Hobitti - Odottamaton Matka

Vuonna 2003 Peter Jackson sai valmiiksi kolmiosaisen Taru Sormusten Herrasta -elokuvansa, ja kävin niistä kaksi viimeistä osaa (Kaksi Tornia, Kuninkaan Paluu) katsomassa ihan elokuvateatterissa, ekan osan katselin sitten kotona DVD:ltä. Pidin Jacksonin ohjaamista elokuvista niin paljon, että päätin kyseiseen kirjaankin jälkeenpäin perehtyä. 
Kirja kuitenkin jäi sitten kesken, koska se olikin yllättävän paksu tiiliskivi ja kirjoitusasu oli aika lähellä samaa kokoa kuin Raamatussa. Kirja on kesken edelleen.

Loppuvuodesta 2012 elokuvateattereiden valkokankaat valloitti TSH-trilogian esiosa, Hobitti. Tämän tarinan piti alunperin olla vain kaksiosainen seikkailu, mutta tuotantovaiheessa Jackson päättikin tehdä sen kolmiosaiseksi. Mikä, ainakin tällä hetkellä, tuntuu itsestäkin hyvältä ratkaisulta. Itsehän en lukeudu intohimoisiin Tolkien- ja TSH-faneihin, mutta kuitenkin ajattelin että tämä kolmiosainen leffa olisi nähtävä teatterissa kokonaisuudessaan.

Hobitti - Odottamaton matka leffan tapahtumat sijoittuvat 60 vuotta ennen Sormusten herran tarinan tapahtumia. Elokuvan päähenkilön, nuoren Bilbo Reppulin roolissa nähdään vaikuttava Martin Freeman. Freeman on Bilbon pöksyissä kuin kotonaan, hän on myös roolisuorituksellaan elokuvan ratkaisevin tekijä. Vähänkin huonompi näyttelijävalinta Bilbon roolille ja koko elokuva olisi ollut keskinkertaisempi ja sen pääpaino hahmoilta olisi siirtynytkin efekteille ja taisteluille.

Bilbon rauhallinen ja mukavuudenhaluinen elämä kokee suuren muutoksen, kun vanha velho Gandalf (TSH-leffoissakin samassa nutussa ja hatussa ollut Ian McKellen) saapuu hänen portilleen. Gandalfin mukana saapuu 13 kääpiötä, eli Thorin Tammikilpi, Balin, Dwalin, Nori, Dori, Ori, Oin, Gloin, Fili, Kili, Bifur, Bofur ja Bombur, jotka kaikki ovat hyvin omanlaisiaan persoonia. Osa heistä kylläkin jää ensimmäisessä osassa vähän muita sivummalle. Kaapiöjoukkoa johtaa synkeä ja vakavamielinen Thorin Tammikilpi (Richard Armitage), joka myös nousee keskeiseksi hahmoksi.
Gandalf ja kääpiöt houkuttelevat Bilboa mukaan vaaralliselle seikkailulle, jonka tarkoituksena olisi vallata takaisin valtakunta ja aarteet, jotka lohikäärme Smaug kääpiöiltä aikoinaan riisti. Vastahakoisen niskoittelun jälkeen Bilbon valtaa seikkailun halu ja hän päättää liittyä lyhytmittaisen moottoripyöräjengiä muistuttavan joukon jatkoksi.

Seikkailun aikana törmätään vaaroihin, kuten vihamielisiin örkkeihin, peikkoihin ja mahtaviin kivijättiläisiin. Elokuvassa on paljon näyttäviä taistelukohtauksia mutta Jackson onnistuu kuitenkin viihdyttämään katsojaa viemällä tarinaa koko ajan verkkaisesti eteenpäin. Matkaa maustaa myös sivuhahmot, joita on onnistuttu hyödyntämään mainiosti.
Mieleenpainuvin sivuhahmo itselleni oli Gandalfin kollega, pössyttelyyn ja sieniin keskittynyt ekohippi Radagast Ruskea, jota tulkitsi vanha Doctor Who'n esittäjä, Sylvester McCoy.

Elokuvan hienoin kohtaus on kuitenkin loppupuolella, kun Bilbo ensikertaa kohtaa yksinäisen ja onnettoman Klonkun. Freemanin ja Klonkkua näyttelevän Andy Serkisin yhteiskohtaus on elokuvan parasta antia näyttelijätyön osalta.

Elokuva on mahdollista nähdä myös HFR-tekniikalla, Kuusaalla se onnistuu Kino 123:ssa. High Frame Rate -tekniikka heijastaa valkokankaalle 48 kuvaa sekunnissa, joka on kaksinkertainen määrä vanhaan verrattuna. Itse kävin katsomassa juuri tämän version ja suosittelen lämpimästi muillekin. Olen kuullut juttua, että joillekin tämä versio voi aiheuttaa huonoa oloa, mutta mulle se aiheutti lähinnä suurta hämmästystä, nyt alkaa 3D-leffat näyttää siltä miltä niiden pitäiskin. Kuvanlaatu näyttää hyvältä, se on terävän selkeä ja katsoja kokee kaiken kuin teatteri-iltamaa katselisi. Itsekin huomasin väistäneeni pariin otteeseen kameraa kohti tulleita kiviä ja kotkia. 

Tämä elokuva on matka joka kannattaa kokea, välillä voi pysähtyä nauttimaan ihan vaan maisemista. Hitsit, odotan jo jatkoa!