The Lone Ranger

Pirates Of The Caribbean -elokuvan tekijät ovat täällä taas. Gore Verbinski ja Jerry Bruckheimer lyövät jälleen hynttyyt yhteen supertähti Johnny Deppin kanssa, jonka idea koko projekti alunperin on ollutkin. 

Tällä kertaa elokuva ei pohjaudu huvipuistolaitteeseen, vaan 1930-luvulla yhdysvalloissa ikonisen aseman saavuttaneeseen hahmoon, joka tuli tunnetuksi George W. Trendlen ideoimasta ja Fran Strikerin käsikirjoittamasta The Lone Ranger -nimisestä radio- ja televisiosarjasta. Ja myöhemminhän hahmo päätyi myös kirjojen ja sarjakuvien sivuille. 
Suomessa kyseinen hahmo ja ohjelma tunnetaan nimellä Yksinäinen ratsastaja.
Ja onhan se jo aikakin tämän hahmon uuden tulemisen kanssa, kun viimeisimmästä teatterielokuvasta on aikaa jo 30 vuotta.

Pirates of the Caribbean -kolmikko on tästä elokuvasta kyllä onnistunut luomaan yhtä viihdyttävän seikkailun, kuin mitä ihan ensimmäinen Pirates -leffakin oli. Elokuva keskittyy Yhdysvaltain edistysaatteeseen jonka kautta mukaan on saatu intiaanit, ratsuväki ja muut genreen sijoittuvat yksityiskohdat. Tarina sijoittuu vuoteen 1869, jolloin avattiin ensimmäinen koko mantereen yhdistävä junareitti. Armie Hammer esittää elokuvan nimikkohahmoa, asianajaja John Reidia, joka palaa idästä takaisin kotikaupunkiinsa. Samassa junassa matkustavat vangittuina myös mielipuolinen hylkiöintiaani Tonto (Johnny Depp) sekä pahamaineinen murhamies Butch Cavendish (William Fichtner). Cavendish kuitenkin onnistuu pakenemaan, ja erinäisten tapahtumien kautta John Reid saakin huomata, että vaikka hän uskookin oikeuteen eikä halua turvautua aseisiin, niin hänen lainopeistaan ei ole juuri hyötyä. Niinpä hän vetää naamion kasvoilleen ja luottaa Tonton apuun, kun parivaljakko jahtaa yhdessä Cavendeshia, molemmilla on toki omat syynsä.

Armie Hammerin ja Johnny Deppin kemiat kohtaavat erinomaisesti. Hammer esittää roolinsa rauhallisen hillitysti, mikä sopii yksinäisen ratsastajan piirteisiin ja aatteisiin. Kun taas Depp esittää Tonto -hahmonsa värikkäästi. Deppin Tontossa hauskuus piileekin siinä, ettei katsoja pysty arvaamaan siitä yhtään mitään, välillä Tonto sutkauttelee hulluja intiaaniviisauksia ja heittelee hauskoja one-linereita, välillä taas tulee esiin Tonton surulliset puolet, ja hetken päästä se jo heiluukin säheltävänä hahmona villissä toimintakohtauksessa. Hahmoon lisäsärmää tuo päässä oleva kuollut korppi, jota Tonto ruokkii koko elokuvan ajan. Tontosta ei voi olla pitämättä.
Myös William Fichtner on ollut loistava valinta Butch Cavendishin rooliin. Fichtner onnistuu tekemään Cavendishista samalla uskottavan pelottavan, mutta myös sarjakuvamaisen.
Tässä leffassa on mukana myös Helena Bonham Carter. Toivottavasti tämä ei ala tarkoittaa nyt sitä, että joka leffassa missä on Johnny Depp myös Bonham Carter tullaan näkemään. Tässä pätkässä hänen roolinsa tuntuu lähinnä ylimääräiseltä täytteeltä. Eikä se oikein kunnolla jää edes mieleen.

Elokuvahan on Disney -elokuva kuten olivat myös Pirates -leffatkin, mutta se ei mielestäni silti palvele ihan perheen pienimpiä. Paikoitellen kohtaukset ovat synkkiä ja väkivaltaisia. Elokuva on siis sekä hauska että hieman pelottavakin. Taistelu- ja toimintakohtaukset ovat kuitenkin näyttäviä sekä viihdyttäviä. Joidenkin kohtausten lievät ylilyönnit kuuluvat asiaan ja tekevät näin elokuvasta hieman erikoisemman.

Hans Zimmer vastaa elokuvan musiikista, ja herra on kyllä pysynyt täysin kartalla säveltäessään tähän leffaan musiikkia. Musiikit kohtauksissa luovat aitoa vanhan ajan villin lännen -tunnetta. Loppukohtauksessa kun alkoi soida alkuperäisen tv-ohjelman Wilhelm Tell -tunnari, joka oli Zimmerin käsissä kokenut pientä uudistusta, teki mieli nostaa Zimmerille hattua.

Kaikinpuolin viihdyttävä kesäleffa, joka tuo mieleen vanhat kunnon länkkärileffat. Tämmösiä lisää. Elokuvan loppu kyllä jättää hieman kuvan, että jatkoa olisi ehkä luvassa.