei ole siis mikään kovinkaan ihmeellinen, perus kesäinen toimintaleffa, jonka pystyy katsella ihan aivot narikkaan meiningillä alusta loppuun. Itsestä alkoi jopa tuntua yhdessä vaiheessa siltä että elokuvassa ei välttämättä ole edes käsikirjoitusta, vaan tarina on kopsattu suoraan siitä 90-luvulla telkkarissa pyörineen sarjan parista jaksosta. Mutta en aio valittaa, itsehän kasvoin lapsuuteni sen sarjan parissa ja leikin pihalla kavereiden kanssa sarjan innoittamana Turtleseita "Turtlesvoimaa!" huudellen.
Nyt Turtlesit saavat Silppurin ja Krangin lisäksi seurakseen kaksi legendaarista vihollistaan: Silppurin kätyrit, Rocksteady -nimisen sarvikuonon ja Bebop -nimisen pahkasian, jotka ovat tv-sarjoista ja sarjakuvista tutuille esikuvilleen ulkonäöltään varsin uskollisen näköisiä ja hyvin tyhmiäkin ne on älyltään. Niiden animointiin olisi ehkä toivonut hieman lisää panostusta, näyttivät hieman kömpelömmin animoiduilta kuin jättimäiset Turtlesit.
Krangin hahmoon ja ulkonäköön oli sentään pistetty kaikki peliin. Se oli tyylikäs.
 

Roolisuoritukset olivat hyviä. Megan Fox uusii roolinsa April O'Neilina eikä tuo suoritukseensa juuri mitään uutta. Osaahan hän näytellä mutta Bayn leffoissa korostetaan hieman liikaa sitä silmänilona olemista. Arrow-tähti Stephen Amell on ensimmäistä kertaa elokuvaroolissa ja hoitaa kyllä tonttinsa hyvin. Casey Jonesin hahmoon, jääkiekkonaamari päässä huitovaan kostajaan, sopi täydellisesti. Tässä leffassa vielä korostuu, että Amell osaa olla myös tosi humoristinen näyttelijä. Sekä Will Arnettin Vernon Fenwick -hahmon hömelyyttä tuotiin tässä leffassa paremmin esille, kuin aiemmassa osassa.
Edellisosaan verrattuna elokuva tuntuu leikkaukseltaan olevan samanlainen sekamelska. Paikoitellen tapahtumat hyppii paikasta toiseen hieman hätäisesti ja mitään ylimääräistä ei selitellä. En tiedä onko sillä leikkausratkaisulla yritetty hakea tv-piirrossarjan tunnelmaa leffaversioon, mutta se ei leffassa oikein toimi, sillä katsoja hieman saa ihmetellä että miten yhtäkkiä siirryttiin paikasta A paikkaan B ihan tuosta noin vaan. Tuntuu hieman hätäisiltä ratkaisuilta. 

Ai niin! Meinasi unohtua mainita: Voidaan mennä torille! Suomi mainittu elokuvassa. Rocksteady on synnyinjuuriltaan suomalainen!

Turtles-faneille varsin nostalginen elokuvakokemus ja vaikka ei mikään fani olisikaan, niin elokuva onnistuu viihdyttämään parituntisen kestonsa ajan. Kelpo kesäinen supersankari leffa, jossa on juuri sitä: TURTLESVOIMAA!

Viidakkokirja

Disney osaa takoa rahaa, yhtiö on alkanut teettää monille tutuista lapsuuden klassikkoelokuvista ihan näyteltyjä versioita. Aiemmat filmatisoinnit näytellyistä Disney-klassikoista ovat olleet ihan ok-tasoa. Nyt vuoroon pääsee Disneyn Viidakkokirja. Ohjaajanpenkillä on istunut myös Marvelin Iron Man -elokuvista tutuksi tullut Jon Favreau ja herra on pistänyt kyllä kaikkensa peliin. Tutusta lastenpiirroselokuvasta on saatu varsin näyttävä, myös aikuiseen makuun sopiva ja jännittävä teos!

Elokuvan tarinahan on kaikille tuttu, se on satu Mowgli-nimisestä pienestä pojasta, joka on menettänyt vanhempansa tiikerin hyökättyä heidän kimppuunsa, Bagheera-pantteri pelasti pojan ja vei sen susilauman luo asumaan. Sudet adoptoivat pojan ja kasvattivat hänet omanaan ja opettivat hänet viidakon tavoille. Sherekhan-tiikeri saa tietää viidakossa asuvasta pojasta ja haluaa riistää tämän hengen, Bagheera lupaa susille auttavansa pojan turvaan ihmiskylään... 
Ja Jon Favreau osaa tehdä aiheesta viihdettä: Elokuvan näyttelijäkaartiin on panostettu yhtä suurella teholla kuin visuaaliseenkin ilmeeseen. Eläinten ääninäyttelijöinä kuullaan Bill Murrayta, Idris Elbaa, Ben Kingsleyta ja Scarlett Johanssonia. Näyttelijäkaartin tuntemattomin tähti, on 12-vuotias Neel Sethi susien kasvattaman Mowglin roolissa. Neel Sethi on elokuvassa myös ainoa näyttelijä, joka kantaa suuren vastuun, sillä ei ole kovinkaan helppoa näytellä parin tunnin mittaisessa elokuvassa jossa vastanäyttelijät ovat pelkästään mielikuvitusnäyttelijöitä, eli tietokonetehosteilla luotuja eläimiä. Viidakkokirjan nähtyään voi todeta, että Neel Sethillä olisi kenties mahdollisuuksia olla erittäin nuori Oscar-voittaja. 

Niin ja ne eläimet: Eivät ole mitään ihan pienen budjetin tuotoksia. Ne on näyttäviä, sopivan aidon näköisiä mutta kuitenkin Viidakkokirjan henkeen myös satumaisia. Kyllä niitä monttu auki ihastelee koko elokuvan ajan. Eläinten puheissa suun liikkeetkin on saatu erittäin luontevan näköiseksi, eikä ole perinteistä tietokoneella väännettyä leukojen loksutusta. Elokuvan tärkeimmistä hahmoista Bagheera (Ben Kingsley) ja Baloo-karhu (Bill Murray) ovat varsin rakastettavia karvaturreja, mutta viidakkoon mahtuu monia muitakin eläimiä ja kaikki eivät olekaan välttämättä niin mukavia kuin yrittävät antaa olettaa. Jokaisella on oma ketunhäntä kainalossaan. Idris Elban ääninäyttelemä Sherekhan-tiikeri on häijy, vaarallinen ja pelottava, jota varmasti jokainen osaa odottaakin, mutta yllättäen yhtä pelottavan oloiseksi hahmoksi nousi myös Christopher Walkenin ääninäyttelemä, kerrostalon kokoinen oranki, King Louie, kyllä siinä ehti mielessään miettiä että lapsuudessaan se hahmo oli Viidakkokirja-elokuvassa leppoisamman oloinen. Elokuvan erikoistehostehahmokaarti on näyttävää silmäkarkkia alusta loppuun, ihme on jos ei tämä vie seuraavissa Oscareissa pystiä erikoistehosteista.

Elokuvaan on laitettu mukaan myös piirrosversiosta muutama tuttu laulu, mutta vain onneksi ne parhaat, eli Baloon laulu "Karhun elämää" ja King Louien laulu. Suomentajat on ottaneet hieman vapauksia ja Karhun elämää -lauluun on tekstityksessä sanoitusta muutettu. Vanhat sanat tuli kyllä mieleen omasta päästä varsin sukkelaan laulumelodian alkaessa.
Disneyn Viidakkokirja on varsin uskollinen filmatisointi piirroselokuvalle joka uppoaa myös aikuiseen makuun! Tällä hetkellä omasta mielestä paras näistä näytellyistä Disney-filmatisoinneista.

BAFTA-voittajat 2016

Eilen jaettiin BAFTA-palkinnot. Itseltäni tämä jäi näkemättä, kun sitä ei tänä vuonna televisioitu, niin on näin jälkeenpäin joutunut sitten uskomaan vain aihetta koskevaa uutisointia. Hienoja uutisia on ollutkin: Leonardo DiCaprio sai ensimmäisen BAFTAnsa ja myös Mad Max: Fury Road kahmi pystejä itselleen sievoisen määrän. Blogikolleega Sini teki (kaiken työn) listan kaikista voittajista, voittajat lihavoituna: 


Paras elokuva

The Revenant
Spotlight
Bridge of Spies
The Big Short
Carol 

Paras brittiläinen elokuva

Brooklyn
Tanskalainen tyttö
Ex Machina
Amy
45 Years
The Lobster 

Ohjaus  

Alejandro G.Iñárritu - The Revenant
Adam McKay - The Big Short
Steven Spielberg - The Bridge of Spies
Ridley Scott - Yksin Marsissa
Todd Haynes - Carol

Miesivuosa

Mark Rylance - Bridge of Spies
Idris Elba - Beats of No Nation
Christian Bale - The Big Short
Mark Ruffalo - Spotlight
Benicio del Toro - Sicario 
  
Naissivuosa

Kate Winslet - Steve Jobs
Jennifer Jason Leigh - The Hateful Eight
Alicia Vikander - Ex Machina
Julie Walters - Brooklyn
Rooney Mara - Carol 

Kuvaus

The Revenant
Mad Max: Fury Road
Sicario
Carol
Bridge of Spies 

Leikkaus

Mad Max: Fury Road
The Big Short
Bridge of Spies
The Revenant
Yksin Marsissa

Äänitys

The Revenant
Mad Max: Fury Road
Star Wars: The Force Awakens
Bridge of Spies
Yksin Marsissa

Puvustus

Mad Max: Fury Road
Brooklyn
Tanskalainen tyttö
Cinderella
Carol 
  
Maskeeraus 

Mad Max: Fury Road
Brooklyn
The Revenant
Tanskalainen tyttö
Carol

Lavastus

Mad Max: Fury Road
Star Wars: The Force Awakens
Yksin Marsissa
Carol
Bridge of Spies 

Erikoistehosteet

Star Wars: The Force Awakens
Ant-Man
Mad Max: Fury Road
Yksin Marsissa
Ex Machina

Musiikki

Ennio Morricone - The Hateful Eight
Thomas Newman - Bridge of Spies
John Williams - Star Wars: The Force Awakens
Jóhann Jóhannsson - Sicario
Ryuichi Sakamoto & Alva Noto - The Revenant 

Animaatio

Inside Out
Late Lammas-elokuva
Kätyrit

Vieraskielinen elokuva

Wild Tales
The Assassin
Force Majeure
Timbuktu
Theeb

Dokumentti

Amy
Listen to Me Marlon
He Named Me Malala
Sherpa
Cartel Land

Alkuperäinen käsikirjoitus

Spotlight
Inside Out
The Hateful Eight
Ex Machina
Bridge of Spies 

Sovitettu käsikirjoitus

The Big Short
Brooklyn
Carol
Room
Steve Jobs 

Miespääosa

Leonardo DiCaprio - The Revenant
Eddie Redmayne - Tanskalainen tyttö
Michael Fassbender - Steve Jobs
Matt Damon - Yksin Marsissa
Bryan Cranston - Trumbo 
  
Naispääosa 

Brie Larson - Room
Maggie Smith - The Lady in the Van 
Alicia Vikander - Tanskalainen tyttö
Cate Blanchett - Carol
Saoirse Ronan - Brooklyn

Nyt luultavaa on, että DiCapriolla on hyvät mahdollisuudet saada Oscar-pystikin. Oscar-gaalaan on enää pari viikkoa!

Deadpool

Marvelin punanuttuinen antisankari, suupaltti palkkionmetsästäjä Deadpool, liittyy viimein Marvelin supersankarileffojen joukkoon. Ensimmäisen kerran Deadpool esiintyi vuoden 2009 X-Men Origins: Wolwerine -elokuvassa. Ryan Reynolds esitti tuota suupalttia palkkatappajaa, mutta fanien pettymykseksi hahmo oli onnistuttu pilaamaan. Hahmo ei tuntunut oikealta Deadpoolilta, sen suukin oli ommeltu umpeen. Asia harmitti faneja, kuten myös näyttelijä Ryan Reynoldsia ja hän toivoikin että Deadpool saisi vielä oman arvoisensa elokuvan. 
Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tuo ihme tapahtuu: Deadpoolin oma elokuva valloittaa valkokankaat. Pääosassa on loistava Ryan Reynolds!

Tim Millerin ohjaama toimintakomedia on ensiluokkaista työtä alusta loppuun. Deadpool on sarjakuvaversiolleen uskollinen viimeistä piirtoa myöten, tällä kertaa hahmo tuntuu aidolta Deadpoolilta ja pukunsakin on täydellinen kopio sarjakuvan antisankarin puvusta.

