Sherlock Holmes: A Game Of Shadows

Robert Downey Jr. tekee hienon paluun mestarietsivä Sherlock Holmesin rooliin, brittiohjaaja Guy Ritchien uudessa Sherlock Holmes: A Game Of Shadows-elokuvassa. Jude Law toimii edelleen luotettavana apurina, tohtori Watsonina. Ritchie pistää tällä kertaa Sherlock Holmesin napit vastakkain salapoliisin pahimman vihollisensa, rikkollisnero professori Moriartyn (Jared Harris) kanssa. Ja näin tämä hengenvaarallinen leikki voi alkaa...

Ensimmäinen Sherlock Holmes-elokuva oli mielestäni varsin viihdyttävä ja jännitykseltään mukaansatempaava. Jatko-osa on edelleen samaa salapoliisitoimintaa, mutta nyt kaikki tehdään paremmin ja näyttävämmin. Itse ainakin koin teatterissa monia huvittavia ja miellyttäviä hetkiä elokuvan parissa. Elokuvan visuaaliset tehosteet ovat huimia, hidastetut kohtaukset ovat silmiä hiveleviä ja ne tuovat mukavan lisämausteen itse tarinaan ja kohtauksiin.

Elokuva on tasapainoitettu hyvin toiminnan ja rauhallisempien tapahtumien välillä.

Robert Downey Jr. taitaa olla yksi tämän hetken parhaita miesnäyttelijöitä, ja hänen suoritustaan Sherlock Holmesina katselee varsin mielellään, eikä tuohon rooliin oikein osaa kuvitella ketään sopivampaa. Law ehkä tullaan muistamaan roolistaan tohtori Watsonina, ehkä. En ainakaan muista juuri muita hänen elokuviaan jossa hän olisi ollut yhtä mainio. Tai sitten en edes tiedä kaikkia hänen elokuviaan... Mutta sekä Downey Jr. että Law, molemmat vetävät roolinsa tässä elokuvassa sopivan kepeästi. Hieman harmitti, että Rachel McAdamsin rooli jäi tässä kovin lyhyeksi, mutta hänen paikkansa korvaa Noomi Rapace, joka tekee kansainvälisen elokuvadebyytinsä eksoottisena mustalaisneitona. Ei ehkä niin hyvä näyttelijä, kuin McAdams, mutta suoritti roolinsa hyvin kuitenkin. Mukavin yllätys oli, että Sherlockin veljeä Mycroft Holmesia näytteli itse Stephen Fry, varsin loistava näyttelijä.

Elokuvan musiikista myönnän pitäväni, ja kyllä kelpaisi leffan soundtrack hyllyyni. Musiikin taisi valmistaa Hans Zimmer.

Tämä elokuva oli mainio kokemus elokuvateatterissa, en usko, että kannattaa jättää näkemättä. Kotisohvalla se ei ehkä tunnu aivan yhtä mahtipontiselta, sitten DVD:n muodossa.

Saapasjalkakissan oma elokuva.

Tammikuu alkaa aika lupaavasti elokuvatarjonnan osalta, eli sen perusteella on ihan turha olettaa, että mayakalenterin myytti maailmanlopusta vuonna 2012 pitäisi paikkaansa.

Tammikuun loppupuolella (tarkalleen 27.1.2012) elokuvateattereihin tiensä löytää Shrek-elokuvista tutuksi tullut karvainen sankari, jolla on yhdeksän elämää: Saapasjalkakissa.

Elokuvassa jo kauan ennen kuin Saapasjalkakissa (Antonio Banderas) tapasi Shrekin, tulee tästä taistelija- ja hurmurikissasta suuri sankari. Hän löyttäytyy yhteen katujen kasvatin, viekkaan Kitty Pehmotassun (Salma Hayek) ja älykkään Tyyris Tyllerön (Zach Galifianakis) kanssa pelastaakseen kotikaupunkinsa, Tämä on tarina kissasta, myytistä, legendasta... ja saappaista.

Elokuva on ollut kehityksen alaisena aina vuodesta 2004, jolloin Shrek 2 julkaistiin. Varsinainen filmin tuotanto alkoi kuitenkin vasta alkuvuodesta 2010, jolloin myös ensimmäiset kohtaukset nauhoitettiin ääninäyttelijöiden toimesta.

Trailereiden perusteella elokuva vaikuttaa varsin huikealta, ja tämä pakettihan tulee 3D:nä!

Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Tintin Seikkailut: Yksisarvisen salaisuus 3D

Noin, nyt se on nähty. Ja oli kyllä näkemisen arvoinen elokuva. Steven Spielberg ja Peter Jackson ovat tehneet loistavaa työtä kun herättivät henkiin Hergén rakastettuihin sarjakuvahahmoihin perustuvan seikkailuklassikon Tintin Seikkailut: Yksisarvisen Salaisuus.

Kun kuulin että elokuvaan on yhdistetty parikin seikkailua (mm. Kultasaksinen Rapu ja Rakham Punaisen Aarre), niin tuli pieni pelko että elokuvan kokonaisuus olisi jotenkin vaarassa särkyä, mutta kun elokuvaa pääsi katsomaan niin pystyi toteamaan pelon turhaksi: Nuo seikkailut oli yhdistetty toisiinsa niin ammattitaitoisesti, ettei sarjakuva-albumeihin perehtyneitäkään luulisi häiritsevän tieto siitä, ettei sarjakuvien tarina mene aivan samalla tavalla elokuvan kanssa, sillä muista seikkailuista oli otettu ne hauskimmat kohtaukset ainoastaan mukaan elokuvaan.

Elokuvan hahmot ovat sarjakuvien hahmoja paljon ihmismäisempiä, mutta kuitenkin niin täydellisen Hergémäisiä, ettei niitä voi kuin ihailla ja ihmetellä. Monessa kohtaa huomasinkin hymyileväni pelkästään sarjakuvista tunnistamilleni hahmoille ja niiden upealle ulkonäölle, tätä kelpaa katsella! 3D-ominaisuuskin oli laitettu täydellisesti toimimaan, joten siitäkin elokuvalle ylimääräisiä plussapisteitä.

Näyttelijöistä voisin mainita sen verran, että mielestäni Andy Serkis ansaitsisi jonkinlaisen palkinnon Kapteeni Haddockin roolista, Serkis nimittäin osasi heittäytyä alkoholisoituneen kapteenin rooliin loistavasti. Itselleni uusi nimi Jamie Bell oli myös hyvä valinta Tintin rooliin, Tintistä oli tehty ehkä hieman liian taidokas nyrkkitappeluissa, sillä sarjakuvissa Tintti oli hieman kömpelömpi, ja ilkimysten päihittäminen onnistui silkalla tuurilla.

Yksisarvisen Salaisuus on kaikin puolin lystikästä katsottavaa, joka saa suurimmatkin Tintti- ja Hergé-fanit tyytyväiseksi. Hieno kunnianosoitus edesmenneelle sarjakuvataiteilija Hergélle! Elokuva sai minutkin kaivamaan Tintti-albumit esiin ja lukemisen alle, pitäähän tuo TV-sarjakin ottaa taas jossain vaiheessa katseluun DVD:n muodossa.

Tintin Seikkailut: Yksisarvisen salaisuus.

Nyt on ollut blogissa jonkun aikaa hiljaista, pahoittelen asiaa, syynä on ollut kaksikin asiaa: ensiksi se ettei ole ollut nyt varaa käydä elokuvissa ja toisekseen, ei ole tullut nähtyä elokuvia jotka olisin kokenut jutun kirjoittamisen arvoiseksi. Mutta ehkä pieni tauko on hyvästäkin. Saa vähän ladata akkuja, kunnes innostuu taas jostakin leffa-aiheesta tänne kirjoittamaan. Nyt innostuin.

Steven Spielberg on lyönyt viisaat päät yhteen Taru Sormusten Herrasta -ohjaaja Peter Jacksonin kanssa ja he ovat tehneet yhdessä - suuria Tintti-faneja kun ovat kumpainenkin - uuden Tintti animaatioelokuvan Tintin Seikkailut: Yksisarvisen Salaisuus. Itsekin Tintin seikkailuihin perehtyneenä innostuin asiasta, kun kyseessä on kunnon elokuva tästä nuoresta lehtimiehestä, jonka seikkailut ovat varsin hauskoja ja jännittäviä. Uusi elokuva on tehty isolla budjetilla ja kolmiulotteisesti, joten elokuvaelämyksestä on lupa odottaa varsin näyttävää seikkailua. Suomen teattereihin Yksisarvisen Salaisuus ankkuroituu 4. marraskuuta.

Elokuvan idea on kytenyt lähemmäs 30 vuotta, sillä vuonna 1983 Spielberg otti yhteyttä Tintin seikkailujen luojaan, belgialaispiirtäjä Hergéen, mutta valitettavasti Hergé kuoli samana vuonna, eikä kaksikko ehtinyt koskaan tavata. Toinen syy elokuvan teon venähtämiseen oli myös se, ettei Spielberg onnistunut löytämään hyvää näyttelijää Tintin rooliin.

Nyt asiat on toisin, ja tekniikan sekä etenkin liiketunnistuksen kehittymisen myötä elokuva pystyttiin toteuttamaan niin kuin Spielberg sen halusikin.

Näyttelijä rooleihin on saatu nimekkäitä tähtiä, esim. Bond-tähti Daniel Graig on merirosvo Rakham Punainen, Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa Klonkkua esittänyt Andy Serkis nähdään Tintti-seikkailujen alkoholisoituneena, mutta niin hulvattomana Kapteeni Haddockina, Tintin rooliin on valittu nuori britti Jamie Bell, josta en sitten tiedäkään juuri mitään, mutta ehkä hänkin on oikea valinta rooliinsa.

Elokuvan tarina siis perustuu Yksisarvisen Salaisuus-sarjakuva-albumin tapahtumiin, mutta siihen on yhdistetty myös osittain Kultasaksinen Rapu -seikkailua, jossa Kapteeni Haddock ja Tintti tapaavat ensikerran.

Näillä aineksilla, elokuvalta on lupa odottaa suuria. Tämä on kyllä nähtävä teattereissa, joten eiköhän blogiin tule ihan kunnon juttukin, tämän ennakkohöpinän lisäksi.

Transformers: Dark Of The Moon (Kuun pimeä puoli)

Transformers elokuvasarja on edennyt jo kolmanteen osaansa, joka kantaa nimeä Dark of the Moon, eli Kuun pimeä puoli, se on myös viimeinen osa kahden aiemman elokuvan aloittamasta tarinasta. Rooleissa on tapahtunut muutosta, kun Megan Fox sai kenkää julkisuudessa antamiensa lausuntojen takia. Foxin tilalle on otettu toinen kaunotar: Rosie Huntington-Whiteley joka toimii siis pääosin mallina, mutta sai pestin tähän elokuvaan. Ehkä tästä tämän mallin elokuvaura urkenee.
Itselläni oli hieman ennakkoluuloja kyseistä näyttelijää kohtaan, mutta hyvin hän hoiti roolinsa. Eihän ensimmäisellä näyttelykerralla voi olettaakaan mitään elämää suurempaa näyttelytaitoa, mutta hyvin sopi Rosie muiden joukkoon.

Viimeisen osan juoni vie Autobottien ja Decepticonien vuosituhansista sotamyyttiä entistä syvemmälle kun mukaan tempaistaan kylmän sodan aikainen asekilpa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Tarinan tapahtumat lähtevät liikkeelle kun Sam (Shia LaBeouf) ja kumppanit saavat selville, että kuuhun on iskeytynyt Autobottien avaruusalus jota Yhdysvaltojen hallitus on 1960-luvulta asti tutkinut. Aluksesta löytyykin Sentinel Prime, Autobottien entinen johtaja joka on ollut unessa useita kymmeniä vuosia, samalla Sentinel on myös Optimus Primen oppi-isä, ja hänen luotetaan myös tuovan voitto lopullisesti häijyistä Decepticoneista.

