Annabelle

Kauhuleffat ei ole minulle mitenkään tärkeitä leffoja. Minusta on ollu jotenkin ikävä katella leffaa, kun tietää että kohta sitä taas pelästyy jotain nurkan takaa kameran eteen hyökkäävää mörköä ja pelästyy silti vaikka sitä osaa odottaakin. Siitä syystä niiden katselukin on jääny vähemmälle. Tosin, nykyisin kauhukin tuppaa olemaan lähinnä vähemmän pelottavaa ja pelästyttävää verellä roiskimista. Nyt olen kuitenkin yrittänyt hiljalleen korjata tätä tilannetta, kun olen kaverin kautta onnistunut tutustumaan muutamaan, omasta mielestäni varsin hyvään kauhuleffaan: Ensimmäisenä  mainittakoon leffakaksikko Insidious (Riivattu, 2011), ja Insidious: Chapter 2. Ja sitten myös The Conjuring (Kirottu, 2013). The Conjuring taisi olla myös jonkinasteinen yllätyshitti kauhuleffojen sarjassa. 

Nyt teatteriin on saapunut Kirottu -leffan esiosa, Annabelle, jonka tarina pureutuu myös Kirottu -leffassa pariinkin otteeseen lasivitriinissä vilahtaneeseen, karmivannäköiseen, vintage-nukkeen. Elokuvan on ohjannut John R. Leonetti, joka on toiminut kuvaajana aiemmin mainitsemissani kauhuleffoissa, ja elokuvan on tuottanut James Wan joka puolestaan ohjasi aiemmin mainitsemani kauhuleffat. Mutta tämä kaksikko on mielestäni onnistunut kaikissa näissä leffoissa. 

Annabelle -leffan pääosassa on vintage-nukkeja keräilevä Mia (Annabelle Wallis), joka saa mieheltään (Ward Horton) lahjaksi nuken, joka vielä puuttui kokoelmasta. Pian kuitenkin alkaa selvitä, että nukke on kirottu ja demonin riivaama. Ja nukesta eroon pääseminen on mahdotonta.

Elokuvan pääosakaksikko, tuntemattomammat näyttelijät Wallis ja Horton hoitavat roolinsa sopivan hillitysti ja katsojienkin on heihin helppo samaistua. Tarinan kerronnaltaan elokuvan tunnelma oli ainakin itselle varsin jännittävä. Ensimmäinen pelästyttävä kohtaus tulee sen verran yllättäin, että saattaa siinä popcornit herkemmältä kaverilta lentää käsistä. Näitä pelästyttäviä kohtia on ripoteltu  elokuvaan sopivasti sinne tänne joihin tunnelmallinen musiikki antaa vähän viittauksia, toisinaan musiikki on vaan hämäystä ja mitään pelästyttävää ei edes tule. Tätä leffaa on joissain arvioissa haukuttu, mutta kyllä tämä minulle ainakin toimi hyvin säikyttelyleffana. Pariinkin otteeseen sitä joutui teatterissa jännittävien kohtausten jälkeen suoristaa ryhtinsä, kun huomasi valuneensa penkiltä sen verran matalalle, että edessä olleen penkin selkänoja peittää näkökenttää. Välillä taas yritti pipoa vedellä silmille, ja varovaisesti kurkkia sieltä alta valkokankaalle, jos uskalsi.

Hyvä, että tulee myös tämmöisiä tunnelmallisia ja pelästyttäviäkin kauhuleffoja, näiden kauhusplatter-leffojen rinnalle. Tykkäsin!

Avengers 2: Age of Ultron traileri!!

Marvel Studiosin piti alunperin julkaista Avengers 2: Age of Ultronin traileri vasta ensi viikolla, mutta nyt ne joutuivatkin nöyrtymään ja julkaista sen jo viime yönä, sillä traileri vuoti nettiin omia aikojaan. 

Nykyisin uutuuselokuvien trailerit tuppaavat olemaan sellaisia, että ne kestää sen 2-3 minuuttia, ja siinä ajassa kerrotaan elokuvasta ja juonesta vähän liikaakin. Marvel on pitänyt kuitenkin Avengers 2:n kohdalla mystisyyden verhoa tiukasti kiinni: elokuvan synopsis on paljastettu, mutta siinäkään ei menty juonen yksityiskohtiin. Trailerin kohdalla jatketaan samalla linjalla, nyt verhoa raotetaan hieman ja kaksiminuuttisesta trailerista näkee vain minkälaista toimintaa on luvassa toukokuussa 2015. 

Elokuvan virallinen synopsis kuuluu näin:
”Kun Tony Stark koettaa käynnistää uinuvan rauhanturvausohjelman, asiat menevät pieleen ja maapallon mahtavimmat sankarit Rautamies, Kapteeni Amerikka, Thor, Hulk, Musta Leski ja Haukansilmä joutuvat äärimmäiselle koetukselle, kun koko planeetan kohtalo on vaakalaudalla. Kostajien tehtävänä on epätodennäköisten liittolaistensa kanssa estää roistomaista Ultronia toteuttamasta kaameita suunnitelmiaan tässä eeppisessä ja ainutlaatuisessa seikkailussa, joka levittäytyy ympäri maailmaa”.

Mie olen jo valmis nousemaan hypejunaan! Traileri näyttää hienolta, katso vaikka itse:

Varustelekan avoin kirje Arnold Schwarzeneggerille! (Video)

Toimintatähti ja entinen Kalifornian kuvernaattori Arnold Schwarzenegger on tulossa lokakuussa Suomeen, Helsingissä järjestettävään vuotuiseen liike-elämän seminaarin Nordic Bisness Forumin pääpuhujaksi. 

Tästä uutisesta innostuneena, Suomalainen armeijan ylijäämätavaraa ja muutakin armeijakamppeita myyvä Varusteleka on julkaissut videon, jolla yritetään houkutella actiontähti Suomivierailullaan piipahtamaan myös liikkeessä visiitillä. Video toimii avoimena kutsukirjeenä ja sitähän saa netissä jakaa ihan luvan kanssa. 
Varustelekan tempaukset tunnetaan yleisesti näyttävyydestään ja kyllä tämäkin video sen todistaa, että liikkeessä on raudanlujaa ammattitaitoa töissä ja niillä on aivan oma tyylinsä tehdä juttuja. Video kulkee nimellä Make Arnold Come.

Toivottavasti video leviää ja päätyy myös Arnoldin nähtäväksi! Siihen on nimittäin panostettu.

Mielensäpahoittaja

Kirjailija Tuomas Kyrö loi fiktiivisen Mielensäpahoittaja -hahmon alunperin vuonna 2009 tehtyyn radiokuunnelmasarjaan. Kahdeksankymmentä vuotias vanha maalaisjäärä pahoitti mielensä milloin mistäkin, ja kun lääkäri määräsi elämänmuutosta, niin vanha ukko alkoi avautua asioista yleisönosastolla. Sittemmin Mielensäpahoittaja on siirtynyt kirjoihin, kolumneihin ja on siitä muutamia näytelmiäkin teattereihin tehty. Nyt vanha äksy pahoittaa mielensä valkokankaallakin.

Yleensä kun kirjoista tehdään elokuvia, niin niissä mennään vähän aina metsään. Tämän elokuvan kohdalla itselläni ei ollut sitä pelkoa, sillä elokuvan on ohjannut yksi Suomen parhaimpia ohjaajia Dome Karukoski, käsikirjoituksessa on mukana ollut Tuomas Kyrö ja pääosaan on saatu itse Antti Litja, joka on tulkinnut Mielensäpahoittaja -hahmoa alkuperäisessä radiokuunnelmasarjassa ja äänikirjoillakin. 

Elokuvan alussa nähdään tuttu karvahattuinen vanha mies kääntämässä perunapeltoa. Sysi-Suomessa yksin asuva mielensäpahoittaja pitää asioistaan huolen: nostaa perunat itse, tarkastaa verkot, käy hoitokodissa tapaamassa Alzheimeria sairastavaa emäntää ja pitää talon ja Escortin kunnossa. Kellarin portaan pettäessä alta ukko teloo jalkansa ja lääkärikäynti paljastaa jalan tarvitsevan kuntoutusta. Niinpä Mielensäpahoittaja joutuu muuttamaan maalta Pojan (Ilkka Forss) ja Miniän (Mari Perankoski) luo suurkaupunkiin pariksi päiväksi. Jäärä ei millään haluaisi lähteä, mutta suostuu lopulta kun Poika lupautuu jäämään maalle talovahdiksi. Mielensäpahoittaja ei tule työkokouksesta toiseen suhaavan Miniän kanssa oikein toimeen ja nykyaikaiset välineet kosketusnäyttöineen aiheuttaa menneisyyteen jumahtaneelle vastarannankiiskille mielipahaa ja kohellusta.  Pelkällä läsnäolollaan Mielensäpahoittaja onnistuu sotkemaan Pojan ja Miniän perhesuhteen sekä Miniän työkuviotkin.

Myönnetään tosiasia: Tästä elokuva ei olisi tullut mitään ilman 76-vuotiasta Antti Litjaa. Kukaan ei pystyisi esittämään Mielensäpahoittajaa paremmin. Elokuvan kertojaäänenäkin toimiva Litja luo tarinaan eläväisen tunnelman. Pidin myös elokuvan muista hahmoista. Mari Perankoski sopii hyvin Litjan vastanäyttelijäksi, tempperamenttiseksi Miniäksi, jonka hermot eivät meinaa kestää hangoittelevaa appiukkoa. Perankosken näyttelemät raivonpurkauksetkin tuntuvat luonnollisilta, vaikkakin ne ovat ehkä hivenen yliampuvia kirjoissa olevaan Miniään verrattuna. Oman hauskuutensa soppaan tuo Ilkka Forssin näyttelemä leppoisa Poika, joka mieluummin leipoo kuin pilkkoo puita tai putsaa rännejä.

Kun hahmoihin on päässyt sisälle niin heidät on helppo hyväksyä sellaisina kuin ovat
ja elokuva herättää monenlaisia tunteita. Päällimmäisenä siinä näkyy Tuomas Kyrön huumori, joka toimii hyvin myös elokuvallisessa kerronnassa. Elokuvassa on useita kohtauksia, jotka saavat katsojan nauramaan ihan ääneen, kuten esim. Mielensäpahoittajan ja Prisman kassaneidin välinen keskustelu S-kortista. Loppua kohden elokuvassa otetaan askeleita hieman draamankin puolelle lämminhenkisellä tavalla, joka saa katsojallekin vähän palaa kurkkuun. Elokuva on tehty tarkasti ja huolella ja se onnistuu tavoittamaan alkuperäisen kuunnelmasarjan ja kirjojenkin hengen yhdistelemällä haikeutta ja huumoria.
Jokainen pystyy samaistumaan Mielensäpahoittajaan. Itsestäni löytyy ainakin samanlaisia piirteitä kuin tuossa Antti Litjan näyttelemässä hahmossa. Tai jos ei löydä hahmosta yhtäläisyyksiä itseensä, niin kyllä se ainakin mieleen tuo jonkun sukulaisen tai sitten ne omat vanhemmat ja isovanhemmat. 

Kyllä ei ole huono elokuva, on vuoden paras kotimainen! Menkää katsomaan eläviin kuviin, voin luvata että ette tule pahoittamaan mieltänne tästä elokuvasta.

The Expendables 3

Sylvester Stallone tuo kolmannen kerran palkkasotilasryhmänsä valkokankaille. Tällä kertaa mukaan on saatu joukko uusia, actionpätkistä tuttuja naamoja ja muutama vanha naama on vaihtunut tiimistä. Tämä oli itselleni se kesän odotetuin elokuva, eikä se pettänyt odotuksia.

Elokuvan alussa Barney Rossin (Stallone) johtama Expendables -ryhmä on auttamassa ryhmän entisen jäsenen, veropetoksista vankilaan joutuneen Doctor Deathin (Wesley Snipes) paossa (HUOM! Loistavaa huumoria Wesley Snipesin tosielämän verosotkuista). Doctor Death tarvitaan tiimiin lisäjäseneksi seuraavaa tehtävää varten. Tehtävänä on eliminoida pahamaineinen sotarikollinen ja asekauppias, joka paljastuukin Expendables -ryhmän perustajajäseneksi, Conrad Stonebanksiksi (Mel Gibson), jonka Barney jo aiemmin tappoi tai niinhän luuli tehneensä. Keikka menee pieleen, ja Barney Ross päättää jättää vanhan ryhmänsä eläkkeelle ja ottaa tilalle uudet, nuoremmat kaverit seuraansa jahtaamaan Stonebanksia. Lopullisen sotkun siivoamiseen tulee myös vanha tiimi vielä uuden rinnalle.

Vanhat konkarit Stallone, Schwarzenegger, Lundgren, Li, Couture, Crews eivät tuo elokuvaan mitään uutta. Heidän hahmonsa on aivan yhtä rautaisia toimintasankareita kuin kahdessa aiemmassakin osassa, ja huulenheittoakaan ei olla unohdettu. Elokuvaa on kuitenkin viety hieman vakavammalle tasolle edellisosiin verrattuna. Uudet, nuoret tulokkaat Kellan Lutz, Ronda Rousey, Victor Ortiz ja Glen Powell tuovat elokuvaan uutta mukavaa särmää. Nuorten ja vanhojen konkareiden ensitapaaminen on elokuvan hauskimpia hetkiä. Ronda Rousey on elokuvan ainoa naistähti, mutta sitä ei nosteta onneksi liikaa esille. Sopii hyvin tiimiin, eikä tarinaan ole väkisinväännetty mitään romantiikkasotkuja mukaan. Rousey on tunnettu vapaaottelija, ja se näkyy hyvin selkeästi elokuvan lähitaistelukohtauksissa. 

Harrison Ford näyttelee Drummer -nimistä miestä, joka on korvannut Bruce Willisin aiemmissa elokuvissa näyttelemän Churchin. Tätä Drummer kommentoikin sillä, että Church on astunut pois kuvioista. Joka on tarkoitettu ilmeisesti pienenä viittauksena Stallonen ja Willisin kinoihin, kun Willis vaati roolistaan lisää liksaa. Odotin Harrison Fordin hahmolta ehkä enemmän viittauksia Indiana Jones -rooleihin, mutta Drummer saattaakin olla enemmän jotain sukua Han Sololle, ainakin helikopterilentotaitojensa perusteella. 

Myös aiemmissa elokuvissa näytellyt Mickey Rourke on vaihtunut Kelsey Grammeriin. Mutta Grammerin hahmo jääkin lopulta enemmän sivuhahmoksi. 

Tällä kertaa elokuvan pääroistona, on Mel Gibson. Hollywood pitää nykyisin Gibsonia vähän pahana poikana, eikä häntä ole enää elokuvissa niin paljoa nähty. Mikä on sääli, sillä Gibson on lahjakas näyttelijä. Stallone olisi halunnut Gibsonin alunperin The Expendables 3:n ohjaajaksi, Gibsonin aikataulut ei sopineet yhteen elokuvanteon kanssa, mutta myöhemmin hän ilmoitti Stallonelle että voisi kyllä vielä näytellä elokuvassa. Ja sen hän tekeekin, melkein varastamalla koko shown. Gibsonin näyttelytyyli sopii erittäin hyvin mielipuolisen pahiksen rooliin ja hän on roolissaan vakuuttava. Gibsonin näyttelemästä Conrad Stonebanksista tuleekin helposti mieleen Tappava Ase -elokuvien roolihahmo Martin Riggs, Stonebanks on vain paljon julmempi ja häijympi. Gibson vs Stallone -loppukamppailua on ilo katsella, harmi että varsinainen lähitaisteluosuus jää vähän lyhyeksi. Antakaa enemmän toimintaelokuvarooleja Gibsonille!

Myös toinen näyttelijä jää Gibsonin lisäksi elokuvasta erityisen hyvin mieleen. Antonio Banderasin näyttelemä Zorron ja Saapasjalkakissan sekoitus, moottoriturpa Galgo, haluaa saada sisältöä elämäänsä ja yrittää päästä kovasti mukaan Expendables -tiimiin. Galgo on viihdyttävä ja hauska hahmo, itse pidin hahmosta, mutta yliampuvuudellaan se keikkuu kyllä hieman jopa ärsyttävyyden rajoilla. Eli hahmo ei ole ehkä aivan kaikkien mieleen. Sen kyllä huomaa, että Banderas nauttii ja viihtyy roolissaan. 

Elokuvan on ohjannut Patrick Hughes, joka on itselleni ihan uusi nimi. Ennen Expendablesia Hughes on tehnyt vain yhden elokuvan ja siitäkään en tiedä mitään. Mutta The Expendables 3:n perusteella Hughes on varsin pätevä ohjaaja. Toimintakohtaukset on viihdyttäviä ja paikoitellen hengästyttäviä, mutta joissakin kohtauksissa erikoistehosteet ovat jääneet vähän vaisuiksi, se on kokonaisuuden kannalta kuitenkin hyvin pieni miinus. Aiempien elokuvien ikäraja oli 15, mutta kolmannessa osassa ikäraja on pudotettu K-12 -leiman alle, joten toimintakohtauksissa ei enää veri lennä aivan samalla tavalla. Se ei haitannut kyllä yhtään. 

The Expendables 3 on sitä, mitä tämmöisen actionelokuvan kuuluukin olla: Viihdyttävä parituntinen! Itse ainakin hymyilin lähes koko elokuvan ajan. Suosittelen vanhojen toimintaelokuvien ystäville.

Guardians of the Galaxy

Marvel Studios on tuonut valkokankaille monen monta sarjakuvafilmatisointia ja tänä kesänä tuli niistä ehkä erikoisin: Guardians of the Galaxy. Itse en ole perehtynyt kyseiseen sarjakuvaan millään lailla, enkä elokuvastakaan sen puoleen odottanut sen suurempaa elämystä. Vai mitäpä muka voisi odottaa naamastaan Tähtien sota -droidia muistuttavalta mieheltä, puhuvalta pesukarhulta jolla on konekivääri, vihreältä naiselta ja isolta kävelevältä puulta? Ensimmäiset traileritkaan eivät valaisseet elokuvasta juuri muuta, kuin hieman hahmoja (eikä se päähahmo olekaan mikään droidi, vaan ihan perusjamppa jolla on vaan erikoinen maski). Mielenkiinnon ne sai kyllä heräämään ja musiikki kuulosti niissä hyvältä. 

Elokuva alkaa, kun Peter Jason Quill -niminen poika joutuu avaruuden muukalaisten kaappaamaksi. Peteristä tulee varasteleva pikkurikollinen, joka on ainakin omasta mielestään kerännyt itselleen mainetta käyttäen kutsumanimeä Star-Lord. Peter onnistuu varastamaan itselleen pienen hopeisen kuulan, rikastumisen toivossa että saisi siitä hyvät rahat. Hänellä ei vain ole tietoakaan siitä, mikä kuula oikeasti on. Pian Peterin perässä onkin pahemmat ryövärijoukot ja niistä myös pahin, Ronan, jonka nimen mainitseminenkin aiheuttaa pelkoa ja saa Peterin välikädet perumaan osto- ja myyntisuunnitelmansa. Star-Lordin täytyy suojella universumia ja estää kuulan joutumista Ronanin käsiin, vaan onneksi hänen ei tarvitse tehdä sitä yksin. Hän saa seurakseen sekalaisen joukon, jonka on opittava tulemaan toimeen keskenään.

Itselläni ei siis ollut elokuvan suhteen minkäänlaisia odotuksia, mutta sitten alkoi kuulua juttua että elokuva on hyvä ja että se kannattaisi mennä katsomaan, niin päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja kyllä kannatti! Jo pelkkä elokuvan alku oli loistava, kyllä hymyilytti kun Peter Quill laittoi korvalappustereoistaan C-kasetin soimaan, ja jorasi yksinänsä autioituneella planeetalla. Teki mieli jorata mukana. Ja musiikki on läpi elokuvan tarttuvaa ja hyvää, mukana on biisejä David Bovielta Jackson 5:een. Joten ei ihme että Peterin C-kasetti oli nimettykin ytimekkäästi "Awesome Mix Vol. 1". 
Elokuvan pääviisikosta Peter Jason Quillia näyttelee Chris Pratt, joka on itselleni tuttu lähinnä tv-sarja Everwoodista. Tämän leffan jälkeen aloin pitää herrasta näyttelijänä enemmän, aivan loistava roolisuoritus Star-Lordina. Prattin Star-Lord on mielenkiintoinen, hauska, nokkela ja hieman ylimielinen hahmo, joka ei yllä aivan Robert Downey Jr:n Tony Starkin tasolle, mutta ei paljoa puutu. Vaikka Star-Lordin hahmoon keskitytäänkin elokuvassa eniten, eivät muutkaan näyttelijät Prattin varjoon jää. Zoe Saldanan esittämä Gamora on salamurhaaja, jolla on omat taustansa ja niihinkin elokuvassa päästään syventymään myös ja Dave Bautistan Drax on hahmoista ehkä dramaattisin menneisyydeltään, mutta on Star-Lordin tavoin paljon hauskuuttavia ja keventäviä hetkiä tarjoava hahmo. Vin Diesel pääsee elokuvassa repliikkiensä osalta helpolla, hänen hahmonsa on kävelevä puu Groot, joka osaa puhuessaan vain hokea omaa nimeään: "I'am Groot!". Grootilla on myös läheinen ystävä, Rocket pesukarhu, jota näyttelee Bradley Cooper. Groot ja Rocket kaksikko on elokuvan tunteita herättävin parivaljakko ja ehkä se kaikkein kantavin voima Star-Lordin lisäksi, ja Rocketin humalainen avautuminen on elokuvan parhaita dialogikohtauksia. 

Pahiksista Ronan on mielenkiintoisin ja Lee Pace osaa olla yllättävän synkkä. Tv-sarja The Walking Deadissa näytellyt Michael Rooker  näyttelee tässä elokuvassa Yondu Udontaa. Walking Deadissa en pitänyt hänen hahmostaan yhtään, tässä elokuvassa hänen hahmonsa aiheutti ristiriitaisia fiiliksiä, toisaalta pidin hyvänä tyyppinä ja toisaalta ajattelin että jos sattuu kupsahtamaan kesken matkaa, niin ei välttämättä haittaisi. 

Guardians of the Galaxy on elokuva, joka kannattaa käydä katsomassa. Onnistui yllättämään täysin, ja kyllä, se on paras Marvel -leffa mitä nyt olen nähnyt. Elokuvan juoni tempaa mukaansa ja onnistuu pitämään kynsissään ihan loppuun asti ja meno on tahdiltaan sen verran vauhdikasta että katsoja voi vaan nauttia ja pitää penkistään kiinni. Hyviä näyttelijöitä, paljon toimintaa ja avaruusseikkailua höystettynä huikealla musiikilla ja hyvällä huumorilla! Kylmiä väreitä! Kaikkea mitä hyvältä ja viihdyttävältä kesäleffalta voi odottaa! Star-Lord, Rocket, Groot, Drax ja Gamora on vuoden kovimmat elokuvasankarit. Hyvänmielen toimintaelokuva. I'm hooked on a feeling.

Näin Koulutat Lohikäärmeesi 2

DreamWorks Animationin fantasiateemainen Näin Koulutat Lohikäärmeesi (How To Train Your Dragon) -trilogiasarja on edennyt toiseen osaan. Elokuvat perustuvat osittain Cressida Cowellin samannimiseen lastenkirjaan. Kävin katsomassa Studio 123:ssa sunnuntaina pyörineen elokuvan 3D ennakkonäytöksen. 
Ensimmäisen elokuvan tapahtumista on kulunut aikaa ja päähenkilö Hikotus ja lohikäärmeensä Hampaaton ovat viisi vuotta vanhempia kuin ykkösosassa. Hikotuksen isä odottaa poikansa viimein ottavan paikan Öystilän kylän päällikkönä, mutta Hikotus itse ei koe olevansa siihen vielä valmis. Niinpä hän käyttää aikansa Hampaattomalla lentelyyn sekä ympäristön tutkimiseen ja uusien paikkojen etsimiseen, välttääkseen kiusalliset keskustelut isänsä kanssa. 
Elämä Öystilässä on edelleen rauhallista kun ihmisten ja lohikäärmeiden välillä vallitsee rauhaisa sopu. Mutta sopu alkaa järkkyä, sillä Öystilää ja lohikäärmeitä uhkaa pahamaineinen, ja vallanhimoinen Drago.

Kävin viikonloppuna katsomassa kolme uutuuselokuvaa, joista yksi on ehtinyt pyöriä teatterissa jo vähän kauemminkin, mutta tämä oli niistä kolmesta elokuvasta kyllä ehdottomasti paras. 
DreamWorks Animation on tehnyt monta hienoa animaatioelokuvasarjaa, kuten Shrek-, Kung Fu Panda- ja Madagascar -elokuvat, mutta toivottavasti elokuvastudio tullaan erityisesti muistamaan Näin Koulutat Lohikäärmeesi -elokuvasarjasta (jos joskus olen sanonut jotain muuta, niin unohtakaa se!). Näihin on onnistuttu luomaan uskomaton maailma, johon on aina kiva palata. Ihmishahmoista löytyy paljon samaistuttavia piirteitä, ja lohikäärmeet ovat valloittavia. 

Näin Koulutat Lohikäärmeesi 2 parantaa ensimmäisestä osasta kuin lohikäärme Hampaaton lentoaan. Elokuva on tarinaltaan hieman synkempi ja traagisempi kuin edeltäjänsä, mutta huumoria ei ole tästäkään osasta unohdettu. Hikotuksen kasvutarinaa on mielenkiintoista seurata, ja tarinan edetessä käydään läpi myös vähän menneisyyttäkin. Elokuvaan tuodaan muutama uusi hahmo, joista paljastuu omat jännittävät ja hauskatkin puolensa. Tässäkin elokuvassa on muutama hidastettu kohtaus (tyyliin Transformers), mutta ne on kyllä niin hyvällä maulla tehtyjä että ei voi valittaa! Ehkä elokuvan mieleenpainuvimmat huumorikohtaukset. 
Elokuva on kestoltaan tunnin ja 45 minuutin mittainen ja pitää kyllä koko ajan katsojan otteessaan. Lopputekstien ilmestyessä valkokankaalle, oli fiilis että olisihan elokuvan parissa vielä hetken aikaa hyvin jaksanut. Elokuvan ikäraja on 7 vuotta, joten siihen nähden kesto on vallan sopiva. Nautinnollinen seikkailu.

Elokuva on animaatio, josta riittää iloa ja jännitystä niin lapsille kuin aikuisillekin. Ensimmäisen elokuvan kävin katsomassa orginaalina, ja tämän jatko-osan ennakkonäytöksen suomeksi dubattuna. En tiedä kuka on ohjannut suomenkielisen ääninäyttelyn, mutta hyvää työtä on tehty. Päähenkilö Hikotuksen suomalaisääneen meni aluksi hetki tottua, kun se ei ollutkaan ihan sellainen niin kuin sen itse omassa päässään kuvitteli hahmon nykyisen ulkonäön perusteella. En siis ollut katsonut yhtäkään traileria, ja itsehän odotin pääosaan tyyliin Antti Pääkköstä, mutta siellä olikin Aksu Palmén, joka kyllä hoiti hommansa hyvin. Muissa rooleissa on Jarmo Mäkinen, Iina Kuustonen, Hannu-Pekka Björkman, Rebecca Viitala ja Olavi Uusivirta. Varsin ammattitaitoinen ääninäyttelyporukka siis. 
3D toimii tässäkin, kuten animaatioissa yleensäkin, upeasti. Hikotuksen ja Hampaattoman lentelykohtaukset on 3D:n ansiosta elokuvan siisteimpiä kohtauksia. Ja muutenkin se maailma, lohikäärmeet, ja ihmiset näyttää 3D:nä elävemmiltä ja tyylikkäiltä. 
Tämä voisi olla se kesän hittielokuva. 

Elokuva saapuu virallisesti ensi-iltaan 4.7.2014. Eli jos et ennakkonäytöksissä käynyt, niin suosittelen kyllä hyppäämään Hampaattoman selkään ja lentämään Öystilään!



P.S. Jos ensimmäinenkin elokuva on vielä näkemättä, niin kehoitan korjaamaan asian. Nämä on näkemisen arvoisia elokuvia! Pitää varmaankin käydä katsomassa tämä jatko-osa myös orginaalin ääninäyttelyn kera, ihan vaan vertailun vuoksi. Koska ensimmäinenkin osa on orginaalina nähty. 
Näin Koulutat Lohikäärmeesi 2 orginaali tulee myös Studio 123:n ensi-iltapäivänä.