Menneiden vuosien radiohittien saattelemana valkokankaalle saapuvat jälleen yllättäin itsekin hitiksi nousseet sankarit, kun Marvel Studiosin Guardians of the Galaxy on saanut jatko-osansa näin kolmen vuoden tauon jälkeen. Guardians of the Galaxy ei ole sarjakuvana nauttinut mitään suurta suosiota, eikä ensimmäiselle elokuvallekaan ladattu mitään suuria odotuksia, siitä odotettiin lähinnä Marvelin ensimmäistä floppielokuvaa. Sankarikoplaan kuuluu puhuva puu, aseita käyttävä pesukarhu, vihreä alien-nainen, lihaksikas körmy ja vielä Chris Pratt kiinnitettiin pääosaan, joten ihmekös se ettei odotukset olleet korkealla. Elokuussa 2014 ensi-iltansa saanut, James Gunnin ohjaama, avaruustoimintakomedia keräsi maailmanlaajuisesti yli 800 miljoonan dollarin lipputulot, odotettu floppi paljastuikin hittielokuvaksi.
James Gunn osoitti taitonsa elokuvaohjaajana ja pestattiinkin jatko-osan puikkoihin saman tien. Guardians of the Galaxy vol. 2 -nimeä kantava jatko-osa on tehty enimmäkseen samoilla voimilla kuin alkuperäinenkin, pääosissa loistavien näyttelijöiden Chris Prattin, Zoe Saldanan, Dave Bautistan ja Michael Rookerin lisäksi, leffassa vain äänensä lainaavat digitaalisesti luoduille Grootille ja Rocket-pesukarhulle Vin Diesel ja Bradley Cooper.
Jatko-osassa keskitytään toiminnan ja avaruudessa rellestämisen sijaan enemmän hahmoihin ja heidän suhteisiin toisiinsa. Jokaisen hahmon taustoja avataan jollain tapaa ja osaan niistä ladataan huikea tunnelataus, jota harvemmin Marvelin sarjakuvaleffoissa koetaan. Guardians of the Galaxy oli itselle aika tunteiden vuoristorataa hyvässä mielessä. Se onnistui saavuttamaan visuaalisuuden joka sai haukkomaan henkeä, se myös nauratti ja se pystyi koskettamaan. Vieläkin hieman yllätti ohjaaja James Gunnin lahjakkuus tarinankertojana, harvemmin sitä huomaa elokuvan aikana herkistyvän tietokoneanimoidun pesukarhun kohtalolle, mutta jotenkin Gunn pystyy Guardians of the Galaxy vol 2:n tarinallaan siihenkin.Herra Gunn on tällä kertaa käsikirjoittanut koko elokuvan aivan itse, ykkösessä hänellä oli apunaan Nicole Perlman.
Vaikka jatko-osa keskittyykin enemmän hahmoihinsa ja heidän tarinoidensa syventämiseen, ei kuitenkaan ensimmäisen osan älytöntä toimintaa ole unohdettu. Toimintaa on vähemmän, mutta tällä kertaa se tehdään alkutekstien Baby Grootin tanssin tyyliin näyttävämmin ja isommin, kuten jatko-osissa toki kuuluukin. Guardians of the Galaxy oli loistava Marvel-leffa, mutta jatko-osan myötä se onnistui lunastamaan ainakin itselläni paikkansa Marvel-leffojen parhaimpana elokuvasarjana (sori vaan, Iron-Man -trilogia, joudut väistymään ykköspaikalta).
Visuaalisen kauneuden, hupaisan toiminnan ja koskettavien tarinoiden lisäksi erityismaininnan ansaitsee myös elokuvan loistava soundtrack, niitä biisejä kuunellessa ei voi olla nostamatta suupieliä korviinsa. Ja hitto, Guardians of the Galaxy vol. 2 sisältää aivan mielettömät cameo-roolit! Lopputekstien alkaessa valkokankaalle ilmestyvä "Guardians of the Galaxy will return!" -teksti jätti ainakin tälle katsojalle innostuneen odotuksen. James Gunn on - ainakin joidenkin uutisten mukaan - lupautunut ohjaamaan kolmannenkin osan, eli tätä herkkua on syytä odottaakin lisää.