Lukemissani arvosteluissa elokuvaa on lähinnä mollattu ja miltei jopa haukuttukin, ettei se tarjoa leffasarjalle mitään uutta ja on sitä samaa p***aa mitä aiemmat osatkin ovat. Itse olen yhtämieltä siitä, ettei kolmasosa tuo leffasarjaan mitään uutta, mutta ihmettelen, että miksi hyväksi todettu ja toimiva leffasarja pitäisi pilata tuomalla siihen jotain aivan uutta? Kyllä sen pitäisi riittää, että siitä on annettu yhdelle pääosatähdistä kenkää ja hankittu toinen tilalle, sekä poistettu kaksi Autobottia, eli kaksoset Skids ja Mudflap, koska niitäkin on pidetty rasistisina ja loukkaavina hahmoina, minusta taas ne olivat varsin hauskoja hersyvine heittoineen. Elokuva on varsin toimiva ja viihdyttävä, ja siinä ei ole efektejä säästelty. Mukana on myös sopivasti huumoria, sekä draamaakin. Aluksi elokuva saattaa tuntua vähän tylsältä, mutta kun se kunnolla pääsee vauhtiin, niin siinä onkin penkistä kiinni pitelemistä.
Autobottien ja Decepticonien väliset taistelut ovat hienoa seurattavaa ja 3D-ominaisuuskin toimii tässä leffassa oikein kivasti. Amerikkalaiset on nyt päässeet virallisesti yli kymmenen vuoden takaisesta järkyttävästä terrori-iskusta, sillä nyt ne uskaltaa jo elokuvissa näyttää pommitettavia sekä romahtavia pilvenpiirtäjiä. Muutamat elokuvan kohtaukset, tuovatkin vahvasti mieleen terrori-iskun aikaiset uutislähetykset.



Nautittava kokemus, ainakin tästä kaverista, joka pikkujätkänä käytti tunteja Transformers-autoroboteilla leikkimiseen.

Pirates Of The Caribbean: Vierailla Vesillä.

Tänä kesänä Kapteeni Jack Sparrow tekee näyttävän paluun valkokankaille, kun Johnny Depp astuu neljännen kerran legendaarisen roolihahmonsa saappaisiin.
Elokuvasarjan neljäs osa on odotettu, mutta sitä on myös epäilty että pystyykö se enää lunastamaan odotuksia leffasarjaa kohtaan, vai olisiko leffasarja jo pitänyt lopettaa. Itse elokuvan nähneenä voin rehellisesti sanoa, että elokuva on piristävä tuulahdus, se on elokuvasarjan osa johon kaikki on jo tottuneet, mutta samalla se pystyy tuomaan mukanaan jotain uutta.
Itse olin muutamia vuosia sitten täysin myyty ja innoissani kolmannen osan eeppisestä taistelusta joka käytiin Mustan Helmen ja Lentävän Hollantilaisen välillä, neljännessä osassa ei päästä taisteluiden osalta niin näyttävään ja visuaaliseen toimintaan, vaan tyyli on enemmän akrobaattisissa miekkataisteluissa, mitkä on myös miellyttävää katsottavaa.

Tälle leffasarjalle on ominaista, että juuri missään ei ole säästelty, näyttelijävalintoihin on panostettu kuten myös laivoihin ja tapahtumapaikkoihin. Toisessa osassa nähtiin uusi laiva, Lentävä Hollantilainen, ja laivan mukana leffasarjaan tuli myös yksi uusi henkilö, eli laivan kapteeni Davy Jones, jonka Jack kumppaneineen lopulta onnistui kukistamaan. Neljännessä osassa sama kaava toistuu, eli mukaan saadaan uusi laiva ja kapteeni. Tällä kertaa laivana on Queen Anne’s Revenge ja sen kapteenina pelätty Mustaparta (Ian McShane). McShane on onnistunut valinta synkän Mustaparran rooliin, ja onnistuukin jättämään varjoonsa Geoffrey Rushin näyttelemän Barbossan. Se pisti silmääni, ettei Rushilla ole enää mitään uutta annettavaa Barbossalle, mutta silti hän toimii hyvänä vastaparina Deppin Sparrowlle.
Elokuvasarjan pääpari Keira Knightley ja Orlando Bloom ovat saaneet jäädä pois, mikä on ihan positiivinen asia, Bloomin tilalle on kyllä hommattu uusi siloposkinen mallipoika Sam Claflin, joka näyttelee hyvätahtoista saarnamiestä. Toinen mukava lisä on Penélope Cruzin näyttelemä kaunis Angelica jolla on yhteinen menneisyys Jack Sparrown kanssa, samalla hänellä on jotain yhteistä kapteeni Mustaparran kanssa.

