Prince Of Persia on POP.

Mitä peleistä tehtyihin elokuviin tulee, niin yleensähän ne eivät ole paistatelleet kovinkaan suotuisassa valossa. Ainakaan, jos ohjaajan paikalla on istunut mies nimeltä Uwe Boll. Nyt valkokankaan valloittaa pelistä tehty leffa Prince Of Persia: The Sands of Time. Ohjauksesta vastaa Mike Nevell.

Jo elokuvan traileri antoi ainakin minulle elokuvaa kohtaan jonkin asteisia odotuksia. Mike on ottanut tuottajakseen Jerry Bruckheimerin, ja se nimi takaa ainakin sen, ettei elokuva voi olla huono. Itse en ainakaan ole pettynyt Bruckheimerin tuottamiin leffoihin. Eikä Prince Of Persia muuta tätä asiaa. Kun Bruckheimer istuu tuottajan paikalla ja mukaan on sotkettu Jake Gyllenhaal, kuvankaunis Gemma Arterton, sekä Alfred Molina ja Ben Kingsley, niin viihdyttävä lopputulos on taattu.

Elokuva kertoo siis prinssistä, Dastanista, joka ryhtyy auttamaan vastahakoisesti prinsessaa puolustamaan mystistä tikaria, joka voi vapauttaa ajan hiekan, ja tikarin hallitsija pystyy muuttamaan ajankulkua. Kaikille niille, jotka ovat Prince Of Persia -pelejä pelanneet, tämä on tuttua kauraa. Mutta jos ei ole peliä koskaan pelannut, saati edes kuullut moisesta pelistä, niin ei hätää. Elokuva toimii silti. Siinä selitetään jutun juoni aika lailla kädestä pitäen, ja hyvä niin. Kaikki pääsevät kärryille tarinaan.
Elokuvassa oli panostettu juoneen, kuin myös efekteihin ja taistelukohtauksiin. Muistaakseni jostakin lehdestä luin, että Jake Gyllenhaal joutui harjoittelemaan akrobaattitemppuja ennen kuvausten alkua, ja nähtävästi se harjoittelu on tuottanut tulosta. Kaikki seinillä kiipeilyt ja katolla loikkimiset on toteutettu hienosti, ja ne on elokuvan parasta antia, huimien taistelukohtauksien jälkeen.

Taitelukohtauksissa on vilinää, vilskettä, vauhtia ja tyylikkäitä hidastuksia. Ja niitä on elokuvassa riittävästi. Katsoja ei ehdi pitkästyä oikeastaan missään vaiheessa, aina kun luulee Dastanin ja prinsessan päässeen vihulaisilta turvaan, niin johan niitä on perässä hetkessä taas useampi kourallinen. Ja elokuva on sopivan pitkäkin. Parin tunnin mittainen toimintaseikkailu joka pystyy pitämään katsojan otteessaan tiiviisti alusta loppuun.
Itse en huomannut elokuvassa näyttelijöistä mitään moitittavaa. Jake Gyllenhaal on hyvä valinta Dastanin rooliin. Gyllenhaalin aiemmat leffat eivät minuun oikeastaan ole kolahtaneet suuremmin, ne ovat kuuluneet sinne "Ihan katsottavien leffojen" -kastiin. Mutta tämä taas nosti Jaken näyttelytaitojen arvostusta minun silmissäni. Hänhän soveltuu hyvin myös toimintasankariksi! Enkä oikeastaan osaisi kuvitella ketään muuta hänen tilalleen Dastanin housuihin. Jake Gyllenhaal osaa myös tuoda elokuviin hieman tahatontakin huumoria, ilmeillään ja eleillään. Samalla tavalla kun esimerkiksi Mel Gibson. Gyllenhaalkin pystyy olemaan yhtä aikaa vakavasti otettava kuin humoristinenkin. Ainakin tässä elokuvassa se tuli mielestäni hyvin esille. Jossain arvostelussa sanottiin ettei Jake Gyllenhaal näytä Persialaiselta, tai kukaan muukaan elokuvan näyttelijöistä. Se on minusta ihan tikulla kaivamista. Ei elokuvan pidä mielestäni olla niin tarkka sentään.

Gemma Arterton on aika uusi tähti. Bond-tyttönä taisi olla ensimmäisessä roolissaan muutama vuosi sitten. Sen jälkeen hän oli Titaanien Taistelu -elokuvassa (tai, se on toinen hänen leffansa, jonka olen nähnyt) ja nyt tässä. Nuoren naisen näyttelytaidot on huomattu ja elokuviin on otettu näyttelijäksi. Tässä elokuvassa hän tekee hienon roolin, hieman salaperäisenä prinsessana, jonka tehtävä on suojella tikaria. Prinsessan nokkeluudesta saadaankin paljon irti, monien erilaisten tempausten aikana, joita hän keksii Dastanin pään menoksi. Lahjakas näyttelijä on.

Persian kuninkaan veljeä, ja prinssien setää esittää Ben Kingsley. Hän tuo elokuvaan kivasti hieman vakavuutta roolillaan. Kun taas elokuvan humoristisin rooli on napsahtanut Alfred Molinalle, joka on tuttu ainakin elokuvasta Spider-man 2 jossa hän näytteli tohtori Mustekalaa.

Jos kaipaa iltaansa seikkailua, toimintaa ja ripauksen huumoria, hyvillä näyttelijöillä höystettynä, niin Prince Of Persia -elokuva on loistovalinta. Itse olen tämän lajityypin elokuvien suuri ystävä, ja en löytänyt elokuvasta juurikaan moitittavaa. Jos alan moitteita etsiä, niin se olisi juuri sitä tikulla kaivamista, enkä tohdi alentua siihen. Allekirjoittaneelle ainakin jäi hyvä maku suuhun tästä leffasta. Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa, että hyvä kuva silmiin? Itse uskon vakaasti, että peleistä voidaan tehdä hyviä leffoja. Ainakin, jos tuottajana häärii Jerry Bruckheimer.

Menkäähän katsomaan!