Pelistä elokuvaksi - Sly Cooper!

Pelaakohan monikaan lukijoistani minkäänlaisia videopelejä? 

Itse niitä pelailen aina silloin tällöin ajankuluksi, ja ne ovat varsin mukavaa viihdettä. Ihan tuossa menneenä sunnuntaina muutin uuteen asuntoon, ja samalla sain itselleni uuden TV-tason, niin totta kai sinne alalokerikkoon päätyi myös vanha NES (Nintendo Entertainment System) -konsoli, ja kyllä kelpaa pelailla Super Mario -pelisarjaa ja Turtlesia sormet kipeinä pitkästä aikaa. Super Mariosta tehtiin TV-sarja vuonna 1989 ja elokuvakin vuonna 1993, jossa Bob Hoskins näytteli Mariota, ja John Leguizamo näytteli puolestaan Luigia. Pääpahis Kuningas Koopana hääri itse, jo edesmennyt, Dennis Hopper. 
Myös Turtlesit ovat kääntyneet TV-sarjoiksi, ja moniksi elokuviksi. Ensimmäistä Turtles -elokuvaa näyttää taas saavan ostettua kaupoistakin, kyseessä taitaa olla jonkin sortin juhlajulkaisu, ja se pitäis hankkia omaankin hyllyyn.

Mutta se siitä, ja palataan postauksen pääaiheeseen, joka käsittelee myös elokuvaksi kääntyvää videopelisarjaa. Sly Cooper (Euroopassa tunnetaan myös nimellä: Sly Raccoon) on PlayStation 2 (ja löytyy myös HD-versiot PS3:lle käännettyinä) konsolilla seikkaileva mestarivaras ja herrasmies. Tuo Sucker Punchin kehittämä kiitelty ja ylistetty pelisarja on saanut suuren fanikunnan, eikä ihme, sillä pelit näyttävät ja tuntuvat hyviltä vanhan ajan lastenohjelmilta, ja vihdoin tästä pelisarjasta on kehitteillä myös elokuva. Pelisarja on myös suomeksi dubattu, ja dubbaus on laadukasta työtä, joten sen parissa viihtyvät perheen pienimmätkin jos heidän annetaan videopelejä pelailla. 
Itse kuulun myös tämän pelisarjan faneihin, ja olen monesti miettinytkin, että tästä voisi saada tehtyä mainion elokuvan, tai edes TV-sarjan, onneksi muutkin ovat huomanneet tämän ja päättäneet ryhtyä tuumasta toimeen! 

Sly Cooper -animaatioelokuvan ohjaaja on Kevin Munroe, joka ohjasi vuonna 2007 ilmestyneen Turtles -animaation. Elokuva pohjautuu ilmeisimmin ihan ensimmäiseen Sly Cooper -peliin, jossa pesukarhu Sly yrittää saada rikoskumppaneidensa, virtahepo Murrayn ja kilpikonna Bentleyn, kanssa kasattua talteen sivut muinaisesta kirjasta, joka kertoo Cooperin suvun salaisuuksista. Toverusten kannoilla tulee kuitenkin pahamaineisen rikollisliigan johtaja, paha pöllö Clockwerk, joka tavoittelee samaa asiaa. Ja jotta keikka ei olisi yksinkertaisesti mikään helppo, kaikkien konnien perässä juoksee poliisiryhmän päällikkö, tarkastaja Carmelita Fox. 

Elokuvasta on julkaistu jo teaser traileri, jossa ainakin ääninäyttely kuulostaa samalta kuin peleissä. En tiedä onko ääninäyttelyn takana samat näyttelijät, vaiko lahjakkaat dubbaajat, mutta hyvältä tuo kuulostaa ja näyttääkin. Ja näköjään pelisarjan huumorikin on onnistuttu tavoittaa. Elokuvaa joutuu kuitenkin vielä odottaa, sillä ilmestyminen on laitettu vuodelle 2016.

Traileri on tässä:

P.S. On muuten varsin jännä juttu, miten peleistä tehdyt elokuvat ovat yleensä pääsääntöisesti onnistuneempia, kuin elokuvista tehdyt lisenssipelit, jotka useimmiten ovat karmeaa kuraa...

Uhka Oscar-gaalan yllä.

Tänään luin itseäni järkyttävän uutisen elokuvalehti Episodin nettisivuilta: Nelonen on luopunut Oscar-gaalan tv-oikeuksista, ja senpä takia koko gaala saattaa jäädä näkemättä Suomessa. Syynä oikeuksien luopumiseen on vähäinen katsojamäärä joka on aiempina vuosina ollut joitakin kymmeniä tuhansia. Ja eihän se toki paljon ole, mutta näitä muutamia kymmeniä tuhansia on gaala - ja siellä palkitut elokuvat - kuitenkin kiinnostanut, ja onhan se ollut hienoa katsella ihan suoraa lähetystä paikan päältä. 

Tänä vuonna Oscar-ehdokkaana on vielä yksi suomalainen lyhytelokuvakin, joka mielestäni olisi varsin hyvä syy näyttää tämä gaalalähetys. 

Nelonen kommentoi asiaan myös, että gaalan koostelähetyskin tulee aina myöhässä, kun kaikki tiedot gaalasta on löydettävissä netistä ja lehdistä, niin koostelähetyksessä ei ole enää mitään uutisarvoa. 
En minäkään ole joka vuosi jaksanut valvoa suoran lähetyksen alkuun, varsinkin jos on ollut seuraavana päivänä töitä. Mutta on se koostelähetys ollut silti aina kiva katsoa, ja nähdä voittajien pitämät puheet ynnä muut. Ei se ole uutisarvon takia kiinnostanut. 

Vielä ei kannata kuitenkaan menettää kaikkea toivoa, sillä televisiokanavista ainakin YLE on kiinnostunut gaalan tv-oikeuksista. Toivottavasti YLE onkii oikeudet itselleen ja gaala onnistuttaisiin näkemään myös meidänkin televisiossa! Seurataan tilannetta, että kuinka tässä vielä käy...

Hobitti - Smaugin autioittama maa (HFR 3D).

Vuoden mittainen odotus on viimein päättynyt. Elokuviin on saapunut Hobitti -trilogian toinen osa: Smaugin autioittama maa. Elokuva jatkaa Gandalf velhon, Bilbo Reppulin ja kääpiöjoukon matkaa kohti kääpiöiden valtakuntaa ja sitä hallitsevaa suurta lohikäärme Smaugia.

Elokuva on kestoltaan hieman lyhyempi kuin edeltäjänsä, mutta matka taittuu sitäkin mielenkiintoisemmin. Alussa Gandalf johdattaa retkueen nahanvaihtaja Beornin kotiin örkit tiiviisti kannoillaan. Karhuksi muuttuva isokokoinen miekkonen ei juuri pidä kääpiöistä, mutta päättää auttaa matkalaiset Synkmetsän laidalle. Synkmetsän reunalla Gandalf lähtee suorittamaan salaista tehtävää, ja ohjeistaa Bilboa ja kääpiöitä etenemään metsän läpi ja matkaamaan luolan suulle, mutta kieltää heitä menemästä sisään ilman häntä.
Kaikki ei mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan, ja pian Bilbo ja kumppanit kohtaavatkin suuria hämähäkkejä, haltioita ja niitä rumia örkkejä. Samaan aikaan Gandalfilla on omat ongelmansa tehtävässään, jossa on muutamia viittauksia Taru Sormusten Herrasta -elokuviin. 

Näyttelijät ovat samat tutut kuin aiemmassa Hobitti -elokuvassa, mutta mukaan on saatu muutama uusi naama. Ensimmäisen suuren elokuvaroolinsa tässä leffassa tekee LOST -tv-sarjasta tutuksi tullut Evangeline Lilly, joka näyttelee seksikästä ja myös taitavasti taistelevaa Tauriel -nimistä haltiaa. En odottanut Evangelinen hahmolta kovinkaan suuria, mutta elokuvan myötä tarinan edetessä aloin pitää hahmosta kovasti. Aidan Turnerin näyttelemä kääpiö Kíli iskee silmänsä Taurieliin ja heidän välilleen kehkeytyy orastava romanssi. Toinenkin uusi hahmo - joka oikeastaan on jo vanha hahmo - on myös haltia. Taru Sormusten Herrasta -trilogiassakin Legolas haltiaa näytellyt Orlando Bloom tekee näyttävän paluun rooliinsa. Legolaksen ja Taurielin yhteiset taistelukohtaukset on nautittavaa katseltavaa.
Elokuvassa mukana on myös yksi suosikkinäyttelijäni, Stephen Fry, joka näyttelee Järvikaupungin Vanhaa Isäntää. Stephen Fry ei petä tälläkään kertaa, vaan näyttelee roolinsa loistavasti. Järvikaupungin Bard Jousimiestä näyttelee Luke Evans, jonka hahmo itselle kyllä jäi elokuvassa vähän yhdentekeväksi. Ei Evans roolissaan huono ollut, hän ei vain ollut mitenkään erikoinen. 
Tuttuja näyttelijöitäkään ei pidä unohtaa. Martin Freemanin Bilbo kasvaa tarinan myötä, eikä ole enää niin pelkuri kuin ensimmäisessä Hobitti -leffassa. Richard Armitagen Thorinista paljastuu uusia puolia, ja Ian McKellen on edelleen vanha kunnon loistava Gandalf.

Elokuvassa taistelukohtaukset ovat suuressa osassa ja ne ovat onnistuneita. Toisinaan ne ovat synkkiä ja vakavahenkisiä varsinkin loppupuolella, mutta mieleen jäi myös hupaisampi taistelukohtaus kun kääpiöt laskivat koskea tynnyreillä, ja samalla haltiat mäiskivät örkkejä ympärillä. Siitä ei voinut kuin nauttia. 
Elokuva muuttuu oikeasti jännittäväksi loppupuolella, kun valkokankaan valloittaa Benedict Cumberbatchin ääninäyttelemä Smaug. Bilbon ja Smaugin kohtaaminen on elokuvan parasta antia. Smaug tuntuu oikeasti suurelta, elävältä ja uhkaavalta lohikäärmeeltä, joka rynnii pitkin Ereborin aarrekammiota Bilbon kintereillä. HFR -tekniikka luo hahmoon vielä entistä enemmän eloa, ja katsojana kokee muutamissa kohtauksissa itsekin tarvetta väistellä Smaugin viuhuvaa häntää ja kynsiä. Benedict Cumberbatch ääninäyttelijänä hahmolle on ihan täyttä rautaa, ja saa aikaan kylmiä väreitä! Smaug on kyllä kaikinpuolin upean elävästi tietokoneella toteutettu erikoistehostehahmo. Tykkäsin mielettömän paljon.

HFR -tekniikka toimii muutenkin elokuvassa loistavasti. Ampiaiset tuntuvat lentävän suoraan naamalle, ja hämähäkkien karvaisia jalkoja teki mieli huitoa kauemmas. Jos ei Hobitti -leffasarja muuten kiinnosta, niin kannattaa se käydä katsomassa HFR -tekniikalla vaikka vaan pelkästä kokemisen riemusta. Itse jaksan edelleen hämmästellä miten aidolta nämä elokuvat tuntuu ja näyttää. Sitä oikeasti tuntee olevansa Keski-Maassa.

Kyllä, Smaugin autioittama maa, on loppuvuoden näkemisen arvoisin elokuva. Ainakin mun mielestä. Seuraavaa osaa odotellessa... Ei se vuosi nytkään niin kauhean pitkältä tuntunut.

The Amazing Spider-Man 2 - ensimmäinen traileri!

Menestyselokuva The Amazing Spider-man saa jatko-osansa ensi toukokuussa. Jatko-osasta on nyt julkistettu maistiaisia trailerin muodossa. Elokuvan ohjaa Marc Webb ja pääosissa jatkavat ensimmäisestä elokuvasta tutut Andrew Garfield ja Emma Stone. Muissa rooleissa esiintyy supertähti Jamie Foxx, Dane DeHaan, Campbell Scott ja Sally Field.
Jamie Foxx näyttelee pääpahis Electroa, kun taas DeHaan eläytyy Harry Osborniksi. 

Traileri löytyy alta, olkaa hyvät:

Leijonasydän.

Leijonasydän on 36-vuotiaan ohjaajan Dome Karukosken viides elokuva. Itselläni on Karukosken leffoista näkemättä ainoastaan Tummien Perhosten Koti (2008), mutta sen asian aion korjata heti kun siihen mahdollisuus tulee. Henkilökohtaisesti en ole mikään suomileffojen ylin ystävä, ja syynä siihen yksinkertaisesti on se, että monet kotimaiset leffat on vain huonoja, mutta kyllä siltäkin saralta helmiä löytyy. Dome Karukosken elokuvat lukeutuvat niihin helmiin. Loistava ohjaaja.

Karukosken Leijonasydän käsittelee tällä hetkellä yhtä ajankohtaista aihetta: suvaitsevaisuutta. Monelle ensimmäisenä tulee varmasti mieleen, että Karukoski on tehnyt kotimaisen version  American History X:stä, mutta yhteistä näillä elokuvilla on ainoastaan päähahmon tatuoinnin paikka. Edward Nortonin uusnatsilla oli hakaristi rinnassa, kun taas Franzénin uusnatsilla on samassa kohtaa suomileijona. 

Elokuvan pääosassa on siis Peter Franzénin esittämä Teppo, uusnatsiporukan johtaja. Teppo on työtön ja rahaton duunari, ja pieleen menneen työhaastattelun jälkeen hän tutustuu kahvilassa tarjoilija Sariin (Laura Birn). Tepon ja Sarin välille syntyy vakava suhde ja pian Tepolle selviääkin että Sari on yksinhuoltaja, jonka poika on tummaihoinen Rhamadhani (Yusufa Sidibeh). Tepon ja Ramun ensikohtaaminen onkin  elokuvan hauskimpia kohtauksia. Teppo kuitenkin päättää tulla toimeen Ramun kanssa, ja se luokin ristiriitoja, kun Tepon veli, pahemmanlaatuinen uusnatsi, Harri (Jasper Pääkkönen) ja muut uusnatsikaverit eivät tulisi hyväksymään asiaa. Ja Ramullakin on omat ennakkoluulonsa Teppoa kohtaan.

Elokuvan tarina on vakava, lämminhenkinen ja tunteita herättävä draama, jossa on myös paikoitellen komediallista sävyä. Katsojan mielestä elokuvan alun Teppo voi vaikuttaa vastenmieliseltä hahmolta, josta kuitenkin pian oppii pitämään. Elokuva tuo hyvin esille sen, ettei uusnatsitkaan täysin hirviöitä ole. Aleksi Bardyn käsikirjoitus pitää elokuvan tarinan tiukasti kiinni olennaisissa hetkissä, tylsät itsestäänselvyydet on jätetty pois, mikä tekeekin elokuvasta nautinnollisen. 
Teppo -hahmo tuo esille todistettavasti sen, että Peter Franzén on maamme ykkösnäyttelijöitä. Itse olen ollut sitä mieltä, ettei Franzén ole kovin kaksinen näyttelijä, siis että hän on aina ollut jokseenkin tönkkö. Mutta oikeasti tuntui hienolta todeta, että on ollutkin väärässä koko ajan. Vika ei ole ollut Peter Franénissa vaan niissä rooleissa, joita herralle on sattunut, joissa hän ei ole aina päässyt kunnolla kykyjään näyttämään. Tepossa on uhkaa, ahdistusta, vihaa, sävyjä ja komediaa, ja Franzén on loistava.

Vaikka Franzén tässä elokuvassa pitää shown itsellään, niin hänellä on hyviä vastanäyttelijöitä. Laura Birn on vahva äitihahmo Sarina ja Yusufa Sidibeh on luonnollinen ja hyvä Ramun roolissaan. Jasper Pääkkönen on mielestäni aliarvostettu näyttelijä. Tässä elokuvassa Pääkkösellä on rankka rooli Tepon velipuoli Harrina, nuorena armeijaan lähtevänä hulluna uusnatsina. Pääkkönen on roolissaan uskottava, ja pääsee kunnolla irti kun mukaan saapuu Ramun isä (Jani Toivola) joka ei pelkää mitään. Toivolan minuutit valkokankaalla ei ole pitkiä, mutta mieleenpainuvia kyllä.
Elokuvassa nähdään uusnatseina myös jo Karukosken aiemmassa Napapiirin Sankarit -elokuvassa näytelleet Timo Lavikainen, Pamela Tola ja Jussi Vatanen.