Vierailla vesillä nojaa siis enemmän juoneen joka keskittyy Nuoruuden lähteen metsästykseen ja elokuva panostaa ja luottaa Jack Sparrown hahmoon, ja se on hyvä, että Jack on enemmän pääosassa, se antaa enemmän vapautta Jackin toilailuun, eikä jää vain sivutoiminnaksi kuten aiemmissa osissa vähän pääsi käymään. Elokuva on piristävä seikkailu joka palaa juurilleen, eli on enemmän ensimmäisen osan kaltainen: sopivasti taistelua, mutta enemmän seikkailua ja huumoria. Mukana on myös kauniita merenneitoja ja vähemmän kauniita zombeja joilla on oma osuutensa tarinassa.

Miellyttävä, viihdyttävä ja visuaalisesti näyttävä elokuva joka tempaa mukaansa seikkailuun, ja juonikin onnistuu pysymään kasassa alusta loppuun ilman rönsyilyjä. 3D-ominaisuus oli kyllä hieman turha. Elokuva olisi toiminut ihan normaalitaisoisenakin upeasti. Rob Marshall tekee onnistuneen jatko-osan Gore Verbinskin luomalle sarjalle. Tätä on odotettu ja odotus on kyllä palkittu.

“It’s not the destination, so much as the journey.”
- Jack Sparrow

The Lion King - Leijonakuningas - Diamond Edition (2011)

Nyt vuonna 2011 voi kokea hyvinkin nostalgisia hetkiä, sillä - ainakin omasta mielestäni - yksi Disneyn ikimuistoisimmista ja parhaista elokuvista saadaan viimeinkin uusintajulkaisuna, ja tämä on toinen juhlajulkaisu, joten se kantaa lisänimeä Diamond Edition. DVD-painoksen lisäksi, siitä tulee myös Blu-ray-painos sekä ensi kertaa myös 3D-versiokin. Kyseessä on siis vuonna 1994 teattereissa nähty Leijonakuningas.

Tämä oli itselleni ihan ensimmäinen elokuva jonka kävin Kuusaan Studio 123:ssa katsomassa, ja siksi siitä onkin tullut niin henkilökohtainen ja rakas elokuva. Silloin ei vielä ollut mitään sen kaltaista kokenut, joten silloisen pikkupojan elämässä se oli suuri juttu päästä elokuvateatteriin katsomaan siskon kanssa kunnon elokuvaa. Simban isän Mufasan kuolema tuntui järkyltä, ja Scar hyenajoukkoineen oli pelottavan häijy. Mutta kuitenkaan en elokuvasta mitään pahoja unia saanut vaikka taisikin teatterissa vähän pelottaakin elokuvan hurjissa kohtauksissa.
Itse omistin tämän kyseisen leffan VHS:nä, sain sen silloin heti kun se julkaistiin, mutta sitten jossain vaiheessa VHS-laitteemme sanoi sopimuksensa irti, ja sinä aikana DVD:tkin yleistyivät ja syrjäyttivät VHS-kasetit lähes kokonaan, niin meidänkin perheessä VHS-kasetit saivat päätyä roskikseen.
Vuonna 2003 Leijonakuningas julkaistiin DVD:nä ja siitä tuli kahden levyn juhlajulkaisu. Elokuvan ääntä ja kuvaa oli digitaalisesti remasteroitu, sekä siihen lisättiin täysin uusi vaihtoehtoinen kohtaus, johon tuli uusi laulu "Aamuraportti". Jostain syystä en silloin saanut sitä itselleni hankittua, syynä taisi olla silloisen DVD-soittimen puute, joten kyseinen DVD-versio ei koskaan löytänyt tietään hyllyyni. Nykyisin sitä ei enää mistään saa, tai ei ainakaan löydy. Olen tutkinut kaikki mahdolliset kaupat ja nettikaupatkin läpi mutta Leijonakuningas -DVD:t ovat tyystin loppuneet, ja se on harmittanut monta vuotta.
Mutta kaikeksi onneksi, nyt syksyllä 2011, tuohon asiaan on tulossa muutos.

Vihdoinkin!