  
Faneille on luvattu paljon ja elokuva on saanut osakseen suuria odotuksia, eikä suotta sillä Deadpoolia on markkinoitu näyttävällä, itseironisella ja huumorilla höystetyllä erikoisimmalla mainoskampanjalla mitä Marvel-leffoista on koskaan nähty, lähes ensimmäisestä trailerista lähtien. Ja elokuva on juuri sitä mitä siltä on odotettukin. Ryan Reynolds tekee kunnioitettavan suorituksen Deadpoolin - oikealta nimeltään Wade Wilson - roolissa, hän on uskottava ja täydellinen Deadpool. Käsikirjoituksessa hahmoon on panostettu täydellä teholla. Neljättä seinää rikotaan juuri siinä missä sarjakuvissakin: Deadpool saattaa kesken tiukan toimintakohtauksen alkaa höpistä katsojille ja samaan aikaan muut ympärille ihmettelee että kelle herra Pool puhuu. Reynoldsin Deadpoolille mikään ei ole pyhää ja suupaltti hahmo heittelee one-linereita tiuhempaan tahtiin kuin Hämähäkkimies konsanaan. Naureskelua ja naljailua saa osakseen alkuteksteistä lähtien elokuvan ohjaaja, kuvaajat ja käsikirjoittajat, ja sitä saa myös aiemmin mainittu Wolwerine-elokuva ja tämän näytteljä Hugh Jackman, supersankarigenre sekä monet popkulttuurista tutut hahmot. Ja pääosanesittäjä Ryan Reynolds ja tämän aiempi Green Lantern-elokuva.

Kiinalaisia käy hieman sääliksi, sillä he päättivät että Deadpoolilla ei ole asiaa heidän maahansa äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi. Okei, Deadpool on kyllä väkivaltaisin supersankarielokuva aikoihin. Katanoiden viuhuessa veri roiskuu ja ruumiinosat lentelee. Takaa-ajokohtauksessa roistot liiskautuvat tienviittoihin, mutta elokuvan väkivalta pysyy kyllä hyvän maun rajoissa. Ja vaikka väkivalta meneekin toisinaan äärimmäisyyksiin, Deadpoolin huumori ja one-linerit keventää tilanteita kummasti. Väkivallan lisäksi elokuva sisältää myös romantiikkaa, seksiä ja alastomuutta, ja Suomessa Deadpool saikin ikärajakseen K-16 leiman. 

Deadpoolin elokuvassa myös musiikki on isossa osassa. Elokuvan musiikista vastaakin Junkie XL, joka teki musiikit myös viime vuoden komeimpaan toimintaelokuvaan, eli Mad Max: Fury Roadiin. Deadpoolin Soundtrack löytyy jo Spotifysta, eli siitä kannattaa nautiskella jo näin ennen ensi-iltaakin, niin pääsee sopivaan tunnelmaan.
Elokuvan juoni keskittyy enimmäkseen Deadpoolin syntytarinaan, enkä halua siitä mitään paljastaa, sillä tämä on elokuva joka on hyvä mennä katsomaan niin ettei juonesta juuri tiedäkään mitään, se pitää itse kokea. Lyhyesti sanottuna Deadpool on romanttinen, väkivaltainen, verinen, räävitön, täynnä alapäähuumoria, hyviä ja kuivia vitsejä, täynnä toimintaa ja yksi kirkkaimmista helmistä joka sisältyy Marvel-sarjakuvaleffoihin. Elokuvan budjetti oli pieni, joten siinä ei tungeta tuutin täydeltä erikoistehosteita, mikä puolestaan luo hyvän ja uskottavan tunnelman elokuvaan. Deadpool tekee supersankarielokuville sen, mitä Mad Max: Fury Road teki toimintaelokuville: Vie ihan uudelle tasolle!

Deadpool on alkuvuoden isoimpia elokuvatapauksia ja hauskimpia sarjakuvaleffoja aikoihin. Rakastuin. Menkää kattomaan. (Psssst, ensi-ilta on jo huomenna! Lopputekstit kannattaa jäädä katsomaan, siellä on luvassa vielä pieni paljastus tulevaan.)