Vuoden mittainen odotus on viimein päättynyt. Elokuviin on saapunut Hobitti -trilogian toinen osa: Smaugin autioittama maa. Elokuva jatkaa Gandalf velhon, Bilbo Reppulin ja kääpiöjoukon matkaa kohti kääpiöiden valtakuntaa ja sitä hallitsevaa suurta lohikäärme Smaugia.
Elokuva on kestoltaan hieman lyhyempi kuin edeltäjänsä, mutta matka taittuu sitäkin mielenkiintoisemmin. Alussa Gandalf johdattaa retkueen nahanvaihtaja Beornin kotiin örkit tiiviisti kannoillaan. Karhuksi muuttuva isokokoinen miekkonen ei juuri pidä kääpiöistä, mutta päättää auttaa matkalaiset Synkmetsän laidalle. Synkmetsän reunalla Gandalf lähtee suorittamaan salaista tehtävää, ja ohjeistaa Bilboa ja kääpiöitä etenemään metsän läpi ja matkaamaan luolan suulle, mutta kieltää heitä menemästä sisään ilman häntä.
Kaikki ei mene kuitenkaan aivan suunnitelmien mukaan, ja pian Bilbo ja kumppanit kohtaavatkin suuria hämähäkkejä, haltioita ja niitä rumia örkkejä. Samaan aikaan Gandalfilla on omat ongelmansa tehtävässään, jossa on muutamia viittauksia Taru Sormusten Herrasta -elokuviin.
Näyttelijät ovat samat tutut kuin aiemmassa Hobitti -elokuvassa, mutta mukaan on saatu muutama uusi naama. Ensimmäisen suuren elokuvaroolinsa tässä leffassa tekee LOST -tv-sarjasta tutuksi tullut Evangeline Lilly, joka näyttelee seksikästä ja myös taitavasti taistelevaa Tauriel -nimistä haltiaa. En odottanut Evangelinen hahmolta kovinkaan suuria, mutta elokuvan myötä tarinan edetessä aloin pitää hahmosta kovasti. Aidan Turnerin näyttelemä kääpiö Kíli iskee silmänsä Taurieliin ja heidän välilleen kehkeytyy orastava romanssi. Toinenkin uusi hahmo - joka oikeastaan on jo vanha hahmo - on myös haltia. Taru Sormusten Herrasta -trilogiassakin Legolas haltiaa näytellyt Orlando Bloom tekee näyttävän paluun rooliinsa. Legolaksen ja Taurielin yhteiset taistelukohtaukset on nautittavaa katseltavaa.
Elokuvassa mukana on myös yksi suosikkinäyttelijäni, Stephen Fry, joka näyttelee Järvikaupungin Vanhaa Isäntää. Stephen Fry ei petä tälläkään kertaa, vaan näyttelee roolinsa loistavasti. Järvikaupungin Bard Jousimiestä näyttelee Luke Evans, jonka hahmo itselle kyllä jäi elokuvassa vähän yhdentekeväksi. Ei Evans roolissaan huono ollut, hän ei vain ollut mitenkään erikoinen.
Tuttuja näyttelijöitäkään ei pidä unohtaa. Martin Freemanin Bilbo kasvaa tarinan myötä, eikä ole enää niin pelkuri kuin ensimmäisessä Hobitti -leffassa. Richard Armitagen Thorinista paljastuu uusia puolia, ja Ian McKellen on edelleen vanha kunnon loistava Gandalf.
Elokuvassa taistelukohtaukset ovat suuressa osassa ja ne ovat onnistuneita. Toisinaan ne ovat synkkiä ja vakavahenkisiä varsinkin loppupuolella, mutta mieleen jäi myös hupaisampi taistelukohtaus kun kääpiöt laskivat koskea tynnyreillä, ja samalla haltiat mäiskivät örkkejä ympärillä. Siitä ei voinut kuin nauttia.
Elokuva muuttuu oikeasti jännittäväksi loppupuolella, kun valkokankaan valloittaa Benedict Cumberbatchin ääninäyttelemä Smaug. Bilbon ja Smaugin kohtaaminen on elokuvan parasta antia. Smaug tuntuu oikeasti suurelta, elävältä ja uhkaavalta lohikäärmeeltä, joka rynnii pitkin Ereborin aarrekammiota Bilbon kintereillä. HFR -tekniikka luo hahmoon vielä entistä enemmän eloa, ja katsojana kokee muutamissa kohtauksissa itsekin tarvetta väistellä Smaugin viuhuvaa häntää ja kynsiä. Benedict Cumberbatch ääninäyttelijänä hahmolle on ihan täyttä rautaa, ja saa aikaan kylmiä väreitä! Smaug on kyllä kaikinpuolin upean elävästi tietokoneella toteutettu erikoistehostehahmo. Tykkäsin mielettömän paljon.
HFR -tekniikka toimii muutenkin elokuvassa loistavasti. Ampiaiset tuntuvat lentävän suoraan naamalle, ja hämähäkkien karvaisia jalkoja teki mieli huitoa kauemmas. Jos ei Hobitti -leffasarja muuten kiinnosta, niin kannattaa se käydä katsomassa HFR -tekniikalla vaikka vaan pelkästä kokemisen riemusta. Itse jaksan edelleen hämmästellä miten aidolta nämä elokuvat tuntuu ja näyttää. Sitä oikeasti tuntee olevansa Keski-Maassa.
Kyllä, Smaugin autioittama maa, on loppuvuoden näkemisen arvoisin elokuva. Ainakin mun mielestä. Seuraavaa osaa odotellessa... Ei se vuosi nytkään niin kauhean pitkältä tuntunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti