Mad Max: Fury Road

Australian lahja maailmalle, elokuville ja toimintaelokuvagenrelle, George Miller, tuo 30 vuoden jälkeen yhden toimintaelokuvien suurista ikoneista takaisin valkokankaille. Mad Max: Fury Roadia ehdittiin odottaa pitkään ja hartaasti, alunperin elokuvan piti ilmestyä jo 2000-luvun alussa mutta hommat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. Elokuvan harteille kertyi mittavat odotukset ja viimein se on saatu teattereihin. Ja kyllä, se lunastaa kaikki odotukset! 

Itse katselin paria päivää aiemmin muistin virkistykseksi ja hypeinnoissani elokuvasarjan aiemmat osat vaikka ne on useaan kertaan nähnytkin. Mel Gibsonin roolisuoritus Mad Maxina on loistava, ja mieluusti Gibsonin olisi halunnut nähdä myös neljännen elokuvan pääosassa. Vuodet vierii ja näyttelijät vanhenee, Tom Hardy korvasi Gibsonin ja Hardyn roolisuoritus Mad Maxina on kunnioitusta herättävä suoritus, eikä Maxin rooliin ketään muuta enää kaipaakaan. Elokuvasarjan vanhat fanit uusi Mad Max pystyy voittamaan puolelleen helposti ja uuden alun myötä hulluun menoon pääsee mukaan helposti myös ne, jotka eivät aiemmista osista ole kuulleetkaan. Elokuva ei ole jatkoa aiempiin osiin nähden, vaan toimii epävirallisena reboottina. 
Elokuvan alussa menneet tapahtumat käydään nopeana pikakelauksena läpi ja kun elokuvan nimi pamahtaa valkokankaalle, alkaa niin mielipuolinen, vauhdikas ja viihdyttävä toimintaeepos, jollaista ei ole vuosikymmeniin valkokankailla nähty.

Alkuun oli itsellä pieni pelko, miltä Tom Hardy vaikuttaa Maxin roolissa mutta mitä luultavammin Hardy on ottanut aiemmat elokuvasarjan osat haltuun, sillä roolisuoritus on vakuuttava ja Hardy on omaksunut hyvin Gibsonin toteuttaman hahmon erityispiirteet, mutta tuo mukaan myös hyvin omaakin särmää. Tom Hardyn Mad Max on viety vielä hullummaksi aiempien osien Maxiin verrattuna mielenterveytensä osalta. Nyt Max pakenee kaikkea ja kaikkia, jopa menneisyytensä vainoamia haamuja ja demoneja jotka kutsuvat Maxia ja yrittävät saada tämän hengiltä.
Mad Max: Fury Road on Asfalttisoturin lopun tyylinen takaa-ajokohtaus tehtynä kokopitkäksi elokuvaksi. Näin kirjoitettuna kuulostaa puuduttavalta, mutta elokuvana se on yksi vuosituhannen viihdyttävämpiä ja visuaalisimpia elokuvia mitä on nähty. Toimintakohtauksissa ei luoteta erikoistehosteisiin, vaan niissä panostetaan enemmän kasarileffojen henkisesti erityisen näyttäviin stuntteihin, joita korostaa vielä huolella toteutettu kuvaus ja kamera-ajot. Kaiken kaikkiaan elokuva on hengästyttävän näyttävää tykitystä ja mielipuolista vuoristorataa aivan alusta mahtipontiseen loppuunsa asti. Välillä itsekin havahduin kesken elokuvan siihen tosiasiaan, että välillä pitää muistaa hengittää jännitykseltään. Mahtavaa, että näin hullua menoa voi nähdä elokuvateattereissa vielä 2000-luvulla! 70-vuotias George Miller näyttää mallia vielä nykyohjaajille, miten niitä viihdyttäviä toimintaelokuvia kuuluu tehdä.

Mad Max: Fury Road ei myöskään ole mitään feministipropagandaa, vaikka eräs kiihkoileva nettibloggari on sitä ehtinyt jo huudella, nähtyään pelkän trailerin. Charlize Theronin näyttelemä Furiosa on tärkeä hahmo ja isossa osassa juonen ja tarinan kannalta. Mutta se johtuu lähinnä vain siitä, että George Miller luottaa omiin hahmoihinsa. Ja se on hienoa, että Mad Max saagaan on saatu hieman uusi lähestymistapa eikä tarinan keskiössä ole pelkkä Max, vaan isompaan osaan pääsevät myös hahmot jotka kohtaavat tuon mielipuoleisen sankarin. Charlize Theronin päättäväinen ja vahva nainen on mainio hahmo, rujon ja vähäpuheisen, toisinaan pelkkään murahteluun tyytyvän Maxin rinnalla.

Mad Maxin maailmaan kuuluu myös tuomionpäivän ajoneuvoilla varustautuneet jengit, ja Fury Roadissa niitä nähdään yhtäaikaa peräti kolme. Suurin ryhmittymä on Immortan Joen johtama kalliokylä. Immortan Joen jengiin kuuluu suuri lauma arpitatuoituja hulluja, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä taistelussa hyppien räjähdekeihäät ojossa Valhallaan, tultasyöksevien sähkökitaroiden pauhatessa taustalla. Tuohon hulluun ryhmittymään kuuluu myös, Nicholas Houltin näyttelemä Nux, ja Hoult pääsee kerrankin revittelemään roolissaan sydämensä kyllyydestä.

Immortan Joeta näyttelee jo myös ensimmäisessä Mad Max -elokuvassa pääpahis Toecutteria näytellyt Hugh Keays-Byrne. Ensimmäisen Mad Maxin Toecutterina kyntensä näyttänyt Keays-Byrne päästää raivopäisen hulluutensa uudelle levelille ja luo Immortan Joesta yhden elokuvahistorian häijyimmistä pahiksista. Erityiskiitokset ansaitsee myös elokuvan musiikista vastannut Junkie XL, joka on onnistunut luomaan räjähtävän tunteikkaan musiikin joka siivittää elokuvan tapahtumia eteenpäin. Tämä on niitä elokuvia, joiden Soundtrackin voisi ostaa ihan omaan CD-hyllyyn. 

Elokuvan jälkeen piti istua penkissä lopputekstien rullatessa ja kasata itseään kokoon: päässä pyöri kaikki kahden tunnin aikana valkokankaalla nähty ja koettu. Hengästytti, hymyilytti ja tunsin pelkkää onnea siitä, että George Miller on palannut ja tuonut mukanaan uuden Mad Maxin.