Seuraamani TV-sarjat: #1 - Arrow (Osa 1)

Olen aika huono seuraamaan TV-sarjoja. Monia olen kyllä yrittänyt seurata, mutta josain syystä ne aina jää kesken. Nyt olen kuitenkin löytänyt muutaman koukuttavan TV-sarjan, josta ajattelin jotain vähän kirjoittaa ihan tänne blogin puolellekin. Tässä niistä toinen:

Arrow: Season 1

Pääosissa: 

Stephen Amell, David Ramsey, Emily Bett Rickards, Katie Cassidy,
Colin Donnell, Willa Holland, Susanna Thompson, Paul Blackthorne,
Colton Haynes, John Barrowman, Manu Bennett

Kesto: 931 min.

Arrow -sarjan 1. tuotantokauden logo

Saari:

Ensimmäisen tuotantokauden alussa, miljardööriplayboy Oliver Queen lähtee isänsä kanssa risteilylle perheen huvijahdilla. Alus kuitenkin joutuu onnettomuuteen ja uppoaa. Isä pelastaa Oliverin lautalle, jossa hän kertoo pojalleen synkän tunnustuksen tekemistään hämäräbisneksistä ja antaa Oliverille muistikirjan, jossa on lista nimiä jotka ovat olleet mukana isän kuvioissa. Oliver vannoo korjaavansa isänsä tekemät vääryydet ja lopulta isä uhraa oman henkensä pelastaakseen Oliverin hengen.
Oliver haaksirikkoutuu Lian Yu (mandariinikiinaksi "Kiirastuli") -nimiselle saarelle. Haaksirikon jälkeen Oliverille pian selviääkin, ettei hän ole saarella yksin. Sillä saarella majaili myös miliisijoukko, jolla on terrori-iskut mielessään. Yao Fei (Kiinan armeijan entinen sotilas, joka oli karkoitettu saarelle väärin perustein) onnistui pelastamaan Oliverin miliisien kynsistä ja lähetti Oliverin tapaamaan liittolaistaan Slade Wilsonia (Australian tiedustelupalvelun agentti, joka jäi saarelle ansaan yritettyään pelastaa Yao Feitä). Slade alkoi opettaa Oliverille taistelutaitoja, koska saarella selviäminen ja sieltä pakeneminen tulisi niitä vaatimaan kamppailussa miliisijoukkoja vastaan. Oliver vietti saarella muutamat pitkät vuodet, ja kotikaupungissaan Starling Cityssa häntä pidettiinkin jo laivaonnettomuudessa kuolleena. 

Nykyhetki:

Oliver palaa kotikaupunkiinsa ja alkaa tutkia isältään saamaa nimilistaa, vetää Yao Feiltä perimänsä hupun päähänsä ja alkaa napsia hengiltä yksi kerrallaan korruptuneita valtaapitäviä, jotka käyttävät valtaansa vain tuhotakseen Starling Cityn. Starling Cityssa alkaa pian liikkua tieto vihreähuppuisesta Kostajasta. Poliisit jahtaavat lainsuojatonta Kostajaa, mutta toisinaan joutuvat nöyrtymään tämän kanssa myös yhteistyöhön ja Kostaja onnistuukin ansaitsemaan rikosetsivä Lancen luottamuksen. 

Kun Starling Cityyn ilmestyy toinen, synkkä huppupäinen jousimies, ja Oliver ottaa muutamissa kampailuissa pahasti takkiinsa, hän päättää turvautua kahden ystävänsä apuun: John Digglen (Oliverin äidin pojalleen palkkaama henkivartija, jolla onkin työtä pysyä Oliverin perässä) sekä Felicity Smoakin (IT-insinööri, joka työskentelee Oliverin omistamassa firmassa), ja heistä muodostuu vahva kolmihenkinen tiimi jakamaan erehtymätöntä oikeutta kaupungin pelastamiseksi. Korruptio ja salaliitto kaupunkia kohtaan on kuitenkin jo ehtinyt levitä myös Oliverin muuhunkin lähipiiriin...

Oliver Queen/Arrow (Stephen Amell)

Arrow on yhdysvaltalainen tv-sarja, joka perustuu DC Comicsin Vihreä Nuoli (Green Arrow) -sarjakuvaan. Sarja kertoo Vihreän Nuolen syntytarinan. Sarjaa alettiin amerikoissa esittää vuonna 2012 The CW Television Network (The CW) -kanavalla, ja vuonna 2013 sitä alettiin näyttää Suomessa Subilla. Sub on sittemmin kirinyt amerikan TV-esitykset kiinni, sillä toisen tuotantokauden jaksot näytettiin vain viikkoa myöhemmin amerikan ensiesityksestä. Ja sama meininki jatkuu myös nyt telkkarissa parhaillaan pyörivän kolmannen kauden kohdalla. Ensimmäisen kauden tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Vihreä Nuolta pidettiin omankäden oikeuteen turvautuvana murhaajana. Sarjan tapahtumat etenevät rinnakkain kahdessa tasossa: nykyhetkessä ja saarella tapahtuneissa takaumissa. Takaumissa näytetään miten nössöstä playboysta kouliintuu sankari ja se on kiinnostavaa seurattavaa, vaikka takaumista saadaan nauttiakin aina muutaman minuutin pätkiä jaksojen välissä. Nykyhetkeen sijoittuvat toimintakohtaukset puolestaan näyttävät sarjan toisen puolen, sillä nyrkkitappelut ja taisteluiden parkour-osuudet ovat varsinaista silmäkarkkia, kun taustalle on laitettu tykittävän tunnelmallinen musiikki. Minun mielestä Arrow -sarja on tehty ihan elokuvien tuotantoarvoja silmällä pitäen, tuotantokaudet kun tuntuvat 23:een osaan pätkityltä toimintaelokuvilta. Tunnelmaltaan ja toteutukseltaan se paikoitellen tuntuu jopa Nolanin Batman -trilogian vertaiselta.
Ensimmäinen tuotantokausi tempaa mukaansa koukuttavaan otteeseen heti ensiminuuteista lähtien. Itsenihän piti alunperin katsoa vain ensimmäinen jakso, että miltä sarja mahtaa näyttää. Telkkarissa pyörineet mainokset kun näyttivät vähän köyhiltä ja pieni pelko oli, että tästäkin tulee joku uusi Smallville, joka ei vaan oikein lähde. Mutta sarjahan osoittautuikin loistavaksi ja kaksi ensimmäistä tuotantokautta tuli hankittua heti hyllyyn kun ne ilmestyivät kauppoihin, ja nyt olen jo päätynyt tähän pisteeseen fanittamisen kanssa:

DC:n sarjakuvia lukeneille Arrow -sarja on varma hitti. Sarjassa esiintyvät pahikset ovat myös varsin tuttuja Teräsmiehen ja Batmanin maailmasta ja tuttujen pahisten bongaus aiheuttaa aina pienen innostuksen tunteen (ainakin itselle). Sarjan hahmot ja niiden puvustukset ovat lähes yksi yhteen sarjakuvissa esiintyvien esikuviensa kanssa. Toisella kaudella yhdessä jaksossa esiintyvä superroisto Salomon Grundy on kyllä ulkonäöltään ihan ihmismäinen - eikä sellainen isokokoinen zombie niin kuin sarjakuvissa - mutta kuitenkin varsin hyvällä maulla tehtynä.
Toisen kauden sain juuri katseltua DVD:ltä, joten siitä puhutaan toisella kerralla enemmän...

Interstellar

Christopher Nolan näytti Yön Ritari -trilogiallaan, että supersankarielokuvia voi tehdä tyylillä ja Batmanistakin saada kunnioitettavia elokuvia. Inception -elokuvallaan hän käsitteli ihmisten unia ja alitajuntaa. Interstellar -leffalla Nolan vie nyt katsojan eepiselle matkalle kauas avaruuteen.

Nolan pyrki pitämään Interstellaria kaikille mystisenä elokuvana. Ensimmäisessä lyhyessä trailerissa nähtiin pääosanesittäjä Matthew McConaughey itkien ajamassa autollaan ja taivaalle lentävä avaruusraketti, ja sen enempää siinä ei elokuvasta juuri kerrottukaan. Se kyllä onnistui herättämään mielenkiinnon elokuvaa kohtaan, ainakin allekirjoittaneella. Pidempää traileria en ole edes nähnyt, koska ajattelin antaa elokuvan tulla itselleni yllätyksenä kun sitä menin ensi-iltaan katsomaan. 

Tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa Nolan kuvaa Maapalloa, joka on kuolemassa. Rajun ilmastonmuutoksen myötä ruoka on loppumassa ja Maan ylikansoittanut ihmiskunta joko kuolee nälkään tai tukehtuu kaikkialla pöllyävään hiekkaan. Vaikka avaruusohjelmat onkin jo lopetettu, päättää NASA vielä kokeilla viimeistä salaista tehtävää: Lähettää ihminen avaruuteen, madonreijän läpi etsimään ihmiskunnalle uutta asuinkelpoista planeettaa. NASAn professorin (Michael Caine) tyttären (Anne Hathaway) johtaman neljän hengen tutkimusretkikunnan matkaan lähtee myös ex-avaruuslentäjä Coop (McConaughey) joka joutuu tehtävän vuoksi jättämään lapsensa, tietämättä tuleeko matkalta ikinä enää palaamaan, tarkoituksenaan kuitenkin pelastaa heidän ja muiden ihmisten tulevaisuus.

Elokuva on moniaiheinen. Siinä käsitellään avaruusmatkailua, aikaa, maailmanlopun uhkaa, ihmistä sekä myös rakkautta, joten sisältöä on paljon ja kestoakin sillä on kolmen tunnin verran. Nolan on kuitenkin onnistunut tekemään tarinasta ehyen ja loppua kohden sitoo myös kaikki juonen langanpäät hyvin yhteen, joten elokuvan aikana ei pääse pitkästymään missään vaiheessa. Itsekin olisin elokuvan parissa viihtynyt teatterissa vielä pidempään, sen kolmen tunnin jälkeenkin. 

Näyttelijäkaarti on laaja, joten sivurooleistakin onnistuu bongaamaan monia tuttuja naamoja. Viime vuonna Parhaan miespääosan Oscarin voittanut Matthew McConaughey loistaa tässäkin tunteikkaalla roolillaan, mutta ei Anne Hathaway kuitenkaan paljoa varjoon jää. Kaikki muutkin näyttelijät ovat rooleihinsa hyviä. 
Visuaalisesti Interstellar on silmille lähinnä pelkkää kaunista ilotulitusta, joka venyy eeppisiin mittasuhteisiin.

Tämä kannattaa käydä ehdottomasti katsomassa elokuvateatterissa isolla kankaalla. Vuoden parasta antia. 

Tähän loppuun saatte trailerin sijaan paljon puhuvan kuvan:

Halloween & Studio 123:n Zombiewalk

Viime viikon perjantaina, eli 31.10.2014 Kuusaan elokuvateatteri Studio 123 järjesti ensimmäistä kertaa kunnon Halloween-kemut. Elokuvateatterilla sai maskeeraajan käsittelyssä muutettua itsestään vaikka minkä näköisen zombin tai vastaavan kauhuotuksen, ja sai myös osallistua jos halusi, zombiewalkiin. Sitten myöhemmin illalla pääsi vielä nauttimaan alkuperäisistä Halloween (1978) ja Night of the Living Dead (1968) -elokuvista ihan valkokankaalta. 

Itse en ole mikään halloween intoilija, omia juhlia en koskaan järjestä, mutta kavereiden juhlissa on tullu muutamia kertoja käytyä jos on ollut mahdollista. Nyt oli ihan pakko kuitenkin osallistua, koska harvoin tälläisiin kunnon juhliin edes pääsee. Menin elokuvateatterille hyvissä ajoin, eli heti neljältä kun maskeeraaja oli sinne saapunut, että ehdin saada kunnon maskeerauksen ennen zombiewalkia.  Hetken päästä näytinkin sitten jo tältä:

Joku siinä minun ulkonäköä ehti pelästyäkin, kun astuin vessasta ulos maskeerauksen jälkeen. 

Zombiewalkin oli tarkoitus alkaa puoli kuudelta. Elokuvissa ravasi kyllä porukkaa, mutta kuitenkaan kovinkaan montaa ei innostanut lähteä zombieleikkiin mukaan. Siinä sitten tilattiin pizzaa ja herkuteltiin, kun odoteltiin loppuja osallistujia paikalle. Kello alkoi lähestyä puolta kuutta ja näytti myös siltä että zombiewalkiin ei osallistu muita kuin talon henkilökuntaa ja muutama vakioasiakas ja saattoi siinä muutamat pohtia että jää koko kävelykin tekemättä. 

Zombit ihmettelemässä älypuhelinta

Asiaa hieman tarkemmin pohdittuamme, tulimme tulokseen, että mitään ei peruta. Tehdään zombiewalk pienellä porukalla ja käydään vähän pelottelemassa Kuusaalaisia pimeällä kadulla.
Ja ennen kuin päästiin edes kunnolla aloittaa zombiewalkia, tulikin idea että kuvataan tästä lyhyitä kauhupätkiä! Ensin kuvattiin muutama videopätkä Studion sisällä ja samalla myös muutamat tilannevalokuvat valkokankaan edessä, joissa zombit olivat kuolleet kohdatessaan zombiemetsästäjän. 

Sitten lähdimme laahustelemaan kaduille. Ohikulkijoilla ja autoilijoilla oli kyllä ihmettelemistä, kun neljä kalpeaa ja veristä hahmoa laahustaa tien yli ja vähän matkan päässä yksi kuvaa koko tilannetta. Mutta meillä oli hauskaa. Minulla kävi muutamia kertoja kyllä mielessä, että jollain autoilijoilla saattaa mennä hermot siihen meidän tien yli laahustamiseen ja alkavat tööttäillä mielenosoitukseksi, mutta ei, kaikki odottivat rauhallisesti. Joitain autoilijoita kun siinä laahustellessa vilkaisin, niin muutamat jopa naureskelivat kun seurasivat meidän menoa.

Kävelyn jälkeen palasimme takaisin Studiolle, ja jotkut jäi vielä katselemaan kauhuklassikoita, ja itse lähdin siitä sitten kotiin.

Zombiewalkista tuli siis suunniteltua pienempi, mutta sitäkin hauskempi kokemus! Toivottavasti teatterilla on ensi vuonnakin samanlaiset Halloweenpippalot, aion olla mukana, ja toivon mukaan silloinkin järjestetään zombiewalk tai kuvataan ainakin jatko-osa meidän omaan kauhupätkään. 

Myöhemmin kotona sitten kasasin noista kaikista kuvatuista videopätkistä kokonaisen lyhytelokuvan. Siitä tuli kyllä varsin onnistunut, vaikka on tehtykin ilman minkäänlaista käsikirjoitusta tai sen kummempaa suunnittelua.

Katso kauhupätkä Living Dead in Kuusankoski alta (jos uskallat):

Huom: YouTube toistaa videon automaattisesti 360p muodossa, joten kannattaa vaihtaa videon asetuskuvakkeesta HD-laatu päälle, niin kuva on selkeämpi.

Mukana menossa olleen leffabloggarikolleegan Sinin näkemykset voi lukea täältä!

Annabelle

Kauhuleffat ei ole minulle mitenkään tärkeitä leffoja. Minusta on ollu jotenkin ikävä katella leffaa, kun tietää että kohta sitä taas pelästyy jotain nurkan takaa kameran eteen hyökkäävää mörköä ja pelästyy silti vaikka sitä osaa odottaakin. Siitä syystä niiden katselukin on jääny vähemmälle. Tosin, nykyisin kauhukin tuppaa olemaan lähinnä vähemmän pelottavaa ja pelästyttävää verellä roiskimista. Nyt olen kuitenkin yrittänyt hiljalleen korjata tätä tilannetta, kun olen kaverin kautta onnistunut tutustumaan muutamaan, omasta mielestäni varsin hyvään kauhuleffaan: Ensimmäisenä  mainittakoon leffakaksikko Insidious (Riivattu, 2011), ja Insidious: Chapter 2. Ja sitten myös The Conjuring (Kirottu, 2013). The Conjuring taisi olla myös jonkinasteinen yllätyshitti kauhuleffojen sarjassa. 

Nyt teatteriin on saapunut Kirottu -leffan esiosa, Annabelle, jonka tarina pureutuu myös Kirottu -leffassa pariinkin otteeseen lasivitriinissä vilahtaneeseen, karmivannäköiseen, vintage-nukkeen. Elokuvan on ohjannut John R. Leonetti, joka on toiminut kuvaajana aiemmin mainitsemissani kauhuleffoissa, ja elokuvan on tuottanut James Wan joka puolestaan ohjasi aiemmin mainitsemani kauhuleffat. Mutta tämä kaksikko on mielestäni onnistunut kaikissa näissä leffoissa. 

Annabelle -leffan pääosassa on vintage-nukkeja keräilevä Mia (Annabelle Wallis), joka saa mieheltään (Ward Horton) lahjaksi nuken, joka vielä puuttui kokoelmasta. Pian kuitenkin alkaa selvitä, että nukke on kirottu ja demonin riivaama. Ja nukesta eroon pääseminen on mahdotonta.

Elokuvan pääosakaksikko, tuntemattomammat näyttelijät Wallis ja Horton hoitavat roolinsa sopivan hillitysti ja katsojienkin on heihin helppo samaistua. Tarinan kerronnaltaan elokuvan tunnelma oli ainakin itselle varsin jännittävä. Ensimmäinen pelästyttävä kohtaus tulee sen verran yllättäin, että saattaa siinä popcornit herkemmältä kaverilta lentää käsistä. Näitä pelästyttäviä kohtia on ripoteltu  elokuvaan sopivasti sinne tänne joihin tunnelmallinen musiikki antaa vähän viittauksia, toisinaan musiikki on vaan hämäystä ja mitään pelästyttävää ei edes tule. Tätä leffaa on joissain arvioissa haukuttu, mutta kyllä tämä minulle ainakin toimi hyvin säikyttelyleffana. Pariinkin otteeseen sitä joutui teatterissa jännittävien kohtausten jälkeen suoristaa ryhtinsä, kun huomasi valuneensa penkiltä sen verran matalalle, että edessä olleen penkin selkänoja peittää näkökenttää. Välillä taas yritti pipoa vedellä silmille, ja varovaisesti kurkkia sieltä alta valkokankaalle, jos uskalsi.

Hyvä, että tulee myös tämmöisiä tunnelmallisia ja pelästyttäviäkin kauhuleffoja, näiden kauhusplatter-leffojen rinnalle. Tykkäsin!

Avengers 2: Age of Ultron traileri!!

Marvel Studiosin piti alunperin julkaista Avengers 2: Age of Ultronin traileri vasta ensi viikolla, mutta nyt ne joutuivatkin nöyrtymään ja julkaista sen jo viime yönä, sillä traileri vuoti nettiin omia aikojaan. 

Nykyisin uutuuselokuvien trailerit tuppaavat olemaan sellaisia, että ne kestää sen 2-3 minuuttia, ja siinä ajassa kerrotaan elokuvasta ja juonesta vähän liikaakin. Marvel on pitänyt kuitenkin Avengers 2:n kohdalla mystisyyden verhoa tiukasti kiinni: elokuvan synopsis on paljastettu, mutta siinäkään ei menty juonen yksityiskohtiin. Trailerin kohdalla jatketaan samalla linjalla, nyt verhoa raotetaan hieman ja kaksiminuuttisesta trailerista näkee vain minkälaista toimintaa on luvassa toukokuussa 2015. 

Elokuvan virallinen synopsis kuuluu näin:
”Kun Tony Stark koettaa käynnistää uinuvan rauhanturvausohjelman, asiat menevät pieleen ja maapallon mahtavimmat sankarit Rautamies, Kapteeni Amerikka, Thor, Hulk, Musta Leski ja Haukansilmä joutuvat äärimmäiselle koetukselle, kun koko planeetan kohtalo on vaakalaudalla. Kostajien tehtävänä on epätodennäköisten liittolaistensa kanssa estää roistomaista Ultronia toteuttamasta kaameita suunnitelmiaan tässä eeppisessä ja ainutlaatuisessa seikkailussa, joka levittäytyy ympäri maailmaa”.

Mie olen jo valmis nousemaan hypejunaan! Traileri näyttää hienolta, katso vaikka itse:

Varustelekan avoin kirje Arnold Schwarzeneggerille! (Video)

Toimintatähti ja entinen Kalifornian kuvernaattori Arnold Schwarzenegger on tulossa lokakuussa Suomeen, Helsingissä järjestettävään vuotuiseen liike-elämän seminaarin Nordic Bisness Forumin pääpuhujaksi. 

Tästä uutisesta innostuneena, Suomalainen armeijan ylijäämätavaraa ja muutakin armeijakamppeita myyvä Varusteleka on julkaissut videon, jolla yritetään houkutella actiontähti Suomivierailullaan piipahtamaan myös liikkeessä visiitillä. Video toimii avoimena kutsukirjeenä ja sitähän saa netissä jakaa ihan luvan kanssa. 
Varustelekan tempaukset tunnetaan yleisesti näyttävyydestään ja kyllä tämäkin video sen todistaa, että liikkeessä on raudanlujaa ammattitaitoa töissä ja niillä on aivan oma tyylinsä tehdä juttuja. Video kulkee nimellä Make Arnold Come.

Toivottavasti video leviää ja päätyy myös Arnoldin nähtäväksi! Siihen on nimittäin panostettu.

Mielensäpahoittaja

Kirjailija Tuomas Kyrö loi fiktiivisen Mielensäpahoittaja -hahmon alunperin vuonna 2009 tehtyyn radiokuunnelmasarjaan. Kahdeksankymmentä vuotias vanha maalaisjäärä pahoitti mielensä milloin mistäkin, ja kun lääkäri määräsi elämänmuutosta, niin vanha ukko alkoi avautua asioista yleisönosastolla. Sittemmin Mielensäpahoittaja on siirtynyt kirjoihin, kolumneihin ja on siitä muutamia näytelmiäkin teattereihin tehty. Nyt vanha äksy pahoittaa mielensä valkokankaallakin.

Yleensä kun kirjoista tehdään elokuvia, niin niissä mennään vähän aina metsään. Tämän elokuvan kohdalla itselläni ei ollut sitä pelkoa, sillä elokuvan on ohjannut yksi Suomen parhaimpia ohjaajia Dome Karukoski, käsikirjoituksessa on mukana ollut Tuomas Kyrö ja pääosaan on saatu itse Antti Litja, joka on tulkinnut Mielensäpahoittaja -hahmoa alkuperäisessä radiokuunnelmasarjassa ja äänikirjoillakin. 

Elokuvan alussa nähdään tuttu karvahattuinen vanha mies kääntämässä perunapeltoa. Sysi-Suomessa yksin asuva mielensäpahoittaja pitää asioistaan huolen: nostaa perunat itse, tarkastaa verkot, käy hoitokodissa tapaamassa Alzheimeria sairastavaa emäntää ja pitää talon ja Escortin kunnossa. Kellarin portaan pettäessä alta ukko teloo jalkansa ja lääkärikäynti paljastaa jalan tarvitsevan kuntoutusta. Niinpä Mielensäpahoittaja joutuu muuttamaan maalta Pojan (Ilkka Forss) ja Miniän (Mari Perankoski) luo suurkaupunkiin pariksi päiväksi. Jäärä ei millään haluaisi lähteä, mutta suostuu lopulta kun Poika lupautuu jäämään maalle talovahdiksi. Mielensäpahoittaja ei tule työkokouksesta toiseen suhaavan Miniän kanssa oikein toimeen ja nykyaikaiset välineet kosketusnäyttöineen aiheuttaa menneisyyteen jumahtaneelle vastarannankiiskille mielipahaa ja kohellusta.  Pelkällä läsnäolollaan Mielensäpahoittaja onnistuu sotkemaan Pojan ja Miniän perhesuhteen sekä Miniän työkuviotkin.

Myönnetään tosiasia: Tästä elokuva ei olisi tullut mitään ilman 76-vuotiasta Antti Litjaa. Kukaan ei pystyisi esittämään Mielensäpahoittajaa paremmin. Elokuvan kertojaäänenäkin toimiva Litja luo tarinaan eläväisen tunnelman. Pidin myös elokuvan muista hahmoista. Mari Perankoski sopii hyvin Litjan vastanäyttelijäksi, tempperamenttiseksi Miniäksi, jonka hermot eivät meinaa kestää hangoittelevaa appiukkoa. Perankosken näyttelemät raivonpurkauksetkin tuntuvat luonnollisilta, vaikkakin ne ovat ehkä hivenen yliampuvia kirjoissa olevaan Miniään verrattuna. Oman hauskuutensa soppaan tuo Ilkka Forssin näyttelemä leppoisa Poika, joka mieluummin leipoo kuin pilkkoo puita tai putsaa rännejä.

Kun hahmoihin on päässyt sisälle niin heidät on helppo hyväksyä sellaisina kuin ovat
ja elokuva herättää monenlaisia tunteita. Päällimmäisenä siinä näkyy Tuomas Kyrön huumori, joka toimii hyvin myös elokuvallisessa kerronnassa. Elokuvassa on useita kohtauksia, jotka saavat katsojan nauramaan ihan ääneen, kuten esim. Mielensäpahoittajan ja Prisman kassaneidin välinen keskustelu S-kortista. Loppua kohden elokuvassa otetaan askeleita hieman draamankin puolelle lämminhenkisellä tavalla, joka saa katsojallekin vähän palaa kurkkuun. Elokuva on tehty tarkasti ja huolella ja se onnistuu tavoittamaan alkuperäisen kuunnelmasarjan ja kirjojenkin hengen yhdistelemällä haikeutta ja huumoria.
Jokainen pystyy samaistumaan Mielensäpahoittajaan. Itsestäni löytyy ainakin samanlaisia piirteitä kuin tuossa Antti Litjan näyttelemässä hahmossa. Tai jos ei löydä hahmosta yhtäläisyyksiä itseensä, niin kyllä se ainakin mieleen tuo jonkun sukulaisen tai sitten ne omat vanhemmat ja isovanhemmat. 

Kyllä ei ole huono elokuva, on vuoden paras kotimainen! Menkää katsomaan eläviin kuviin, voin luvata että ette tule pahoittamaan mieltänne tästä elokuvasta.