Batman on seikkaillut valkokankaalla useaan kertaan pahiksia dunkkuun mätkien ja Gotham Cityn pelastaen. Nolanin Batman-trilogian jälkeen mustiin pukeutuva sankari nähtiin vuoden 2014 The Lego Movien sivuhahmona. Will Arnettin ääninäyttelemä Batman oli hervoton parodia kaikkien tuntemasta viittaritarista. Sittemmin Batman nähtiin seuraavan kerran elokuvassa Batman vs Superman, joka oli ohjaajansa Snyderin näköinen tuhotoimintaleffa ja viittasankari esiintyi myös pienessä sivuosassa Suicide Squadissa. Nyt viimein on taas aika Yönritarin oman elokuvan, tällä kertaa Lego-versiona ja luojan kiitos, Will Arnett on Batman.
Yleensä kun elokuvan sivuhahmo nostetaan pääosaan, se monien mielestä saattaa olla epätoimiva kuvio, mutta The Lego Batman Movien kohdalla uskon, että ratkaisu on oikeutettu kaikkien mielestä. Varsinkin jos on vähääkään Batman-fani tai edes Batman-leffojen ystävä. Animaatioissa usein on aikuiskatsojillekin pieniä vitsejä, joita eivät perheen pienimmät välttämättä ymmärrä samalla tavalla, The Lego Batman Movie poikkeaa tästäkin kuviosta sillä, että se on tehty juuri varttuneimpia katsojiakin silmällä pitäen. Elokuva on lasten animaatio, mutta enemmän se on suoranainen parodiallinen rakkauden osoitus Yönritarille, varsinkin sankarin elokuvauralle.
Itsellä nousi hymy korviin jo heti elokuvan alkumetreillä, kun Batman kohtaa arkkivihollisensa Jokerin tiukassa toimintakohtauksessa ja alkukohtaus on dialogia myöten syvä kumarrus Christopher Nolanin Batman-trilogian suuntaan ja sinne suuntaan kumarellaan elokuvan aikana useampaankin kertaan, sekä myös muihin Batman elokuviin, mukana on jopa vuoden 1966 Batman elokuvassa nähty Hainkarkoitussuihke. Eikä hymy päässyt elokuvan aikana juuri hyytymään. Will Arnett oli ihan rautaa jo The Lego Moviessa Batmanina, eikä herran ote viittaritarin rooliin ole päässyt hiipumaan ja se uskottavuus kantaa läpi koko elokuvan. Elokuvassa on Arnettin lisäksi muitakin nimekkäitä ääninäyttelijöitä Ralp Fiennesistä Channing Tatumiin ja Conan O'Brieniin ja naisääninä kuullaan muun muassa Rosario Dawsonia ja Mariah Careyta.
Elokuvan juoni on myös Batman elokuville uskollinen. Batmanin arkkivihollinen Jokeri yrittää saada viittaritaria myöntämään että Mr J on hänelle pakkomielteen omainen ykkösvihollinen ja kun sankari ei suostu asiaa myöntämään, Jokeri kehittää juonen joka jollain tavalla koskettaa Batmanin lisäksi myös suurta tuttua vihollisjoukkoa koko Batmanin uran kaanonista. Tuttujen Batman pahisten lisäksi - joista Lego Bane ansaitsee tulla erikseenkin mainittuna - elokuvassa vilisee paljon superpahiksia muistakin Warner Brosin elokuvista ja niitähän riittää. The Lego Batman Movie on kestoltaan liki parituntinen, mutta Batmanin kaanoniin pohjautuva upea visuaalinen animaatio, joka olisi jokainen Batman-fanin ja Batman-elokuvien ystävien nähtävä. Elouva on viittaus Frank Milleriin, kunnianosoitus Burtonille ja Nolanille, sekä pieni pyllistys Joel Schumacherin suuntaan. Toki sitä pyllistelyä hyväntahtoisesti kokee jokainen Batmaniin liittyvä henkilö tämän elokuvan aikana. The Lego Batman movie on yksi Batman-elokuvien merkkipaaluista!
Kymmenen vuoden tauko on ohi. Kiistelty elokuvatähti ja ohjaaja Mel Gibson tekee näyttävän paluun ohjaajan penkille ja tuo valkokankaille uudenlaisen näkemyksen toisen maailmansodan tapahtumista. Hacksaw Ridge kertoo Desmond Dossista, Medal of Honor-kunniamitalilla palkitusta lääkintämiehestä joka aiheuttaa kenraaleille päänvaivaa sillä hän ei halua tarttua kivääriin. Kevät vuonna 1945 ja Okinawan saari toimivat tapahtumapaikkana tälle tositapahtumiin pohjautuvalle helvetilliselle tulimyrskylle.
Elokuva on jaettu kolmeen osaan: Elokuvan alussa pohjustetaan Desmondin (Andrew Garfield) lapsuutta, 1. maailmansodassa traumatisoituneen alkoholisti-isän (Hugo Weaving) kurinalaisuudessa. Elokuvan toinen vaihe käsittelee niin nuoruutta ja Desmondin ensirakkauden, Dorothy Shutten (kaunis Teresa Palmer) löytämistä, kuin armeijaan värväytymistäkin. Alokasaika ei ole helppo, muut alokkaat eivät arvosta Desmondin vakaata uskomusta ja päättäväisyyttä olla tarttumatta aseeseen, eikä sitä arvosta myöskään simputtava kenraali ja muut pamput. Asia etenee sotaoikeuteen, jossa Desmond viimein saa tahtonsa läpi ja pääsee lääkintämieheksi Okinawan saarella sijaitsevalle Hacksaw Ridgelle, ilman että hänen tarvitsee tarttua aseeseen. Hacksaw Ridgellä liittoutuneet kohtasivat tuhatpäisen vastarinnan.
Elokuvan alkupuoli on siis hieman kepeämpää ja romanttispainoitteisempaa, ja antaakin elokuvasta hieman pehmeän kuvan. Kunnes päästään kolmanteen vaiheeseen ja Okinawan taisteluun, jolloin elokuva lähtee ihan tosissaan käyntiin. Gibson onnistuu säilyttämään elokuvan rauhallisen tunnelman ihan viime hetkille asti niin hyvin, että sotakohtausten raadollisuus ja maanpäällinen helvetti kirjaimellisesti räjähtää katsojan silmille. Sotakohtausten visuaalisuus on häkellyttävän upeaa, vaikkakin tässä se tarkoittaa irti räjähtäviä ruumiinosia ja luotisateessa jauhelihaksi muussaantuvia ihmisiä. Näin intensiivisesti tehtyä sotaelokuvaa tuskin on aiemmin teattereissa nähty. Gibson on saanut elokuviensa väkivaltaisuudesta paljonkin kritiikkiä, varsinkin esikoisohjauksensa The Passion of the Christin kohdalla, mutta Gibsonin ohjauksissa väkivaltaisuus ja sen "ihannointi" on myös perusteltuakin, niin myös Hacksaw Ridgen kohdalla. Jos sotaelokuva pohjautuu tositapahtumiin, niin mielestäni siinä kuuluukin näkyä sodan aiheuttama tuho ja sen seuraukset niin kuin ne oikeasti tapahtuisikin ja sen asian esiin tuomisessa Gibson on ihan mestari.
Hacksaw Ridgen taistelu Okinawalla ja Desmond Dossin sankaritarina on oikeutetusti ansainnut paikkansa tulla kerrotuksi myös elokuvana. Doss ei itse ehtinyt elokuvaa nähdä, sillä hän menehtyi vuonna 2006. Andrew Garfield on loistava valinta päärooliin, Hämähäkkimiehenä Garfield ei pystynyt tuomaan ihan kaikkia lahjojaan esiin, mutta tämän elokuvan kohdalla hän pystyy vakuuttamaan katsojat monipuolisuudellaan. Elokuva on todelliselta teemaltaan synkkä ja sodan painostavan ahdistavan tunnelman pystyy katsoja aistimaan kaikilla aisteillaan, mutta Garfieldin lempeä hymy aina silloin tällöin antaa uskoa parempaan.
Hacksaw Ridge on kaikella raakuudellaan ja väklivaltaisuudellaan upea elokuva, nuoresta pelkurina uskovaisena pidetystä miehestä, joka nousee aikansa kunnioitetuimmaksi sotasankariksi. Vahvat roolisuoritukset, visuaalinen kuvaus ja tunnelmallinen musiikki tekee tästä Gibsonin elokuvasta yhden tämän vuoden parhaista elokuvista. Ja Hacksaw Ridge on sotaelokuvien kirkkaimpia timantteja koskaan. Piristävä tuulahdus sotaelokuvien genreen. Toivottavasti Mel Gibson alkaa saada tämän myötä myös ansaitsemaansa arvostusta. Älä missaa tätä leffaa teattereissa!
Syksyn odotetuimpiin elokuviin lukeutuva ja Apulanta-yhtyeen alkutaipaleisiin pohjautuva Teit Meistä Kauniin saa pian ensi-iltansa. Syyskuun 7. päivä ensi-iltansa saava draamallinen musiikkielokuva on Apulanta -yhtyeen ex-basistin Tuukka Temosen ensimmäinen pitkä draamaelokuva. Elokuvan käsikirjoituksesta on vastannut Niisku Haapala ja elokuva on Tuukka ja Olga Temosen tuottama. Olga Temonen myös näyttelee itse elokuvan yhtä pääosaa sekä on toiminut elokuvan apuohjaajana.
Elokuva alkaa 90-luvun alusta, kun isänsä kuoleman jälkeen, ala-asteikäinen Toni Wirtanen muuttaa äitinsä kanssa Heinolaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Toni tutustuu punkkariin, Antti Lautalaan ja päättää perustaa Antin kanssa bändin. Yhtyeen rumpaliksi liittyy Antin ystävä Simo "Sipe" Santapukki ja pojat päättävät antaa yhtyeelle nimeksi "Apulanta". Sipe ihastuu Mandyyn, joka on vaihto-oppilaana Heinolassa ja Mandysta tulee lopulta yhtyeen basisti, Mandy myös sekoittaa pahamaineisen Tuukka Temosen poikein ja bändin elämään. Samaan aikaan kun Apulanta-yhtye saa Mandyn myötä pientä nostetta, nuorten vanhemmat pelkäävät omien töidensä puolesta vallalla olevan heikon taloustilanteen vuoksi, myös Tuukan vanhemmat kokevat laman kouran kohtalokkaat seuraukset. Tonin äiti katselee virastaan käsin tilannetta hyvinkin läheltä ja yrittää saada poikaansa valitsemaan ammatin jolla työllistyä. Mutta poikien sydän sykkii musiikille eikä kohtaloaan vastaan voi taistella lopulta kukaan.
Itse pidän Apulannan musiikista hyvinkin paljon, sitä tulee kuunneltua paljon ja kaikki heidän levynsä löytyvät omasta cd-kokoelmastani. Kun sain kuulla ekaa kertaa, että Apulannan alkuajoista tehdään elokuva ja sen ohjaa yhtyeen ex-basisti Tuukka Temonen, innostuin suuresti, sillä kun luin kirjailija Ari Väntäsen kirjoittaman kirjan Apulannan tarinasta, olin jo silloin sitä meiltä että tällä bändin tarinalla olisi aineksia ihan elokuvaankin. Ja kun sen ohjaa bändin ex-basistikin niin elokuva on ainakin lähtökohdiltaan hyvissä käsissä. Ainoa mikä itseäni mietitytti ja elokuvaa kohtaan lievästi huolestutti oli näyttelijävalinnat. Itse en saanut mieleeni juuri ketään kotimaisia näyttelijöitä, jotka sopisivat nuorten Apulannan jäsenten rooliin uskottavasti. Sitten kun näyttelijätkin viimein julkistettiin: Tatu Sinisalo, Iiro Panula, Roope Salminen, Teppo Manner ja Mimosa Willamo, niin en tiennyt heistä ketään muita kuin Roope Salmisen ja Roopenkin vain sillä pohjalla että olin nähnyt hänet Tähdet tähdet -ohjelmassa. Seurasin kuitenkin uutisointia ja juttuja elokuvan teosta aktiivisesti ja kun näki miltä näyttelijät näytti roolihahmoissaan ja huomasi, että ne oli ihan tismalleen esikuviensa kaksoisolentoja, niin huomasi etteivät ainakaan huonoja valintoja rooleihinsa ole.
