Veri lentää: The Punisher: Dirty Laundry (K-18)

Sarjakuvafilmatisointeja puskee nyt lähes joka tuutista, niitä on tullut jo monta vuotta. Muistaako joku vielä, kun vuonna 2004 ilmestyi Jonathan Hensleighin ohjaama  Marvelin Tuomari-sarjakuvahahmon oma elokuva The Punisher? Elokuva kertoi kostosta, väkivallan kierteestä ja menetyksen tuottamasta surusta. Väkivaltaiset kohtaukset oli yllättävän raakoja ja leffa saikin K-18 leiman kylkeensä.


Elokuvan pääosassa nähtiin Thomas Jane (Tuomari) ja pahiksen roolissa heilui itse John Travolta. Itsehän pidin elokuvasta silloin valtavasti, ja harmittaakin etten ole onnistunut kuitenkaan kyseistä elokuvaa saamaan omaan leffakokoelmaani. Ehkä vielä joku päivä. 


Nyt The Punisher-hahmon oikeudet ovat palautuneet Marvelille, ja kenties sieltä vielä tuleekin uusi The Punisher-leffa. Aika näyttää.


Netissä on nyt julkaistu fanipohjalla tehty epävirallinen lyhytelokuva The Punisherista. Lyhytelokuva kantaa nimeä Dirty Laundry, ja pääosassa Tuomarin roolissa on jälleen kukapa muukaan kuin itse Thomas Jane. Jane on todennut tehneensä lyhytelokuvan rakkauskirjeenä hahmolle ja faneille. 
Jos Tuomarista tehdään vielä virallinen elokuva, niin toivon että Thomas on pääosassa siinäkin. Dirty Laundry-lyhytelokuva on näyttävä, ja tietysti myös raaka, joten siinä ei verta säästellä. 


Se EI siis ole tarkoitettu herkille katsottavaksi, saati sitten lapsille... 

Disneyltä odotettu pelielokuva.

Walt Disney Picturesin seuraava animaatio on pelimaailmasta aineksia ammentava Wreck-It Ralph. Elokuva kiinnostaa perheenpienimpiä, mutta varmasti myös monia, jotka käyttävät vapaa-aikaansa videopelien parissa, sillä elokuvassa esiintyy cameo-rooleissa useita tuttuja videopelihahmoja.

Wreck-It Ralph kertoo videopelipahiksesta nimeltä Wreck-It Ralph. Tämä kaveri kuitenkin on kyllästynyt pahiksena hääräilyyn, ja päättää kääntää kelkkansa, ja ryhtyä sankarihahmoksi. No, senhän arvaa, että tämmöisestä päätöksestä on luvassa kaikenlaisia kommelluksia.

Elokuvan on ohjannut Simpsoneista, Futuramasta ja Drawn Togetherista tutuksi tullut Rich Moore. Päärooleja ääninäyttelevät John C. Reilly, Sarah Silverman, Jane Lynch, Jack McBrayer ja Brandon T. Jackson. 

Cameo-rooleissa esiintyviä tuttuja pelihahmoja ovat ainakin Mario-peleistä tuttu King Koopa, Sonic-peleistä tuttu Tri Ivo "Eggman" Robotnik, Pacman-pelistä tuttu kummitus ja monta muuta.


Elokuva saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa 2. marraskuuta. Suomen julkaisun ajankohdasta ei vielä ole tarkkaa tietoa.


Allaolevasta trailerista pelihahmoja voi bongailla jo jokusen:

Elokuvan pohjalta on tehty jo selainpeli, jota pääsee pelaamaan tästä. 

Dark Shadows

Tim Burtonin ohjaama vampyyrielokuva Dark Shadows pohjautuu vuosien 1966-1971 aikana esitettyyn samannimiseen tv-sarjaan, joka on jäänyt meille suomalaisille hieman tuntemattomaksi. Tim Burton kuten myös elokuvan pääroolissa nähtävä Johnny Depp ovat kyseisen tv-sarjan faneja, ja heillä oli pidemmän aikaa haave tehdä siitä elokuva. Nyt se haave viimein toteutui.


Elokuvan päähenkilö Barnabas Collins (Johnny Depp) on vuonna 1772 nuori, menestyvä liike- ja naistenmies, joka tekee elämänsä suurimman virheen, särkiessään väärän naisen sydämen, sillä Angelique Bouchard (Eva Green) ei ole kuka tahansa nainen, vaan viekas noita. Kostoksi noita muuttaa Barnabaksen vampyyriksi ja hautaa hänet elävältä. 200 vuotta myöhemmin, Barnabas sattumalta vapautuu haudastaan, ja saakin pian huomata, että maailma ympärillä on muuttunut huimasti sitten viime näkemän, sillä onhan vuosi 1972. Collins-suvun maine on vaakalaudalla, joten pian Barnabas auttaakin sukunsa jälkeläisiä maineen takaisin saamiseen.

Dark Shadows on Tim Burtonin ja Johnny Deppin kahdeksas yhteinen elokuva, eikä kaksikkoon tule pettymään tälläkään kertaa. Elokuva on tuttuun Burton-tyyliin synkkä, näyttävä, humoristinen ja viihdyttävä parituntinen kauhukomedia. Johnny Deppin roolisuoritus, väärälle vuosisadalle eksyneenä vanhanaikaisena Barnabas Collinsina on elokuvan parasta antia, mutta tilaa annetaan myös muille näyttelijöille. Helena Bonham Carterin roolista alkoholiin tukeutuvana lääkärinaisena Julia Hoffmanina pidin myös, ja Michelle Pfeiffer loistaa roolissaan Elizabeth Collins Stoddardina, eikä ilkeänä noitana oleva Eva Green jää kahden edellämainittujen naisnäyttelijöiden varjoon. 


Elokuvan humoristisuus painottuu hieman enemmän repliikkien kuin tapahtumien puolelle, mikä on varsin hyvä ratkaisu vamppyyrielokuvaa ajatellen. Elokuvassa ei siis alennuta aivan tavanomaisiin vamppyyrikliseisiin. Mukava yllätys oli myös elokuvassa esiintyvä muusikko Alice Cooper, joka kyllä sopi elokuvan musiikilliseen puoleen varsin hyvin, ja saipa Alice Cooperikin osansa elokuvan vitseistä. 

Viihdyttävä kokonaisuus, joka on hienoa jatkoa Burtonin ja Deppin yhteistyöleffoille. Jos pitää kaksikon aiemmista elokuvista, tulee pitämään tästäkin.

The Avengers

Yksi vuoden odotetuimmista supersankarielokuvista on Marvel Studioiden The Avengers, joka kokoaa yhteen klassisimmat supersankarit eeppisessä tehtävässä, jonka tarkoitus on koko maailman pelastaminen. Vastassa on ihmiskuntaa uhkaava maailmanluokan vihollinen suoraan avaruudesta, ja pirullisen maailmanvalloitussuunnitelman takana pääpiruna häärii mytologioiden veijari, kostonhimoinen ja vallanhalun sokaisema (Thorin velipuoli) Loki.
Valkokankaalla siis ryskyy ja rytisee, kun taistelutantereelle ryntäävät Ironman, Thor, Hawkeye, Black Widow, Captain America ja Hulk. 


Kostajat-sarjakuvaan perustuva elokuva on saanut ennakkoon suuret määrät hehkutusta, ja onhan se ymmärrettävää, sillä elokuvassa loistaa Hollywoodin täthtikaarti Samuel L. Jacksonista Scarlett Johanssoniin. Karismaattinen Robert Downey Jr. onnistuu varastamaan shown sarkastisena Tony Starkina, ja jättää nasevilla kommenteillaan varjoonsa pelkkään lihasvoimaan painottavat hahmot, kuten Thorin ja Kapteeni Amerikan. Mark Ruffalon näyttelemä vihreä jättiläinen Hulk, nousi hyvin Downey Jr:n hahmon rinnalle. 
Scarlett Johanssonkin onnistui näyttämään Black Widow-tulkinnallaan, että hänestä on myös toimintaleffojen tähdeksi. Johan siitä kyllä saatiin vähän esimakua Ironman 2:ssa.

Kun elokuva on kasattu näin hyvistä aineksista, niin siltä on lupa odottaakin henkeäsalpaavaa toimintaa. Ja sitä elokuvayleisölle myös annetaankin. Heti alusta alkaen rykäistään käyntiin kahden ja puolen tunnin mittainen actionputki, jossa ei kuitenkaan sorruta Rambon ja The Expendables-leffojen kaltaiseen tyyliin, että aivot voi jättää suosiolla kotiin, vaan ajattelun aiheitakin on runsaasti. Marvel Studiot on julkaissut aiemmin elokuvat Ironmanista, Hulkista ja Thorista, joissa vilahtavat lyhyesti myös tämän elokuvan muut sankarihahmot, joten The Avengers-leffassa hahmojen pohjustaminen on jätetty kokonaan pois. Mutta tämä ei ole juuri haitaksi. Juonessa pysyy mukana kuitenkin.


Hahmojen yksittäisistä elokuvista mielestäni onnistuneimpia ovat Ironman-elokuvat. Thorin oman elokuvan katsoin, mutta se ei säväyttänyt juuri millään lailla. Se tuntui ja näytti jotenkin halvalta, ja oli tunne ettei elokuvaan oltu liiemmin panostettu. Tästä syystä jätin katsomatta kokonaan Kapteeni Amerikan oman elokuvan. Thor-leffan antama vaikutelma johti siihen ajatukseen että Marvel Studiolta alkaa panokset loppua, ja että The Avengers olisi elokuva, joka ei saisi myöskään suurta suosiota. Mutta onneksi näin ei ole. Elokuva on laadukasta toimintaa alusta loppuun, jossa vauhti ei pääse hidastumaan. 
Leffan jälkeen jäi varsin positiivinen fiilis. Tämän elokuvan myötä opin pitämään myös Hulk-hahmosta.


 

Titaanien taistelut jatkuu 30.3.2012

Vuoden 2010 Titaanien taistelu saa jatkoa vauhdikkaassa 3D-seikkailussa Titaanien Raivo.

Sam Worthington, Liam Neeson ja Ralph Fiennes ovat elokuvan sotivia jumalia. Puolijumala Perseus (Worthington) yrittää viettää rauhallista perhe-elämää kalastellen ja 10-vuotiaasta pojastaan, Heliuksesta huolehtien.

Suunnitelmiin tulee kuitenkin muutos, kun taistelu vallasta jumalten ja Titaanien välillä leimahtaa uuteen liekkiin. Ihmiset ovat välinpitämättömiä jumaliaan kohtaan ja näin ollen jumalien voima on heikentynyt, ja tilanne näyttää uhkaavasti siltä, että pian titaanit ja heidän johtajansa Kronos saavat temmeltää vapaasti... Pakkohan tämä elokuva on teattereissa nähdä!

.

Härmä.

Eilen JP Siilin uusin elokuva Härmä saapui teattereihin. Päätin hetken mielijohteesta mennä katsomaan tämän ensi-iltanäytöksiin. Ajattelin, että elokuva vetäisi paljonkin ihmisiä ensinäytöksiin, mutta sinne saapuikin yllättävän vähän sakkia. Saliin olisi mahtunut vielä puolet enemmän väkeä, mutta itse olin tyytyväinen että porukkaa oli liikkeellä vähemmän. Eipä tarvinut seisoskella kauaa lippujonoissa ja muutenkaan pyöriä ihmistungoksessa. Menin kylläkin elokuvan myöhempään näytökseen, joten voi olla että aiemmassa näytöksessä oli enempi katsojia.

Mutta asiaan: Eletään 1800-luvun Suomessa. Siihen aikaan Pohjanmaalla valtaa pitivät hurjat puukkojunkkarit, virkavalta oli luopunut yrityksistä palauttaa kuri ja järjestys Härmään. Elokuva kertoo Välitalon veljeksistä. Silloin oli perinne, että perheen esikoinen perii talon ja maat kun isännästä aika jättää. Mahtava Välitalon tila on näin ollen menossa perinnöksi pahamaineiselle rellestäjälle ja puukkojunkkareiden joukossa pyörivälle Eskolle (Mikko Leppilampi), nuorempi veljes, rehti ja suoraselkäinen Matti (Lauri Tilkanen), olisi poikien isän Antin (Esko Salminen) mielestä parempi vaihtoehto talon uudeksi isännäksi. Niinpä veljesten isä päättää perinteiden vastaisesti testamentata talon esikoisen ohi Matille. Ja kuten arvata saattaa, tästä kuullessaan Esko ei tule olemaan mielissään. Ja pian alkaakin veljesten välillä kiihkeä taistelu tilan herruudesta. Tietysti tarinaan kuuluu myös naapuritilan tyttö, Aino (Pamela Tola), jonka kanssa Matti on mennyt jo salaa kihloihin, mutta Eskolla on tähänkin sananen sanottavanaan...

Lähtöasetelma on se, etten ole mikään kotimaisten elokuvien ylin ystävä. Ne on ihan kelpo viihdettä, mutta usein hieman tylsiä, mutta poikkeuksiakin on. Härmä oli viihdyttävä ja mielenkiintoinen kokemus. Kiinnostus elokuvaa kohti nousi itselläni, kun elokuvan valmistuessa media alkoi pitää esillä jonkin asteista hypetystä, ja ei se hypetys ihan turhaa ollut.

Mikko Leppilampi yllätti positiivisesti roolissaan pahamaineisena puukkojunkkarina. Yleensä Leppilammen on nähnyt soman pojan rooleissa, niin vähän itsekseni naureskelin ajatukselle että Leppilampi olisikin paha poika. Mutta totesin, että Leppilampihan on varsin monipuolinen näyttelijä, ja mukavaa nähdä hänet vakavammassa roolissa vaihteeksi. Leppilampi on sisäistänyt hahmonsa synkkyyden ja ahdistavuuden ja se välittyy myös katsojalle. Pamela Tola ja Lauri Tilkanen jäävät vähän varjoon, vaikka ovat hyviä rooleissaan myös. Elokuvassa puhutaan paikallisella murteella, joka sai ainakin allekirjoittaneen kuuntelemaan hyvin tarkasti hahmojen repliikkejä, sillä osa jäi ikävästi vähän epäselviksi. Tämäkin elokuva hieman kompuroi siihen, että paikoitellen on liikaa dialogia, joka saa tunnelman vähän lässähtämään ja tuntumaan elokuvan vähän pitkäveteiseltä.

Kotimaisten elokuvien ystäville varsinkin ihan katsomisen arvoinen pätkä, joka kannattaa nähdä.

Aluksi huomioni kiinnittyi ruohon vihreyteen, se oli jotenkin häiritsevän vihreää joka ihan hyppäsi silmille, mutta siihenkin sitten tottui kun tarpeeksi katseli.

Saapasjalkakissa 3D

Shrek-elokuvista tuttu hurmuri Saapasjalkakissa on viimein saanut oman elokuvansa, ja se pyörii nyt teattereissa 3D:nä.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan paljon ennen Shrek-elokuvien tapahtumia, Saapasjalkakissa on lainsuojaton, jota etsitään kotikaupunkinsa pankkiryöstön vuoksi. Hän kuitenkin unelmoi maineensa takaisin saamisesta. Kauan tuloksetta etsittyään maagisia taikapapuja Saapasjalkakissa kuulee niiden kuitenkin olevan olemassa, joten taru myös kultamunia munivasta hanhesta on totta, ja seikkailu saakin alkunsa kun Saapasjalkakissa saa apua vanhalta tutultaan Tyyris Tylleröltä ja tämän ystävältä Kitty Pehmotassulta niiden etsinnässä...

Elokuva on viihdyttävä ja varsinkin näyttävä koko perheen seikkailu. Tämän elokuvan parissa viihtyvät myös vanhemmat. Muutamat synkemmät kohdat saattavat ehkä olla hieman jänniä ihan perheen pienimmille. Suomeksi dubatussa versiossa on myös vitsejä jotka on suunnattu enemmän aikuiseen makuun, niin kuin niissä on yleensäkin. Ja kiva oli myös se, että on saatu käytettyä samoja ääninäyttelijöitä kuin Shrek-elokuvissa. Heikki Sankari on Saapasjalkakissan roolissa ihan yliveto vieläkin.

Joskus kun tuli ensimmäisiä uutisia, että Saapasjalkakissa saa oman elokuvansa, niin niissä "trailereissa" Saapasjalkakissa näytti jotenkin erilaiselta, niin pieni pelkohan siinä oli että onko elokuvalla eri tekijät kuin Shrek-leffoilla. Mutta ei sentään, vaan onneksi tuttu ja osaava porukka on tämänkin tehnyt. Alkuperäisestä ääninäyttelystä vastaa Antonio Banderas Saapasjalkakissan roolista ja Kitty Pehmotassua ääninäyttelee Salma Hayek. Nimekkäitä näyttelijöitä molemmat, joten varmasti on hyvää ääninäyttelytyötä luvassa jos menee alkuperäiskielellä elokuvan katsomaan. Jos pitää Shrek-elokuvista, tulee täysin varmasti pitämään myös tästä huimasta seikkailusta.