Toy Story -leffat.

Vuonna 1995 ilmestyi ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty täyspitkä animaatioelokuva. Se on myös ensimmäinen tuotantoyhtiö Pixarin pitkä elokuva. Ohjaaja John Lesseter sai tästä elokuvasta erikois-Oscarin 1996. Elokuvassa lelut heräävät henkiin, kun niiden omistajat eivät ole paikalla. Elokuva on Toy Story - Leluelämää.
Tuo elokuva iskostui silloisen pikkupojan kalloon aika hyvin, itsekin kun tykkäsi valtavasti leikkiä kaikenmaailman leluilla, niitä oli kaapit ja laatikot täynnä - ja jos joku tietty lelu oli hukassa, niin sitä etsittiin kyllä kissojen ja koirien kanssa. Sitten kun tämän elokuvan näki, niin jotenkin alkoi kohdella lelujaan toisin, ei niitä ihan joka paikkaan hukannut, tosin vahinkojakin sattui. Tämä olikin ensimmäisiä elokuvia joita kävin teatterissa katsomassa, siskoni kun minua sinne aina vei, kun joku uusi animaatio teatterissa pyöri, silloin näki kaikki leffat Leijonakuninkaasta Mulaniin. Mutta ei siitä sen enempää...

Toy Story kertoo siis erään pojan leluista ja tarinan päätähti on cowboylelu Woody, joka on Andyn suosikkilelu. Andylla on kuitenkin syntymäpäivä ja hän saa lahjaksi uuden sen hetkisen mahtavimman uutuuslelun: Buzz Lightyearin. Woody ja muut lelut (Rex, Röh, Perunapää, Slinky-vieterikoira ym. kumppanit) ihmettelevät uutta tulokasta, ensinnäkin se tupsahti suoraan Woodyn paikalle, ja kaiken kukkuraksi ei usko olevansa edes lelu, vaan luulee että on oikea avaruusrangeri, jonka tehtävänä on pelastaa maapallo ilkeältä Keisari Zurgilta. Pian Woody saakin huomata, että Buzz on Andyn uusi suosikkilelu, tästä alkaakin monella kommelluksessa maustettu seikkailu. Elokuva etenee sujuvasta tapahtumasta toiseen, ja pitää myös perheen pienimmätkin katsojat varmasti lujasti otteessaan. Elokuvassa on myös mielestäni hieno opetus, että leluja pitäisi kohdella kiltisti, elokuvassa nimittäin lelut opettavat ilkeälle Sid -nimiselle pojalle, ettei leluja ole tehty leikeltäväksi palasiksi tai räjäytettäväksi. Se onkin mielestäni elokuvan parhaimpia kohtauksia. Paha saa siis palkkansa tässäkin. Ja lopussa Woodysta ja Buzzista tuleekin parhaat ystävät.

Vuonna 2000 Toy Story sai itselleen jatko-osan Toy Story 2:n. Tässä täytyy myöntää, että tekijät ovat onnistuneet välttämän jatko-osien tyypillisen kirouksen, eli sen, että jatko-osa olisi edeltääjäänsä huonompi. Toy Story 2:ssa tavattiin kourallinen uusia leluja ja tuli aivan uudenlainen seikkailu. Elokuvan alussa Andy on lähdössä länkkärileirille ja on ottamassa Woodyn mukaansa ja Woody on asiasta hyvin innoissaan. Mutta kesken leikin Woodylta repeää käsi, niinpä länkkärileiri saa jäädä väliin, kun rikkinäistä lelua ei sinne oteta mukaan. Woody joutuu hyllyn päälle odottamaan korjausta. Hyllyn päällä Woody tapaa vanhan ystävänsä Wheezyn, joka on vinkuva pingviinilelu, Andyn äiti ei kuitenkaan ole ehtinyt korjata Wheezyn pilliä, niimpä Wheezy uhkaa päätyä kirpputorille myytäväksi.

Woody kuitenkin päättää pelastaa Wheezyn, mutta joutuukin itse kaapatuksi pelastusretken aikana, kun lelujenkeräilijä Al kaappaa Woodyn, mutta miksi? Hetken päästä Woody tapaa oman Skoopparijenginsä, eli lehmityttö Jessien ja mainari Paukku-Peten, sekä hevosensa Napakympin. Woodylle samalla selviää, että hän on harvinainen keräilykappale ja Al aikoo myydä hänet Tokioon, museoon Skoopparijenginsä kanssa. Samaan aikaan Buzz Lightyear, Herra Perunapää, Rex, Röh ja Slinky lähtevät vaaralliselle pelastusmatkalle...

Ja tälläkään kertaa ei vältytä hauskoilta tilanteilta ja kommelluksilta. Elokuvassa itseasiassa on enemmän huumoria, kuin edeltäjässään. Ja monet elokuvan vitsit on suunnattu vanhemmille ja nauru on taattu. Toy Story 2:ssa tavataan myös Buzzin arkkivihollinen, ilkeä Keisari Zurg. Buzzin ja Zurgin yhteenotossa on hauska viittaus Star Wars -elokuviin.Toy Story 2 oli tuottoisampi elokuva kuin edeltäjänsä.

Suomalaiset muuten loistavat näissä leffoissa - niin kuin muissakin lastenleffoissa - dubbauksillaan. Se on hienoa että näitä leffoja dubataan, animaatioleffoihin sopii täydellisesti se, että hahmot puhuvat suomea. Mielestäni suomalaisten dubbaama versio on paras elokuvan ääniraidoista. Kai se on siinä, kun on lapsesta asti tottunut siihen, että animaatioelokuvissa puhutaan suomea, niin ei sitä tapaa osaa muuttaa. Ja mielestäni alkuperäiskielellä katsojat menettävät osan hauskastahuumorista. Ei se huumori toimi samalla tavalla alkuperäiskielellä.

Olen aina elänyt siinä uskossa, että tuo mainio Toy Story -sarja ei saa enää jatkoa, että sarja sai onnellisen päätöksensä kakkosen lopussa ja siihen se jäisi. Mutta viimevuoden lopulla alkoi elokuvateattereissa pyöriä lyhyitä trailereita, että lelut tekevät paluun vuonna 2010. Se oli oikeastaan erittäin riemastuttava uutinen. Pixar tuo siis lelusankarinsa takaisin valkokankaalle kymmenen vuoden tauon jälkeen. Toy Story 3:n ensi-ilta on 27.8.2010 ja sitä nyt odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Kolmannessa elokuvassa Andy on jo kasvanut niin suureksi, että menee collegeen, joten vanhat lelut päätyisivät ullakolle. Mutta erehdyksessä lelut päätyvätkin lastentarhaan, jossa on vilkkaita, kuolaavia ja uusista leluista innostuneita lapsia, niinpä lelut yrittävät päästä takaisin Andyn luo... Tässä elokuvassa tavataan tuttujen hahmojen lisäksi myös uusia hahmoja. Seuraavassa kohdassa esittelen niistä muutamia:

Toy Story 3:n uusia ystäviä

Tuhti: Iso vaaleanpunainen nalle, joka tuoksuu... mansikalta!

Herra Siili: Pieni siili, joka on erikoinen, koska se on englantilainen ja käyttää saksalaisia nahkahousuja.

Leinikki: Suloinen, aina iloinen yksisarvispehmolelu.

Tursas: Lilanvärinen kimaltava kumimustekala.

Ken: Barbien poikaystävä on oikea komistus, ja hänellä on tietenkin maailman hienoimmat vaatteet!

Tähän loppuun vielä pieni huomio: Kaikki Hayao Miyazakin elokuvien ystävät ovat sitten teatterissa silmä tarkkana, elokuvassa nimittäin vilahtaa eräässä kohtaa leluhahmona cameo-roolissa myös Totoro!