Nyt kun Teit Meistä Kauniin -elokuvan lopulta näki, niin elokuvasta jäi leffan jälkeen tosi hyvä fiilis. Ennakkoon on saanut lukea nettikirjoittelua siitä, miten "joku näyttelijää leikkivä Roope Salminen pilaa koko elokuvan, kun ei osaa edes näytellä!" vaikkei näistä kirjoittelijoista kukaan ole edes nähnyt vielä elokuvaa. Syyskuun 7. päivän jälkeen nämä kirjoittelijat ja ennakkoluulojaan purkavat saakin alkaa syödä sanojaan, sillä minun mielestä Roope Salminen tekee uskottavan ja hyvän roolin punkkari Antti Lautalana, Roopella on näyttelemiseensä asenne kohdallaan. Näistä nuorista - ja vielä hieman tuntemattomistakin - näyttelijöistä kaikki ovat rooleissaan loistavia lahjakkuuksia. Ovat autenttisia ja monesti elokuvaa ja hahmoja katsoessaan unohtikin että kyseessä ei ole dokumenttielokuva Apulannasta alkuperäisine henkilöineen vaan kankaalla on näyttelijät rooleissaan. Ja erityisesti Tatu Sinisalo on kaikkine eleineen, puhetyyleineen ja suunliikkeineen Toni Wirtasena ihan timanttisen uskottava.
Muissa tärkeissä rooleissa onkin jo tunnetumpia kasvoja kotimaisista elokuvista, tv-sarjoista ja ohjelmista. Laura Malmivaara näyttelee Toni Wirtasen äitiä, Lorenz Backman ja Olga Temonen ovat Santapukkien vanhemmat sekä Tommi Taurula ja Lotta Backlund puolestaan Temosen vanhemmat. Lorenz Backman ja Olga Temonen tuovat elokuvaan mukavaa kepeyttä hahmoillaan, heillä on hyvin leppoisasti toimiva yhteiskemia vaikka heidänkään hahmojen elämä ei elokuvassa ole ruusuilla tanssimista. Tommi Taurulasta olen näyttelijänä pitänyt jo Salatuissa elämissä, onhan Kari Taalasmaa toilailuillaan yksi hauskimmista tv-sarjahahmoista mitä Suomesta löytyy. Teit Meistä Kauniin -elokuvassa Taurulalla on paljon vakavampi rooli ja tuo itsestään hyvin esille sen, että pystyy loistamaan myös draamanäyttelijänä. Toivottavasti tästä lähin nähtäisiin Taurulaa enemmänkin elokuvienkin puolella. Monipuolinen näyttelijä! Sivurooleissa vilahtelee iso liuta kotimaisia musiikkitähtiä Apulannan alkuperäisjäsenten lisäksi. Irinan, Uniikin, Brädin ja Jannika Wirtasen lisäksi elokuvasta on helppo bongata myös jopa itse elokuvan ohjannut Tuukka Temonen.
Teit Meistä Kauniin on Apulanta-faneille paljon antava ja jopa joidenkin tunnetuimpien biisien taustoja hyvin avaava kokemus. Viittauksia kappaleisiin ja tapahtumiin niiden kappaleiden syntyyn on elokuvassa monia. Elokuva, sen hahmot ja tapahtumat toimivat myös hyvin itsenäisestikin, eli siitä saa paljon irti vaikka ei tietäisi tai edes välittäisi Apulannasta sen suuremmin. 90-luvun ajankuva, nuorten elämä ja biisit vievät katsojan takaisin niihin omiin teinivuosiin ja joihinkin tuttuihin tapahtumapaikkoihinkin. Elokuvaan on saatu 90-luvun henki vangittua loistavasti. Vaikka Teit Meistä Kauniin onkin draamaelokuva ei siitä huumoriakaan ole unohdettu. Elokuvan aikana tuli elokuvan nuorten muusikonalkujen toilailuille ja tapahtumille naurettua monesti ja huumori kukkii vahvasti myös elokuvan dialogin puolella.
Itselleni paras kotimainen bändistä kertova musiikkielokuva on ollut Pitkä Kuuma Kesä ja itse koin Teit Meistä Kauniin -elokuvaa katsellessa hyvin paljon samoja fiiliksiä mitä koin silloin kun Pitkä Kuuma Kesä -elokuvan näin ensi kertaa, vaikka TMK vakavahenkisempi elokuva onkin. Teit Meistä Kauniin on odottamisen ja näkemisen arvoinen elokuva. Eikä sitä tarvitse odottaa enää pitkään. 7.9. on ensi-ilta kaikissa elokuvateattereissa!
Pienenä huomautuksena, että jos on tarkkana niin elokuvan loppupuolelta on mahdollista bongata myös allekirjoittanut leffabloggari.
Vuonna 2003 Disney ja Pixar osuivat kultasuoneen Nemoa Etsimässä (Finding Nemo) animaatioelokuvallaan. Katsojien sydämiin uinut kala-animaatio kertoi huiman seikkailun vuokkokala Merlinin matkasta, tämän etsiessä kadonnutta poikaansa, Nemoa. Seikkailun aikana Merlin sai apua lähimuistinmenetyksestä kärsivältä palettivälskärikala Dorilta. Suoranaiseksi hitiksi noussut animaatioelokuva antoi odottaa jatko-osansa reilut kymmenen vuotta. Ja mitä todennäköisimmin hittielokuva tulee tästä jatko-osastakin.
Elokuvan alkupuolella pohjustetaan tarinaa ekan elokuvan tapahtumien muistelulla, kunnes Dori alkaa saada muistiinsa välähdyksiä vanhemmistaan ja lapsuudestaan. Muistin palailu pätkittäin innostaakin Doria lähtemään etsimään omia vanhempiaan. Merlin ja Nemo päättävät vuorostaan lähteä ystävänsä avuksi. Seikkailusta tulee pitkä, hauska ja koskettava.
Doria Etsimässä on viihdyttävä kokemus niin perheen pienimmille kuin aikuisillekin. Suomenkielinen ääninäyttely vitsiensä puolesta on ihan kultaa: Paula Vesala pääsee hauskuuttamaan ja revittelemään ihan omana itsenään ja omalla nimellään, merieläinpuiston kuuluttajana ja vielä moneen kertaan, aina se vaan jaksoi naurattaa. Kuuluisuuksia Vesalan lisäksi elokuvassa esiintyy myös muitakin, sillä Dorin vanhemmat on suomidubbauksessa saaneet nimensä presidenttiparin Saulin ja Jennin mukaan. Tykkäsin kyllä jo silloin Nemoa Etsimässä -leffan suomidubbauksesta ja oli piristävää huomata että jatko-osassa dubbauksen taso on säilynyt yhtä loistokkaana.
Elokuvan hahmoina esiintyy kirjava joukko erilaisia mereneläviä ja jokainen hahmo on tehty yksilölliseksi ja persoonalliseksi. Elokuva onkin piristävän hahmovetoinen seikkailu, jossa ei ole kiintiöpahista, vaan kaikki pyrkivät erinäisistä syistä auttamaan toisiaan. Yksi elokuvan hauskimmista hahmoista onkin kameleontin lailla ympäristöön sulautuva Hank-niminen mustekala. Elokuvan opettavainen puoli pureutuukin luonnonsuojeluun ja eläinten hyvään kohteluun. Tarinan edetessä perheen pienimmille jaetaan nippelitietoa erilaisista merieläimistä. Merieläinpuistokaan ei ole vankila, vaan eläinten hoitopaikka, jonne loukkaantuneet ja sairaat merieläimet pääsevät hoitoon ja parantuessaan ne vapautetaan takaisin kotimereensä, jonne ne kuuluu. Elokuvan soundtrack on myös kepeän otteessaan pitävä ja lopussa herkistyttävää tunnelmaa luo Louis Armstrongin What a wonderful world. Doria Etsimässä on lämminhenkinen draamakomedia, jonka tarina ja hahmot saa vanhemmankin katsojan nauramaan ja herkistymään. Uskallan hyvin väittää tätä vuoden parhaimmaksi animaatioksi!
Mel Gibson ei ole ohjannut elokuvia sitten vuoden 2006 julkaistun Apocalypto -elokuvansa jälkeen. Kymmenen vuoden tauko on ohi ja Gibson on istunut taas ohjaajan penkillä ja on tehnyt tositapahtumiin pohjautuvat sotaelokuvan USA:n armeijan sotsankari Desmond T. Dossista. Desmond T. Doss oli lääkintämies, joka Toisessa maailmansodassa auttoi monia haavoittuneita sotilaita vihollislinjojen takana, vaikkei suostunut kantamaan asetta koko sodan aikana, Doss sai urheudestaan myös Medal Of Honor -tunnustuksen. Gibsonin ohjauksessa on myös suhteellisen kova näyttelijäkaarti. Pääosaa esittää The Amazing Spider-Man elokuvissa Hämähäkkimiestä esittänyt Andrew Garfield. Muissa tärkeissä rooleissa nähdään Avatar -elokuvasta tuttu Sam Worthington, sekä V Niin Kuin Verikosto, Matrix ja Taru Sormusten Herrasta elokuvissa näytellyt muuan Hugo Weaving. Edellämainittujen lisäksi elokuvan kaartia täydentää Luke Bracey, Teresa Palmer, Rachel Griffis ja Vince Vaughn. Hacksaw Ridgen ensi-ilta on marraskuussa. Mel Gibson, tervetuloa takaisin!
Vuonna 1996 elokuvateattereihin saapui elokuvia ja maailmaa niiden ympärilläkin muovannut Independence Day - Maailmojen Sota, joka on Roland Emmerichin ja Dean Devlin luoma katastrofielokuva jossa ylivertaiset avaruusoliot hyökkäävät massoittain maahan, eikä jälki ole rymistelyssä kaunista. Katastrofielokuvien suosio lähti nousuun mutta Independence Daylle jatko-osaa on saatu odottaa. Emmerich ja Devlin ovat nyt teroittaneet kynänsä ja ovat luoneet viimein jatko-osan 20 vuoden jälkeen.
20 vuotta on pitkä aika ja ajankuluminen näkyy hyvin myös elokuvassakin. Ihmiset ovat oppineet käyttämään muukalaisten teknologiaa ja ovat hyödyntäneet sitä maailman uudelleenrakentamiseen ja puolustamiseen. Avaruusolioiden hyökkäyksen jälkeen kansakunnat ovat yhdistyneet entistä paremmin, mutta siitä huolimatta ihmiset eivät osaa olla levollisin mielin, vaan ovat varautuneet kokemaan vielä uuden hyökkäyksen. Eivätkä he odota sitä ihan turhaan, sillä avaruuden halki saapuu entistä suurempi, Atlantin yli ulottuva alus joka maahan saapuessaan tuhoaa monia kaupunkeja ja tunnettuja maamerkkejä. Alkuperäisen Independence Dayn henki on osattu säilyttää hyvin ja erikoistehosteet saavat katsojan haukkomaan henkeään. Elokuva vilisee lukuisia viittauksia alkuperäiseen Independence Dayhin niin kohtauksissa, kohtausten taustoilla olevissa jutuissa kuin näyttelijäpuolellakin. Alkuperäisestä elokuvasta tuttuina sankareina ovat Jeff Goldblum, Brent Spiner ja Bill Pullman, joiden roolisuoritukset eivät jätä kylmäksi. Monet kerrat huomasi hymyilevänsä alkuperäissankareiden suorituksille valkokankaalla. Elokuvan uusista nuorista tähdistä tunnetuin on Hemsworthin veljeksistä nuorin, Liam.
Independence Day: Uusi Uhka juonellisesti toistaa alkuperäisen elokuvan tapahtumia, mutta nyt peliin pistetään nykyajan tehosteet ja kaikki tehdään paljon isommin ja näyttävämmin. Alkuperäiseen elokuvaan verrattuna jatko-osassa on hieman vakavampi ote tapahtumiin ja suoranaisia vitsejä dialoginkin puolella on vähäisenlaisesti. Mutta onneksi alkuperäisnäyttelijöiden hupaisa ote rooleihinsa pelastaa paljon vakavissakin kohtauksissa. Alkuperäisleffan nähneet ja siitä pitäneet eivät välttämättä tämän leffan aikana malta pysyä penkeissään ihan paikallaan, sen verran hyvä jatko-osasta on tehty. Uusille katsojille tämä toimii yksittäisenä katastrofileffana varmasti sellaisena ok-tason pätkänä. Mutta jos alkuperäinen leffa kolahti, niin kehoitan suuntaamaan matkan kohti lähimpää leffateatteria kokemaan Uuden uhkan....uhan....? Independence Dayn!
