Michael Bay tuo jo neljännen kerran Transformers -alienrobotit taistelemaan valkokankaille. Aiemmasta elokuvasta, Kuun Pimeä Puoli, on kulunut nelisen vuotta. Ja neljännen elokuvan alussa on saman verran kulunut aikaa myös Autobottien ja Decepticonien viimeisestä taistelusta Chicagossa. Silloin Decepticonien johtaja Megatron saatiin tuhottua, mutta Chicagokin tuhoutui täysin. Chicago on rakennettu uudelleen, mutta ihmisiä kehoitetaan muistamaan siellä tapahtunut tuho. Hallitus on julistanut kaikki elolliset robottiolennot lainsuojattomiksi ja niistä tehdyt havainnot pyydetään ilmoittamaan viranomaisille.
Robotteja jahtaa CIA:n salainen agenttijärjestö, johtajanaan Harold Attinger (Kelsey Grammer). Attinger ei tee sitä kuitenkaan yksin, vaan hän tekee yhteistyötä Joshua Joycen (Stanley Tucci) johtaman teknologiayhtiön kanssa. Yhtiön tarkoituksena on luoda Megatronin ja muiden Transformers-robottien jäännöksistä löydetyn "transformium" -metallin avulla keinotekoisia Transformereita Autobottien korvikkeiksi ja näin uudistaa myös aseteknologia. Parivaljakko saa apua myös avaruudesta tulleelta metsästäjärobotti Lockdownilta, joka Transformereiden luojilta saatuna tehtävänään puolestaan jahtaa jäljettömiin kadonnutta Autobottien johtajaa, Optimus Primea.
Samaan aikaan Texasilainen, robotiikkaan ja autoihin perehtynyt keksijä, Cade Yeager (Mark Wahlberg) ostaa vanhan ruosteisen rekka-auton nupin, myydäkseen sen purettuina osina eteenpäin, että saisi rahaa tyttärensä Tessan (Nicola Peltz) opiskelua varten. Pian Cade huomaakin ikivanhan romun sijasta ostaneensa piilossa olleen Autobotin, Optimus Primen. Eikä aikaakaan kun Cade Yeager on tyttärensä kanssa keskellä pahan agenttijärjestön ja Autobottien välienselvittelyä.
Elokuva on kestoltaan aiempien osien mukainen, eli hyvin pitkä, lähemmäs kolmituntinen. Mutta se ei haittaa, sillä elokuva on kokonaisuudessaan viihdyttävä. Transformers -elokuvien tarkoitus ei ole tavoitella ihmisen älykkyysosamäärien haastavuutta vaan pääpaino on viihdyttävässä toiminnassa, ja minä näen sen hyvänä juttuna vaikka monet sitä näissä elokuvissa mollaakin. Itse kävin tämän katsomassa raskaan työviikon päätteeksi, ja elokuva toimi hyvin piristävänä nollauksena.
Elokuvan näyttelijäkaarti on vaihtunut kokonaan. Aiemmista osista tutun "sankarin", kiljahtelevan teinipojan Shia LaBeoufin tilalla nähdäänkin Mark "Marky Mark" Wahlberg, joka tuntuu olevan suojelevaisen yksinhuoltajaisän toimintaroolissaan kuin kotonaan. Ja oikeasti tuntuu jopa sankarilta. Wahlbergin roolisuoritus pelastaa elokuvassa muutamatkin notkahdukset. Nicola Peltz ja Jack Reynor ovat myös luontevia nuorina rakastavaisina. Elokuvaan on yritetty saada mukaan myös isä, tytär ja tyttären salainen poikaystävä -suhdekuviota, mutta se loppujen lopuksi jää aika lailla taka-alalle ja tuntuu päälle liimatulta, sillä elokuvassa ovat isommassa roolissa isot räjähdykset, erikoistehosteet ja juonellisesti Autobottien tarina, joka kiinnostaakin enemmän. On sillä suhdekuviolla kyllä hyviäkin puolia, sillä Wahlbergin ja Reynorin kahdenkeskeiset sanaharkat aiheuttavat muutamat hyvät naurut elokuvan aikana.
Pahisten rooleissa Kelsey Grammer ja Stanley Tucci ovat myös vakuuttavia. Vaikka niiden hahmot ovat tekojensa perusteella aluksi idiootteja. Ekaa kertaa näin Grammerin pahiksena ja yllätyin positiivisesti hänen roolisuorituksestaan. Mukavaa vaihtelua Frasieriin tottuneille.
Elokuvan pahimmat notkahdukset tapahtuvat kohtauksissa, jotka ovat enimmäkseen dialogiin painottuvia. Muutamia niistä höpöttelyosuuksista olisi voinut jättää leikkauspöydälle. Niissä elokuvan tempo alkaa laahata ja ne tuntuvat vähän turhalta pitkittämiseltä, kun ne sattuvat toimintakohtausten väliin. Niiden osalta ei kai voi syyttää muuta kuin heikohkoa käsikirjoitusta.
Erikoistehosteet, räjähdykset ja toimintakohtaukset sen sijaan ovat kyllä viihdyttävää silmäkarkkia jota on ilo katsella. Kuten myös Transformers-robotit ja Dinobotit. Michael Bay osaa kyllä saada aikaan mahtavalta näyttäviä räjähdyksiä, mutta niiden näyttävyydestä osa kiitoksista kuuluu kuvaaja Amir Mokrille.
Transformers - Tuhon Aikakausi -leffasta on jo povattu kesän hittielokuvaa, mutta paha on mennä sanomaan. Viihdyttävä kokonaisuus se kyllä on, ja elokuvasarjan aiemmista osista pitäneille tämä on näkemisen arvoinen. Kannattaa käydä katsomassa jos pitää Transformerseista niin paljon, että jaksaa istua elokuvateatterissa kaksi tuntia ja kolme varttia. Muuten on ehkä hyvä odotella DVD-versiota. Mie jaksoin hyvin tuon ajan istua paikallani ja pidin elokuvasta. Kaiken kaikkiaan tästä jäi hyvä fiilis.
Transformersien tarina ei tähän elokuvaan kyllä vielä pääty, sillä seuraava on tulossa 2017. Toivottavasti Michael Bay pitäisi Wahlbergin vielä silloinkin pääosassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti