Avengers: Age Of Ultron

Marvel Studios työstää supersankareistaan tasaiseen tahtiin elokuvia. Nyt paluun tekee kaikkien aikojen suurin supersankarielokuva, Avengers, eikä se säästele panoksia. Avengers: Age Of Ultron ei ole aivan lineaarinen jatko-osa ensimmäiselle Avengers-elokuvalle, sillä  Captain America: The Winter Soldier, Thor: The Dark World ja Guardians Of The Galaxy elokuvien tapahtumien vaikutukset näkyvät tässä elokuvassa.  Mutta myöskään ensimmäisen Avengers-elokuvan lopussa maahan hyökänneitä alieneita ei ole unohdettu.

Hieman taustatapahtumia:
Kuten Captain America: Winter Soldier leffan lopussa paljastui: terroristijärjestö HYDRA on ollut soluttautuneena Nick Furyn (Samuel L. Jackson) perustamassa S.H.I.E.L.D.issä aivan alusta lähtien ja HYDRAn jäsenet onnistuvat tuhoamaan S.H.I.E.L.D.in ja saivat haltuunsa Thorin veljen, Lokin, sauvan. 

Ja takaisin asiaan:
Avengers: Age Of Ultronin alussa Kostajat ovat onnistuneet paikantamaan HYDRAn tukikohdan ja käynnissä on täysi sota. Lopulta Kostajat saavat Lokin sauvan takaisin ja Tony Stark löytää HYDRAn tukikohdasta heidän luomansa uuden tekoälyn. S.H.I.E.L.D.in tuho ja Kostajien tarve pitää taukoa uhkien pysäyttämisessä saa Tony Starkin kokeilemaan uutta tekoälyä maailman pelastamiseen suunniteltuun rauhaturvaohjelmaan, Ultroniin. Ultronin pikakäynnistys ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja tekoäly riistäytyy käsistä, luo itselleen uuden kropan eikä suostu olemaan kenenkään käskytettävänä. 
Iron Man, Captain America, Thor, Black Widow, Hawkeye ja Hulk saavat vertaisensa vastustajan, kun rauhanturvaajaohjelmasta tuleekin Kostajien pahin vihollinen, joka haluaa pelastaa maailman pyyhkäisemällä koko ihmiskunnan pois maapallolta. 

Marvel Studiosilta on tähän mennessä tullut kaikkiaan kymmenen elokuvaa, joista jokainen on tuotantoarvoltaan ollut laadukasta viihdettä. Avengers Age Of Ultron on yhdestoista osa Marvel Cinematic Universe -sarjaan, eli plussaa on jos katselee aiemmat leffat ennen teatteriin menoa, kuten itse tein (aivan kaikkia en kuitenkaan ehtinyt), tai sitten katselee ne vasta Age of Ultronin jälkeen ja palauttaa tapahtumia mieleensä. Jos tämä sattuisi olemaan ensimmäinen Marvel -leffa jonka näkisi, niin sen parissa kyllä viihtyisi mutta osa juonikuvioista menisi aivan ohi. 
Loistavat näyttelijät (Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Chris Ewans, Scarlett Johansson, Mark Ruffalo, Jeremy Renner) tiivistunnelmainen juoni ja mahtipontiset toimintakohtaukset kuitenkin takaavat, että katsoja viihtyy penkissään pari tuntisen leffan ajan lähes koko ajan hymy korvissa. 
Näyttelijöiden välinen kemia toimii ja ohjaaja/käsikirjoittaja Joss Whedonilla on ollut terävä kynä käsikirjoituksen ja dialogin suhteen. Hahmojen keskeinen naljailu ja egojen pullistelu aiheuttaa usein hyvät naurut. Myös toimintakohtauksissa sankareiden heittämät one-linerit on mieleenpainuvan hauskoja.

Kostajista Iron Man, Thor, Captain America ja Hulk ovat saaneet itsenäisiä elokuvia ja niihin jatko-osia, joissa hahmojen tarinaan on syvennetty enemmänkin ja Marvel universumista on  saatu todella laaja. Mutta Scarlett Johanssonin Black Widow (Musta Leski), Natalie Romanov a.k.a Natasha Romanoff ja Jeremy Rennerin Hawkeye (Haukansilmä), Clint Barton eivät ole vielä saaneet omia yksittäisiä elokuviaan. Ensimmäisessä Avengersissa hieman perehdyttiin Black Widown taustoihin ja nyt Age of Ultronissa niihin syvennytään vähän lisää, mutta enemmän vielä syvennytään Hawkeyen taustatarinaan, mikä onkin elokuvan yllättävämpiä kohtia.
Age of Ultronin myöhemmistä trailereista pystyi vähän päätellä, että Bruce Bannerin (Mark Ruffalo) eli Hulkin ja Black Widown välillä olisi jotain säpinää ja itse vähän pelkäsin että onko tähän nyt yritetty sitten saada jotain Kaunotar ja Hirviö -tyylistä pakollista rakkaushömppää,  mutta onneksi ei. Säpinää hahmojen välillä on sopivasti ja enimmäkseen se on hyvällä maulla tehtyä flirttailua puolin ja toisin.
Black Widow onkin ainoa joka saa Hulkin rauhoittumaan. Elokuvan yksi parhaimmista kohtauksista on kuitenkin Hulkin ja Iron Manin välienselvittely keskellä ruuhkakaupunkia, Hulk riehuu ja raivoaa ja Iron Man yrittää parhaansa mukaan saada Hulkia nukahtamaan. 

Ultron on mielestäni pahin Marvelin sarjakuvamaailman vihollisista mitä näissä elokuvissa nyt on nähty, se on uhkaava ja voimakas ja Boston Legal -tv-sarjasta tutuksi tullut James Spader tekee aivan hyytävän hyvän roolin maailmanrauhaa tuhon kautta haluavana robottina. Kostajat kohtaavat myös Paul Bettanyn näyttelemän mystisen Vision -nimisen androidin joka on kyllä piristävä lisä elokuvasarjaan. Tarinan myötä mukaan liittyy myös X-meneistä tutut sisarukset Quicksilver (Elohopea) Pietro ja Scarlet Wich (Purppuranoita) Wanda Maximoff, jotka liittyvät taisteluun omista syistään. Aaron Taylor-Johnson ja Elizabeth Olsen ovat hyviä rooleissaan Elohopeana ja Purppuranoitana, vaikka jäävätkin ehkä vähän ohuiksi hahmoiltaan tarinan osalta. 

Kaiken puolin rautainen sarjakuvaleffa, joka jaksaa viihdyttää vaikka useammankin katsomiskerran ajan. Marvel-leffoista tykkääville Avengers: Age of Ultron tuntuu ennen aikojaan saadulta joululahjalta, joka kannattaa avata niin pian kuin mahdollista!

Leffan loputtua tulee hetken aikaa lopputekstejä, ja sitten vielä ihan lyhyt leffapätkä, joka antaa vähän vinkkiä mitä jatkossa seuraa. Sen jälkeen voi poistua salista, jos ei jaksa kaikkia lopputekstejä katsella kokonaan, viimisten lopputekstien jälkeen ei ole enää lisävideota luvassa. 

Pienet suuret muutokset.

Nyt on ollut tässä viime aikoina tämmöisiä pieniä yksittäisiä tapahtumia, jotka on ollu itselle henkilökohtaisella tasolla isompia ja siksi ne minusta ansaitseekin oman blogipostauksensa.

Disney-klassikot: 1 - 52

Syksyllä 2011 julkaistiin uusi DVD-painos Disneyn klassikkoelokuvasta Leijonakuningas, joka sai alunperin ensi-iltansa joulukuussa 1994. Pitkään etsiskelin DVD-versiota tuosta omaan hyllyyni, kun omistin elokuvan silloin 90-luvun lopulla vain VHS-versiona ja VHS-laite meni sitten sanomaan sopimuksensa irti. Mistäänhän sitä ei tietenkään löytynyt, ennen vuotta 2011 uuden painoksen myötä. Ostin sen leffahyllyyni heti ja siitä syntyi kipinä että hankinkin hyllyyni kaikki Disneyn vanhat ja uudetkin klassikkoleffat. Keräily alkoikin hieman hitaanlaisesti kun sillä hetkellä oli saatavilla kaupoissa DVD-versioina vain murto-osa Disneyn klassikkoleffoista, mutta hiljalleen niistä alkoi putkahdella uusia juhlapainoksia kauppojen hyllyille. 

Neljä vuotta kestänyt Disney -leffakeräilyharrastus tuli sitten päätökseensä alkuvuodesta 2015, kun sain hankittua viimeisenkin klassikkoleffan hyllyyni. Siellä ne ovat nyt kauniissa järjestyksessä ja näyttää tyylikkäältä. Tosin ei tämä harrastus tähän pääty, kun tasaisin väliajoin Disney julkaisee uusia elokuvia jotka saavat numeroidun klassikkoleiman. Seuraava onkin kohta DVD:nä julkaistava Big Hero 6.

Mutta tältä klassikkosarja näyttää tällä hetkellä:

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jos ei muuten näy.

Leffaliput:

Kuusankoski kun on tämmöinen pieni kaupunki (nykyisin toki osa suurta Kouvolaa), niin täällä on ollut vain yksi elokuvateatteri. Studio 123. Kouvolassa oli muutama muukin leffateatteri, mutta sinne asti oli aina hankala lähteä ja ei siihen koskaan ollut tarvetta kun Kuusaan leffateatterilla on ollut monipuolinen elokuvatarjonta ja kaikki itseä kiinnostavat elokuvatkin sinne on saapunut. Nykyisin Kuusaalla toimii toinenkin leffateatteri, Kino123. 

Studio 123 on kuitenkin ollut itselle se tärkein ja rakkain elokuvateatteri. Muissa leffateattereissa olen käynyt tässä vasta viime vuosina, kun kaveripiiri on alkanut muuttaa opiskelujen perässä uusille paikkakunnille ja sitten on kavereiden kanssa menty sinne leffateatteriin mikä on lähellä sattunut olemaan. 

Sen lisäksi että tykkään käydä eniten Studiolla, ehdin myös kiintyä heidän leffalippuihinsa. Vuonna 1994 kävin siellä ensimmäisen kerran katsomassa Leijonakuningas (tää leffa nyt esiintyy tässä postauksessa jo toistamiseen, sori!) -leffan ja sitä seurasi sitten muut Disney-elokuvat Pocahontasista Herculekseen. Sitten sitä alkoi olla jo sen ikäinen kaveri, että kävi elokuvissa jo itsekseen. Vuodet kului mutta Studion leffaliput oli aina samanlaisia, isoja ja värikkäitä ja niiden värimalli usein vaihtui. Niistä tuli tärkeitä ja kun samanlaisia leffalippuja ei ollut missään muualla, niin niitä alkoi kerätä itselleen talteen.

Nyt kuitenkin maaliskuun lopulla 2015, Studio 123:n leffaliput uudistuivat. Niistä tuli samanlaisia, kuin Kuusaan toisen leffateatterin, Kino 123:n elokuvaliput. Ne ovat siis nykyään paljon pienempiä ja valkoisia. Tämä oli itselle iso ja haikeakin muutos näin monen vuoden jälkeen. Mutta tähänkin tottuu!

Kuvassa kokoelmani vanhoista lipuista ja yksi uudenmpi lippu.

Kiitos Studion leffalippu 1994 - 2015

Stephen Amell kiinnitetty Teenage Mutant Ninja Turtles -jatko-osaan

Aprillipäivän aamuna sai herätä uutiseen, josta toivoi vain ettei se ole aprillipila. Myöhemmin onneksi tuli asiaa vahvistavampia uutisia ettei pilasta ollut kyse. Arrow -sarjan tähti ja pääosan esittäjä Stephen Amell on kiinnitetty 2016 tulevaan Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvan jatko-osaan. Itselleni yksi tämän vuoden parhaista uutisista! Vähän aikaa sitten vasta katselin tuon vuonna 2014 tehdyn uudelleen filmatisoinnin Turtleseista ja pidin siitä kyllä, se oli viihdyttävä vaikka pääpahis Silppuri olikin kuin suoraan Transformers-leffoista karannut ninjan ja autobotin risteytys. Elokuvalle en kyllä jatkoa osannut odottaa. Nyt kuitenkin odotan. Stephen Amell esittää Turtles 2:ssa antisankari Casey Jonesia, jääkiekkomaski naamalla heiluvaa kostajaa.

Ai niin, meinasi ihan unohtua. Olin myös joku aika sitten kahvilla näyttelijä Scarlett Johanssonin kanssa: