Shrek ja Ikuinen onni

Eilen se nähtiin. Siis uusin ja samalla myös viimeisin osa Shrekin tarinaan, eikä tämä osa ollut pettymys. Shrekin elämä on tavallista suositun perheenisän arkea: Vaihdetaan lasten vaippoja, huolletaan huussia, ollaan turistien ihailun kohteena, kirjoitellaan nimikirjoituksia hankoihin ja soihtuihin, ja kuunnellaan sama satu joka päivä ihan samalla tavalla kerrottuna. Ja aina sadulla on onnellinen loppu. Vai onko?

Shrekiä alkaa tympiä nykyinen elämänsä ennenpitkää ja hän alkaa kaivata vanhoja hyviä aikoja, kun ihmiset vielä pelkäsivät häntä. Tässä kohtaa kuvioihin astuu mukaan ilkeä Tittelintuure, joka tekee Shrekille tarjouksen, että hän saa vanhat hyvät ajat takaisin ja nauttia taas ajasta jolloin kaikki oli toisin. Sopimuksessa on kyllä muutama konnankoukku ja Shrek saakin huomata, ettei saanut aivan sitä mitä toivoi. Tästä alkaa vilkas seikkailu, kun Shrek yrittää saada kaiken ennalleen...

Kävin siis katsomassa suomeksi dubatun version, jostain syystä suosin niitä enemmän kuin alkuperäisversioita. Suomalaiset saavat jotenkin enemmän huumoria peliin eläytymisellään ja taidoillaan. Ja tämän elokuvan myötä, mielipiteeni on edelleen vahva, että suomalaiset hallitsevat dubbauksen. Poikkeuksia ovat toki nämä lauantai- ja sunnuntaiaamujen lastenohjelmat, ne on dubattu vähän huolimattomasti, kuten myös joskus telkkarista tullut Digimon tv-sarja. Onkohan muuten siinä osasyy siihenkin, että toiset meistä vierastaa myös animaatioleffojen suomidubbauksia?

Tässä sarjan viimeisessä osassa oli mielestäni aiempia osia vähemmän huumoria, mutta onhan myös tämän osan tarinakin hengeltään hieman synkempi joten vähäisempi huumorikin suotavaa. Elokuvan hauskinta antia on muodonmuutoksen kokenut Saapasjalkakissa, joka ei olekaan ihan hoikka ja taitava, vaan muistuttaa jopa sarjakuvakissa Karvista.

Pinoccion roolikin jäi harmittavan pieneksi, se kun on yksi suosikkihahmoistani koko leffasarjassa "En ole oikea poika" -kommentteineen.

Mutta vaikka Shrekin tarina saatiinkin näin ollen päätökseen, niin leffasarja saa jatkoa kuitenkin, ainakin, jos uskomme puheisiin joita sarjan luojat ovat päästäneet ilmoille. Nimittäin Saapasjalkakissalle suunnitellaan omaa elokuvaa, eli vielä saamme ehkä nauttia tuon pörröisen ystävämme seikkailuista, mikäli puheet pitävät nyt paikkansa. Toivossa ainakin on hyvä elää. Uskoisin.

Eräs asia jäi kyllä tämän leffan osalta hieman vaivaamaan. Nimittäin olisin halunnut nähdä vielä neljännessäkin osassa erään hahmon, ilkimyksen, nimittäin Hyvän Haltiattaren pojan, Prinssi Uljaksen! Tähän leffaan Prinssi kaiketi korvattiin Huilunsoittajalla, joka oli myös ihan kelpo hahmo.

Tittelintuure ilkeine noitakätyreineen