Saapasjalkakissan oma elokuva jouluna 2011.

Netissä tekemieni tutkimusten mukaan - pläräsin kaikki mahdolliset uutiset aiheesta läpi - Saapasjalkakissan omasta leffasta liikkuvat huhut on nyt varmistettu paikkaansa pitäviksi. Se siis tosiaan tapahtuu, että kissa-ystävämme saa oman kunnollisen tarinansa.

Sitä tosin joudumme vielä odottamaan jonkun aikaa. Se nähkääs tulee vasta jouluna 2011.

Se on kuitenkin varmaa, että elokuva tulee kertomaan Saapasjalkakissan tarinan kokonaisuudessaan, ja siinä selviää myös kissan että hänen saappaidensa mysteeri.

Trailerin voi katsoa tuolta: http://www.youtube.com/watch?v=Sz1O1TgUrs4

Shrek ja Ikuinen onni

Eilen se nähtiin. Siis uusin ja samalla myös viimeisin osa Shrekin tarinaan, eikä tämä osa ollut pettymys. Shrekin elämä on tavallista suositun perheenisän arkea: Vaihdetaan lasten vaippoja, huolletaan huussia, ollaan turistien ihailun kohteena, kirjoitellaan nimikirjoituksia hankoihin ja soihtuihin, ja kuunnellaan sama satu joka päivä ihan samalla tavalla kerrottuna. Ja aina sadulla on onnellinen loppu. Vai onko?

Shrekiä alkaa tympiä nykyinen elämänsä ennenpitkää ja hän alkaa kaivata vanhoja hyviä aikoja, kun ihmiset vielä pelkäsivät häntä. Tässä kohtaa kuvioihin astuu mukaan ilkeä Tittelintuure, joka tekee Shrekille tarjouksen, että hän saa vanhat hyvät ajat takaisin ja nauttia taas ajasta jolloin kaikki oli toisin. Sopimuksessa on kyllä muutama konnankoukku ja Shrek saakin huomata, ettei saanut aivan sitä mitä toivoi. Tästä alkaa vilkas seikkailu, kun Shrek yrittää saada kaiken ennalleen...

Kävin siis katsomassa suomeksi dubatun version, jostain syystä suosin niitä enemmän kuin alkuperäisversioita. Suomalaiset saavat jotenkin enemmän huumoria peliin eläytymisellään ja taidoillaan. Ja tämän elokuvan myötä, mielipiteeni on edelleen vahva, että suomalaiset hallitsevat dubbauksen. Poikkeuksia ovat toki nämä lauantai- ja sunnuntaiaamujen lastenohjelmat, ne on dubattu vähän huolimattomasti, kuten myös joskus telkkarista tullut Digimon tv-sarja. Onkohan muuten siinä osasyy siihenkin, että toiset meistä vierastaa myös animaatioleffojen suomidubbauksia?

Tässä sarjan viimeisessä osassa oli mielestäni aiempia osia vähemmän huumoria, mutta onhan myös tämän osan tarinakin hengeltään hieman synkempi joten vähäisempi huumorikin suotavaa. Elokuvan hauskinta antia on muodonmuutoksen kokenut Saapasjalkakissa, joka ei olekaan ihan hoikka ja taitava, vaan muistuttaa jopa sarjakuvakissa Karvista.

Pinoccion roolikin jäi harmittavan pieneksi, se kun on yksi suosikkihahmoistani koko leffasarjassa "En ole oikea poika" -kommentteineen.

Mutta vaikka Shrekin tarina saatiinkin näin ollen päätökseen, niin leffasarja saa jatkoa kuitenkin, ainakin, jos uskomme puheisiin joita sarjan luojat ovat päästäneet ilmoille. Nimittäin Saapasjalkakissalle suunnitellaan omaa elokuvaa, eli vielä saamme ehkä nauttia tuon pörröisen ystävämme seikkailuista, mikäli puheet pitävät nyt paikkansa. Toivossa ainakin on hyvä elää. Uskoisin.

Eräs asia jäi kyllä tämän leffan osalta hieman vaivaamaan. Nimittäin olisin halunnut nähdä vielä neljännessäkin osassa erään hahmon, ilkimyksen, nimittäin Hyvän Haltiattaren pojan, Prinssi Uljaksen! Tähän leffaan Prinssi kaiketi korvattiin Huilunsoittajalla, joka oli myös ihan kelpo hahmo.

Tittelintuure ilkeine noitakätyreineen

A-Team

Reilu parituntinen toimintaleffa on alusta loppuun täyttä tykitystä. Tätä katsoessa voi jättää suosiolla aivonsa narikkaan, sillä elokuva ei vaadi suurempaa ajattelua osakseen. Elokuvassa mennään toimintakohtauksesta toiseen, ja räjähdykset ja niiden aikaansaama tuhokin suurenee sitä mukaan mitä tiiviimmäksi taistelu käy. Ihan aivoton elokuva ei sentään ole, on siinä ihan kelpo juoni, mutta katsojan kohdalla se saattaa vähän unohtua toiminnan ryskeessä. Vaikka leffa onkin täynnä toimintaa, niin se pitää kuitenkin hyvin otteessaan. Elokuva perustuu 80-luvulla Suomessakin aika suosittuun tv-sarjaan.

Elokuva kertoo siis Liam Neesonin esittämän Hannibal Smithin johtamasta ryhmästä, nimeltä A-Team. Ryhmä koostuu ammattisotilaista, ja siihen kuuluvat Hannibalin lisäksi Templeton "Face" Peck jota näyttelee Bradley Cooper joka tunnetaan parhaiten tv-sarjasta Alias. On Cooper ollut mukana myös elokuvissa Kuokkavieraat ja Yes Man. Ryhmään kuuluu myös sekopäinen lentäjä H.M. "Howling Mad" Murdock jota näyttelee ainakin minulle ihan uusi tuttavuus Sharlto Copley ja nyrkkisankari B.A. Baracas jota näyttelee myös uudempi kasvo valkokankaalla Quinton "Rampage" Jackson. En ole nähnyt missään leffoissa tai edes tv-sarjoissa Quintonia taikka Sharltoa, mutta ainakin tämän leffan perusteella ovat ihan kelponäyttelijöitä. Ainakin Sharlto Copley sopii hyvin tuommoiseen sekopäiseen rooliin.

Mutta kuitenkin Copleyn ja Jacksonin hahmot ja näyttelijätaidot jäävät pahasti Liam Neesonin ja Bradley Cooperin karisman ja taitojen varjoon. Ovat elokuvassa enemmän hauskoina sivuhahmoina.

Elokuvan juoni on seuraavanlainen, alussa A-team -ryhmä lavastetaan syylliseksi rikokseen sotatantereella, pojat päätyvät selliin ja viimein onnistuvat pakenemaan. Paon jälkeen alkaakin Hannibal Smithin ja kumppaneiden maineen ja nimen puhdistus ja se tapahtuu asein. Siitä eteenpäin leffa onkin silkkaa tykitystä ja katsoja voi melkein haistaa ruudin käryn nenässään. Ihanne elokuva niille, jotka kaipaavat aivojen nollausta kunnon äksönrymistelyllä. Jos ei ole mikään toimintaleffojen ylin ystävä, niin elokuvan viihdyttävyys tuskin on kovin korkealla. Itselleni jäi elokuvasta tunne, että on taas hetken aikaa tosi-toimintaleffa-kiintiö täynnä. Ei tarvitse katsella Ramboja tai Terminatoreita.

Yleensä tykkään pitkistä elokuvista. Mutta tässä leffassa pituus tuli hieman rasitteeksi, pari tuntia on liian pitkä aika katsella armotonta ampuilua ja tykitystä. Elokuvan loppupuolella alkoikin innoissaan odottaa elokuvan loppumista.

Toimintakohtaukset olivat hienoja, ja niissä oli upeat tehosteet, mutta loppujen lopuksi sitä toimintaa oli tungettu mukaan vähän liikaakin. Liam Neeson ja Bradley Cooper olivat loistovalinta rooleihin, sääli että Sharlto Copley ja Quinton Jackson jäivät vähemmälle huomiolle. Ja elokuva olisi voinut olla vaikka sen puolisenkin tuntia lyhyempi. Muuten ihan katsottava toimintapätkä!

80-luvun tv-sarjassa A-Team näytti tältä.

Prince Of Persia on POP.

Mitä peleistä tehtyihin elokuviin tulee, niin yleensähän ne eivät ole paistatelleet kovinkaan suotuisassa valossa. Ainakaan, jos ohjaajan paikalla on istunut mies nimeltä Uwe Boll. Nyt valkokankaan valloittaa pelistä tehty leffa Prince Of Persia: The Sands of Time. Ohjauksesta vastaa Mike Nevell.

Jo elokuvan traileri antoi ainakin minulle elokuvaa kohtaan jonkin asteisia odotuksia. Mike on ottanut tuottajakseen Jerry Bruckheimerin, ja se nimi takaa ainakin sen, ettei elokuva voi olla huono. Itse en ainakaan ole pettynyt Bruckheimerin tuottamiin leffoihin. Eikä Prince Of Persia muuta tätä asiaa. Kun Bruckheimer istuu tuottajan paikalla ja mukaan on sotkettu Jake Gyllenhaal, kuvankaunis Gemma Arterton, sekä Alfred Molina ja Ben Kingsley, niin viihdyttävä lopputulos on taattu.

Elokuva kertoo siis prinssistä, Dastanista, joka ryhtyy auttamaan vastahakoisesti prinsessaa puolustamaan mystistä tikaria, joka voi vapauttaa ajan hiekan, ja tikarin hallitsija pystyy muuttamaan ajankulkua. Kaikille niille, jotka ovat Prince Of Persia -pelejä pelanneet, tämä on tuttua kauraa. Mutta jos ei ole peliä koskaan pelannut, saati edes kuullut moisesta pelistä, niin ei hätää. Elokuva toimii silti. Siinä selitetään jutun juoni aika lailla kädestä pitäen, ja hyvä niin. Kaikki pääsevät kärryille tarinaan.
Elokuvassa oli panostettu juoneen, kuin myös efekteihin ja taistelukohtauksiin. Muistaakseni jostakin lehdestä luin, että Jake Gyllenhaal joutui harjoittelemaan akrobaattitemppuja ennen kuvausten alkua, ja nähtävästi se harjoittelu on tuottanut tulosta. Kaikki seinillä kiipeilyt ja katolla loikkimiset on toteutettu hienosti, ja ne on elokuvan parasta antia, huimien taistelukohtauksien jälkeen.

Taitelukohtauksissa on vilinää, vilskettä, vauhtia ja tyylikkäitä hidastuksia. Ja niitä on elokuvassa riittävästi. Katsoja ei ehdi pitkästyä oikeastaan missään vaiheessa, aina kun luulee Dastanin ja prinsessan päässeen vihulaisilta turvaan, niin johan niitä on perässä hetkessä taas useampi kourallinen. Ja elokuva on sopivan pitkäkin. Parin tunnin mittainen toimintaseikkailu joka pystyy pitämään katsojan otteessaan tiiviisti alusta loppuun.
Itse en huomannut elokuvassa näyttelijöistä mitään moitittavaa. Jake Gyllenhaal on hyvä valinta Dastanin rooliin. Gyllenhaalin aiemmat leffat eivät minuun oikeastaan ole kolahtaneet suuremmin, ne ovat kuuluneet sinne "Ihan katsottavien leffojen" -kastiin. Mutta tämä taas nosti Jaken näyttelytaitojen arvostusta minun silmissäni. Hänhän soveltuu hyvin myös toimintasankariksi! Enkä oikeastaan osaisi kuvitella ketään muuta hänen tilalleen Dastanin housuihin. Jake Gyllenhaal osaa myös tuoda elokuviin hieman tahatontakin huumoria, ilmeillään ja eleillään. Samalla tavalla kun esimerkiksi Mel Gibson. Gyllenhaalkin pystyy olemaan yhtä aikaa vakavasti otettava kuin humoristinenkin. Ainakin tässä elokuvassa se tuli mielestäni hyvin esille. Jossain arvostelussa sanottiin ettei Jake Gyllenhaal näytä Persialaiselta, tai kukaan muukaan elokuvan näyttelijöistä. Se on minusta ihan tikulla kaivamista. Ei elokuvan pidä mielestäni olla niin tarkka sentään.

Gemma Arterton on aika uusi tähti. Bond-tyttönä taisi olla ensimmäisessä roolissaan muutama vuosi sitten. Sen jälkeen hän oli Titaanien Taistelu -elokuvassa (tai, se on toinen hänen leffansa, jonka olen nähnyt) ja nyt tässä. Nuoren naisen näyttelytaidot on huomattu ja elokuviin on otettu näyttelijäksi. Tässä elokuvassa hän tekee hienon roolin, hieman salaperäisenä prinsessana, jonka tehtävä on suojella tikaria. Prinsessan nokkeluudesta saadaankin paljon irti, monien erilaisten tempausten aikana, joita hän keksii Dastanin pään menoksi. Lahjakas näyttelijä on.

Persian kuninkaan veljeä, ja prinssien setää esittää Ben Kingsley. Hän tuo elokuvaan kivasti hieman vakavuutta roolillaan. Kun taas elokuvan humoristisin rooli on napsahtanut Alfred Molinalle, joka on tuttu ainakin elokuvasta Spider-man 2 jossa hän näytteli tohtori Mustekalaa.

Jos kaipaa iltaansa seikkailua, toimintaa ja ripauksen huumoria, hyvillä näyttelijöillä höystettynä, niin Prince Of Persia -elokuva on loistovalinta. Itse olen tämän lajityypin elokuvien suuri ystävä, ja en löytänyt elokuvasta juurikaan moitittavaa. Jos alan moitteita etsiä, niin se olisi juuri sitä tikulla kaivamista, enkä tohdi alentua siihen. Allekirjoittaneelle ainakin jäi hyvä maku suuhun tästä leffasta. Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa, että hyvä kuva silmiin? Itse uskon vakaasti, että peleistä voidaan tehdä hyviä leffoja. Ainakin, jos tuottajana häärii Jerry Bruckheimer.

Menkäähän katsomaan!

Ridley Scottin Robin Hood

Ensimmäinen blogipostaukseni, hieman jännittää, mutta se on sivuseikka. Päätin ryhtyä pitämään elokuvablogia, eli täällä puhun siis katsomistani elokuvista, ja parhaan mukaani yritän pitää tämän mielenkiintoisena, enkä toivottavasti saa aikaan kirjoitusvirheitä.

Tänään kävin istumassa elokuvateatterissa ja katsomassa tämän uuden Robin Hood leffan, jonka on ohjannut Ridley Scott ja pääosaa esittää Russell Crowe. Nimekkäitä miehiä kumpikin elokuvapiireissä. Sama kaksikko teki yhteistyötä aiemmin ja sai aikaan upean Glariaattori -leffan, eli ei ainakaan ollut suurta pettymystä odottettavissa elokuvalta.
Nyt on jonkun aikaa tullut uusintafilmatisointeja vanhoista leffoista: hyviä esimerkkejä ovat Batman joka sai jopa kaksi uutta elokuvaversiota, ja tietysti myös tänävuonna tullut Titaanien taistelu. Kai se oli ihan luonnollista että Robin Hood iloisine veikkoineen saa myös uuden version legendastaan.
Kuten aiemmin sanoin, suurta pettymystä oli turha edes odottaa. Sinällään elokuva on mielenkiintoinen ja uusi näkökulma tämän köyhien sankarin legendaan. Elokuva sijoittuu aikaan ennen kuin Robin Hoodista tuli lainsuojaton, alussa Robin kuuluu Englannin armeijaan ja taistelee Kuningas Richard Leijonamielen rinnalla. Kuninkaan kuoleman jälkeen Robin palaa Englantiin ja saa huomata että asiat eivät ole hyvin. Ensinnäkin lipevänoloinen Prinssi Juhana nimitetään kuninkaaksi ja hetken päästä maata uhkaa sisällisota. Näyttelijävalintoihin olisi voinut panostaa ehkä hieman enemmän.
Russell Crowe hoitaa hommansa kyllä hyvin, ja tekee Robin Hoodista omanlaisensa hahmon. Mutta kenties herran ulkonäköön olisi voitu tehdä parannuksia. Crowen Robin Hood näyttää ulkoisesti ikälopulta, eikä hänen liikkeensäkään ole niin kovin ketterät kuin Robin Hoodilta voisi odottaa. Russell näyttää Robin Hoodina aika paljon Kauppaneuvos Paukun vävypojalta Raimo "Tollo" Koskivuolta, jota näytteli Eero Melasniemi. Epäilen syyksi sitä Crowen ajamatonta partaa?
Tykkäsin valtavasti munkki Tuckin hahmosta tässä leffassa, häntä oli valittu näyttelemään Mark Addy joka on mielestäni hauska näyttelijä, mutta harmikseni sain huomata, että munkki Tuckin osuus elokuvassa oli harmittavan vähäinen, loppujen lopuksi. Olisi saanut olla enemmänkin esillä!
Tässäkin elokuvassa nähtiin pahiksena Mark Strong, joka on tuttu myös Sherlock Holmes -elokuvasta. Hyvä näyttelijä hänkin, ja sopii kyllä hyvin pahiksen rooliin elokuvissa. Mutta voisi kai sitä naamaa hieman säästelläkin, ettei alkaisi ärsyttämään, kun useimmissa uusissa leffoissa on pahiksena.
Elokuva ei siis ollut suuri pettymys, mutta siinä oli pieniä pettymyksiä muutama: ensinnäkin, elokuva ei tunnu Robin Hood -elokuvalta, siinä on liian vähän sitä kaikkien tuntemaa Robin Hoodia, koko "varastaa rikkailta ja antaa köyhille" -teema oli vähän unohdettu, mutta uskon että tämä elokuva uppoaa kuin veitsi voihin niihin jotka ovat kiinnostuneet Robin Hoodista enemmänkin. Itse jäin kaipaamaan vanhaa Robbaria ja sitä legendaa, mutta olihan sitä vähän lopussa.
Toiseksi taistelukohtaukset olivat hienoja ja niitä aina odottikin, että milloin taas tapahtuu, mutta joissain kohdissa sai odottaakin vähän kauemmin. Vähän oli laitettu liikaa osittain tylsääkin höpöhöpöä väliin. Parannuskeinoja olisivat olleet mielestäni siis Crowelta parta pois, ja enemmän taistelua ja vanhaa Robin Hood legendaa kehiin. Kehoitan kyllä katsomaan, mikäli Robin Hoodin tarina kiinnostaa!
Robin Hood -leffoista on kyllä tullut monenmoista eri versiota, tämä Ridley Scottin versio kuuluu ihan kiitettävän arvosanan leffoihin. Suomalaisetkin ovat kokeilleet siipiään Robin Hood -leffojen parissa. Spede Pasanen teki komediallisen Noin 7 veljestä -leffan, joka on kyllä mainio. Spede todisti että osaa ne suomalaisetkin tehdä hauskoja elokuvia. Myös Mel Brooks parodioi Robin Hoodia elokuvallaan Robin Hood: Sankarit sukkahousuissa, katsomisen arvoinen elokuva on se, mikäli sitä ei ole koskaan nähnyt. Mutta kuitenkin mielestäni onnistunein versio on Disneyn tekemä Robin Hood -animaatio, jossa Robin hahmo oli tehty ketuksi. Nerokasta. Robinhan on legendassaan viekas ja ovela kuin kettu.

Vuonna 1993 tehty Mel Brooksin Robin Hood: Sankarit Sukkahousuissa, Robin Hoodina Cary Elwes (keskellä)

Ja vaikka vähän moitinkin Russell Crowen Robinia, niin ei se Kevin Costnerinkaan Robin silloin ollut kovin kaksinen, vai oliko?