Elokuvan käsittelemä aihe kun on tämänlaatuinen niin tietysti mukana on myös väkivaltaa. Mukana on yksi Hena Blombergin yhdellä otolla, ilman leikkauksia ja ilman katkoja kuvaama väkivaltainen ja hengästyttävä tappelukohtaus, joka on syytä huomioida tarkasti. Se on  elokuvataidetta parhaimmillaan. 
Myös tietyissa kohdissa olevat hidastukset luovat uusnatsiporukan toimiin enemmän uhkaa.

Elokuva on ehtinyt jo saada kansainvälistäkin huomiota. Sillä syyskuussa Leijonasydän sai Toronton elokuvajuhlilla hienon vastaanoton. Eikä suinkaan suotta, sillä tämä on vaikeasta aiheesta tehty luonteva elokuva joka varmasti herättää tunteita.


  

Frozen - Huurteinen Seikkailu

Disney ruokkii  fanejaan tulevan Frozen - Huurteinen Seikkailu -elokuvansa uudella trailerilla. Elokuva perustuu löyhästi H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar. Elokuva saapuu Suomen teattereihin juuri sopivasti joulun alla 20. joulukuuta. Frozen tulee olemaan 53. elokuva Disneyn Klassikot -sarjaan.

Itse tykkäsin trailerista kovasti! Kyllähän tämäkin pitää käydä katsomassa.

Pohdintaa Mel Gibsonista.

Pitkään olen pohtinut, että tämä leffablogi ansaitsisi oman juttunsa koskien yhtä suosikkinäyttelijääni, Mel Gibsonia. Ja kun näyttää siltä, että Gibsonin ura saattaisi olla taas vähän nousujohteisempaa, niin ajattelin paneutua tähän aiheeseen nyt.

Mel Gibsonhan tuli tunnetuksi vuonna 1979 George Millerin ohjaamasta Mad Max -elokuvasta pääosaroolillaan. Gibson uusi Maxin roolin kahdesti elokuvissa Mad Max 2: Asfalttisoturi ja Mad Max 3: Ukkosmyrsky. 
Lopullisen läpimurtonsa Gibson teki vuonna 1987 elokuvassa Tappava Ase, jossa hän esitti Los Angelesin poliisin itsetuhoista ja sekopäistä etsivä Martin Riggsiä. Tappavan aseen myötä Gibsonista tuli kansainvälinen tähti. 
Tappava Ase -leffa sai peräti kolme jatko-osaakin, joista ensimmäinen jatko-osa, Tappava Ase 2, sai ensi-iltansa vuonna 1989  ja toinen, Tappava Ase 3, vuonna 1992. Tappava Ase 4:sta saatiinkin odotella kuusi vuotta, sillä se tuli vasta vuonna 1998. 

Tappava Ase 3:n ja 4:n välillä Gibson ehti tehdä seitsemän elokuvaa, joista hän itse ohjasi kaksi. Gibsonin debyyttiohjaus Kasvoton Mies (The Man Without Face) sai ensi-iltansa 1993, mutta ei poikinut aivan niin suurta menestystä, kuin hänen vuonna 1995 ohjaamansa Braveheart - Taipumaton. Molemmissa elokuvissa Gibson esitti pääosaroolit, ja jälkimmäisestä hän sai Parhaan ohjaajan Oscar- sekä Paras elokuva Oscar- ja Golden Globe-palkinnon.

Braveheart onkin Mel Gibsonin uran tunnetuin ja arvostetuin elokuva. 
Gibson ohjasi myöhemmin vuosina 2004 ja 2006 elokuvat The Passion of the Christ ja Apocalypto. 2004 tullut The Passion of the Christ perustuu Jeesuksen elämän 12 viimeiseen tuntiin, ja elokuva - raakuudestaan huolimatta - oli suurmenestys ja sai kolme Oscar-ehdokkuuttakin.

Nythän Gibsonin ura on ollut pitkään vaakalaudalla, liittyen yksityiselämänsä ongelmiin. Alkoholin kanssa sekoilua, rattijuopumus, ex-vaimon syytökset pahoinpitelystä, hallitsemattomat raivokohtaukset, juutalaisvastaiset kommentit... Onhan noista saanut lukea. Mutta eivät nuo jutut ole ainakaan minuun vaikuttanut, edelleen arvostan Mel Gibsonia näyttelijänä suuresti. Ja innostun aina kun tulee uutinen että on uusi Gibson-leffa tulossa. 
Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että ei taida elokuvia tulla tältä herralta enää ollenkaan kun muut Hollywoodnäyttelijät alkoivat olla sitä mieltä, etteivät halunneet Gibsonin kanssa samaan leffaan. Onneksi tuuli on kääntynyt, ja 2010 tuli kahdeksan vuoden tauon jälkeen uusi Gibson-leffa Pimeyden Ytimessä, jonka ohjasi Martin Cambell. Sen jälkeen niitä on tullut mukavaan tahtiin. 2011 Jodie Foster ohjasi elokuvan The Beaver - Majava. Elokuva kertoi masentuneesta leluliikkeen johtajasta, joka alkaa elää uudelleen majava-käsinukkea apuna käyttäen. Pääosaroolin sai Mel Gibson. Leffan nähneenä, voin sanoa etten osaisi ketään muuta siihen rooliin paremmin kuvitellakaan. Myöhemmin samaisena vuonna teattereihin rysähti toimintatrilleri Get the Gringo, joka oli Gibsonin itsensä tuottama sekä osittain käsikirjoittama elokuva. Samalla se oli myös herran paluu juurille. Siinä on Tappava Ase -henkistä huumoria ja muutenkin hyvä elokuva. 
Tänä vuonna tulee elokuva Machete Kills, jossa Gibson näyttelee pääpahis Luther Vozia. Ja jatkokin näyttää lupaavalta, sillä eilen julkistettiin uutinen, että Sylvester Stallone on kiinnittänyt Gibsonin tulevaan Expendables 3 -elokuvaansa, tässäkin hän on pahiksen roolissa. Aiemmin oli huhua että Gibson istuisi elokuvan ohjaajan penkille, mutta mielestäni parempi näin. 

Omasta leffahyllystäni löytyy 20 Gibsonin elokuvaa: 

Tappava Ase 1
Tappava Ase 2
Tappava Ase 3 
Tappava Ase 4
Lintuna Langalla
Air America (Tässä leffassa on mukana myös Robert Downey Jr.) 
Braveheart - Taipumaton
Tequila Sunrise - Vaarallinen sekoitus
Ransom - Lunnaat 
Salaliittoteoria
Payback - Tilinteko 
Million Dollar Hotel
Olimme Sotilaita 
What Women Want - Mitä Nainen Haluaa 
Signs 
Patriootti (Tässä leffassa on myös Heath Ledger) 
Pimeyden Ytimessä
The Beaver - Majava
Get The Gringo
The Passion of the Christ

Tappava Ase -elokuvia katselin jo pikkupoikana VHS-kaseteilta, kun (ilmeisesti) sisko niitä oli itselleen nauhoitellut. Kasvoton Mies -elokuvan olen nähnyt nuorempana kerran, siitä en muista oikeastaan juuri mitään. Enkä ole onnistunut sitä itselleni mistään löytämään DVD:lle. Toinen Gibsonin elokuva jonka olen onnistunut näkemään vain kerran on Forever Young - Ikuisesti Nuori. Siitä muistan paljonkin, ja minusta se on hyvä elokuva. Sen kanssa on sama homma, etten ole onnistunut löytämään sitä omaan leffahyllyyni. Siispä, jos joku lukija sattuu nuo kaksi elokuvaa (Kasvoton mies ja Ikuisesti nuori) jostain bongaamaan, että saisin ne hankittua itselleni, niin saa antaa vinkkiä! (Muistakin Gibson -leffoista saa toki vihjata.)

Jos et ole Gibsonin elokuviin pahemmin perehtynyt, niin suosittelen ainakin kokeilemaan, ja varmasti kannattaa aloittaa Tappava Ase -elokuvista. Muita suositeltavia elokuvia on: Braveheart, Ransom - Lunnaat, Salaliittoteoria ja Payback, siinäpä muutamia tutustumisen arvoisia pätkiä.
Kyllähän tämä näyttelijä jakaa mielipiteitä, toiset pitää ja toiset on sitä mieltä ettei Melillä ole näyttelijälahjoja ollenkaan. Kumpaa mieltä itse olet?

Toivon kuitenkin, että Mel Gibsonin näyttelijäura saisi vielä hyvää jatkoa.

Tässäpä tämä pohdinta. Ja huomatkaa, että Robert Downey Jr. on hieno mies!